Kanakori, sinapinsiemenperunat ja sitruunamajoneesi

Tuoreehkossa Glorian ruoassa ja viinissä oli heti kansikuvana niin herkullinen kanakori-otos, että sisäsivuilta löytynyttä reseptiä oli suorastaan pakko koestaa kotioloissa. Kanakori on muutenkin niin klassinen pubiruoka, että sitä voisi melkeinpä nimittää länsieurooppalaiseksi lohturuoaksi.

Kuten taannoisessa rendangissa, tässäkin sitruksen raikas hapokkuus tasapainottaa lihan täyteläisyyttä niin, että maku on mukavan kepeä eikä ollenkaan niin paksu kuin vaikkapa nyttemmin olutkuppiloissa suosioon nousseissa tulisissa kanansiivissä.

Lehti suositteli kanakorin kyytipojaksi vehnäolutta, esim. perinteistä kesäterassijuomaa Hoegaardenia, joka sekin on hienokseltaan sitruunainen. Myös raikas valkoviini sopii kuvaan. Tällaisella yhdistelmällä saakin mukavaa vaihtelua ja piristystä talvi-iltaan, kun pakkanen paukkuu ulkona minkä ehtii. Aina ei tarvitse kokata pataruokia, vaikka talvi onkin!

Sitruunaglaseerattu broileri

800g broilerinkoipia ("nuijat" eli reisiosattomat koivet ovat ehkä kätevimpiä syödä käsin)
1 sitruuna
3 rkl voita
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Sitruunaglasyyri:
1 sitruuna
1/2 dl hunajaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl cayennepippuria

Valmista ensin glasyyri: raasta sitruunan kuori ja purista mehu pieneen kattilaan. Lisää hunaja ja mausteet. Keitä muutama minuutti, kunnes seos on siirappimaista. Meillä tähän kului kyllä reilusti enemmän minuutteja kuin alkuperäisen ohjeen mainitsema "muutama".

Sitten itse broilerien kimppuun: halkaise sitruuna ja paista halkaisupintaan väri paistinpannulla voissa. Lisää voita ja paista koivet kullanruskeiksi ja rapeiksi. Laita broilerinkoivet ja sitruuna uunivuokaan. Mausta koivet suolalla ja pippurilla ja valele pinta reilusti glasyyrilla. Valuta sitruunan pintaan hunajaa.

Kypsennä koipia (ja sinapinsiemenperunoita, jos teet ne yhdessä) uunissa 220 C:ssä noin 45 minuuttia, kunnes perunat ovat ruskistuneet ja broileri paahtuneen kiiltävää. Valele broileria vuokaan valuneella glasyyrilla molemmin puolin 10 min välein. Kääntele perunat kerran kypsentämisen aikana.

Tarjoile broilerinkoivet ja perunat majoneesin ja halutessasi vihreän salaatin kanssa. Perinteisenä olutnaposteltavana annos ei mielestäni kyllä salaattia edes kaipaa. Koipia voi dippailla kevyesti vuoassa paistuneisiin sitruunanpuolikkaisiin.

Sinapinsiemenperunat

600 g suuria jauhoisia perunoita (esim. Rosamunda)
400 g suuria porkkanoita
8 salottisipulia
5 rosmariininoksaa
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl sinapinsiemeniä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Pese perunat ja porkkanat huolella ja leikkaa reiluiksi lohkoiksi. Kuori ja halkaise sipulit. Laita perunat, porkkanat ja sipulit kulhoon. Nypi puolet rosmariininlehdistä joukkoon ja lisää loput kokonaisina. Lisää öljy ja sinapinsiemenet ja sekoita.

Levitä laakeaan uunivuokaan tai leivinpaperitetulle pellille. Kypsennä uunissa 220 C:ssä pehmeiksi, n. 45 minuutin ajan. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Sitruunamajoneesi

1 munankeltuainen
1 1/2 tl dijonsinappia
1 sitruunan hienoksi raastettu kuori
2-3 tl sitruunamehua
3/4 tl sokeria
1/4 tl suolaa
1 dl rypsiöljyä
1-2 rkl vettä

Sekoita keltuainen, sinappi, sitruunankuori ja -mehu sekä sokeri ja suola sauvasekoittimella. Lisää öljyä ensin tipoittain samalla sekoittaen ja lopuksi pienissä erissä, jotta rakenteesta tulee tasainen. Lisää vettä, kunnes majoneesi on sopivan löysää. Laita hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.

Sauvasekoitusvaihe kannattaa suorittaa suhteellisen kapeassa astiassa, jottei käy kuten minulle: ajattelin nimittäin kerrankin kaukonäköisesti säästää tiskiä valmistamalla majoneesin suoraan tarjoiluastiaksi kaavailemassani laakeahkossa ja dippaamiseen mainiosti soveltuvassa kulhossa. Kävikin kuitenkin niin, että sauvasekoitettavaksi aiottu aines levisi laakean kulhon pohjalle sen verran ohueksi kerrokseksi, ettei sekoittimen terä tahtonut yltää tahnaan. Jääräpäisesti survoin majoneesin kuitenkin kasaan kallistetun kulhon reunalla jyryyttäen. Osa majoneesista pärskyi tässä vaiheessa tietenkin jo pöydälle ja paidalle. Opi siis muiden virheistä ja hyrskytä omasi kapeassa, korkeareunaisessa astiassa.

Jamien mozzarella-sienialkupala

Jamie Oliverin äärimmäisen yksinkertainen ja todella nopeasti valmistuva sieni-mozzarella -alkupala osoittautui maukkaaksi ja toimivaksi ruokalajiksi.

Sieni-mozzarella-timjami -alkupalat

pari kourallista tuoreita sieniä (herkkusienetkin käyvät hyvin), ohuiksi siivuiksi leikattuna
1-2 palloa mozzarellaa
tuoretta timjamia
suolaa, pippuria
ekstraneitsytoliiviöljyä

Leikkaa sienet ohuiksi siivuiksi ja asettele ne (huom! uuninkestävälle) tarjoiluvadille. Revi päälle mozzarellaa ja ripottele perään timjamipuskasta riivittyjä lehtiä.

Rouhi mausteeksi suolaa ja pippuria ja norota päällimmäiseksi oliiviöljyä. Paista uunissa grillivastusten alla, kunnes juusto kuplii ja ottaa hieman väriä. Jamien mukaan ruoka sopii tarjota esimerkiksi hyvän, rapeakuorisen maalaisleivän kanssa.

Uunimme vaan teki tenän juuri pahimmoilleen tämän ruokalajin kynnyksellä. Onneksi leivinuuni oli kuumimmillaan, valmiina vastaanottamaan illan pääruoaksi kaavailtuja pizzoja. Tulikuuma kiviarina oli kylmälle vadille kuitenkin liikaa: juusto suli ja ruskettui loistavasti, mutta ruoka saatiin lopulta kaapia kolmeen osaan haljenneelta lautaselta.

Makuun vastoinkäyminen ei onneksi kuitenkaan vaikuttanut. Suoraviivaisuudestaan ja nopeudestaan huolimatta tämä oli erinomaisen maukas alkupala!

Rendang - maailman herkullisin ruoka Indonesiasta

CNN äänestytti viime vuonna lukijoillaan 50 maailman herkullisinta ruokaa. Ykkönen oli meille täysin tuntematon, joten aloitimme tutustumisen samoin tein. Indonesiaan ei tähän hätään sentään lähdetty, ja resepti kotikokkaukseenkin valittiin lähes naapurimaasta, BBC:n sivuilta.

Hämmästyksekseni löysin jokaisen raaka-aineen kotikaupungista niin, ettei missään kohden tarvinnut suuremmin soveltaa. Oulun Kauppahallin etnopuoti on mahtava aarreaitta: muutaman neliön tilaan on saatu mahdutettua niin monenlaista purkkia ja nyssykkää, ettei sieltä tarvitse koskaan palata tyhjin käsin. Galangalia en löytänyt kuin kuivatettuna, mutta siihen oli jo alkuperäisessä ohjeessa varauduttu: galangalin voi korvata inkiväärillä.

Ja olihan se tosi hyvää! Raikasta ja lihaisaa yhtä aikaa. Limen maku kevensi kokonaisuutta niin, että se oli jotenkin ilmavamman ja kepeämmän makuista kuin läntiset, punaviinissä tai lihaliemessä haudutetut padat. Aistinvarainen kepeys toimi jopa siinä määrin, että tätä tuli syötyä huomaamattaan aivan hillittömään ähkyyn asti. Suosittelemme!

Rendang

Rendangiin:
1 sipuli, rouheasti pilkottuna
1 rkl pilkottua inkivääriä
1 rkl pilkottua galangalia (tai toinen rkl inkivääriä)
1 rkl valkosipulia silputtuna
1 sitruunaruohonvarsi, kova ulkokuori poistettuna ja loppuosa rouheasti pilkottuna
1 tl kurkumaa
6 punaista chiliä, rouheasti pilkottuna
2 rkl ruokaöljyä
1 kanelitanko
6 kardemummanpalkoa ("green cardamom pods", esim. Punnitse ja säästä -kaupoista)
650 g patalihaa parin sentin kuutioiksi leikattuna - me käytimme sisäpaistia, kun sen rasvaisempaa ei tiskissä tällä kertaa ollut
4 kafferilimetinlehtiä (kokonaisina pakastettuja lehtiä löytyi paikallisesta etnokaupasta)
1 kafferi- tai tavallisen limen kuori raastettuna
4 dl kookosmaitoa
1 rkl tamarinditahnaa tai limemehua (tamarinditahnaa löytyi etnokaupasta)
50 g kookoshiutaleita (löytyi etnokaupasta, taannoin muistan nähneeni myös Stockmannilla)
korianterinlehtiä koristeeksi

Yrttiriisiin:
1 rkl ruokaöljyä
1 kanelitanko
4 kaardemummanpalkoa
250 g basmatiriisiä
6 dl vettä
2 rkl pilkottua tuoretta korianteria
suolaa

Valmista ensin rendang-tahna: laita sipuli, inkivääri, galangal, valkosipuli, sitruunaruoho, kurkuma ja chilit monitoimikoneeseen tms. sekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Jos yleiskone ei nurkassasi surraa, mortteli ajanee saman asian hienosti. Silloin tosin kannattaa silputa raaka-aineet jo valmiiksi melko hienoksi, jottei niitä tarvitse hiertää niin pitkään.

Kuumenna wokki tai paistinpannu ja lorauta sille hieman öljyä. Paista tahnaa kuumalla pannulla, kunnes se tummenee ja tuoksuu voimakkaasti.

Lisää kaardemummanpalot (muserra ne ensin varovasti lusikanselkämyksellä) ja kanelitanko (katkaise se ensin kahtia) ja paista noin minuutti. Lisää sitten liha.

Paista lihaa tahnan seassa koko ajan sekoittaen, kunnes se on joka puolelta kunnolla ruskistunut.

Kaada päälle kookosmaito, lisää tamarinditahna ja kuumenna kunnes seos kiehuu lempeästi. Lisää sitten (kafferi)limetinlehdet ja kuori.

Mausta suolalla ja hauduttele seosta 1-1,5 h pienellä lämmöllä, välillä sekoitellen, kunnes liha on erittäin pehmeää ja kastike redusoitunut hyvin vähiin.

Kastikkeen hautuessa kannattaa valmistaa yrttiriisi ja paahtaa kookoshiutaleet, joista jauhettu tahna sekoitetaan kastikkeen joukkoon loppuvaiheessa.

Paahda kookoshiutaleita kuivalla pannulla keskikuumalla lämmöllä. Kannattaa olla tarkkana ja hämmentää kovasti, sillä hiutaleet palavat herkästi. Paahda kuitenkin rohkeasti hiutaleihin ruskea väri. Anna niiden sitten hieman jäähtyä ja aja ne monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa hienoksi. Myös tässä kohden voi hyvin käyttää morttelia, mikäli sopivaa sähkömyllyä ei löydy.

Huuhtele riisi huolella kylmässä vedessä. Riisi on huolella huuhdeltu, kun huuhteluvesi ei enää värjäänny sumuisen sävyiseksi. Siivilöi viimeinen huuhteluvesi riisistä ja laita öljytilkka kuumenemaan kannelliseen kattilaan.

Lisää riisin mausteet (ei korianteria) kattilaan ja paista minuutin verran. Lisää sitten siivilöity riisi ja paista, kunnes riisin väri muuttuu hieman. Kaada sitten kattilaan vesi ja ripaus suolaa.

Anna riisiveden kiehua lähes kuiviin eli kunnes riisin pintaan alkaa kaivautua koloja. Laita tässä vaiheessa kansi päälle, mutta anna levyn olla päällä vielä minuutin ajan, jotta kattilan sisälle muodostuu höyryä. Anna kattilan seistä tämän jälkeen kansi päällä viiden minuutin ajan. Nyt riisi on valmista ja pysyy hyvänä puolisen tuntia, kunhan maltat pitää kannen kiinni.

Kun kastike on hautunut tarpeeksi ja kaikki on valmista, sekoita hienonnetut kookoshiutaleet rendangin joukkoon. Silppua riisin joukkoon korianteria ja sekoita hyvin. Tarjoa ruoka laittamalla kulhoihin riisiä ja lusikoimalla päälle rendangia. Annokset voi halutessaan koristella korianterinoksilla sekä friteeratuilla salottisipuleilla sekä chileillä.

Kasvikset kiinalaiseen tapaan osterikastikkeessa

Tarkoituksenani oli valmistaa herkullista kiinalaista BBQ-possua eli char siuta - sellaista tahmean makean karamellipintaista ihanuutta, jota hyvistä kiinalaisista ravintoloista saa varsinkin isojen kaupunkien kiinalaiskortteleissa.

Possu ei tällä kertaa kuitenkaan osunut ihan kohdalleen. Yritin nimittäin selvästi marinoida liian isoja lihakimpaleita. Pinta oli ihan mukiinmenevä, mutta maukkautta oli liian vähän suhteessa lihan määrään. Ilmeisesti aitokiinalaiset valmistavat char siunsa mieluusti possun poskista.

Lisäkekasvikset sen sijaan maistuivat niin autenttisilta, että ohje on suorastaan pakko postata! Lähtökohtana oli valmistaa kiinalaistyylinen vihanneslisäke. Nopea googletus päätyi konsensukseen, jonka mukaan tyypillisimmät tavat tarjoilla kiinalaisruoan oheisvihreitä ovat vaalea kastike ja tumma osterikastike. Itse vihanneksina suositaan kuulemma lehteviä vihreitä kasvustoja, esim. paksoita, mutta periaatteessa mikä tahansa raikas, salaattihenkinen vihreä käy.

Päädyin tummaan kastikkeeseen tämän ohjeen ja artikkelin innoittamana. Pääraaka-aineeksi valikoitui kuin itsestään kiinankaali, se kun oli eksoottisinta kauppamme valikoimissa

Maku oli erinomaisen herkullinen ja ohjekin helppo ja nopea, joten tätä uskaltaa suositella. Ehkä hivenen liian kauan keitin vihanneksiani, vaikka joka paikassa tästä oikein erikseen varoiteltiin. Valkosipuliöljyn voi halutessaan tehdä etukäteen, mutta muuten tämä lisäke kannattaa valmistaa vasta ihan viimeisenä - kun pääruoka on jo valmis tai melkein valmis - jotteivät kasvikset virty ja lässähdä.

Vihannekset osterikastikkeessa kiinalaiseen tapaan

vihanneksia - paksoita tai kotoisampia viheriäisiä
1 rkl osterikastiketta
1 rkl vettä
1/4 tl ruokaöljyä
1/2 tl sokeria
pari ripausta valkopippuria

Valkosipuliöljyyn:
2 valkosipulinkynttä, hienoksi pilkottuna
1 tl ruokaöljyä

Valmista ensin valkosipuliöljy: simppeli temppu, mutta öljy-valkosipulinoron vaikutus lopullisen ruoan makuun on valtava! Kuumenna tilkka öljyä wokissa tai paistinpannussa ja paista valkosipulipilkettä, kunnes se ruskistuu kevyesti. Varo paistamasta liikaa - valkosipuli palaa ja muuttuu kitkeräksi todella äkkiarvaamatta! Laita sitten öljy-sipuliseos syrjään kulhoon tai lautaselle.

Kuumenna vajaa kattilallinen vettä. Lisää pari tippaa ruokaöljyä ja pudota kasvikset sekaan. 20-30 sekunnin paistoaika riittää - jopa lyhyempi, jos kasviksia on vähän. Heti, kun lehtevät kasviksesi näyttävät ensimmäiset pehmenemisen merkit, nosta ne siivilään tms. astiaan, jossa enin vesi pääsee valumaan pois. Asettele kasvikset sitten tarjoiluvadille.

Valmista lopuksi varsinainen kastike: kuumenna wokissa öljy, lisää osterikastike, vesi, sokeri ja valkopippuri. Sekoittele ja tarkkaile seoksen konsistenssia. Ota kastike levyltä heti, kun se kuumenee ja sekoittuu kunnolla. Norota se sitten tarjoiluastiassa lepäävien vihannesten päälle. Lusikoi pinnalle vielä valkosipuliöljyä ja tarjoile heti. Maukasta, ja arvatenkin vieläpä melko terveellistäkin!

Tomaatillinen tammikuu (ja katkarapupastaa)

Okei, tunnustetaan. Ei tomaatitonta tammikuuta tänä vuonna. Työtä ja haasteita riittää taas sen verran paljon, etten jaksa stressata liiaksi syömisistäni. Ja sopivan kypsät kirsikkatomaatit tuottavat minulle kovasti iloa.

Tämän ohjeen löysin TasteSpottingiin listatuista suosikkipostauksista. Mukavan värikästä ja sopivan sitruunaista:

Katkarapu-artisokka-fetapasta

(kahdelle, reilusti)

spagettia
4-6 rkl oliiviöljyä
5 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1/2 rkl raastettua sitruunankuorta + vähän koristeluun
1 rkl sitruunasta puristettua mehua, kahdessa erässä
muutama puolitettu kirsikkatomaatti
murusteltua fetajuustoa
15-20 keittämätöntä katkarapua
5 artisokansydäntä (öljyssä)
ripaus kuivattua chiliä
suolaa ja pippuria
tuoretta lehtipersiljaa, hienonnettuna

Ripottele suolaa, pippuria ja puolet sitruunanmehusta katkarapujen päälle ja jätä maustumaan 15 minuutiksi.
Keitä pasta isossa kattilassa al denteksi. Valuta. Säästä varmuuden vuoksi osa keitinvedestä.
Lämmitä oliiviöljyä korkeareunaisella pannulla. Lisää hienonnettu valkosipuli ja hiukkasen chiliä. Paista sen verran, että valkosipuli pehmenee. Älä ruskista.
Lisää katkaravut ja anna hautua hetken aikaa. Lisää tomaatit ja odota, että ne pehmenevät sopivasti. Lisää artisokat, loput sitruunanmehusta ja sitruunankuorta. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Kypsytä katkaravut kypsiksi, mutta älä anna niiden kuivahtaa.
Lisää pasta pannulle ja sekoita. Jos kokonaisuus tuntuu liian kuivalta, lisää hiukan pastan keitinvettä. Lisää päälle murusteltu feta, koristele persiljalla. Päälle voi halutessaan roiskutella vielä oliiviöljyä, sitruunankuorta tms.
Tarjoile heti.

Paras juustoruoka?

Västerbottensost-niminen ruotsalainen juusto halusi päästä yhteistyöhön Pastanjauhannan kanssa, ja koska viihdyn juustojen seurassa varsin hyvin, olin tietenkin saman tien varsin kiinnostunut. Etenkin, kun aina silloin tällöin tulee käytyä ruokakaupassa Ruotsin puolella, ja kyseinen juusto on tullut niiden reissujen ansiosta hyvinkin tutuksi.

Suomessa kyseistä juustoa saa toistaiseksi ainoastaan Stockmannilta, mutta helmikuun alussa kuulemma myös Citymarketeista. Jollakin blogimme lukijalla on mahdollisuus voittaa omakseen kyseistä juustoa sekä sadan euron arvoinen lahjakortti herkkukauppa DeliDeliin.

Voittaja valitaan reseptikisan avulla: Kirjoita tämän postauksen kommenttilaatikkoon tai vaihtoehtoisesti sivupalkista löytyvään sähköpostiosoitteeseemme jonkin juustoa sisältävän ja herkulliseksi todetun ruokalajin ohje. Osallistumisaikaa on tammikuun 2012 loppuun asti, minkä jälkeen jauhantaraati valitsee voittajan.

Inspiraationa voi toimia vaikka itse tehtailemani juustopiirakka, johon sain mukavasti vastamakuja karamellisoidusta sipulista ja hiukan suolaisemmasta luomupekonista.

Sipuli-pekonipiirakka

(mukaelma Quiche Lorrainesta)

2,4 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
75 g kylmää voita, paloiteltuna
loraus kylmää vettä

4 munaa
3 suurehkoa sipulia viipaloituna ja karamellisoituna (ohje karamellisointiin löytyy esim. täältä)
noin 100 g pekonia pilkottuna
120 g juustoa raastettuna
3,5 dl kerman ja maidon sekoitusta
raastettua muskottipähkinää
ripaus suolaa ja pippuria
hienonnettua lehtipersiljaa

Sekoita jauhot, suolat ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää lopussa kylmää vettä (korkeintaan 4 tl), jotta saat taikinan kiinteämmäksi. Taputtele taikinapallo lättänämmäksi, kääri se kelmuun ja laita jääkaappiin tunniksi. Taputtele taikina sen jälkeen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja laita vielä jääkaappiin odottamaan täytteiden valmistumista

Pistele piirakkapohjaan haarukalla reikiä ja esipaista sitä 190 asteessa 7-8 minuutin ajan. Ripottele esipaistetulle pohjalle raastettu juusto ja kerrosta sen päälle pekonia ja karamellisoitua sipulia.

Vatkaa munat kulhossa ilmaviksi. Lisää kerma-maito, mausteet ja yrtit. Sekoita hyvin. Kippaa seos vuokaan ja nosta vuoka varovasti uuniin Paista noin 35-45 minuuttia. Anna jäähtyä puolen tunnin ajan ennen tarjoilua.

Lanttuisaa rieskaa ja kalaisaa avokadoa

Suomessa on valtavan paljon hyviä ruokablogeja, mutta omasta mielestäni melkein ylitse muiden on Ruokahommia. Sieltä a) tekee mieli kokata kaikkea mahdollista b) tehdyt sapuskat ovat poikkeuksetta menestys.

Tein viime vuoden viimeisenä päivänä Ruokahommista sekä lohitäytteisiä avokadoja että lantturieskoja, enkä osaa päättää, kumpi ohjeista ansaitsisi suuremman ylistyslaulun. Täytetyistä avokadoista saa ihan täydellisen alkupalan tai pikkusyötävän, ja satuin kerrankin löytämään tarkoitusta varten aivan täydellisen kypsiä hedelmiä.

Lantturieskat ovat puolestaan kuluneen syksyn blogihitti, ja niistä on ollut puhetta ainakin Kulinaarimurulan Jaanan ja Peruspöperölän Virpin kanssa. Hirmuisen hyvää syötävää hirmuisen vähäisellä vaivannäöllä.

Lantturieskat
300 g lanttua
1 dl luomumaitoa
1 muna
vajaa 1½ dl (sämpylä)jauhoja
1 tl merisuolaa
ripaus intiaanisokeria (laitoin itse ruokosokeria)
n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa
Viipaloi lanttu pieniksi paloiksi ja keitä palaset kypsiksi. Soseuta ja lisää maito. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Taikina saa olla löysähköä. Lusikoi taikinasta kökkänät pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.

Seuraavana listalla ovat sitkeät sitruunakeksit. Aineksiakin on, että ties vaikka ryhtyisin tekemään niitä saman tien.

Uunitetut punajuuret

Michael Björklundin Lähiruokaa-kirjassa yhdistyy kaksi mukavaa asiaa. Michael Björklund ja lähiruoka. Olen vuoden alkajaisiksi miettinyt, mitä kaikkea tänä vuonna voisi puuhailla, ja matka Ahvenanmaalle voisi olla aika hupaisa.

En ole siellä ikinä käynytkään, paitsi tietenkin laivan kyydissä Maarianhaminan satamassa.

Lähiruokaa-kirjasta kokeiluun on päättynyt toistaiseksi uunipunajuuriresepti. Olen kerännyt kyllä rohkeutta myös hirvicarpaccioon, mutta ohueksi viipaloitava liha ja öljyssä haudutettu munankeltuainen tuntuvat hiukan hermostuttavilta. Punajuuren, vuohenjuuston ja hunajan yhdistäminen oli sen sijaan huomattavasti luontevampaa:

Uunissa kypsennetyt punajuuret
500 g punajuuria
karkeaa suolaa
150 g vuohenjuustoa
100 g saksanpähkinöitä
juoksevaa hunajaa
1 kourallinen rukolaa (tätä minulla ei ollut)
mustapippuria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Levitä kokonaiset punajuuret uunivuokaan, ripottele päälle reilusti karkeaa suolaa ja kypsennä uunissa kunnes ne ovat pehmeitä. Aika riippuu punajuurten koosta - ne ovat kypsiä, kun veitsellä pistettäessä ei enää tunnu vastusta.
Anna punajuurten jäähtyä, kuori ne ja leikkaa lohkoiksi. Levitä lohkot uunivuokaan ja ripottele päälle vuohenjuusto ja pähkinät, Valuta lopuksi pinnalle norona hunajaa ja paista uunissa kunnes vuohenjuusto alkaa sulaa.
Ota vuoka uunista, höystä rukolalla ja mustapippurilla ja tarjoa heti.

(Minä laitoin hunajaa hiukan myös valmiin annoksen päälle, koska vuohenjuuston ja hunajan yhdistelmä vaan on niin jumalainen.)