Vuoden parhaat palat

Vuosi 2008 oli monessa suhteessa mieleen jäävä, mutta ruokailullisesti se ei ollut kovinkaan antoisa. Yöhön asti venyneet työpäivät ja vapaa-ajan vähäisyys ajoivat meikäläisen tilanteeseen, jossa joutui ajattelemaan ruokaa pelkkänä ravintona. Jotain sentään tapahtui sapuskarintamallakin. Vuoteen mahtui uudenlaisia leipäkokeiluja, intialaisia makuja ja monenlaisia riistaruokia.

Köykäisestä annista huolimatta, tässä vuoden parhaita ruokaohjeita listattuna samaan tapaan kuin viime vuonnakin.

Tammikuu: Vaivaamaton leipä.

Helmikuu: Tylsäksi menee, mutta artisaanileipä. Ruokapuolelta voisi suositella suolakurkuilla säväytettyä uunilohta.

Maaliskuu: Melkein tekisi mieleni pistää tähänkin pähkinäleipä, mutta ei: Jo Intiassa kokkailun ja huumaavien maustemuistojen takia vastaan, että paneer tikka.

Huhtikuu: Kotikokin KFC.

Toukokuu: Marokkolainen keittokirja oli tässä vaiheessa pop: Sitruunainen kanatagine ja minttutee.

Kesäkuu: Kesä oli kamalan kylmä (pöh), mutta grilli kuumeni siitä huolimatta. Tuoreena ribsikäännynnäisenä voisin sanoa, että Weberin colaribsit olivat suorastaan superhyviä.

Heinäkuu: Paljon hyviä makumuistoja, mutta vähän reseptejä. Sanotaan nyt sitten vaikka pekoniahvenet.

Elokuu: Lohihampurilaiset.

Syyskuu: Sieniä, sieniä, sieniä. Hirvistroganoffista haaveilin viimeksi eilen.

Lokakuu: Sitruunaiset herne-minttupiirakat, totta kai ja tietenkin.

Marraskuu: Lammaspizza!

Joulukuu: Ei voi vielä tietää. Eikä jouluruokia pysty panemaan järjestykseen. Mukava kuukausi kuitenkin kaikkinensa, vuoden kiireettömin.

Siinäpä ne. Kyllä itseensä linkkaaminen on sitten ihanaa.

Melkoisen moni vuoden mittaan valmistettu murkina odottaa vielä Pastanjauhantaan pääsemistään, mutta onpahan jonkinlainen pesämuna alkavallekin vuodelle. Kuvassa näkyvät kalarullat on tehty muutama kuukausi sitten mittatilaustyönä meikäläistä ilahduttamaan: käärylöityä kuhaa kera tomaattikastikkeen. Kuhan täytteenä taisi olla sieniä, tuorejuustoa ja yrttejä, vähän tähän tyyliin.

Elämme muuten jännittäviä aikoja: kävijälaskurimme kilkahtaa kohta kahteen miljoonaan. Kumarrus kaikille lukijoillemme ja kosolti (kokkailu)onnea tulevalle vuodelle!

Joulua vielä vähän

Nyt ei ennätä pahemmin jäädä jaarittelemaan, mutta pukkaan siitä huolimatta vielä muutaman joulukuvan näkyville. Kuvista on löydettävissä rosmariinilla koristeltu Yule (over) Mule, Scrabble sekä Vilho (kera jonkinlaisen karpalojuuston).

Bonuksena vielä joulun alla laadittu lihamureke, jossa (Täydellisten naisten keittokirjan innostamana) mukana muun muassa raastettua porkkanaa, tomaattipyrettä sekä worcestershire-kastiketta.

Jäikö kinkkua? Kinkku-ananas-pekaanisandwichit

Vaikka kinkkua miten ämppäisi koko joulun ajan, niin aina sitä jää nöttönen enimpien pyhien ylikin. Samoin sinänsä aivan lyömättömät "kinkkua sinapilla ruisleivän päällä" ja "kinkkua kastikkeella" -tyyliset nautintatavat ryhtyvät toistojen myötä vähitellen pykimään.

Google siis apuun, kun oma kekseliäisyys alkoi pyöriä alati pienenevää kehää saman sinappipurkin ympärillä. Haku "ham leftover" tuotti valtaisan määrän hittejä, joten ainakaan en ollut ongelmani kanssa yksin.

Konsensus tuntui olevan, että jäännöskinkusta kannattaa kokata jotain mahdollisimman erilaista kuin jouluna on muuten syönyt - ja yleensä neuvottiin raikastamaan sitä jollain hedelmäisellä elementillä. Hieman soveltaen onnistuimmekin valmistamaan varsin raikkaat, maukkaat ja mehukkaat kinkkuleivät, joiden täyte muistutti rakenteeltaan enemmän tonnikala-toasteja kuin mitään joulupöydässä nähtyä.

Leivät vielä tarjoiltiin angloamerikkalaisittain perunalastujen keralla, jotta viimeinenkin epäilys aterian ytimen joulujuurista hälvenisi. Kaikkein paras lopputulos saavutettiin, kun sipsejä ujutettiin leipien väliinkin, osaksi täytettä. Tällöin mehukas ja hedelmäinen kinkkutäyte saa seurakseen vielä raikkaan rapean purutuntuman.

Kuvassa taustalla näkyvät kattaus-ledituijut ovat Rosmariinin löytö joulunjälkeis-alesta. Olisittepa nähneet, miten kyseisen kynttiläfanaatikon silmät loistivat ledein lailla, kun tarjolla oli hyllymetreittäin valosarjoja puoleen hintaan!

Kinkku-ananas -sandwichit

4,5 dl (vajaa puoli kiloa) kuutioitua kinkkua
0,5-1 dl kuutioitua ananasta, maun mukaan
vajaa desi pienittyjä pekaanipähkinöitä
vajaa puoli desiä pienittyjä suolakurkkuja
majoneesia ja dijon-sinappia maun mukaan

Laita kaikki ainekset yleiskoneeseen ja sekoita. Kun alussa vähän aikaa pulssitti ja sitten ajeli isommalla vaihteella, meidän seoksestamme tuli aika lailla tonnikalatäytteen näköistä, mehukasta ja raikkaan makuista. Täytteen notkeutta ja makua voi hienosäätää majoneesin ja dijon-sinapin määrällä. Perusperiaate on, että molempia lisätään aina suunnilleen yhtä paljon.

Sitten vain täytetään halutunlaiset leivät ja nautitaan! Jos perunalastuja on käden ulottuvilla, suosittelen kokeilemaan muutamaa leivän välissä. Antaa nimittäin jännää kulmaa näinkin simppeliin evääseen.

Lahjasaalis

Lahjat eivät ole omassa joulussani ollenkaan se tärkein juttu, mutta tokihan se mieltä lämmittää, kun kuusen alle kertyy edes muutama paketti. Siinä huomaa olleensa vuoden mittaan edes jokseenkin kilttinä (sen kun näkis).

Meillä ei ole ollut tähän asti yhtään emaloitua valurautapataa, mutta nyt keittiöömme kulkeutui Le Creusetin pata, joka on tomaatin muotoinen! Olen haaveillut tuommoisesta salaa (ja ihan julkisestikin) jo useampien vuosien ajan. Nyt en malta odottaa, että pääsisin kokkailemaan sillä (tuiki tomaattisia) pataruokia. Täydensin tänään tomaattimurskakokoelmiani ja yksi resepti on jo korvamerkattu, joten perästä kuuluu.

Yllä olevalle minihirvelle en keksinyt alkuun juuri minkäänlaista käyttötarkoitusta, mutta sehän on patavahti! (Luulin, että kyseessä on koriste-esine, joka ei kovin hyvin pysy jaloillaan.) Samassa paketissa oli jotain muutakin, mutta siitä joskus toiste lisää.

Teema-astiat ovat aina vaan niin vastustamattomia. Uudesta kuppikaksikosta voi hyvinkin tulla haastaja tähänastiselle suosikkikupilleni eli punaiselle hiutale-mukille.

Keittokirjaosastoa edusti tänä vuonna Umami - Japanilainen ruokakulttuuri. Sen pariin palataan takuulla vielä pariinkin otteeseen, vaikutti nimittäin kaikkinensa varsin kiinnostavalta.

Lisäksi saimme kasan kynttilöitä (joista olen luonnollisesti ehtinyt käryyttää jo muutaman), lautasliinoja sekä herkkukorin, joten mikäpä tässä on uuttavuotta odotellessa. Omista antamistani lahjoista voisin todeta, että saaristolaisleipä oli jälleen kerran suuri suksee (ohjettakin on jo pyydetty).

"Ei jouluna voi syödä popcornia"

Tämä taitaa olla jo neljäs joulu, jolloin päivitän Pastanjauhantaan joulusyömisiäni, mutta mikäs siinä. Takki ei ole ruokalajikehitelmien osalta vielä ollenkaan tyhjä, vaikka paljon on tietenkin jo tuttuakin mukana.

Tässä alkupalaksi tunnelmakuva viime viikonlopun aterialta, jonne kokkailtiin porukalla paahdettuja kasviksia. Timjamisiveltimen käyttö on tarttunut mukaan jostakin Jamie Oliverin jouluohjelmasta. Paloitellut palsternakat saivat pintaansa hunajakäsittelyn:

Onnistuin olemaan ruokasuunnitelmissani tänä vuonna yllättävän maltillinen. Ruokaa ei haalittu mitenkään ylenpalttisesti, ja välillä on ehtinyt tulla jopa nälkä. Jouluaterialla söin tosin hieman liikaa, kun tungin lautaselleni kaikkea mahdollista tarjolla ollutta. Kaikki maistuikin taas niin taivaalliselta, etenkin homejuustoinen punajuuripaistos onnistui olemaan jälleen kerran suorastaan tainnuttavan hyvää.

Joulun ikimuistoisin ruokahetki oli kuitenkin ensimmäinen uunilämmin viipale sinappihunnutetusta kinkusta. Kinkkua on kulunut siitä lähtien taas kiitettävän tasaisesti yhdessä ruisleivän ja kotitekoisen konjakkisinapin kanssa.

Tässä joulupäivän ruokalistaa nopeasti kokoon kyhättynä:

Alkuruoka:
Lohileipäset

Pääruoka:
Kinkku + kastike
Uunissa paahdetut perunat
Lanttu- ja porkkanalaatikko
Punajuuripaistos
Punakaali-puolukkasalaatti
Herneitä
Viinissä haudutetut salottisipulit

Jälkiruoka:
Halva-piparkakkujäädyke

Nigellan joulukirjaa on tutkailtu täällä sen verran tarkoin, että aika monet ideat tunkivat toteutukseenkin. Esimerkiksi ylimmän kuvan tillillä kruunatut lohileipäset saivat ideansa sieltä: saaristolaisleipää, graavilohta ja tilliä. Meillä ei ole tapana laittaa voita tai margariinia leivällemme, mutta ehkä noihin tämänkertaisiin olisi voinut sipaista vaikka vähän voita juhlan kunniaksi. (Nigellalla rasvan asemaa ajoi perienglantilaiseen tapaan piparjuurella maustettu ranskankerma.)

Samoin punakaali-puolukkasalaattiin sain ajatuksen Nigellalta. Alkujaan suunnittelin ottaa toteutukseen salaatin, johon tuli punasikuria (siis semmoista salaattisikurin punaista muunnosta) ja granaattiomenan siemeniä, mutta halusin käyttää kuitenkin loppujen lopuksi vähän kotimaisemman kuuloisia raaka-aineita. Kaalia olisi kannattanut ehkä marinoida jollain tavalla, nyt sekaan puristamani satsuman mehu ei ehkä aivan riittänyt kostukkeeksi.

Rosmariini on ollut monessa mukana. Joulupöydässä se pääsi vesikannua koristamaan ja juomavedelle makua antamaan (tuosta ideasta on kiittäminen Mysi Lahtista, jolla oli jossakin kirjassaan ohjeistusta rosmariinijuomaan):

Postauksen otsikko on tänä jouluna kuultuja lausahduksia, samoin kuin muun muassa nämä:
"Meillä on vissiin vielä pari mullettia jäljellä."
"Kyllä tervamela on ihan oikea sana."
"Rosmariinista saa hyvän grillivartaan ja drinkkitikun."
"Meidän joulukuusen tähti on ihan reikäinen eikä se loista."
"Haluatko maistaa viipaleen Vilhoa?"

Tässä vielä jälkiruoka, josta oli puhetta jo viikon alkupuolella:

Englantilaiset joulutortut

Viikonloppuna tuli kylässä olleiden kavereiden kanssa puhetta perinteisistä englantilaisista joululeivonnaisista. Erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin etsiskelemään lisätietoja ruokalajista nimeltä minced meat pies, joilla ei ennakko-oletuksistani huolimatta ollut mitään tekemistä jauhelihan kanssa.

Nigellan ja Jamien ohjeiden perusteella Englannissa myydään valmiina mincemeat-nimistä seosta, vähän samaan tapaan kuin täällä koti-Suomessa luumuista tehtyä torttutäytettä. Täytteen voi toki tehtailla myös itse. Keskeisimmät ainesosat ovat Nigellan mukaan kuivatut hedelmät, brandy, raastettu omena sekä ihra, jota ilmeisesti laitetaan poikkeuksetta myös englantilaiseen Christmas Puddingiin. Minä jätin ihran omasta ainesluettelostani kokonaan pois, mutta suurin piirtein seuraavista aineksista keittelin torttuihin täytettä:

kuivattuja luumuja ja taateleita hienonnettuna (kumpaistakin noin 130 grammaa)
reilu kourallinen pilkottuja pecanpähkinöitä
hienonnettu omena
kahdesta satsumasta puristettu mehu
kanelia
mustapippuria
muutama kunnon tujaus konjakkia

Taikina oli kotoisin kaupan pakastealtaasta. Sommittelin taikinasta leikatut pyörylät kuppimaisiksi torttupohjiksi muffinssivuokiin ja painelin piparimuotilla vielä päälle tähtöset. Sitten voideltiin munalla ja paistettin parissasadassa asteessa suurin piirtein vartin verran. Tortuista tuli varsin makoisia ja pähkinäisyys toi niihin mukavasti pureskeltavaa, joten voi hyvinkin olla, että tämmöisiä leivonnaisia nähdään meillä vielä tulevinakin jouluina.

Netistä kaivelemieni tietojen mukaan tämmöisen tortun olisi voinut jättää joulupukille matkaevääksi yhdessä maitolasillisen kanssa (porolle voisi puolestaan jättää porkkanan). Mistä tulikin mieleeni, että pitää muistaa jonain päivänä tehdä postausta pukin tuomista joululahjoista (sain muun muassa maailman mahtavimmin muotoillun padan).

Joulua

Jauhantapaja toivottaa tonttuisaa joulua kaikille lukijoilleen! Älkääkä sitten kaatako kinkunpaistolientä viemäriin vaan tehkää siitä vaikka kastiketta.

Joulun aluspäivät

Joulun valmistelu on melkein yhtä hauskaa kuin joulun viettäminenkin, tosin joulu sujuu yleensä onneksi jo vähän rauhallisemmissa merkeissä. Olen vuoden mittaan aivan mahdottoman laiska siivoamaan, mutta pari kertaa vuodessa tulee hinkattua paikat sitten sitäkin puhtaammiksi.

Joulusiivoukseen liittyy meillä ihan omat perinteensä. Pippurimylly sairastuu taktisesti flunssaan pari päivää etukäteen (tänä vuonna tosin vain kurkkukipua ja köhää), mistä syystä hänen pitää luonnollisesti ottaa vähän rennommin sillä välin, kun itse hinkkaan kaakeleita tai ajan takaa sitä vihoviimeistäkin sohvan taakse piiloutunutta pölypalloa. Kaikki sujuu kuitenkin hyvin, kunhan voin kuunnella samalla Tonttuparaatia ja muita radiosta tulevia joululauluja. Niiden tahtiin on mukava hinkata hellan takustaa ja miettiä, mitä kaikkea sinne on muutaman viime kuukauden aikana päässyt roiskumaan.

Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa valmisteluja iskee joka vuosi hetkellinen joulustressi, jolle ei ole minkäänlaista järkisyytä tai perustetta. Tänä vuonna saaristolaisleivässä ei piimän lämmittäminen ottanut onnistuakseen (tunnelma ei sentään ollut ihan viivimäinen), ja kaupassa piti käydä kaksi kertaa ennen kuin onnistui. Vaadin kauppoihin vanhaa kunnon kirnupiimää! (Maitohyllyistä löytää nimittäin tätä nykyä vain kaiken maailman rasvattomia acidofilus bifidus -purnukoita. Leivo sitten semmoisista hyvää leipää.)

Mutta nyt on kotona kutakuinkin puhdasta ja mukavaa, ja ulkona on kerrankin kunnon postikorttimaisema ja paljon lunta. Josko tässä ryhtyisi vaikka vähitellen joulun viettoon. Tai oikeammin ajateltuna tein äsken parin tunnin ajan ruokaa, joten keittiö on täynnä likaisia astioita. Ehkä sittenkin siivoilen vielä hetken aikaa.

(Kuvassa Nigellan joulukirjasta innoituksensa saanut joulukuusijuoma, jossa rosmariini kohtaa vodkan ja karpalomehun.)

Piparijäädyke suunnitelmissa

Yhtenä päivänä tuli hätä. Muistin, että Köyhien ritareiden sivuilla oli nähtävissä kovasti kiitelty (ja palkittukin) piparkakkujälkiruokaresepti ja kun Köyhien ritareiden teko on ilmeisesti (suureksi harmituksekseni) lopetettu, säikähdin, mahtaako kyseistä reseptiä enää löytyä mistään.

Mutta sieltä se ohje vielä kaikeksi onneksi löytyi, ja tätä olisi nyt tarkoitus joulun aikana koestaa. Nyt pitää vain löytää jostain vaniljahalvaa. Ajaisikohan normihalva (ja pieni vaniljatujaus?) saman asian.

Piparkakku-halvajäädyke

2 dl kuohukermaa
1 l vaniljajäätelöä
150 g vaniljahalvaa
10 kpl piparkakkuja
lisäksi 8-10 kpl pipareita
kastikkeeksi siirappia

Vatkaa kerma vaahdoksi. Pehmennä toisessa astiassa vaniljajäätelö sähkövatkaimella ja murenna joukkoon pieninä murusina halva sekä piparkakut. Lisää kermavaahto ja sekoita maut sekaisin. Kaada seos silikonivuokaan. Pakasta vähintään muutama tunti ja kumoa jäädykkeet lautaselle piparkakkujen päälle ja tarjoile siirapin kanssa.

Vegemisiä-blogissakin oli vähän aikaa sitten piparia tarjolla. Suolapähkinät eivät kuulosta pipareiden seassa ollenkaan hullummilta. Kuvassa oma m&m-kaurakeksikokeiluni, mutta ei siitä sen enempää (leipominen ei toisin sanoen sujunut ihan suunnitelmien mukaan).

Joulusalaatin syvin olemus

Täällä jauhantapajalla ollaan jälleen kerran ikuisuuskysymysten äärellä: Mikä olisi sopivan jouluisa salaatti? No rosolli tietysti, mutta jotenkin en osaa laskea sitä salaatiksi vaan ehkä ennemminkin lanttulaatikon pikkuserkuksi. Waldorfinsalaatti tulee mieleen seuraavaksi, mutta sitä en kai ole koskaan tehnyt itse (vaikka mikäpä toisaalta estäisi tekemästä tällä kertaa). Italiansalaattia olen myös sommitellut aika usein lautaselleni joulupöydässä, mutta en nyt oikein aja takaa sitäkään. Haluaisin joulupöytään nimittäin jonkin semmoisen salaatin, jossa olisi mukana edes hitusen verran vihreääkin.

Sopivia ainesosia jouluiseen salaattiin olisivat omenat, saksanpähkinät ja sinihomejuusto, koska niitä luulisi löytyvän kotoa siinä vaiheessa joka tapauksessa. Olen samaisista aineksista pari vuotta sitten salaatin laatinutkin. Siksipä omenan voisi korvata vaihteeksi vaikka vähän eksoottisemmalla päärynällä, joka viihtyy varsin hyvin sinihomeisen juuston kyljessä. Ja sitten sitä vihreää ja pähkinää.

Loppujen lopuksi vihreys häipyi tässä vähän taka-alalle, mutta hitustahan tässä vain tavoiteltiinkin. Kastikkeeksi kelpasi lusikoida karpalohilloa, koska tähän aikaan vuodesta karpaloita ei vaan voi syödä liikaa (läppärinikin on kärsinyt viime päivien aikana karpalon roiskeesta, nimimerkillä kuka käskee viedä tietokoneen keittiöön, jos hellalla keitellään samaan aikaan karpalokastiketta). Eli näillä mentiin:

Jouluisa salaatti

tammenlehväsalaattia pohjalle
päärynää lohkottuna
sinihomejuustoa murusteltuna
saksanpähkinöitä semmoisenaan
karpalohilloa roiskeina

Kalkkunalle kavereita

Koska jouluamme juhlistaa ilman muuta kinkku, olemme tavanneet omistautua kalkkunalle jo ennen joulua pienimuotoisten pikkujoulujuhlien merkeissä. Tällä kertaa emme paistaneet kalkkunaa itse, vaikka mielelläni olisin kaivanut esiin reseptin vanhaan kunnon mascarponekalkkunaan.

Kalkkunasiivujen seuraksi valmistetut lisukkeet muodostuivat varsinaiseksi tribuutiksi suosikkiblogilleni eli The Pioneer Woman Cooksille. Toteutimme nimittäin blogin resepteistä paitsi kalkkunan kaveriksi sopivan karpalokastikkeen myös viskillä glaseeratut porkkanat ja tuorejuustolla vahvistetun perunamuusin.

Perunamuusista en loppujen lopuksi kamalasti innostunut (tosin olin saanut edellisenä iltana syödäkseni äitini tekemää maailman parasta perunamuusia, joten vertailukohta oli vähän epäreilu), mutta karpalokastike oli hyvää ja makeahkot viskiporkkanat keräsivät myös runsaasti kehuja. Työskentelin itse perunamuusipuolella, joten en tarkkaan ottaen tiedä, miten nuo porkkanat loppujen lopuksi edes valmistettiin. Joka tapauksessa niihin tarvittiin porkkanoiden lisäksi voita, viskiä, fariinisokeria sekä suolaa ja pippuria. Yllä olevasta linkistä voi kurkistaa tarkempaa ohjeistusta.

Ehkäpä teen joku kerta tasapuolisuuden nimissä vastaavan tempun jollekin suomalaiselle suosikkiruokablogilleni: valikoin blogin reseptiarkistoista toteutukseen vähintään kolme ruokalajia ja yhdistän ne samalle aterialle. Aluksi pitäisi vaan päättää sopiva kohde (ehdotuksia?).

Murumuulin pastasatu

Minulla on jonkin sortin pakkomielteenä oppia tekemään hyvää makkarapastaa. Jotenkin julkkiskokit ovat onnistuneet iskostamaan mieleeni, että makkarapastan avulla on helppo saada kaverit viihtymään, ja kaverit ovat minulle kovin tärkeitä. Toisaalta en tosin juuri koskaan edes tarjoile kylään tuleville tuttaville pastaa (lasagnea kylläkin, mutta sitä ei nyt lasketa).

Tähän chorizopastaan törmäsin youtubessa, kun halusin katsastaa brittikokki Rachel Allenin kokkausta. (Saimme nimittäin vähän aikaa sitten käsiimme kyseisen Allenin Bake-kirjan, mutta siitä lisää kenties joku toinen kerta.)

Laitoin tuoreiden tomaattien sijasta soosiin tölkkitomaatteja, chorizon korvasin salamilla ja yrtitkin esiintyivät tähän aikaan vuodesta jo kuivatussa muodossa. Kermaa laitoin korkeintaan ruokalusikallisen, kun halusin säilyttää soosissa tomaattien värikkyyden ja maukkauden. Mukavasti se olisi varmasti makuja pyöristänyt, mikäli ei tomaatista ihan kamalasti tykkää. Chili oli tässä kastikkeessa sen verran ehdoton, että jouduin lisäämään sitä vielä pöydässä omaan annokseeni. Tässä summittaista ohjeistusta:

Chorizopasta

tuoreita tomaatteja (kaltattuna) tai 2 tölkillistä tölkkitomaatteja
oliiviöljyä
valkosipulia (paljon!)
suolaa ja pippuria
chorizoa (tms. makkaraa)
rosmariinia tms. yrttiä
kermaa
chiliä (pakollinen)
+ keitettyä pastaa (esim. penneä) sekä raastettua parmesaania

Lorauta pannulle oliiviöljyä, kuumenna ja kippaa joukkoon kuutioidut tomaatit. Lisää hienonnettu valkosipuli (jostain syystä valkosipuli lisätään tässä poikkeuksellisesti vasta tomaattien sekaan) sekä mausta suolalla ja pippurilla. Kiehuttele muutaman minuutin ajan.
Lisää vuoron perään kuutioitu makkara, yrtit, kerma ja chili. Kiehauta ja anna hautua hetken aikaa. Tarjoile pastan ja parmesaanin kera.

Keittiötarvikkeita tulee ostettua tätä nykyä aika harvakseltaan, mutta tuo kuvassa näkyvä vihreä Teema-vuoka on poikkeuksellisesti upouusi. Oulun Kaakkuriin oli avattu yllätyksekseni Iittala Outlet. Siellä voin käydä kenties kuikuilemassa vastaisuudessakin aina sillä aikaa, kun perheen miesjäsen hiplaa viereisessä kaupassa kameratarvikkeita.

Hapankaalin myöhemmät seikkailut

Joku saattaakin vielä muistaa, että survoimme loppukesästä jääkaappiimme ämpärillisen hapankaalia. Kaali onkin takuutavaraa ainakin sillä perusteella, että se on niin hapanta, ettei sitä varmasti saisi homehtumaan millään ilveellä. Kannattaa kuitenkin huuhdella enintä happamuutta pois ennen käyttöä. Huonona puolena mainittakoon, että sinapinsiemeniä taisi hurahtaa joukkoon vähän turhan runsaalla kädellä. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos siemeniä osuu suurin piirtein joka toiseen haarukalliseen, niin jossain vaiheessa voi alkaa jo vähän kyllästyttämään.

Hapankaalta on luonnollisesti liiennyt myös kokkailuihin. Kuvassa hapankaali pääsi bratwurstin seuraan. Yhdestä Nigella Lawsonin kirjasta osui silmääni ohje, jossa hapankaalta hauduteltiin uunissa yhdessä valkoviinin kanssa. Salaisina ainesosina oli muistaakseni laakerinlehtiä ja katajanmarjoja. Makkaroita käytettiin aluksi pannulla ja pantiin vielä uuniin kaalipedin päälle hautumaan. Ei hullumpaa.

Suunnitelmissa olisi tehdä taas joku kerta itsekin makkaraa. Hapankaali vaatisi ilman muuta seurakseen lammasmakkaraa (sopiva ohje on ollut jemmassa syyskuusta asti) ja tilanteeseen sopivaa sinappia.

Suomalaisissa ruokablogeissa on käytetty hapankaalta vuosien varrella varsin kekseliäästi. Ainakin minulle hapatettu kaali maistuisi paitsi piiraassa myös kääryleissä, keitossa tai hyvinkin mielellään vaikkapa sinapilla maustettuna ja ahvenen kera tarjoiltuna. Omasta reseptiarkistostamme voi tarvittaessa kaivaa kolmen vuoden takaisen hapankaalipyttiksen, hapankaaligulassin tai viime vuoden helmikuussa postatun hapankaalikasarin.

Poroa, lohta ja omenaa

Tässä viimein viikonlopun muonia, jotka onnistuimme säveltämään kokoon porosta, lohesta ja omenasta. Kylmäsavuporo sai kaverikseen viikunoita ja punaviinisiirappia, jonka päätin keitellä kasaan ihan omatoimisesti. Laitoin kattilaan desin verran punaviiniä ja saman verran sokeria ja annoin kiehua niin pitkään, että lopputuloksena oli sopivan siirappimainen rakenne.

Ilmeisesti pienempikin keittoaika olisi piisannut, sillä tuotokseni maistui aavistuksen verran kärähtäneelle sokerille (jotkut kuulemma lopettavat keittelyn jo ensimmäiseen pulpahdukseen). Ruoka itsessään oli harvinaisen helppotekoinen (reseptin otin kotikokista).

Katkaravuilla kruunattu pääruoka oli loppujen lopuksi ihan mahdottoman kesäinen, kun mukana oli sekä virkistävää sitruunaa että runsaasti silputtua tilliä (alimpana lymyää siis lohenpätkä, jota käytettiin pannulla ennen vuokaan laittamista). Kaverina oli keitettynä perunoita, joiden sekaan onnistuttiin niin ikään ujuttamaan pieni tillisatsi.

Saimme käsiimme kotimaisia omenoita, joten niistä tehtiin vihdoin ja viimein Nami-Namissa taannoin nähtyjä toffeeomenoita. Tässä voisi olla ainesta myös makoisaksi joulunajan jälkiruuaksi (kahden viikon päästä on jo jouluaaton aatto!):

Karpaloporo

Minun pitäisi laatia parhaillaan ostoslistaa itsenäisyyspäivän ruokaostoksia varten, mutta mieleeni ei tule yhtään järkevää ideaa. Tarkoituksena oli toteuttaa pitkästä aikaa useamman ruokalajin ateria, mutta tällä menolla saatan hyvinkin päätyä purkkihernekeittoon ja päämäärättömään sohvalla lojumiseen.

Poron ja karpalokastikkeen yhdistelmä olisi aika hyvä, ellemme olisi tehneet sitä aika äskettäin. Karpalokastike on ollut viime aikoina nimittäin tosissaan pop. Tai ainakin itse olen törmännyt siihen joka paikassa. Se on kaikesta päätellen hyvinkin olennainen tarjottava sekä (viikko sitten vietetyllä) kiitospäivän aterialla että joidenkin maiden joulupöydässä.

(Kuvan ateriassa tarjolla oli poroa, karpaloa, perunamuusia ja porkkanaa.)

Lisää luukkuja auki

Minä olen ollut jonkinasteisella joulumielellä jo vähän yli kaksi viikkoa, aina karpalochutneyn keittelemisestä alkaen. Yhden lahjankin olemme jo saaneet (kiitokset joulupukin ahkeralle pikkuapulaiselle).

Itse ajattelin antaa taas tänä jouluna vain syötäviä lahjoja, mutta näköjään olen lipsumassa ajatuksesta hieman jo tässä vaiheessa. Suunnittelin nimittäin, että ruokalahjojen lisäksi voisin kääriä paketteihin mahdollisesti myös kirjoja, lautapelejä ja ruuanvalmistukseen liittyvää välineistöä. Köh. Mutta saaristolaisleipä ja graavikala käyvät lähipiirissäni tunnetusti kaupaksi, joten niitä pitää ainakin tehdä lahjaksi asti, samoin kuin konjakkisinappia.

Syötävien lahjojen kylkeen voisi ujuttaa myös jonkinlaista juotavaa, niin kuin nyt vaikka vähän glögiä. Pääsin ihmettelemään reilu viikko sitten läntisen naapurimaamme glögi-innostusta, kun kävimme Ruotsin puolella vakoilemassa sikäläisiä glögivalikoimia. Blossa oli pakannut vanhoja vuosikertaglögejään minipulloihin, ja niitä ajattelin ehkä liittää lahjojenkin joukkoon. (Noiden pullojen väristä on pääteltävissä, mitä ne suurin piirtein sisältävät. Vuonna -04 värinä oli omenanvihreä ja tämän vuoden sininen väri viittaa mustikkaiseen sisältöön.)

Muiden matkojen puutteessa olin Ruotsissa suoritetuista ruokaostoista suorastaan tohkeissani. Haaparannan Coopissa pääsin katsastamaan paikallisia pohjoisruotsalaisia tuotteita. Muutakin oli toki myynnissä. Valikoimien perusteella ruotsalaiset vaikuttaisivat suosivan suomalaisia enemmän nakkisämpylöitä, katkarapuja ja mätitahnan tyyppisiä levitteitä. Systembolagetista löysin (glögien lisäksi) viinin, joka edusti paitsi luomua myös reilua kauppaa. Jos maailma nyt pelastuu, niin se on sitten ihan täysin meikäläisen ansiota.

Jos saatavilla on graavilohta, glögiä ja sinappia, tarvitaan vain juustoa ja rucolaa, niin koossa alkaa olla vuosi sitten postaamamme lohivati. Toisaalta pelkällä lohivatiin kuuluvalla glögi-sinappikastikkeellakin pötkii jo pitkälle, mikäli Puolen voikilon keittiötä on uskominen. (Syötäviin lahjoihin liittyvästä ideointiavusta kiitokset myös Hyttysellinen timjamia -blogin Masulle.)

Ensimmäinen luukku raottuu

M&M's-karkit tulevat aina silloin tällöin vastaan englanninkielisissä ruokablogeissa ja -ohjeistuksissa. Me teimme viime vuoden huhtikuussa cookiesseja ja etsiskelimme niitä varten M&M'ssejä oululaisesta automarketista, jonka karkkihylly oli niin pitkä, että kyseisiä karkkeja olisi kuvitellut hyllystä jopa löytävänsä. Ei löytynyt sieltä, eikä ilmeisesti muualtakaan Suomesta, koska M&M:t tulevat kuulemma tässä maassa myyntiin vasta ensi vuoden puolella.

Nyt saimme M&M'sseistä suklaiset näytepussukat kotiimme, mutta maistamaan ei niitä vielä ole päästy. Meidän kannaltamme olisi nimittäin hauskempi käyttää niitä johonkin leivontaan, nyt kun tilaisuus moiseen viimein tarjoutui. Leivonnasta tuli muuten mieleen uusi leivontablogilöytöni nimeltään Bakerella. En ole tosin mitään ohjetta tuolta vielä ehtinyt testata, mutta pelkkä katseleminenkin on kivaa. Meikäläisen kehittyneelle (not) huumorintajulle sopii erityisen hyvin Bakerellan joulupukki-aiheinen cupcake.

(Lisäys: Korkattiin sittenkin yksi pussukka, kun tuo peanut-m&m rupesi rassaamaan mieltä. Maku oli arvatenkin hyvin pähkinäinen, eikä ollenkaan liian makea.)

Pastanjauhannasta ei ole tulossa karkkiblogia, vaikka nämä postaukset ovat menneet viime päivinä pikkuisen sokeripainotteisiksi. Loppuviikosta luvassa taas vähän suolaisempia vinkityksiä.