Ytyä salaattiin

Tämän salaatin ohje löytyy yhdestä hyllystäni olevasta keittokirjasta, mutta alkujaan se kiinnitti huomioni siinä blogissa, johon linkkaan ihan liian usein. Kyseessä on thai-mausteinen, rapsakka kasvissalaatti, johon voi halutessaan tuoda lisätukevuutta keitetyillä nuudeleilla. Idean isä on (kukapa muukaan kuin) Jamie Oliver, ja ohje taitaa löytyä aidosta ja alkuperäisestä Alaston kokki -kirjasta.

Kasviksiksi voi kuulemma käyttää melkein mitä tahansa (tutumpien salaattiainesten lisäksi voisi suositella vaikkapa syötäviä herneenpalkoja tai tuoreita yrttejä), eikä pähkinäpuoltakaan parane unohtaa. Itse kirjaan tällä kertaa ylös vain salaattiin sekoiteltavan kastikkeen. Soosi on hyvää, mutta sitä ei kannata sekoitella joukkoon kuitenkaan aivan valtoimenaan, etenkään ellei halua seesamin hallitsevan makuja liikaa:

Thaikastike

4 rkl tuoretta limettimehua
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta
reilu hyppysellinen tummaa tai fariinisokeria
1 rkl tuoretta inkivääriä (kuori ja hienonna)
puolikas valkosipulinkynsi ohuina viipaleina
1 tuore punainen chilipaprika (poista siemenet, leikkaa malto ohuiksi viipaleiksi)
1 iso kourallinen tuoretta korianteria ja basilikaa silputtuna

Pssst. Muistin väärin, reseptin lähde on oikeasti Alastoman kokin paluu.

Kiintoisa quinoa

Jauhantalaarissamme olisi pari ennen juhannusta tehtyä ruokaa postaamatta, salaatteja kumpainenkin. Semmoista se on tämä grillausaika. Pippurimylly paahtaa grillissä lihaa, kasvista tai kalaa, ja minä sitten laadin grillatun muonan seuraksi salaatin. (Tarkemmin ajateltuna myös muutama grilliruoka taitaa odotella julkistustaan.)

Tämä salaatti lankesi tehtäväksi kuin luonnostaan sen jälkeen kun sain haltuuni paketillisen quinoaa eli kvinoaa. What We're Eating -blogissa on parikin kiintoisaa quinoasalaatin ohjetta, joista valikoin kokattavaksi ja blogattavaksi tämän kesäkurpitsa-paprikavirityksen. Aluksi haaveilin veriappelsiiniversiosta, mutta lopulta päädyin tähän ohjeeseen jo siitä syystä, että timjamin ja limetin yhdistelmä kuulosti kastikkeessa varsin vinkeältä.

Quinoasalaatti kera timjami-limevinaigretten

2,4 dl (1 cup) quinoaa
4,8 dl (2 cups) vettä
hienonnettu pieni sipuli
valkosipulinkynsi
1 kesäkurpitsa, paloiteltuna
1/4 paprikaa, paloiteltuna
8 kirsikkatomaattia, esim. lohkottuina neljään osaan
1 purjo, ohuina viipaleina
0,6 dl (1/4 cup) punasipulia viipaloituna (puuttui omasta salaatistani)
suolaa ja pippuria

Vinaigrette:
limen mehu
limen kuori
1 rkl hunajaa
1 rkl dijonsinappia
2 rkl tuoreita timjamin lehtiä hienonnettuna
öljyä (maun mukaan: maapähkinä, oliivi, canola... onko se sama kuin rypsi?)

Ensiksi valmistetaan quinoa. Mittasuhteet 1:2 oli neuvottu paketissakin, 1 osa quinoaa ja 2 osaa vettä. Ihan alkuun kuullotetaan sopivassa kattilassa, pannussa tai padassa 1 pieni sipuli sekä hienonnettu valkosipuli ruokalusikallisessa öljyä. Sipuleiden kuullotuttua lisätään kattilaan kupillinen quinoaa ja sekoitetaan. Ohjeen mukaan quinoa saa saada vähän väriäkin. Lisätään lämpöä ja kipataan sekaan kaksi kupillista vettä + sopiva ripaus suolaa ja pippuria. Kiehautetaan, minkä jälkeen vähennetään lämpöä ja jätetään quinoa kannen alle hautumaan. Sekoitellaan silloin tällöin. Kun quinoa on keittynyt valmiiksi (=imenyt veden itseensä), sen voi kipata vaikka leivinpaperin päälle joksikin aikaa jäähtymään.

Pilkotut kasvikset ja hieman jäähtynyt quinoa yhdistetään isossa kulhossa. Pienemmässä kulhossa voi laatia vinaigretten: yhdistetään limenmehu ja -kuori, hunaja, dijon ja timjami. Sekoitetaan perusteellisesti. Valuta öljy sekaan ohuena nauhana ja sekoita samalla vauhdikkaasti, niin saat sopivan rakenteen soosillesi. Öljyn määrää voi säätää vähän sen mukaan, kuinka öljyistä/hapanta lopputuloksesta haluaa. Sekoita lopuksi vinaigrette muiden ainesten joukkoon. Anna tekeytyä viileässä vähintään puolen tunnin ajan. Sen jälkeen salaattia maistellaan ja lisätään tarvittaessa vielä suolaa sekä pippuria.

Kastiketta olisi voinut valella salaatin joukkoon ilmeisesti vähän reilummallakin kädellä, mutta hyvinhän tuo toimi astetta kuivempanakin versiona. Samalle lautaselle sommittelin yrttisen lammaskepakon sekä lusikallisen luonnonjugurttia.

Loppuun voisin tietenkin koittaa keksiä jotain opettavaista sanottavaa kvinoasta, mutta en itsekään tiedä siitä toistaiseksi kovin paljon. Oma luomukvinoani on peräisin Boliviasta, ja tuotetta voi käyttää kai aika lailla riisin tavoin. Kvinoan olemassaolo kannattaa muistaa etenkin sitten, jos joskus saamme kylään keliaakikkoja (tosin ei riisissä tai maississakaan taida olla gluteenia?).

Lounassalaatti Vintillä

Ystäväni Ylimuuli Mukkelis kirjoitteli pari päivää sitten muisteluksia käynnistään matalassa majassamme sekä kotoisassa kaupungissamme Oulussa. Kirjoitus muistutti mieleeni blogipoppoolla Stockmannin Vintillä atrioidun lounaan, jossa minäkin pääsin ottamaan mittaa paikan salaattitarjonnasta. Yleensähän kuittaan lounaan myslipatukalla, banaanilla tai pähkinä-rusinaseoksella (tosin ensi viikolla jätän kuittailutkin kokonaan väliin, koska olen silloin kesälomalla!).

Nyt pääsin vallan valikoimaan aineksia salaattiini. Kyytiin lähti kuvasta päätellen kalkkunaa, herkkusieniä sekä mahdollisesti jollain tapaa marinoituja kasviksia. Tomaattilohkoja lastattiin muiden tuorekasvisten tapaan lautaselle automaattisesti, ja jyväosastoa sekä öljyä sai lisätä annoksensa päälle omatoimisesti.

Lounasaikaan soisi hyviä salaattipaikkoja löytyvän enemmältikin. Oulun perinteisin salaattibaari lienee Street Cafe, mutta muuten täältä ei taida löytyä mitään ketjupaikkoja kummempaa. Helsingin lounassalaattitarjonnasta löytyy taannoista juttua ainakin Liemessä-blogista.

Juhannusmuistelot (osa 2)

Perunasalaatin lisäksi laadin juhannusaaton aamuna pikavauhtia myös Skandimania-kirjan kotijuusto-mansikkasalaattia sekä tsatsikin, jota tarjottiin edellisenä iltana pyörittelemieni lammaspullien seurana. Omatekemää saaristolaisleipää lähti tietenkin myös mukaamme.

En ymmärrä, miksi aina varaan lähtövalmisteluihin liian vähän aikaa, vaikka kiireellä kokkaus ei ole ollenkaan lempipuuhaani (onneksi hommaan on jo sen verran rutiinia, että saan tarvittaessa eväät kasaan näköjään hyvinkin vauhdikkaasti). Tällä kertaa raastoin tsatsikikurkkua vasta siinä vaiheessa, kun meidän olisi oikeasti pitänyt olla jo kovastikin tien päällä. Jugurttien ja kurkkujen valuttamiset jäivätkin sattuneista syistä melkoisen vähiin.

Siikajokivarressa sijaitseva mökki numero 1 tarjosi juhannusaattojuhlien lisäksi myös synttärijuhlintaa, joten mansikkakakkuakin oli kuplajuoman kera tarjolla. Kakku olikin kerrassaan mainio. Murupohjan päälle oli laadittu jugurtista, muusatusta mansikasta, tomusokerista ja mahdollisesti muistakin aineksista hyydytelty täyteosio, jonka päälle oli aseteltu mansikoita ynnä hyytelösokerista tehtyä hyytelöä. Alkutohinoihin kuului myös rieskarullia, joiden kanssa piti ruveta saman tien toppuuttelemaan, ettei maha olisi täyttynyt heti alkumetreillä. Mukaan ottamani saaristolaisleipä sai seurakseen graavilohta, smetanaa sekä sipulia.

Pääruokaa oli paljon, mutta yllättävän hyvin sapuskat katoilivat lautasilta, kun hoksattiin pitää alkuruokien jälkeen tarpeeksi taukoa. Tarjolla oli jos vaikka mitä (liikaa innokkaita kokkeja). Viipaloidusta kesäkurpitsasta, vuohenjuustosta sekä makeasta chilikastikkeesta syntyi maukkaita grillitorneja. Samoin tykkäsin kovasti grillatuista tomaateista, joiden täytteenä oli ainakin herne-maissi-paprikaa, fetajuustoa, punasipulia sekä basilikaa.

Mökki (tai oikeammin huvila – paikan keittiökin oli omaamme huomattavasti hulppeampi) numero 2 sijaitsi (mahdollisesti) Keiteleen rannalla. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli jälleen kerran riittävästi. Paikalla oli pesunkestävä keskisuomalainen, joka jo keväisessä sahtikeskustelussamme lupaili järjestää jossain vaiheessa sahtia juotavaksemme. Sitä olikin jääkaapissa Joutsan Alkosta ostettu kanisterillinen, jota yön mittaan päästiin miehissä maistelemaan. Sahti olikin suorastaan ällistyttävän hyvää! Maistelijaraadin ensimmäiset mielikuvat taisivat nimittäin ampaista suoraan belgioluiden pariin.

Sunnuntai-iltana palailimme sitten viimein Ouluun huomataksemme, että raesade oli pyyhkäissyt äskettäin pihamme yli. Basilika oli lehdiltään vähän reikäinen, ja chilisatoa saanee tänä vuonna odottaa tavallista pitempään, kun niidenkin kukat olivat kärsineet hienoisia raevaurioita. Semmoista se on tämä pienviljelijän elämä. Jo aiemmin oli tapahtunut muutakin jännää, kun juutuimme Pohjois-Pohjanmaan lakeuksia lähestyessämme ihan oikeaan ruuhkaan! Eipä ole pohjoisessa Suomessa ennen tuommoista sattunut.

Savua ja sadevettä

Juhannukseemme mahtui tänä vuonna savuavia nuotioita, sadevettä, sisaruksia sekä muutakin mukavaa seuraa. Kyläilimme kaikkiaan kahdella kesämökillä, joten melko monenlaisia ruokatuokioita mahtui taas tuohonkin kolmipäiväiseen.

Touhukkaan työviikon ahdistaessa en ennätä perehtyä juhannusruokien postailuun vielä tässä vaiheessa mitenkään syvällisesti, mutta pistän tähän alkuun makupalaksi kerrassaan maukkaan ja kaikessa värikkyydessään aika herkulliselta näyttävän perunasalaatin ohjeen, jonka löysin Ruokatorstai-kirjan kesäkuu-osiosta:

Peruna-makkarasalaatti

10–15 pientä, keitettyä varhaisperunaa
100 g salamia, chorizoa tai muuta voimakasta makkaraa
1 ruukku rucolaa
2 vihersipulia tai nippusipulin vartta
muutama retiisi
Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl viinietikkaa tai vaaleaa balsamietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl suolaa
1/2 tl väkevää sinappia
mustapippuria myllystä

1. Sekoita oliiviöljyyn viinietikka ja mausteet. Purista joukkoon valkosipulinkynsi. Lisää oliiviöljyyn perunat ja anna maustua viileässä vähintään parin tunnin ajan.
2. Pilko salami ja sipulin varret, viipaloi retiisi. Lisää aineet perunoiden joukkoon. Revi sekaan runsaasti rucolaa ja tarjoa heti.

Salaatista saisi vegeversion vaikka vaihtamalla chorizon hienonnettuun aurinkokuivattuun tomaattiin.

Kaalinyytit höyrykylvyssä

Tällä viikolla se viimein iski. Kamala paniikki ja kiire, kun huomasi, mitkä kaikki hommat olisi saatava vielä tehtyä ennen kuin voi jäädä kesäkuun lopulla rauhallisin mielin lomailemaan. Koska ajatukseni poukkoilevat tällä hetkellä kokonaan toisaalla, en nyt tähän hätään ennätäkään kirjoitella pienoistutkielmaa bambuhöyryttimen ihmeellisyyksistä.

Kun juhannuskin vielä painaa päälle! Jostain pitäisi taikoa kesäisen salaatin ohje ja tehdä viikonloppua varten vielä tuhat muutakin asiaa.

Hyviä vinkkejä lempeän tunnelmallisiin höyrytystuokioihin tulikin toki jo taannoiseen kommenttilootakeskusteluun, mistä kiitokset kaikille asianosaisille. Tämän höyrytysohjeen olen löytänyt jo vuosia sitten Jamien keittiössä -kirjasta, ja nytpä pääsin vihdoin ja viimein sitä kokeilemaan (jauhantapajallamme on taas vaihteeksi Jamie Oliver -viikot meneillään):

Kiinalaiset kanakääryleet

1 savoijin- tai kiinankaali
merisuolaa
2 valkosipulinkynttä kuorittuina
1 peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä kuorittuna
1 nippu kevätsipuleita siistittyinä
1 kourallinen tuoretta korianteria
1-2 tuoretta punaista chiliä
1 rkl kalakastiketta
4 luutonta broilerinreisipalaa nahattomina paloina
1 kourallinen vesikastanjoita
2 limetin mehut ja raastetut kuoret
1 tl seesamiöljyä
extra virgin -oliiviöljyä
makeaa chilikastiketta tai -hilloa
soijakastiketta
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Poista ja nakkaa menemään kaalin uloimmat lehdet ja kova keskusta. Erottele lehdet ja pane ne kattilaan suolalla maustettuun kiehuvaan veteen noin 2 minuutiksi tai kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Jäähdytä lehdet kylmässä vedessä. Valuta ja anna odotella.
Surauta tehosekoittimessa valkosipuli, inkivääri, kevätsipulit, korianteri, chili, kalakastike ja kunnon hyppysellinen suolaa. Lisää sitten broileripalat, vesikastanjat, limettien mehut ja kuoret ja seesamiöljy. Pulssita, kunnes seos muistuttaa jauhelihaa.
Pane kukkurainen ruokalusikallinen broileriseosta kaalinlehden reunaan. Taita reunat päälle ja kääri rullaksi.
Hiero bambukoriin, lävikköön tai höyryttimeen vähän oliiviöljyä. Asettele kaalinyytit tiivisti vierekkäin koriin, jotta ne eivät aukea. Nosta kori kiehuvan vesikattilan päälle (itse laitoin korin wokkiin siten, että alaosa hipoi vettä). Tarkista, etteivät nyytit kosketa vettä. Niiden pitää vain höyryttyä. Pane kansi päälle. Höyrytä noin 6 minuuttia tai kunnes nyytit ovat valmiita.
Jos kypsyys huolettaa, halkaise yksi nyytti ja varmista, että sisus on kypsää.
Tarjoa nyytit suoraan höyrytyskorista. Siirrä pari sivuun ja pane kupillinen makeaa chilihilloa tai -kastiketta tilalle. Nyytit ovat hyviä myös soijaan dipattuina. Silloin niiden päälle voi ripotella seesaminsiemeniä.

Loppuvinkiksi voisin korostaa vielä sitä, että kaalin valkoinen osa kannattaa suosiolla ottaa kokonaan pois tai ainakin ohentaa sitä veitsellä melkoisesti. Nimittäin ne kääryleet, jossa kaalta oli ympärillä kaikkein paksuimmin, maistuivat meidän makuumme vähän puumaisilta. Ohuemmissa kiinalaisittain maustettu broileripyörykkä pääsi paremmin oikeuksiinsa.

Alkukesän keitokset

Tiedän, että kesä on eteläisessä Suomessa jo ties miten pitkällä, mutta kyllä täällä pohjoisessakin puksutellaan pikkuhiljaa kohti keskikesää. Pihamme pihlajatkin alkavat olla viimein siinä pisteessä, että voisimme halutessamme kokeilla vaikkapa friteerattuja pihlajankukkia, joita Sillä sipuli -blogissa testailtiin jo ihan kesäkuun alussa.

Aivan alkukesään kuuluvat parsa ja korvasienet, ja sen jälkeen päästään ihmettelemään raparperia, nokkosta ja viimein näihin aikoihin ihania uusia perunoita. Raparperitiramisua piti toki päästä kokeilemaan (kiitoksia ohjeesta Anna-Jolle), ja resepti osoittautuikin varsin kiintoisaksi. Itse keitellyn raparperihillon sokerin määrällä voi kätevästi säätää misun makeusasteen mieleisekseen.

Uusien perunoiden kanssa päätin tänä vuonna pitää pääni kylmänä. Ja onnistuinkin aika hyvin, koska sivuutin kaupassa sekä kyproslaiset, ruotsalaiset että ensimmäiset suomalaisetkin varhaisperunat. Ihan lähipeltojen perunoita en sitten kuitenkaan malttanut enää odotella, kun halusin niin kiihkeästi kokeilla Jamie Oliverin salaattia kylmäsavulohesta ja uusista perunoista.

Perunasalaatin idea on jossain määrin samanlainen kuin puolentoista vuoden takaisessa joulusalaatissa. Keitetyt perunat saivat vielä lämpiminä ollessaan osakseen hapokkaan sitruuna-punaviinietikka-oliiviöljykäsittelyn, ja salaattisoosina käytetty ranskankerma sai sopivaa säväystä piparjuuritahnasta. Tilliäkään ei tietenkään kannata unohtaa, ja kapriksia tuohon salaattiin sommiteltiin myös - niitä näkyy tuossa kuvassa liimaantuneena muutamien perunoiden pintaan.

Olen ollut tähän saakka maailman saamattomin nokkoskokki, mutta tästä lähtien ajattelin parantaa tapani. Lapsena nokkoset polttivat aina pahoin paljaita koipiani (nimimerkillä pakkoko sitä oli kaikkiin mahdollisiin pusikoihin sukeltaa), mistä syystä ajatus nokkosten lähestymisestä on tuntunut aikuisiälläkin aika lailla vastenmieliseltä. Ihmetykseni olikin suuri, kun polttaraiset muuntuivat keittiössä raikkaan tuoksuvaksi ja herkullisen vihreäksi raaka-aineeksi. Nokkosten poimintaan minut patisti luonamme reilu viikko sitten vieraillut Satujatar, jolta myös tämä vähän tavallista eksoottisempi nokkosohje on peräisin (yleensä nokkosesta kai tehdään lähinnä lättyjä, leipää tai keittoa):

Nokkoskermakastike

½ tl inkivääritahnaa (tai tuoretta inkivääriä)
½ tl vihreätä currytahnaa
2 rkl öljyä
pieni sipuli silppuna
3 dl ryöpättyjä tuoreita nokkosen lehtiä (ei varsia, kuivana n ½ dl)
Valion kookoslime-ruokakermaa (tai kookosmaitoa 1 dl, limen mehu ja 1 ½ dl vettä)
suolaa maun mukaan
mustapippuria

Kerää tuoreita nokkosenlehtiä ja sitten vain keittiöön. Riivo varret pois, huuhtele siivilässä, keitä max minuutti ja huuhdo jälleen kylmällä vedellä, että kypsyminen katkeaa eivätkä vitamiinit tuhoudu. Pilko silpuksi.

Pannulle öljy, currytahna ja inkivääri sekä sipuli. Pehmentele sipulit, ei liian kova lämpö. Lisää kerma. Kiehauta, lisää nokkonen. Anna kuplia kevyesti kannen alla 5 - 10 min. On muuten hyvää, vaikka riisin tai uusien perunoiden kanssa.

Kookoksinen nokkossoosi sopi meikäläisen makuun kuin nakutettu, eli ei ollenkaan hullumpi nokkostuokio. Nokkosruokavinkkejä voi lueskella lisää vaikkapa täältä.

Vikkelä välihuomatus

Ruokabloggaajien, ruokablogien kommentoijien ja kaikkien muidenkin aiheesta kiinnostuneiden tapaamista on taas touhuttu kasaan. Luvassa on pääkaupungin suunnalla tapahtuva piknik tai mahdollisesti muunlainen ruoka-aiheinen miitti. Kalenterista on arvottu päivämääräksi syyskuun kuudes (vähän pitkälle menee, mutta elokuu tuntuu olevan monilla melko ruuhkainen), joten merkitkäähän se muistiin ainakin näin alustavasti. Toiveissa toki olisi, että mahdollisimman moni pääsisi tulemaan paikalle!

Myös Oulussa voisi järkkäillä jossain vaiheessa kesää jotain vastaavaa ruokakekkeriä, mikäli kiinnostusta löytyy.

Viime viikonlopun ruokablogipiknikin kuvatunnelmia voi käydä kurkistelemassa Äijäruokaa-blogista.

(Kuvassa hedelmää pukkaava paprika, joka on kesäsateen jäljiltä jokseenkin pisarainen.)

Ribsit Weberin mukaan

Kuten jo aiemmin todettu, ribsejä pitää grillata näin kesäaikaan tämän tästä. Luun lähellähän liha on tunnetusti maukkaimmillaan! Aiemmin kunnollisten ribsien löytäminen on ollut jossain määrin tuurista kiinni, mutta nyt kuulin ilokseni, että paikallinen Stockmann hankkii nipun possunrimpsuja vähintään viikoittain.

Hyvässä ribs-rimpsussa saa kaupasta haettaessa olla ihan näkyvää rasvaakin. Kun tällaista luu-liha -kombinaatiota sitten ajellaan pikku hiljaa pitkän aikaa pienellä tulella, rasva sulaa ja tiristää lihan herkulliseksi. Läheskään kaikki rasva ei siis päädy lautaselle vaan sulaa, valuu pois ja matkalla ikään kuin käristää lihaa sisältä päin.

Jostain syystä nimekkäätkin suomalaiskokit suosittelevat usein keittämään ribsit ensin melkein kypsiksi kattilassa ja antamaan niille grillissä vain pintasilauksen. Minusta tämä on täysin väärä lähestymistapa ja tuottaa parhaimmillaankin valjun lopputuloksen. Kun lihaa keittää, saa lihakeittoa. Ribsit sen sijaan ovat parhaimmillaan barbecue-henkisesti grillattuina. Keitinveteen liukenee väkisinkin paljon makua, joka on kaikki ruokailijan lautaselta pois.

Tällainen epäortodoksinen oikominen voi olla peruja suomalaisten nuoresta pihagrillauskulttuurista. Täällähän on perinteisesti viritelty kanneton grilli täpötäyteen hiiliä, sytytetty se näyttävästi ja tungettu täyteen makkaraa jo ennen kuin grilli on saavuttanut parhaan käyttölämpönsä. Jos on vähänkään maltettu odottaa, silloinkin grilli on yleensä saatettu aivan liian kuumaan tilaan, jolloin ruoka palaa pinnalta ja jää sisältä hailakaksi.

Ribsit kannattaa grillata miedohkolla (kaasugrillissä polttimet max. puolivälissä) epäsuoralla lämmöllä ja aikaa saa varata parikin tuntia. Ribsit ovat optimi-iskussa, kun liha lähtee vähän vetäytymään luiden pinnalta ja irtoaa esim. haarukalla houkuteltaessa melkein itsekseen. Kertovat, että myös tavallisessa sähköuunissa saa paahdettua vallan käypäistä ribsiä.

Ribs-nautinto on luun vieressä herkullisen maukkaaksi muhivan lihan ohella paljolti kiinni maustamisesta ja kastikkeesta. Kaksi peruskoulukuntaa ovat kuivaribsit ja pintaan siveltävä BBQ-kastike. Kuivien ribsien ystävät laativat rubin, jonka hierovat lihan pintaan eivätkä välttämättä edes dippaa valmiita lihanpaloja mihinkään. Itse olen enemmän mieltynyt BBQ-kastikepohjaisiin ribs-annoksiin.

Olen pitkään ja vaihtelevin tuloksin etsinyt Sitä Täydellistä Jenkkityylistä BBQ-Kastiketta. Tämänkertainen, Weberin grillauskirjasta sovellettu ohje on jo niin lähellä, että sitä voi hyvillä mielin suositella kaikille lihansyöjille. Kastike myös valmistuu helposti ja nopeasti, eli sen voi hyvin tehdä vasta siinä vaiheessa, kun liha jo nauttii grillin lämmöstä.

Valmistipa ribsit millaisessa grillissä tai uunissa hyvänsä, viimeisen 20-30 minuutin aikana kannattaa sivellä BBQ-kastiketta pintaan vähän väliä. Kastike muodostaa maukkaan, paksun kerroksen kuivahtaessaan hieman lihan pintaan. Liian aikaisin ei valelua kuitenkaan kannata aloittaa, tai kastikkeen sokerit kärähtävät aivan mustaksi. 20-30 minuuttia on sopiva aika. Silloin sokerit karamellisoituvat maukkaalla tavalla, mutteivät mustu vielä liiaksi.

BBQ-kastike ribseille
2-3 kynttä valkosipulia hienonnettuna
1/2 tl chili-jauhetta
1/2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1,6 dl (2/3 cups) ketsuppia
0,8 dl (1/3 cups) kolajuomaa
2 rkl soijakastiketta
2 rkl siideriviinietikkaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
oliiviöljyä

Kuumenna öljy pienehkössä kattilassa ja lisää valkosipuli, chili ja jeera. Freesaa sekoitellen puolisen minuuttia ja lisää sitten loput ainekset. Sekoita ja hauduta miedolla lämmöllä viisi minuuttia.

Sivelystä yli jääneen kastikkeen voi tarjota dippikulhossa. Meidän ribsimme tosin saivat jo paistovaiheessa sen verran tukevan kerroksen soosia pintaansa, ettei lisädippailulle ollut minkäänlaista tarvetta. Ribsit vain leikeltiin luiden välistä sopiviksi sormisyömäpaloiksi ja nautittiin raikkaan oluen kanssa.

Sitruunaiset katkaravut

Lainasin kirjastosta sen pari vuotta sitten ilmestyneen keittokirjan, jossa miehet kokkaavat lemmenruokaa. En taida tarkkaan ottaen olla kirjan kohderyhmää (mikäli on ajateltu, että miehet ihan oikeasti sen perusteella kokkaisivat rakkauskeitoksia armailleen), mutta tutkailin hurmuriruokia siitä huolimatta erityisen suurella mielenkiinnolla.

Kirjaan on valittu joitakin suomalaisia julkkismiehiä, jotka esittelevät eri luvuissa omia bravuurikokkauksiaan. On jännittävää katsoa, minkälaiseen muonaan kukanenkin on kohdallaan päätynyt. Valinnalla voi viestiä niin monia asioita (onko terveystietoinen vai enemmänkin nautiskeluun taipuvainen, vannooko suomalaisten raaka-aineiden nimiin jne.), ja lisäksi ainoastaan yhden ruokalajin valitseminen julkisesti esiteltäväksi olisi varmasti aika vaikea tehtävä itse kullekin.

Päätin luonnollisesti kokeilla jotakin kirjan resepteistä, ja Viitoskassan kaunottaren kuhavuokaa tutkaillessani törmäsin ainekseen nimeltään natriumglutamaatti. Kyseinen maatti on kirjan mukaan kiistelty lisäaine, joka sopivasti käytettynä korostaa kasvisten (ja kenties muidenkin ruoka-aineiden) ominaismakua. Kyselenkin nyt (jos kuulolla sattuisi olemaan jossain vaiheessa joku asiaatuntevampi taho), minkälaisessa purkissa natriumglutamaattia oikein myydään? Vai tarkoitetaanko sillä tuiki tuttua aromisuolaa?

Glutamaattipohdintojeni takia en vielä saanut tartuttua kuhavuoan valmistamiseen (siitä huolimatta, että siihen tulisi mehevöittäjäksi ketsuppinen kastike), mutta tein vähän aikaa sitten samaisesta kirjasta sitruuna-valkosipulimarinoituja jättikatkaravun pyrstöjä. Ohjeeseen sisältyvän leipä-tuorejuustovirityksen jätin kokonaan väliin, mutta sitruuna-valkosipuliyhdistelmän laadin ohjetta noudatellen. Jättikatkarapujen sijasta käytin tavallisia pakastekatkiksia, jotka näyttivät sitäkin pienemmiltä suunnattoman suuren salaattivuoren päälle lastattuina.

Sitruuna-valkosipulimarinoidut jättikatkaravun pyrstöt
400 g kuorittuja jättikatkarapuja
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl mustapippurirouhetta

SALAATTIPETI
jäävuorisalaattia
tomaattia
herkkukurkkua
paahtoleipää
valkosipulituorejuustoa

Kuori valkosipulinkynnet ja purista ne kulhon pohjalle. Lorauta päälle sitruunamehu ja oliiviöljy. Lisää pippurirouhe ja sekoita. Pyöritä joukkoon kuoritut katkaravut ja nosta kulho tunniksi jääkaappiin. Valmista salaattipeti silppuamalla kasvikset valmiiksi.
Kippaa katkaravut liemineen kuumaan pannuun. Anna ruskistua kevyesti. Älä paista, liika paistaminen tekee niistä sitkeitä. Lyö leivät paahtimeen. Nosta katkaravut salaattipedille ja leikkaa paahtimesta ponnahtaneet leivät kulmasta kulmaan kolmioiksi.
Sivele leiville runsaalla kädellä valkosipulituorejuustoa. Tarjoa heti.

(Ohje Vesa Toivasen Hurmurin keittokirjasta, 2006.)

Tuliaiset (tuldet)

Jollei jauhaja mene Hämeentien luokse, täytyy Hämeentien antimet tuoda Ouluun Jauhantakujallemme. Viikonlopun blogitovereiden tuliaiskassista paljastui puoli pöydällistä mausteita, säilykkeitä, karkkeja, riisipaperia ja ties mitä kaikkea. Durian-karkkia uskaltauduin jo maistamaankin. Kiintoisa kokemus, jos kohta ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä ihmettä olen mennyt taas suuhuni pistämään.

Lisäksi quinoa (tai kvinoa) kulkeutui viimein keittiöömme. Tuostapa tuotteesta väännän tänä kesänä vielä monenlaista kaveria grillatulle kalalle ynnä lihalle.

Wontonit vapiskaa! Nyt meiltä löytyy viimein oma bambuhöyrytin. Kaupan päälle saimme myös sanallista käyttöohjeistusta, joka takuulla onkin tarpeen, kun tuota tornia rupean kattilaan (tai wokkiin) sommittelemaan. Muunkinlaiset käyttövinkit ja aiheeseen liittyvät ruokaohjeet ovat tervetulleita. Ainakin yksi höyrykääryleresepti takataskustani taitaa tosin jo löytyäkin.

Mausteiden joukossa oli muun muassa kaiken mahdollisen maustavaa all-purpose-seasoning -seosta. Mikäs sen kätevämpää? Lähiaikoina on ihan pakko päästä kokkaamaan pitkästä aikaa jotain kiinalaista ruokaa, kun tuliaiskasasta löytyi myös kuivattuja, kiinalaisia sieniä. Baby clam -osasto on itselleni hieman tuntemattomampi, mutta kyllä me sillekin purnukalle jotain käyttöä kekkaamme.

Tällaisella tuliaismäärällä pistäisi piakkoin jo ihan ikiomankin etnopuodin pystyyn.

Loppuviikosta voisimme sommitella tarjolle taas vaihteeksi reseptillä varustetun postauksen. Luvassa saattaisi olla mahdollisesti sitruunaisia katkarapuja, tavallista kiintoisampaa salaattia taikka vaikka suussa sulavia grilliribsejä.

Alku, jälki ja pää

Voiko olla mitään viihdyttävämpää kuin viikonloppu vannoutuneiden ruokaihmisten seurassa? Matala majamme sai vastaanottaa muutaman viehättävän pääkaupunkilaisen, joilla oli ruokakirjoja niin yölukemisena kuin aamupalallakin puuttuvan sanomalehden virkaa toimittamassa. Tuiki tuttuihinkin asioihin saa näköjään mukavasti uutta näkökulmaa, kun niitä tarkastelee hetken aikaa jonkun toisen henkilön silmin. Taidan itsekin ottaa lähiaikoina muutaman unohtuneen opuksen uusintatarkasteluun.

Viikonloppu toi tullessaan myös muutamia täysin uudenlaisia ruoka-aineksia. Täytynee tunnustaa, että ulkowokkiin suikaloitu kyssäkaali oli meikäläiselle kokonaan uusi tuttavuus. Erehdyin luulemaan sitä nimittäin ensi alkuun lantuksi. Samoin pääsin maistelemaan lipstikkaa, kaurakermaa sekä savusuolaa, liottamaan inkivääriä ja ihailemaan vaahtokarkkien päätymistä leivonnaisten sisuksiin.

Oma osani viikonlopun kokkisodassa oli toimittaa tyhjää (avustajan roolini kutistui kovasti, kun kokkisodan kisaajat olivat niin kovin omatoimisia). Ehdin sitten paistatella vähän päivääkin pihapatiollamme. Eilisilta eteni muuten syömisineen ja laulamisineen melko rauhallisesti, mitä nyt pari hurjinta innostui pelaamaan Trivial Pursuittia vielä aamuneljältä.

Kotikaupungistammekin löytyi viikonlopun aikana ihan uusia puolia. Kuten nyt vaikka Kauppurienkadulle ilmestynyt Nelituulia-niminen suklaapuoti.

Muutkin blogitutut ovat kesän mittaan tervetulleita piipahtamaan, mikäli näille kulmille sattuvat osuttautumaan. Tarjoamme Oulun ahtaimman takapenkin ja vauhdikkaimman kiertoajelun.

Hedelmäinen homejuustosalaatti

Meikäläinen on meillä vakaumuksellinen sinihomeen ystävä, kun taas Pippurimylly vannoo enemmänkin valkohomejuustojen nimiin (muunvärisiä homeita emme ole pahemmin harrastelleetkaan – puna- ja viherhomejuustoon olen mahtanut törmätä ainoastaan kaupan juustotiskillä muiden asiakkaiden juusto-ostoksia pälyillessäni).

Vähän aikaa sitten ostin itse kerrankin brietä ja käytin sitä jopa ruuanlaitossa. Hedelmäisen värikkään ja muutenkin kaikin tavoin vastustamattoman briejuustosalaatin ohje on peräisin Avaruusasema-blogista:

Hedelmäinen briejuustosalaatti

200 g briejuustoa
1 ruukku jääsalaattia
1 ruukku rucolaa
1/2 salaattisipuli
1 keltainen paprika
2 lehtisellerin vartta
2 kypsää, mutta kiinteää päärynää
2 vihreää kiiviä
n. 200 g tummia kivettömiä rypäleitä
1/2 sitruunan mehu
2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
50 g paahdettuja pinjansiemeniä
sitruunamelissan lehtiä koristeluun

Kastike:
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1/4 tl jauhettua mustapippuria
1/4 tl suolaa

Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla ja kuumalla pannulla, että ne saavat kullanruskean värin pintaansa. Aseta sivuun jäähtymään erilliseen astiaan. Huuhtele salaatinlehdet sekä rucola ja valuta kuiviksi. Revi salaatit sekaisin laakean vadin pohjalle salaattipediksi.

Poista paprikan kanta ja siemenet sekä huuhdo se. Paloittele se sopiviksi paloiksi ja lisää salaattipedille. Huuhdo selleri ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi, lisää salaatin sekaan. Leikkaa sipuli renkaiksi ja lisää salaattiin. Huuhdo päärynät ja rypäleet. Leikkaa päärynä neljään osaan, poista siemenkota ja kanta. Leikkaa sopiviksi paloiksi, sivele sitruunan mehulla ja lisää rypäleiden kanssa muiden aineksien joukkoon. Kuori ja paloittele kiivit ja asettele ne salaatin päälle. Paloittele brie kulmikkaiksi paloiksi ja levitä salaattivadille. Suikaloi basilikanlehdet. Levitä ne pinjansiemenien kera salaatin päälle.

Kaada öljy ja balsamiviinietikka kulhoon sekä rouhi pippuria ja suolaa sekaan. Kaada ainekset pulloon tms. ja sekoita hyvin. Pirskottele kastiketta salaatille juuri ennen tarjoilua. Koristele muutamalla sitruunamelissan lehdellä.

Tästä viikonlopusta tulee toivon mukaan tavallista vinkeämpi. Tiedossa on nimittäin kotitantereellamme tapahtuva kokkisota!

Viikonlopun palak paneer ynnä lihapullatagine

Jauhantamajamme lauantain sekä sunnuntain keitokset olivat sattuneista syistä meikäläisen harteilla, ja marssitin sitten pöytään intialaisia ja marokkolaisia makuja. Päärooliin pääsivät siis inkiväärinjuuri, juustokumina, kurkuma ja monet muut tänä keväänä tutuksi tulleet ainekset ja mausteet.

Palak paneeria eli paneerjuustolla höystettyä pinaattikastiketta innostuin viimein tekemään, kun kunniakommentaattorimme Emma siitä muutama päivä sitten meitä hoksautti. Ohjeen sain jo viikkoja sitten Satuja ja tarinoita -blogin Satujattarelta.

Paneerin voi kuulemma hyvin korvata Valion kotijuustolla, ja minähän sitä juustotiskiltä etsimään. Luurasin hyllyt läpi luultavasti neljään kertaan ennen kuin löysin tuorejuustopuolelta kotijuustolle tarkoitetun kolon. Arvatenkaan paikalla ei ollut yhtäkään juustopakettia (kuinka suosittu tuote se oikein onkaan?), joten se siitä suunnitelmasta. Mukaan lähti sitten 200 gramman paketti leipäjuustoa, joka sekin toimi pinaattikastikkeen mutkassa vallan mainiosti.

Viikonlopun toisessa muonassa pääsin yhdistämään kaksi viime aikojen suurta rakkauttani. Lihapullat ja taginen. Koetin muistaakseni saada tällaista keftataginea syödäkseni kerran Oulun marokkolaisessa ravintolassa Marrakechissa, mutta muona oli kuulemma silloin päässyt juuri loppumaan. Tyypillistä. Tällä kertaa tein taginen itse, ja sitä riitti arvatenkin runsain mitoin (eväsrasiakin sai osansa). Ohjeistusta otin keittokirjasta nimeltään Marokkolainen keittiö, joka onkin aivan mainio opus:

Sitruunalla höystetty lihapullatagine

400-500 g hienoksi jauhettua lampaanlihaa
3 isoa sipulia raastettuna
pieni nippu silopersiljaa
1-2 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua juustokuminaa
ripaus cayennenpippuria
3 rkl voita
25 g tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
1 hienoksi silputtu tulinen chilipaprika ilman siemeniä
hyppysellinen sahramirihmoja
pieni nippu tuoretta korianteria hienoksi silputtuna
1 sitruunan mehu
3 dl vettä
1 sitruuna neljään osaan lohkottuna
suolaa ja jauhettua mustapippuria

Aloita lihapullista. Nuiji jauhelihaa kulhossa kädelläsi nostamalla liha kulhosta ja paiskaamalla se takaisin kulhon pohjalle (itse skippasin tuon kohdan). Sekoita lihaan puolet sipuliraasteesta, persilja, kaneli, juustokumina ja cayennenpippuri. Mausta suolalla ja pippurilla ja vaivaa seosta käsin pari minuuttia. Muovaa seoksesta pieniä lihapullia.
Sulata voi kannellisessa paksupohjaisessa paistinpannussa ja lisää loput sipulista, inkivääri, chilipaprika ja sahrami. Paista seosta jatkuvasti sekoitellen, kunnes sipuli alkaa saada väriä. Lisää korianteri ja sitruunamehu ja sekoita.
Kaada vesi pannulle, mausta seos suolalla ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lihapullat nesteeseen, vähennä lämpöä ja peitä pannu kannella. Keitä lihapullia hiljalleen n. 20 minuuttia käännellen niitä välillä.
Poista kansi, asettele sitruunalohkot lihapullien ympärille ja keitä vielä ilman kantta 10 minuuttia, niin että neste kiehuu hiukan kokoon. Tarjoa kuumana suoraan pannusta. Aseta tarjolle runsaasti rapeaa leipää, jolla herkullinen neste kerätään lautaselta.

Alkumaistelussa lihapullatagineni vaikutti aivan liian sitruunaiselta, mutta kuskus tasoitti makuja mukavasti, ja ruokatuokiosta muodostui lopulta oikeinkin mukava. Leipää en tosin hoksannut laittaa tarjolle ollenkaan.

Vesi kielellä

Kun harrastuksena on jatkuva uusien ruokaohjeiden selailu ja reseptien metsästäminen, jää jemmaan paljon semmoisiakin ohjeita, joita ei välttämättä ihan hetkeen ehdi kokeilemaan ollenkaan. Jotkut ruokalajit saattavat jäädä kokonaankin paperille (tai tätä nykyä ehkä ennemminkin tietokoneen näytölle). Ihastuin taannoin aivan valtoimenaan Pioneer Woman Cooksin lusikoitaviin kukkaruukkuihin, mutta jotenkin en osaa kuvitella itseäni moisia ruukkusia askartelemassa. Vaikka eihän sitä toisaalta koskaan tiedä.

Tiedän linkittäväni liikaa Pioneer Womaniin, mutta kun se nyt vaan on minun mielestäni meiningiltään maailman paras ruokablogi, jonka jälkeen oma blogikin tuntuu jonkin aikaa aina vähän tyhmältä. Ehkä pitäisi yrittää postata harvemmin, mutta parempaa.

Nyt kun linkityksen vauhtiin päästiin, niin linkkailen tässä aikani kuluksi muutamaan ohjeeseen, jotka olen merkannut itselleni muistiin, mutta joita en ole saanut vielä hyvistä aikomuksistani huolimatta toteutettua:

-Unelias kokki voitti huhtikuun parsa-aiheisen ruokahaasteen unelmallisen näköisellä parsa-tillipiirallaan. Piiraasta otettu kuva veti meikäläisen aikoinaan ihan sanattomaksi, ja upealta se näyttää edelleenkin.

-Hannan sopan viimeaikaisessa herkkukavalkadissa on ollut esillä muun muassa mahtava raparperikimara (vinkiksi niille, jotka ovat kyselleet vinkkejä raparperin käyttöön).

-Ja katsokaapa, kuinka herkulliselta näyttävää salaattia saa aikaiseksi pavuista, villiriisistä ja hasselpähkinöistä. Pähkinäisen salaatin ohje löytyy siis Lettupannulasta.

Muista hyvistä reseptibongauksista voi jättää vinkkiä kommenttilooraan.