Pikaruokakisa etenee

Lupasin pikaruokakisan tulokset syyskuun loppuun mennessä, mutta pyörrän päätökseni ja lykkään juhlallista julistusta kisan voittajasta muutamalla päivällä eteenpäin. Monia ohjeita on testattu, mutta muutama mielenkiintoinen ruoka odottaa vielä maistamistaan.

Kisan pääpalkinto odottaa siis vielä jakamistaan, mutta lohdutuspalkinnon saaja on jo selvillä: Onnetar suosi Terhiä, joka pelastaa arkensa höyrytetyillä kasviksilla ja kalalla. Terhi palkitaan Tuomas Kyrön mainiolla Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -kirjalla. Tässä kyseisestä kirjasta poimittu perunaresepti:

Sen piti olla yksinkertaista, mutta maailman parasta. Perunaa hieman viritetyssä muodossa. Saan minä kerran elämässäni irrotella.
Siihen sopi emännän keittokirjasta löytämäni resepti. Ensin keitettiin hiukkasen perunoita, sitten kaivettiin massa kuoresta ja se sekoitettiin ranskankerman ja aurajuuston kanssa. Sörsseli työnnettiin takaisin perunaan. Niitä hyvä rivi uuniin. Samalla tein virheettömän ruskeankastikkeen.

Ohjetta voisi soveltaa kahteen kertaan paistettuihin uuniperunoihin.

(Kuvassa toisenlaista pikaruokaa Tanskanmaalta, jossa muuten saattaa olla paljonkin mätää, mutta yksi asia ainakin toimii: Cock's & Cows. Joku voisi perustaa tänne Suomeenkin paikan, josta saisi saman katon alta erinomaiset hampurilaiset, mojitot ja maailman parhaat friteeratut sipulirenkaat.)

Jauhantasynttärit

Pastanjauhannan seitsenvuotista taivalta juhlittiin viikonloppuna asiaankuuluvin menoin: nauttimalla hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Paikalle oli saapunut joukko ruokabloggaajia ja tuttavia perinteiseen tyyliin nyyttien kanssa. Ilta aloitettiin kannullisella menneiden kesien hittijuomaa mojitoa. Hyvin se tuntui yhä maistuvan, vaikka ilmassa oli tukeva syksyn tuntu ja juoma on muutenkin viimeistään parin edelliskesän aikana saavuttanut puhkisoitetun iskelmän aseman syrjäisimmissäkin kodeissa ja kuppiloissa.

Alkuruoaksi nautittiin blogimme alkuajoilta juontava lippu kupissa. Lippua nautittiin Peruspöperölän Virpin laatimien leipien päällysteenä.

Tiimi "Insinööri-Pekka avec" oli leiponut äärimmäisen herkullisen suppilovahveropiirakan pohjalle, joka oli perinteisen pizzan ja pannusellaisen hybridi. Piirakka katosi alkupalanälkäisiin suihin ennätysvauhdilla.

Alkupalahötäkässä ehdittiin jo maistella myös pöperö-Virpin brownieseja, joita onneksi kuitenkin riitti myös jälkiruoka-annokselle.

Melkein naapurissa kokkaileva Ghetto Gourmet -pariskunta oli tuonut paikalle jopa kaksi mielettömän maukasta ruokalajia: Ramsayn chili-jauheliha-salaattiwrappeja sekä karamellisoituja, mausteisia ribsejä.

Ramsayn wrapit kasattiin omin käsin kunkin ruokailijan toimesta: alle salaatinlehti, päälle aasialaiseen tyyliin maustettua lihaa sekä seesamiöljyn pehmentämää kastiketta.

Äärimmäisen herkullisissa, oikeaoppisesti ja paksusti maustekastikkeen pinnoittamissa ribseissä todettiin olevan siinä määrin suolaa, ettei akuutin struuman arveltu uhkaavan juhlakansaa ainakaan vielä saman illan aikana.

Kanssablogeissa Hangaround T:ksi nimetty blogiton ruokajengimme vakiojäsen vietti käytännössä koko alkuruokahetken keittiössä pilkkomassa aineksia unkarilaiseen gulassiin. Veitsiminen tuottikin mittavasti tulosta: keitto ei lopulta mahtunut yhteen kattilaan, vaan sitä jouduttiin kiehuttelemaan kahdessa astiassa. Unkarista tuotu paprika antoi keitolle juuri sopivan lämmön: se ei polttanut suuta chilin lailla, vaan lämmitti tasaisesti pitkän aikaa. Mainiota syystalven ruokaa siis!

Ihan pakko oli valmistaa myös yksi kaljatölkkikana, tosin tällä kertaa sähköuunissa. Jenkkein grillioppaista aikoinaan bongattu ohje oli neljäs postauksemme ikinä. Pari-kolme vuotta myöhemmin tekotapa oli esitelty varmaan suunnilleen jokaisessa suomalaisessa ruokalehdessä ja -ohjelmassa - eikä ihme. Tämä on yhä parhaita tapoja valmistaa suhteellisen varmasti mehukkaana pysyvä broileri grillissä tai uunissa.

Valmis kana silputtiin osaksi niin ikään klassikoksi muodostunutta Paolan pastasalaattia.

Insinööri-Pekka oli valmistanut tuttuun tapaansa erinomaista kirsikka-suklaajäätelöä ja kirsikkamarenkeja. Kirsikoista Pekka tunnetaan! Jäätelön ja marenkien kyljessä tarjoiltiin myös Virpin brownieseja.

Maijamyöhäisenä paikalle saapunut Kokit ja potit -Hannele yllätti koko juhlaväen tuomalla muassaan Nalle Puhin hinajapurkin näköisen sangollisen kotitekoista kermalikööriä! Osa ei ollut uskoa korviaan, mutta kyllä se kotitekoista oli. Baileys jäi helposti kakkoseksi, siinä määrin tuoreelta ja raikkaalta juoma maistui.

Jossain vaiheessa illan tumua juhlaväki saatiin houkuteltua seuraleikkimään. Vuoronperään piirtämällä ja piirroksia tulkitsemalla saatiin aikaan varsin abstrakteja ajatusketjuja.

Kiitokset mukana olleille - ja ennen kaikkea lukijoillemme seitsemästä vuodesta!

Synttärionnea

Pastanjauhantaa täyttää tänään seitsemän vuotta. Eilen pidettiin pienet juhlatkin, joiden ruokapuolesta lisää myöhemmin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että jutut olivat ällistyttävän korkeatasoisia (narautin vaikka kuinka monet keskustelemassa politiikasta tai kaunokirjallisuudesta), ja illan lopuksi kehiteltiin kokonaan uusi viihdemuoto, Padioke.

Mutta tänään on siis luvassa varsinaisen blogisynttärin synttärihommia. Seitsemän vuotta, 1438 postausta, 15962 kommenttia ja sitemeterin lukemana 6,804,979. Kiitoksia olisi kertynyt siis kokonaisen kirjan verran, mutta tässä muutamia kiitoksen ansainneita ja vuosien mittaan tutuksi tulleita:

2005: Pippurimylly, pikkusisko, isosisko ja muu perhe, Weber, Simo, ainailona, Dj N & axu, turisti, kommenttilaatikon kävijät, Jamie Oliver, Kuusenkerkkä, Paola, bronx, Jane, Pagisija, Mea, Kukkis, benrope, Rahina, Maurelita, Cele, Emma (ja punajuuripaistos), Ville, Taikinapoika, Polkkapossu.

2006: Anni, Ketun keittiö, Pille, Johanna, siskonpojat, Lordi, Mustekala, Sarihoo, Haidi, Tuulentupa & siskonmakkarakeitto, Gourmet clubin porukka, Marko, Viltsu, H&L&R&J.

2007: Sohvi, Jaana, Jenni, Oliivia, Nigella, Tuoppi, Ulla, Lintu75, Marie, Ylimuuli Mukkelis, Ankkalinna, Lime, Tusla, Lettupannula, Mari, Anna, Liina, Rappiotäti, Ulrika, TiV, Satujatar, Virpi.

2008: Ari, Antti, laajennetut sukulaiset, Merituuli ja Jukka, Avaruusaseman väki, A&A (kaverit, ei se kerho), Headisu, Elina, Saija, KrisuH.

2009: Patalintu, Nelle & Mimmu, Olli, Sitruunainen, Jytis ja muu koukkuväki, Ketsuppi, Dea, Yaelian, Soppa-Hanna, Laura, Nuori nainen ja Kaveri, Liljetys, Geranium, Jams, Tupu Hupu & Lupu, Riksu, Ville, Ari, Camilla Plum, Tinppa & oikea mies, Martina, Janna, Bar Mezzo.

2010: ML&ML, Kulinaristi Karjalasta, Anskusiili, F&F, Anne, Perjantaikokki, Jasu, Sre:n väki, MariKoo, Kirsikka, Aleksi, Katriina, Noora, T&L, Kermaperse, Sotkuholisti, Cebic, Ebe, Lily & hunajainen hirvi ynnä muut syysruokakisailijat, Potti-Hannele.

2011: Omenaminttu-Hannele, chilireseptiläiset, Nanna, Suola&Hunaja, Tanja, Veera, Pitkä, Eeva, Riikka, B&P, Vispilät, Campasimpukka, Marja, Kotiharmi.

2012: Heidi, Elina, Milla, Aino, M&L, hangaroundit, pelastajareseptiläiset ja kaikki muut ahkerat lukijat.

Kesäkurpitsa-pekonipannu

Kiitos kaikki taannoiseen pikaruokareseptikisaan osallistuneet! Ette usko, kuinka monta iltaa (ja seuraavan päivän lounasta) on jo pelastettu teidän ruokaohjeillanne.

Jauhantapajalla on ollut teknisiä pulmia, kun kuvien käsittelyyn sopiva tietokone sanoi sopimuksen irti, mutta nyt onnistuimme kaivelemaan kameran kätköistä kuvia taas esiin. Olinkin jo palanut halusta päästä jakamaan tämän kisaan osallistuneen mahtireseptin: Jannan kesäkurpitsapyttärin, jota on kokeiltu myös Anzkun kauhassa.

Kesäkurpitsapyttipannu

1 sipuli
2 kynttä luomuvalkosipulia
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
paketti pekonia (omassa versiossa vähän reilummin luomupekonia)
oliiviöljyä
mustapippuria
tulista paprikajauhetta
ripaus suolaa

tarjoiluun ranskankermaa

Leikkaa kesäkurpitsa kuutioiksi. Tee sama sipulille. Hienonna valkosipuli ja paloittele pekoni. Kuumenna valurautapannu ja lorauta sille vähän oliiviöljyä. Ripottele päälle paprikajauhe ja lisää hienonnettu valkosipuli. Lisää sipulit ja kesäkurpitsat, lisää ihan tosi tosi vähän suolaa ja kuullota hetki. Lisää pekonit. Paistele niin kauan, kunnes pekonit ovat rapeahkoja ja kesäkurpitsakuutiot kypsiä. Mausta mustapippurilla. Tarjoile ranskankerman kera.

Tämä oli taas niitä ruokia, että syödessään tunsi itsensä hetken aikaa maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. En tiedä, oliko ranskankerman reilulla annostelulla osuutta asiaan.

Chorizolasagne

Minulla oli tarkoituksena tehdä viime viikonloppuna sienilasagnea sekä pihlajanmarjahyytelöä, mutta lopputulos oli hiukan toisenlainen.

Pihlajanmarjoja kävin sentään katselemassa. Marjat vain näyttivät kasvavan yleensä sen verran korkealla, että 164-senttisen minun oli vaikea päästä niihin käsiksi.

Sieneen en saanut edes lähdettyä, kun ehdin sitä ennen napata kaverilta idean chorizolasagnesta. Menin vielä valikoimaan netistä semmoisen reseptin, jossa ei ollut suurin piirtein yhtään lähellä tuotettua ruoka-ainesta mukana. Eikä juuri mitään vihreää!

Chorizo-lasagne

400 g tölkki kirsikkatomaatteja
12 lasagnelevyä (mielellään tuorepastaa, tulee mehukkaampaa)
200 g chorizoa, kuoret poistettuna ja kuutioituna
10 salvianlehteä
250 g mascarponea
150 g taleggio-juustoa kuutioituna
1 rkl raastettua parmesaania
suolaa, mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 C:hen. Siivilöi tölkkitomaatit kulhon päällä niin, että saat talteen myös niistä valuvan mehun. Lusikoi hieman tomaattimehua uunivuoan pohjalle ja peitä pohja sitten kerroksella lasagnelevyjä.
Ripottele päälle puolet chorizosta ja kirsikkatomaateista sekä hieman tomaattimehua ja muutama salvianlehti.
Lusikoi sitten pinnalle neljäsosa mascarponesta ja niinikään neljäsosa taleggio-juustosta. Mausta mustapippurilla ja suolalla.
Asettele päälle toinen kerros lasagnelevyjä ja niille sama täytekerros toistamiseen: loput chorizot ja kirsikkatomaatit, tomaattimehua, salviaa, mascarponea, taleggiota, suolaa ja pippuria. Päällystä jälleen lasagnelevyillä.
Levitä päälle loput mascarponesta ja taleggiosta sekä parmesaaniraaste.
Laita vuoka uuniin suht' korkealle ja paista n. 30 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea ja kupliva. Vuoka kannattaa ehkä kääntää kertaalleen paistoajan puolivälissä, jos uuni on lämmöltään kovin epätasainen.
Anna vetäytyä vähintään vartin verran ennen tarjoilemista.

Mielelläänhän sitä vaalisi itsestään kuvaa jonkinlaisena lähiruokahengettärenä, mutta niin vaan myin periaatteeni, kun näköpiirissä oli herkullinen hetki lasagnevuoan äärellä. Jotenkin ajatus mascarponen ja chorizon yhdistämisestä oli vaan liian kutkuttava.

Herkullista se olikin, ja tätä tekisi mieli tehdä joskus toistekin. Ehkä kuitenkin sitä ennen niitä pihlajanmarjoja.

Salaattia Kambodžasta

Viime päivinä minua on mietityttänyt pikaisesti kokattava ruoka, Nigella Lawson ja salaatin maustaminen. Kaikki nuo asiat yhdistyivät tässä kambodžalaisessa salaatissa, jonka ohjeen otin Nigellan sivuilta.

En ole luullakseni ikinä kokannut ruokaa, joka yhdistetään jollain tavalla Kambodžaan, mutta kaikesta päätellen maan ruokakulttuurissa on yhteisiä piirteitä tutumman Thaimaan kanssa. (Toisaalta en osaa kyllä ollenkaan sanoa, mahtaisivatko Kambodžan asukkaat tunnistaa tätä salaattiohjetta omakseen).

Minä kokkasin tätä salaattia itselleni lauantailounaaksi. Kaikki ainekset löytyivät sopivasti kotoa: pakasteessakin oli 150 gramman verran jemmassa raclettea varten pussitettua pihvilihaa. En ole pihvin paistamisessa ihan omimmalla maaperälläni, mutta ihan hyvin se sujui, kun katsoin ensin ohjetta omasta blogistamme.

Kambodžalainen lihasalaatti

vihreää salaattia (tarjoiluastian pohjan peitoksi)
250 gramman pihvi (esim. naudan sisä- tai ulkofilettä)
2 rkl kalakastiketta (nam pla)
2 rkl limestä puristettua mehua
1 rkl sokeria
1 kevätsipulia ohuina siivuina
1-2 punaista chiliä (maun mukaan), poista siemenet ja pilko ohueksi
1 kourallinen tuoretta minttua tai korianteria

Revi salaatti ja levittele se tarjoiluastiaan.
Kuumenna paistinpannu ja paista liha. Liha on parhaimmillaan, jos se jää keskeltä punaiseksi, mutta voi sen halutessaan paistaa kypsemmäksikin. Kääri liha folioon odottamaan siksi aikaa, kun sekoitat kastikkeen.
Sekoita pienessä kulhossa kalakastike, limemehu, sokeri, chili ja sipuli. Avaa sitten folio ja suikaloi liha (tavoitteena ovat ohuet aasialaistyyliset suikaleet). Levittele lihasuikaleet salaatin päälle ja kaada kastike tasaisesti lihapalasten päälle (kastike kypsyttää vielä lihaa jonkin verran). Levittele päällimmäiseksi minttua tai korianteria.

Opin vähän aikaa sitten, että salaatti-sana pohjautuu latinan suolaamista tarkoittavaan verbiin. Jo antiikin aikana tiedettiin, että kaalin päälle kannattaa pirskottaa suolaa taikka etikkaa.

Tiedot ovat peräisin Mark Kurlanskyn kirjasta Suola: Eräs maailmanhistoria. Suosittelen syyslukemiseksi.

(PS. Kuinka monta kertaa samassa postauksessa voi linkittää itseensä? Näköjään melko monta.)

Marthan mustikkamuffinssit

Nyt ne viimein onnistuivat! Mustikkamuffinssit nimittäin. Yleensä saan taikinan aina sotkettua siniseksi, mutta tällä kertaa kaikki meni niin kuin Strömsössä.

Ja muuten melkoisen hyvää tulee tuoreista mustikoista:

Mustikkamuffinssit (Martha Stewartin tapaan)

vajaa 5 dl mustikoita
4,8 dl jauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
110 g huoneenlämpöistä voita (n. 8 rkl)
2,4 dl sokeria (tai vähän vähemmän?)
2 munaa
2 tl vaniljauutetta
1,2 dl maitoa

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Asettele muffinssivuoat pellille odottamaan.
Sekoita kulhossa jauho, leivinjauhe ja suola.
Sekoita pari lusikallista jauheseosta mustikoihin ja jätä sivuun odottamaan.
Sekoita sokeri ja voi kuohkeaksi tehosekoittimella tai muulla vastaavalla keittiöhärvelillä, ohjeen mukaan tähän pitäisi mennä noin kolme minuuttia.
Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita hyvin. Lisää vaniljauute.
Säädä tehosekoitin pienimmälle mahdolliselle nopeudelle ja sekoita joukkoon taikina niin, että ainekset ovat juuri ja juuri sekaisin (muffinssitaikinaa ei saa sekoittaa liian pitkään). Lisää maito samalla periaatteella (ei liikaa sekoitusta) ja sitten vielä mustikat varovasti puisella lusikalla tai lastalla käännellen. Taikinan on tarkoitus olla melko paksua.
Jaa taikina vuokiin ja paista 25–30 minuutin ajan. Kypsyyden voi tarkistaa hammastikulla.
Anna jäähtyä hetken aikaa ja tarjoile.

Erehdyin käymään David Lebovitzin blogissa ihmettelemässä suklaakakkua, mantelikakkua ja yksittäisiin laseihin annosteltua tiramisua.

Ylitse muiden taitaa mennä kuitenkin French Apple Cake.

Piristää jauhajan päivää

Pastanjauhantaa on päässyt ehdolle Gloria Blog Awardsiin! Olen asiasta aivan otettu ja onnellinen, kun maa on kuitenkin tätä nykyä täynnä toinen toistaan loistokkaampia ruokablogeja (ja jauhantablogin loiston päivät taidettiin nähdä jo vuonna 2006).

Lueskelin myös aivan mielissäni asiantuntijaraadin ajatuksia ruokablogeista ja niiden merkityksestä suomalaiselle ruokakulttuurille. Päätoimittaja Sanna Maskulinin mukaan ”blogien ansiosta kokkaamisesta on tullut harrastus, jossa tyyli on vapaa kunhan keittiöstä kuuluu nauru!”.

Suomessa on vanhastaan pidetty vähänkään antaumuksellisempaa ruokaharrastusta hienostelevana pönötyksenä, joten hienoa, jos ruokablogit ovat onnistuneet viemään suhtautumista vähän rennompaan suuntaan.

Pastanjauhantaa on ehdolla sekä Parhaaksi ruokablogiksi että Lukijan suosikkiruokablogiksi. Käykäähän antamassa ääni omalle suosikillenne.