Kesä maistuu... tomaatilta!

Nyt olen viimein saanut nykerrettyä kevään työhommat sen verran mallilleen, että voisin ripustaa hanskat naulaan heinäkuun ajaksi.

Juhlistan näköjään hetkeä istumalla sisätiloissa läppärin seurassa, mutta lupaan tehdä kyllä kesän mittaan muutakin. Lappiin lähtö houkuttaisi, ja lisäksi suunnitelmissa on tehdä pari pientä reissua naapurimaihin.

Juhannus meni tuttuun tapaan mukavassa seurassa. Aika vaan hurahti sen verran nopeasti, etteivät läheskään kaikki tarjolla olleet murkinat ehtineet tulla tallennetuiksi kameraan. Me teimme muun muassa pulled porkkia (kannettavalla hiiligrillillämme... aikamoinen grillaaminen!) ja täytettyjä tomaatteja, joista halusin mahdollisimman meheviä. Söinkin niitä sitten aika monta:

Täytetyt tomaatit (ohje peräisin täältä)

6 tomaattia < (täytettä riittää isompaankin määrään)
suolaa ja pippuria
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 tl tuoretta timjamia, hienonnettuna
pari kevätsipulia, hienonnettuna
2,4 dl leivänmuruja (esim. paahdettua vaaleaa leipää raastettuna)
1/2 tl (kosher)suolaa (tai maun mukaan)
1/4 tl jauhettua mustapippuria
1 rkl valkosipulia, hienonnettuna (n. 2 kynttä)
1,2 dl ranskankermaa
raastettua gruyerejuustoa
2 rkl oliiviöljyä

Leikkaa tomaattien hatut pois (alkuperäisen ohjeen mukaan yläosasta noin neljännes) ja kaavi pienellä lusikalla pois tomaattien mehut ja siemenet.
Yhdistä persilja, timjami, kevätsipuli, raastettu leipä, suola, pippuri, valkosipuli ja ranskankerma kulhossa. Ripottele tomaattien sisälle suolaa ja pippuria. Lusikoi jokaiseen tomaattiin täytettä (sen verran, että päälle mahtuu vielä mukavasti juustoakin).
Alkuperäisen ohjeen mukaan tomaatit kypsennetään uunissa (205 asteessa), mutta me virittelimme niitä tosiaan juhannusaattona grilliin. Uunissa ohjeellinen aika on joka tapauksessa 15 minuuttia. Sen jälkeen tomaattien päälle ripotellaan juustoa (ja näköjään myös oliiviöljyä olisi voinut laittaa). Laita tomaatit takaisin uuniin ja anna paistua vielä niin pitkään, että juusto sulaa. Anna jäähtyä hetken aikaa ja tarjoile.

Tänään suunnittelin juhlistaa kesäloman alkua tomaattisalaatilla ja kotitekoisella mansikkajäätelöllä. Kaljatölkkikanaakin voisi valmistaa, kun siskoni toi meille juhannuslahjaksi siihen tarvittavan telineen (kiitokset asianosaisille!).

(Kuvassa näkyy muuten raparperimojito, jota yritin pari viikkoa sitten tehdä itse keittelemästäni raparperisiirapista.)

Mansikkasalsa

Olen muistellut viime päivinä vuoden takaista juhannusta sekä tietenkin juhannusruokia. Ruokapöydän hitti oli silloin mansikkasalsa, jota innostuin tekemään viime viikonloppuna grillatun lohen kaveriksi uudelleen.

Tosin tällä kertaa mukana oli myös kuutioitua tomaattia:

Lohta ja mansikkasalsaa (ohje nähty parissakin ruokablogissa)

salsa:
puoli litraa tuoreita mansikoita, poista kannat ja paloittele
2,5 dl kirsikkatomaatteja, neljään osaan leikattuna
4 kevätsipulia, sekä vihreää että valkoista osaa, ohuina suikaleina
tuoretta persiljaa hienonnettuna
1 rkl balsamicoa
1 tl sitruunasta puristettua mehua
oliiviöljyä (loraus)
hunajaa (loraus)
suolaa ja pippuria maun mukaan

lohifilettä
sitruunasta puristettua mehua
suolaa ja pippuria maun mukaan

Tee salsa: Sekoita ainekset kulhossa. Peitä kulho ja pistä jääkaappiin odottelemaan tarjoilua.
Grillaa lohi. Meillä kauppias oli jo ripotellut kalan pinnalle aiemmin samana päivänä hieman suolaa, joten viimeistelimme sen vain päälle puristetulla sitruunamehulla sekä pippurilla. Lohen grillaukseen käytimme vajaan vartin, mutta on tietenkin makuasia, kuinka kypsänä lohen haluaa syödä. Tarjoillaan mansikkasalsan kanssa.

Tänä juhannuksena suunnitelmissa ovat ainakin yrteillä ynnä juustolla täytetyt tomaatit. Hieman haaveilin myös täytettyjen tomaattien vietnamilaisesta versiosta, mutta kun possua on luvassa myös grillatussa muodossa, ei sitä arvaa sommitella enää tomaattien sisään.

Tarte tatin tomaatista

Kotikeittiössä häärätessään pääsee toisinaan syvään tyytyväisyyden tilaan. Minulla semmoinen hetki oli viime perjantaina, kun ihailin tomaattiostoksiani. Ja maistelinkin tietenkin pikkuisen.

Kesä-heinäkuun ruokahaasteena on nimittäin tomaatti, joten jauhantapajalla on suoranainen velvollisuus osallistua haasteeseen muutaman kuukauden tauon jälkeen.

(Tomaatit ovat kuvassa SPR:n lahjoittamassa kestohedelmäpussissa. Yritän käyttää niitä mahdollisimman ahkerasti. Olen vaan vähän huono suunnittelemaan ruokaostoksilla käyntiä, ja monesti kaupassa tulee poikettua ihan vaan ohikulkumatkalla.)

Minä laitan tomaatista ja tomaattimurskasta ruokaa koko ajan, mutta haastetta varten pitäisi keksiä jotain uutta ja vähän jännempää. Jossakin muistin nähneeni tomaattisen tarte tatinin eli eräänlaisen keikauspiirakan, ja semmoista päätin kokeilla nyt sitten alkuun.

Haaste oli tavallista suurempi siinä mielessä, että perinteinen tarte tatin on ollut meille molemmille aina aikamoinen kompastuskivi. Edellisellä omenakokkauskerralla tuloksena oli epämääräisen leivonnaisen ohella haljennut puukauha (sillä yritettiin koputella piirakkaa irti vuoastaan).

Eikä lopputulos ollut kovin onnistunut tälläkään kertaa. Tomaateista irronneet nesteet kastelivat pohjan ja se jäi ikävän vaaleaksi (tarjoilussa pohjalle jäänyt puoli ruskistui kyllä ihan mukavasti). Maku oli sen sijaan aika hyvä, kun parmesaani toi pohjaan makua, ja lisäksi tomaatin yhdistäminen karamellisoituun sipuliin oli varsin onnistunut toimenpide.

Tarte tatin tomaatista (BBC GoodFoodista)

karamellisoidut sipulit:
50 g voita
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli, ohuina suikaleina
1 tl sokeria

taikina:
85 g voita
175 g jauhoja (lisäsin sekaan ripauksen leivinjauhetta, mutta en tiedä, oliko se kovin kannattava veto… alkuperäisessä ohjeessa oli nimittäin jauhona self-raising flour)
50 g parmesaania, hienoksi raastettuna
tuoreita timjaminlehtiä
munankeltuainen

tomaatit:
25 g voita
1 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
1 iso valkosipulinkynsi, ohuina suikaleina
5 luumutomaattia, pitkittäin halkaistuna
timjamin oksia
300 g kirsikkatomaatteja

Laita sipulit karamellisoitumaan: Kuumenna voita ja öljyä paistinpannulla niin pitkään, että voi sulaa. Paista sipulia (aina välillä sekoitellen) keskilämmöllä 10 minuutin ajan, kunnes se on kullankeltaista. Sekoita joukkoon sokeria ja jatka paistamista vielä muutaman minuutin ajan. Kippaa sipulit mehuineen kulhoon ja aseta sivuun. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Tee taikina: Sekoita jauhot ja voi (esim. käsin) murusiksi. Lisää sekaan parmesaani, timjami sekä ripaus suolaa. Muotoile sitten taikina kiinteäksi lisäämällä sinne keltuainen sekä 2 rkl kylmää vettä. Kääri kelmuun ja pistä jääkaappiin.
Tomaatit: Kuumenna voita ja öljyä sopivassa tarte tatin -vuoassa (20 cm), sekoittele joukkoon sokeri ja valkosipuli. Asettele sen jälkeen tomaatit leikattu pinta alaspäin vuokaan (itse mokasin tässä kohti: olin leikannut tomaatit osin pienemmiksi lohkoiksi, joten niiden nestepinta pääsi koskettamaan taikinaa), ja sommittele sekaan kokonaiset kirsikkatomaatit. Timjamiakin voi vielä lisätä sekaan. Ota vuoka pois levyltä ja levittele tomaattien päälle sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kauli taikina hiukan vuokaa isommaksi ja rullaa se koko komeuden päälle (varo samalla, ettet polta sormiasi).
Paista piirasta 25 minuutin ajan, kunnes se saa kauniin värin. Anna jäähtyä viiden minuutin ajan. Aseta sitten lautanen vuoan alle ja keikauta torttu siihen. Ripottele päälle halutessasi vielä timjamia sekä mustapippuria.

Vaikka tomaattinen tarte tatin maistui ihan makoisalta, voisin jatkossa tehdä tomaattipiirakkani taas ihan perinteisin menetelmin. Kannattaa muista vaikka vanha kunnon sudennälkäpiirakka.

Tomaatista vielä sen verran, että Etelä-Suomen maakuntakierrokselta tarttui mukaan hauska kynttilä. Jos joku kynttiläntekotaitoinen tuttavani innostuu ideasta, niin minulta saa vuoden mittaan ihan mukavasti tölkkimateriaalia tämmöisiin:

Suomen parhaat ravintolat?

Ensiksikin asian vierestä: Päätimme edellisen postauksen innostamina järjestää blogipiknikin myös Ouluun, ja koska kesäviikonloput ovat jo niin kovin varattuja, valikoimme päiväksi maanantain 18. heinäkuuta. Eli jos silloin sattuisi olemaan suotuisa sää, voisimme kokoontua eväinemme vaikka Ainolan puistoon.

Ja sitten asiaan: Vietimme siis viime viikolla muutaman päivän helteisessä Helsingissä, ja kylläpä tuli taas ruokailtua kaikkien niiden kuukausien edestä, jotka olemme viettäneet poissa pääkaupungistamme. Yllä oleva kuva on napattu Suomenlinnan Panimon patiolla.

Meillä oli varattuna pöytä sekä Oloon että Farangiin, jotka sijoittuivat kutkuttavasti kärkipäähän vähän aikaa sitten julkaistulla Suomen 50 parhaan ravintolan listalla. Olikin hyvin kiinnostavaa päästä vertaamaan kahta hyvin erityyppistä ruokapaikkaa keskenään.

Farang on Suomen ravintolataivaalla ihan uudenlainen tapaus siinä mielessä, että siellä tarjoillaan huolella tehtyä aasialaista ruokaa. Aasialainen tarkoitti tässä tapauksessa thaimaalaista ja vietnamilaista ruokaa. Ja kuinka hyvää se olikaan.

Olin kuullut jo aiemmin kehuja paikan karamellipossusta, mutta kun pääsin maistamaan sitä itse, siirryin tosissani toiseen ulottuvuuteen. Lähdin pelkän maun voimin leijailemaan kohti kattoa, eli olihan se ihan parasta. Pöydän toiseltakin puolelta kuului, että ruoka on "tosi hyvää" (eikä "ihan ok", niin kuin yleensä).

Farang sai pisteet myös tarjoilun sujuvuudesta ja paikan tunnelmallisuudesta. Miinusta tulee ainoastaan meluisasta ravintolatilasta. Keskustelu pöytäseuralaisen kanssa oli hankalaa, eikä tarjoilijoidenkaan jutustelua tahtonut kuulla kunnolla.

Seuraavana iltana suuntasimme sitten Oloon, ja siellä me pääsimme maistelemaan huolella tehtyä suomalaista ruokaa. Monet tarjolla olleet ruokalajit toivat mieleen makumuistoja lapsuudesta: Jälkiuuniruisleipää! Lappapuuroa! Uusia perunoita! Voi, kuinka hyvää vadelmaa!

Ruoka oli myös muilta osin oikein hyvin tehtyä, jos kohta omaan makuuni paikoin turhankin monimutkaista. Mutta nimenomaan tuollaisella ruualla niitä Michelin-tähtiä ansaitaan.

Olossa tunnelma oli siinä mielessä kehnompi, että istumapaikaltamme avautui ankea katunäkymä ja rakennustelineet. Myös tarjoilu ontui siinä mielessä, että tarjoilija vaihtui joka välissä ja ihan ensimmäinen tarjoilija oli unohtanut kertoa (viime maaliskuussa voittamastamme) lahjakortista muille. Lopputunnelmaa latisti siis lasku, johon oli sisällytetty kaikki illan aikana tarjoillut ruuat viineineen.

Myöskään lisämaksullinen juustotarjotin ei aiheuttanut ilonkiljahduksia. Suomalaisuus ja pientuottajien tukeminen on nyt sen verran pop, että se sama Peltolan Blue on tullut viimeisen vuoden aikana vastaan vaikka kuinka monien ravintoloiden juustotarjottimella. Yleensä kyseisen sinihomejuuuston kaverina on pari muunlaista suomalaisjuuston nokaretta, joten jonkinlainen vaihtelu olisi vähitellen tervetullutta. Niin hyviä juustoja kuin nuo toki ovatkin.

Helsingissä liikkuessamme huvituimme muutenkin suomalaisuuden uudesta maihinnoususta. Näkökenttäämme osuivat muun muassa ravintolat nimeltä Kaarna, Savu ja Aino. Toivoin vaikka kuinka pitkään Suomeen suomalaisia ravintoloita (ja ennen kaikkea suomalaisia ravintoloiden nimiä!), mutta siitä huolimatta Farang tuntui nyt kaikkiin muihin paikkoihin verrattuna ihan mukavalta vaihtelulta.

Olisiko seuraavalla kerralla vuorossa Gaijin? Vaiko kenties (hiukan jännittävä) Chez Dominique tai (vähän helpommin lähestyttävissä oleva) Luomo?

Yllä vielä kuva Helkan keittiön nakeista ja muusista (eli oman blogimme nimikkoannoksesta). Oli kyllä hiukan erilainen ravintola-annos. Mikähän viini tuon kanssa mahtaisi mennäkään, vaikea sanoa.

Helkan keittiöstä saa muuten myös oikein hyvää sisujäätelöä, jota tilasimme sitten jälkiruuaksi.

Piknikki

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin taas Helsingissä ruokabloggaajien piknikkiin. Ensimmäisellä kerralla (neljä vuotta sitten) menin paikalle kovasti hermostuneena, mutta tällä kertaa jo huomattavasti rauhallisempana. Luottaen siihen, että bloggaajat ovat ihan varmasti erityisen mukavaa seuraa.

Niin kuin sitten olivatkin. Joka kerta se jaksaa yllättää, kuinka rento ja mutkaton tunnelma ruokabloggaajien keskuudessa vallitseekaan. Tunnelmaa ei latistanut tietenkään aurinkoinen sää sekä tarjolle aseteltu hyvä ruoka (johon itse osallistuin ainoastaan SIS. Delistä ostetun gazpachon verran).





Neljän vuoden takaisesta piknikporukasta paikalle olivat saapuneet Sorsanpaistaja ja Liemessä-keittiö, jonka emäntää oli kiittäminen tämänkertaisista järjestelyistä. Lisäksi edustettuna olivat Omenaminttu, Hannan soppa, vivaciabatta!, Ketun keittiö, Äijäruokaa, Pumpkin Jam, Prinsessakeittiö, Ruokahommia, Kädenvääntöä sekä Pieni vispiläkauppa.

Ruokablogien merkityskin näyttää kasvaneen neljän vuoden kuluessa siinä mielessä, että mukaan oli tarjoutunut myös viinisponsori Sunrise. Blogien kaupallistuminen herätti päivän mittaan paljonkin keskustelua (minä tietenkin muistelin enimmäkseen vanhoja hyviä aikoja).



Mieleen jääneitä syömisiä olivat ainakin artisokkatahna, juureen leivottu ruisleipä, Aleksin mahtileivät, älyttömän hyvä kookos-tomaattikeitto, kalapiirakka sekä erityisen muheva mansikka-raparperipiiras.

Lisäksi tarjolla oli ihanaa itämaista tomaattisalaattia, jonka seassa oli rapeaksi paahdettua pitaleipää (ohjetta odotellessa). Lisäksi tykästyin kovasti New Yorkin juustokakkuun, joka oli oikeasti paljon parempaa kuin New Yorkissa konsanaan. Sitruunassa sen salaisuus.



Seuraavassa postauksessa luvassa viiltävän teräviä (hehe) ravintola-arvosteluja.

BBQ-perunat

Vaikka me molemmat syömme mielellämme hyvää ruokaa, ei armas aviomieheni pongaile kovin usein uusia reseptejä.

Näitä Anne's Food -blogista löytämiään perunoita hän sen sijaan ehdotti tehtäväksi vähän aikaa sitten, eikä minulla ollut tietenkään mitään sitä vastaan:

BBQ-perunat

1,5 kiloa uusia perunoita
2 punaista paprikaa
2 valkosipulinkynttä
2 tl chipotle-chilitahnaa
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl suolaa
4-5 rkl rypsiöljyä

Pese (ja harjaa) perunat huolella ja aseta ne pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa paprikat paloiksi (ei liian pieneksi) ja lisää sekaan. Hienonna valkosipuli ja sekoita se pienessä kulhossa chipotletahnaan, paprikajauheeseen, suolaan ja öljyyn. Levitä mausteseos sitten yltympäriinsä perunoihin (onnistuu helpoimmin käsillä hieromalla). Paahda 200-asteisessa uunissa 30 minuutin ajan.

Minä korvasin chipotletahnan chipotlejauheella (sekä hippusella oikeaa chiliä), mutta seuraavalla kerralla voisin etsiä kaapeistamme jonkinlaista chilitahnaa. Sillä tavoin saisi vähän tahmaisempia (ja sitä myötä herkullisemman oloisia) perunoita. Lisäksi voisin tehdä perunoiden kaveriksi Uneliaan Annan houkuttelevaa kevätsipuli-jogurttikastiketta.

--
Chileistä sen verran, että muun muassa Aji Cristal puskee jo satoa. Raportointi on jäänyt vähiin, mutta tarkoituksena on tehdä jonkinlaista yhteenvetoa aiheesta joskus lähitulevaisuudessa. Vesiviljely on tuottanut parempaa satoa kuin multaviljely siitä syystä, että valaisuun ja säännölliseen lannoitukseen on kiinnitetty vesipuolella paremmin huomiota.

Louhisaaren juoma

On kai tämäkin nyt. Talviaikaan bloggaan paljon ja marisen samalla, kuinka minulla on ikävää kesää ja kaikkia tuoreita antimia. Ja nyt kun kesä on täällä, puuhailen kaikkea muuta kuin kokkaan keittiössä ruokaa niistä tuoreista antimista.

Olen minä sentään jotain tehnyt. Luonnosta kerättävät villivihannekset ovat olleet jo parin vuoden ajan tosi pop, ja tänä kesänä ajattelin viimein perehtyä edes pikkuisen siihen, mitä kaikkea luonnosta pystyy keräämään. Siis muutakin kuin marjoja ja sieniä.

Joku lukijamme neuvoikin meitä keräämään horsmanalkuja ”köyhän miehen parsaksi”, ja näinkin viikonloppuna pikkuruista horsmaa muutamassa paikassa kasvamassa. Horsmia esitellessäni vastakaiku oli vaan hiukan epäluuloinen: ”Voiko noita muka oikeasti syödä?”

Nykysuomalaiset ovat kyllä tosissaan vieraantuneita luonnosta, kun suurin osa ostaa mieluiten kasviksensa automarketin vihannesosastolta kuin kerää niitä läheisistä metsiköistä. (Tosin Saksan myrkkukurkkukuolemien takia ostovihannestenkin myynti lienee laskenut.)

Saimme vähän aikaa sitten haltuumme pienen palan maata, ja maapläntillämme näyttäisi kasvavan kaikkea mahdollista. Juuri nyt sesongissa ovat nokkoset sekä kuusenkerkät, joita tietenkin saa poimia omalta maaltaan ihan vapaasti.

Lisäksi tiluksilla kasvaa runsaasti vadelmapensaita sekä viinimarjoja, joita siellä on jäänteenä muutaman vuosikymmenen takaisesta asutuksesta. Mustaherukkapensaista kokosin lehtiä ja tein Louhisaaren juomaa Kokki Kolmosen ohjeella (tosin pienensin ohjeistettuja määriä alle puoleen):

Louhisaaren juoma

8 l vettä
5 l tuoreita mustaherukanlehtiä
500 g sokeria
kahden sitruunan kuoret ja mehu
herneen kokoinen pala hiivaa

Kaada kiehuvaa vettä herukanlehtien päälle. Anna liemen jäähtyä hitaasti. Sulata sokeri haaleaan liemeen lehtien joukkoon. Liuota hiiva ja lisää hyvin pestyt tai kiehautetut sitruunan kuoret. Anna juoman käydä ja makuuntua vuorokausi. Siivilöi juoma ja mausta sitruunan mehulla. Pullota herukanmakuinen sima ja säilytä viileässä paikassa. Juoma on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.

Kokeilin tehdä juomaa kuivahiivasta, jota hurahti joukkoon vähän ennustettua enemmän. Pelkäsinkin jo aikaansaannoksen muistuttavan jotain ihan muuta kuin simaa, mutta oikein raikkaalta ja hyvältä se maistui. Juuri sopivaa hellepäivien juomaa.