Syyskesän sienipaistos

Saija-niminen lukijamme lähetti meille vähän aikaa sitten kokonaisen illanistujaismenuun, joka kuulosti kaikkinensa niin houkuttelevalta, että sitä oli viime viikonloppuna pakko testata itsekin. Kesän sateista on onneksi ollut se hyöty, että sekä sienessä että tatissa käyminen on tänä vuonna hyvinkin antoisaa. Sieniresepteille taitaakin olla taloudessamme ensi talvena tavallista enemmän käyttöä, joten jos jollakulla on jemmassaan hyviä ideoita, niin otamme niitä mielellämme vastaan.

Haperoista laatimani sienipaistos oli kerrassaan herkullista syötävää. Se tuoksui jo uunissa paistuessaan taivaalliselta, eikä makukaan pettänyt odotuksia ollenkaan. Tein omasta satsistani pikkuisen ohjeistettua pienemmän, ja smetanaa meni mukaan ainoastaan pari purkillista, mutta tokihan silläkin pääsi jo hyvinkin mehevään lopputulokseen. Ainoa hankaluus reseptin sanatarkassa toteuttamisessa oli se, että mistään ei meinaa enää nykyään löytää ranskanleipää . Olen törmännyt samaan ongelmaan ennenkin, kun olisin tarvinnut ranskista täytettyihin leipiin tai muihin vastaaviin. Nytkin jouduin käyttämään ranskanleivän tilalta kuivattua paahtoleipää.

Mutta tässä nämä illanistujaisreseptit muillekin kokeiltavaksi. Tarjoillaan hyvässä seurassa ja kynttilän valossa:

Sienipaistos illanistujaisiin

sieniä pilkottuina (esim. tatteja tai haperoita) n. 2-3 desiä
sipulia 1-2
purjoa
ranskanleipää (kuivunutta, vanhaa jos mahdollista) 1-2
smetanaa 3-5 prk
Emmental-juustoraastetta
persiljaa
suolaa, musta- ja valkopippuria
voita paistamiseen ja vuoan voiteluun

Ota pakkasesta sienet ajoissa sulamaan jääkaappiin (1 vrk ennen). Tai jos olet vasta poiminut sienet, pilko ne ja "kuivata" pannulla.
Voitele laakea uunivuoka, ja revi ranskiksenpalasia vuoan pohjalle niin että se juuri ja juuri peittyy. (Leipää kannattaa kuivata ottamalla se pussista pois monta tuntia ennen ruuan valmistamista; kuoret voi leikata pois jos haluaa.)
Paista sieniä voissa pannulla, lisää joukkoon pilkottu sipuli ja purjo. Anna muhia jonkin aikaa. Lisää seokseen reilusti hakattua persiljaa sekä smetanaa niin paljon että seoksesta tulee "kastikemössöä". Lisää suolaa ja pippuria. Kaada "mössö" vuokaan leipäpalojen päälle, ja lisää päälle emmentalraastetta reilusti. Mitä enemmän "mössöä" suhteessa leipään, eli mitä kosteampaa, sen parempi! (Voit myös lisätä halutessasi valkosipulia tuohon seokseen.)
Paista uunissa n. 200 asteessa (kiertoilma n. 180) n. 20-40 min. uunista riippuen, kunnes juusto saa väriä. Koristeeksi päälle persiljaa.
Nauti raikkaan salaatin ja hyvän viinin kanssa!


Salaatti

jäävuorisalaattia
kirsikkatomaatteja
kurkkua
tirskaus oliiviöljyä
mustapippuria

Pilko ainekset kulhoon, sekoita.


Lakkatorttu

valmis torttupohja
kostutukseen omenamehua (ja halutessasi lisäksi liraus lakkalikööriä)
creme vanillaa vaahdotettuna
lakkoja
sokeria/vaniljasokeria

Kasaa torttu valmiille pohjalle. Nauti kahvin ja lakkaliköörin kera!

Graavattu lohi

En ole ikinä itse graavannut lohta, mutta juhannuksena elämäni parasta graavilohta syödessäni kyselin ruokaan valmistusohjetta, ja silloin opin, että graavauksessa käytetään paitsi suolaa myös sokeria. Kalatiskiltä olen toisinaan ostanut yrttigraavattua kalaa, mutta tämän minä tein ihan itse, kun kerrallisesta lohen savustuksesta jäi pieni kalanpala suolattavaksikin. Päälle ripoteltu timjami on melko lailla oman kasvattelun tulosta – loistoyrtti, ja sitä meillä nyt riittää.

Ohje on otettu yrttireseptikirjasta nimeltään Lisää lipstikkaa, rohkeasti rosmariinia.

Timjamigraavattu lohi

1 lohifilee (n. 1 kg)
1 ½ tl sokeria
2 rkl merisuolaa
1 ruukku tuoretta timjamia

Nypi lohifileestä ruodot pois. Hiero kalan pintaan sokeri ja merisuola. Hienonna timjami ja peitä kala yrttisilpulla. Kääri filee leivinpaperiin ja peitä se foliolla. Anna maustua kylmässä yön yli.
Leikkaa fileestä ohuita siivuja ja tarjoa uusien perunoiden ja saaristolaisleivän kanssa.

Savulohi

Vaikka savustettu lohi on herkkua ihan ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä, aina silloin tällöin pieni vaihtelu saattaa olla paikallaan. Olen kesän mittaan savukalareseptejä tutkaillessani huomannut, että jotkut saattavat laittaa savustettavan kalan väliin vaikkapa sinihomejuustoa, mikä ei välttämättä kuulosta ollenkaan hullummalta. Itse en kuitenkaan lähtenyt tällä kertaa juustolinjalle, vaan sen sijaan maustoin lohenkappaleeni lirauksella konjakkia (tai itse asiassa brandyllä, joka lienee konjakin lähisukulainen).

Konjakilla maustettu savulohi

1 lohifilee, kirjolohta tai merilohta
2-3 dl konjakkia tai jaloviinaa
2-3 dl tummaa sokeria
1 dl karkeaa suolaa
1 rkl valkopippuria

Poista ruodot ja nahka, pyyhi lohifilee talouspaperilla ja laita vuokaan, johon se juuri ja juuri mahtuu. Kaada viina päälle ja anna marinoitua 15 minuuttia. Nosta filee pois, kuivaa taas talouspaperilla ja kaada jallu pois. Sekoita sokeri, suola ja valkopippuri keskenään ja laita kuivattuun vuokaan 1/3 osa. Aseta filee seoksen päälle ja hautaa se lopun mausteseoksen alle. Laita kelmulla peitetty vuoka 3-4 h jääkaappiin. Suola irrottaa nestettä kalasta, joten joudut kuivaamaan kalan ennen grilliinlaittoa.

Lämmitä grilli, laita savulaatikko laavakivien tai hiilien keskelle ja nosta kuivattu kala ritilälle keskelle grilliä. Lastuihin voi kaataa hunajaa mausteeksi. Sulje grilli ja avaa se noin 20 minuutin päästä. Kalan pitäisi olla kypsä ja hieman savustunut.

Resepti on peräisin Flavonian kalareseptiarkistosta, josta näyttäisi löytyvän kosolti muunkinlaisia savustusvinkkejä. Jospa kesää olisi vielä sen verran jäljellä, ettei savustuslaatikkoa tarvitsisi lykätä ihan vielä talviteloille.

Posken rusketus häviää

Kesä alkaa olla jo sen verran pitkällä, että vähitellen voisi alkaa valmistautumaan henkisesti taas siihen hetkeen, kun tomaatteja tai tuoreita yrttejä ei pystykään poimimaan enää omalta pihamaalta. Mielelläni kyllä palaisin edes pikkuruiseksi hetkeksi vaikka juhannuksen aatonaattoiltaan, kun työviikko oli takanapäin ja sekä juhannuksen vietto että kesäloma kaikkinensa vielä kokonaan odottamassa.

Ei syksyssäkään sinänsä tietenkään mitään vikaa ole, mutta eilen oli kaupungilla kyllä jo sen verran koleaa, että pikkuhiljaa pitäisi alkaa varmaan pukeutua pipoon ja kaulahuiviin. Tässä kuitenkin sitä ennen vielä entuudestaan julkaisemattomia lomamuistoja kuvakeräelmän muodossa. Yllä Kööpenhaminan lentokentällä aterioitu tanskalainen smörrebröd (tai tanskalaisittain vallan smørrebrød) ja alla itse kuvaamaani lentokonemuonaa:

Vaikka annos näyttää näin jälkikäteen tarkasteltuna kieltämättä aika ankealta, ruoka oli silti koneolosuhteisiin tavallista parempaa. Lihamureke toimi lämpöpaketissa hautuneenakin moneen muuhun murkinaan verrattuna aika hyvin, ja jälkiruuaksi tarjoiltu teollinen minijuustokakku ansaitsi myös erikoispisteet raikkaan appelsiinikuorrutuksensa ansiosta. Ilmeisesti juustokakunkin makeus kaipaa sitten pientä hapokkuutta vastapainokseen. Myös jossain toisaalla maistamani lime-juustokakku oli varsin toimiva kokonaisuus, jos kohta alla olevan kuvan kirsikkaisessa juustokakussakaan ei sinänsä ollut mitään vikaa.

Jenkkileivonnaisista maisteluun pääsi juustokakun lisäksi myös pala brownies-kakkua, mikä ei ollut erityisen innostava kokemus. Liian tiiviisti pakattua ja liian suklaista omaan makuuni (en tosin ole suklaan tai suklaaleivonnaisten ylin ystävä muutenkaan, joten taidan olla vähän jäävi arvioimaan). Ehkä kyseisiä leivonnaisia voisi silti joskus kokeilla kotioloissakin, vaikka ainakin nyt ajateltuna pellillinen brownieseja voisi olla vähän liikaa omaan pienperheeseemme.

Anjoviksella maustettu tomaattikeitto

Vaikka Pastanjauhannan reseptiarkistosta taitaa löytyä tomaattikeittoa toistaiseksi ainakin pekonilla, juustolla, kookoksella, pavuilla sekä bataatilla höystettynä, sekaan sopii ainakin omasta mielestäni vielä useampikin tomaattikeittoresepti. Tämä anjoviksella maustetun tomaattikeiton resepti on peräisin Pistaasilta.

Tärkeintä on kuulemma tehdä kyseinen keitto nimenomaan tuoreista, kypsistä tomaateista, joita tässä vaiheessa vuotta saa sentään Suomestakin. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota kasvisliemen määrään. Itse en muistanut lisäillä lientä vähitellen vaan hurautin sen sekaan varsin vauhdikkaasti. Jouduinkin keittelemään keittoa hiukkasen arvioitua pitempään, ettei siitä olisi tullut ihan mahdottoman liemevää.

Tomaatti-anjoviskeitto

1,1 kg kypsiä tomaatteja
50 g voita
1 rasia (n. 50 g) anjovisfileitä
hienonnettua sipulia
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 tl sokeria
n. 0,6 litraa kasvislientä
suolaa & mustapippuria
basilikaa

Kalttaa tomaatit ja palastele pieniksi kuutioiksi; ota tarkasti kaikki neste talteen. Sulata voi kattilassa ja lisää anjovikset liemineen. Kuumenna miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes kalat hajoavat soseeksi. Lisää sipuliviipaleet ja anna niiden kuulottua hetken aikaa. Lisää kattilaan sitten tomaatit ja valkosipuli, sokeri ja kasvisliemi. Kasvislientä kannattaa lisätä vähitellen, ettei keitosta pääse tulemaan liian laihaa (etenkin jos tomaatit ovat mehukkaita). Keitä miedolla lämmöllä ilman kantta 20-30 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Silppua päälle basilikaa.

(Vaikka tomaattikeitto-ohjeita ei olekaan vielä varastoissamme tarpeeksi, tomaaattikeitosta otettuja kuvia alkaa olla blogissamme jo riittämiin. Siitä syystä tällä kertaa kuva kokonaisista tomskuista.)

Lohipihvit

Kalaruokakuukausi kun on, haimme kaupasta suunnilleen puolen kilon lohenpätkän ja askartelimme "salmon cakes" -nimellä maailmalla kulkevia paistoksia. Suomeksi voitaneen puhua lohipihveistä, vaikkei näitä syödessä tule välttämättä kovin kerkeästi pihvi mieleen. Resepti sovellettiin muutamasta cooks.com:sta löytyneesta salmon cake -ohjeesta.

Lohipihvit (salmon cakes)

500 g lohifilettä
1 muna
3 paahdettua paahtoleipää raastettuna
suolaa
pippuria
kourallinen tai pari ruohosipulia, persiljaa, (tilliä)

Alkuperäinen ohje kehotti tekemään sidosmurenan suolattomista kekseistä, mutta olen nähnyt TV-kokkien murentelevan paahdettua tai pannulla paistettua leipää niin usein, että halusin kokeilla samaa. Paahdoin muutaman tavallisen paahtoleivän ja hyssyttelin ne yleiskoneella pienehköksi murenaksi. Lisäsin leipiä koneeseen yksi kerrallaan ja yritin parhaani mukaan arvioida syntyvien murujen määrää suhteessa lohenpalaan. Lopulta muruksi päätyi kolme leipäsiivua, mikä onnekseni osoittautui erittäinkin sopivaksi määräksi puolelle kilolle lohta.

Murujen joukkoon lisäsin yrtit, suolan ja pippurin ja hyssytin ne koneella sekaisin. Seuraavaksi rikoin kulhoon munan ja hyssytin taas hetken. Viimeisenä sekaan pääsi kuutioitu lohi, josta oli luonnollisesti poistettu ensin ruodot ja nahka. Hyssytin jälleen, kunnes taikina oli sen verran tasaista, että siitä uskoi voivansa taputella kohtuullisen tasamuotoisia pihvejä. Ihan kamalasti taikinaa ei kannata kalan lisäämisen jälkeen kuitenkaan enää jauhaa. Liika myllääminen tahtoo viedä muheuden ja mehukkuuden niin lihasta kuin kalastakin.

Tässä vaiheessa kokkausavuksi saapui Rosmariini, joka jakoi taikinan viiteen osaan ja taputteli tasaisiksi pihveiksi. Itse kuumensin sillä välin valurautapannussa oliiviöljyä. Laitoin öljyä melko reippaasti - ehkä noin puolen sentin kerroksen pannun pohjalle. Paistoin pihvejä pari-kolme minuuttia per puoli, eli kunnes pinnasta tuli rapsakka ja ruskea.

Kalakakkusten kastikkeena söimme Kalapuohin kirpeänraikasta, löysähköä tomaattimajoneesia, jossa oli ainakin tilliä, suolakurkkua, valkosipulia ja tomaattia. Puohi suosittelee sitä varsinaisesti savukalan kanssa nautittavaksi, mutta hyvin toimi tässäkin yhteydessä. Lisäksi annoksen päälle saksittiin persiljaa.

Kokkaa Kulinaarimurujen kanssa, osa 2

Tämä sitruunarisotto on ollut suunnitelmissa jo ikuisuuden, tai ainakin viime talvesta lähtien. Kyseessä on Nigella Lawsonin kehittelemä ja Välispiikin jatkokehittelemä sitruunarisotto, joka suorastaan vaati päästä samalle lautaselle savustuspönttöön sukeltaneen siian kanssa. Kerrassaan helppoa ja herkullista. Risottoa varten tarvitset:

2 salottisipulia
60 g voita
1 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
1 litran kasvislientä
sitruunan raastetun kuoren ja mehun
pari tuoretta rosmariininoksaa tai 1 rkl kuivattua rosmariinia
1 munankeltuaisen
1 dl raastettua Parmesania (ja vähän myös risoton pinnalle)
4 rkl kermaa
merisuolaa
valkopippuria

Pilko salottisipulit pienenpieneksi silpuksi. Ota reilun kokoinen kattila ja kuumenna siinä öljy ja puolet voista. Freesaa sipulisilppua rasvassa, mutta älä polta äläkä anna tarttua pohjaan! Kuumenna toisessa kattilassa kasvisliemi ja pidä se kiehuvana. Lisää sipulikattilaan riisit. Sekoita hyvin, niin että kaikki riisinjyvät imevät osansa öljystä.

Kaada kerrallaan kauhallinen kiehuvaa kasvislientä riisin joukkoon, sekoita ja anna imeytyä. Hämmentele aina välillä, ettei herkku kärtsää pohjaan. Jatka tätä kunnes riisi on kypsynyt pehmeäksi. Mausta risotto sitruunankuoriraasteella ja rosmariinilla.

Ota kattila pois liedeltä. Sekoita pienessä kulhossa munankeltuainen, sitruunan mehu, raastettu juusto, kerma ja pippuri. Lisää seos risottoon. Sekoita joukkoon loput voista ja tsekkaa tarvitaanko suolaa.

Lopputuloksen tulee muistuttaa löysää riisipuuroa. Raasta valmiin risoton päälle vielä Parmesania ja nauti!

(Jälkihuomautus: Kuvaaja ei ehtinyt työhönsä siinä vaiheessa, kun risotto olisi ollut parahultaisesti riisipuuromaisinta, mistä syystä kameraan tallentui tällä kertaa hieman jähmettyneempi versio.)

Valitut palat

En tiedä, olenko tullut tavallista kriittisemmäksi, kun en ole meinannut kehdata esitellä täällä viime päivien keitoksiani ollenkaan. Kokkailua on kyllä harrastettu aina kun vaan on aikaa liiennyt, mutta lopputulokset eivät ole olleet makunsa puolesta kovinkaan kehuttavia.

Esimerkkinä mainittakoon viime viikolla laatimani kasviskeitto, joka maistui tuntikausien hauduttelusta huolimatta lähinnä samalta tomaattipohjaiselta kaalikeitolta, jota söin opiskeluaikana niin paljon, että nykyään pelkkä ajatuskin arveluttaa. Keitto sai onneksi Tabascosta siinä määrin potkua, että sitä lopulta pystyi lautasellisen syömään. Kasvisten virkaa keitossa toimittivat kukkakaali, kesäkurpitsa, selleri, porkkana ja purjo.

Tämä lihapullapata oli puolestaan kovasti tomaattisena muuten ihan mukava kokemus (sopii hyvin kylmeneviin iltoihin!), mutta seuraavalla kerralla voisin silputa lihapullataikinan sekaan myös runsaasti sipulia. Ohje on peräisin Herrankukkaron perjantairesepteistä:

Italialainen lihapullapata

- 800 g paistijauhelihaa
- paketti pekonia pilkottuna
- 100 g parmesaania raastettuna
- 1,5 dl korppujauhoja
- tilkka maitoa
- kaksi munaa
- 1 dl persiljasilppua
- 1 prk paseerattua tomaattia
- 1 prk tomaattimurskaa
- 3 kynttä valkosipulia
- 50 g voita ja 2 rkl oliiviöljyä paistamiseen
- suolaa ja mustapippuria myllystä

Lisukkeeksi spagettia riittävä määrä.

Tee näin:
Sekoita korppujauhot, munat ja tilkka maitoa. Anna imeytyä hetki. Sekoita joukkoon jauheliha, pekonisilppu, persilja ja valkosipuli. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita taikinaksi ja pyörittele pulliksi.

Paista öljy-voi -seoksessa pulliin ruskea pinta isossa kasarissa tai laakeassa kattilassa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska. Sekoita varovaisesti. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla ainakin tunti. Voit heittää mausteeksi myös muutaman oksan timjamia.

Keitä lisukkeeksi pastaa, esim. spagettia, suolalla maustetussa vedessä.

Elokuu, kalakuu

Lähipiirissäni laaditaan kuulemma tätä nykyä taajaan tämmöistä luonnonjogurtilla hunnutettua uunilohta. Kala viipaloidaan ennen vuokaan laittamista, jotta suola imeytyy tasaisesti ja kattavasti koko kalaan. Viipaloitu lohi suolataan ja pippuroidaan, ja päälle voi kuulemma tuikata halutessaan vielä siipaloitua sipuliakin. Sitten päälle kaadetaan reilu kerros maustamatonta luonnonjogurttia, ja laitetaan kala uuniin kypsyttelemään.

Valmista pitäisi tulla samassa ajassa, kun perunamuusia varten tarvittavat perunat keittyvät. Jogurtti suojaa kätevästi lohta ylenmääräiseltä kuivumiselta, mutta liian pitkään ei kalaa kannata silti uunissa kypsennellä. Asteita uuniin voinee viritellä parinsadan celsiuksen verran. Uunista otetun lohen päälle voi saksia vielä vähän tilliä, ja sitten pääseekin jo syömään. Jogurttilohta varten tarvittiin siis:

lohifilettä
suolaa
pippuria
luonnonjogurttia (suosituksena turkkilaista) tai esim. smetanaa
tilliä
(sipulisilppua)

Muistakaahan muuten osallistua elokuun ruokahaasteeseen. Tällä viikolla taitaa vielä ehtiä mukaan, jos on liikkeellä viimeistään lauantaina.

Savukalasalaatti

Tehtävänämme oli laatia perjantaiseen rapujuhlaan jonkinlainen savukalasalaatti, ja yllätyksellinen aviomieheni päätyi laatimaan murkinaan reseptiä muutaman netistä löytämänsä kalasalaattiohjeen pohjustamana. Ainesten hankkimisesta ja salaatin valmistamisesta huolehti meikäläinen – sen jälkeen, kun sain tietokoneteitse siipaltani seuraavanlaista ohjeistusta:

Savusiikasalaatti

300-400 g savusiikaa
2-3 ruukkua erilaisia salaatteja
1 pss (200 g) pakastepapuja
1 kurkku
1 punasiplu ohuina viipaleina
1 ras. kirsikkatomaatteja tms. valikoima tomskuja
3 kovaa munaa
15 oviivia (mustaa mieluiten)
piipuria myllystä
kourallinen tilliä
ruohosipulia, jos on

kastike, (joka lisätään sekaan vasta ihan tarjoiltaessa):
- oviiviöljyä, johon pirskoteltu
- sitruunimeuhua
- hieman suolaa ja
- hiven tilliä

Pitäydyin ohjeessa muuten melko tarkkaan, paitsi pakastepapujen sijasta käytin tuoreita neulapapuja, joista poistin kannat, siipaloin ne soppeleiksi suupaloiksi ja sen jälkeen kiehutin vielä suolalla maustetussa vedessä suurin piirtein kahdeksan minuutin ajan. Pavut olivat peräisin ruokakaupan vihannestiskistä, vaikka omakin papuviljelmäni tuottaa suureksi yllätyksekseni satoa. Kaikkea sitä. Salaattiin päätyneet tillit, tomaatit sekä ruohosipuli olivat joka tapauksessa oman ruukuttelun tuloksia.

Marianne-kakku

Tämä Marianne-karkeilta ja mansikalta maistuva kakku toimitti tämänvuotisissa rapujuhlissa jälkiruuan virkaa. Kakku näyttää kuvassakin sen verran onnistuneelta, etten sitä arvatenkaan itse tehnyt. Tosin tämän leipomisesta voisin ehkä juuri ja juuri selvitäkin. Toivottavasti ohje on edes suurin piirtein oikein, kun sen puhelimessa puhuessani pikaisesti muistiin kyhäsin:

Marianne-kakku

pohja:
200 g suklaakeksejä rouhittuina (esim. cookieseja)
50 g sulatettua voita

täyte:
2 dl vispikermaa
120 g Marianne Crush -rouhetta
200 g maitorahkaa
5 liivatelehteä
1 dl kiehuvaa vettä

pinnalle:
400 g marjoja (esim. vadelmia tai mansikoita)
1 dl sokeria
4 liivatelehteä
1 dl punaista mehua

Sekoita keksimurut ja sulatettu voi. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon murskatut mariannet sekä rahka. Liota liivatelehtiä n. 5 min. runsaassa kylmässä vedessä. Purista ylimääräinen vesi pois ja yhdistä liivatteet yhteen desiin kiehuvaa vettä. Liuota liivateseos marianne-vaahtoon ja kaada pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin 2-3 tuntia.

Soseuta marjat tehosekoittimessa sokerin kera. Liota liivatelehtiä viisi minuuttia runsaassa kylmässä vedessä. Purista vesi pois ja sulata liivatteet kiehuvaan mehuun. Lisää liivateseos survottujen marjojen sekaan. Kippaa marianne-kerroksen päälle ja hyydytä jääkaapissa useita tunteja tai yön yli.

Ohjeen alkuperä on itselleni tuntematon. Kyseessä voisi kaiketi olla vaikkapa Fazerin resepti, kun Marianne-karkkien valmistuksesta kerran vastaavat. Mahtaakohan muuten olla olemassa leivontaohjeita, joiden pääosassa olisivat perinteiset pihlajanmarjakarkit? Tai vaikkapa ne Fazerin parhaiden sekaan piiloutuneet pitkulaiset kissakarkit eli Kiss-Kissit?

Rapujuhlat

Kahdeksan vuotta kestänyt rapujuhlaperinne ei katkennut tänäkään vuonna. Tällä kertaa siirryimme syömisinemme Oulua ympäröivälle maaseudulle. Omassa keittiössämme ei näin kivoja kattauksia kyllä yleensä nähdäkään:

Koska kaikki paikalla olleet eivät ole rapujen ystäviä, pöytään oli katettu myös muunlaista syötävää. Kuten nyt vaikkapa juustoja. Tarjolla oli myös juustoista kinkkupiirakkaa, johon laitan kenties ohjeistustakin jossain vaiheessa.

Paikalla oli tietenkin myös paahtoleipää sekä vaihtelun vuoksi vähän tummempaakin leipää. Muunkinlaista syötävää oli toki saatavilla, mutta siitä lisää lähipäivinä. Myös valkosipuliset etikkakurkut kulkivat purkitettuina paikalle, ja ne saivat jälleen kerran kosolti kehuja osakseen.

Valkosipuliset etikkakurkut

Viipaloin tällä viikolla sitten minäkin satsin avomaankurkkuja, jotta pääsimme maistelemaan täällä kotikonnuillammekin Kulinaarimurujen valkosipulisia etikkakurkkuja. Samalla reseptillä valmistettuja kurkkuja saimme syödäksemme myös reilun viikon takaisessa blogipiknikissä.

En ennättänyt tekemään kurkkuostoksia torille sen kummemmin kuin Kauppahalliinkaan, ja marketin vihannestiskin kurkkulaarista kelpuutin mukaani ainoastaan alle kilon verran kurkkuja. Siksi saldona oli vain kaksi valkosipulista kurkkupurkillista, mutta äkkiäkös näitä viipaloi tarvittaessa tekeytymään enemmältikin.

Kulinaarimurujen kattavampi kirjoitus aiheesta löytyy täältä. Lisää opastusta löytyy samaisen postauksen kommenttikentästä, joten kannattaa kurkata myös sinne, mikäli kurkuttelu kiinnostaa.

Valkosipuliset etikkakurkut

Tarvitset:
2 kg avomaankurkkuja
1 l kivennäisvettä
4 dl väkiviinaetikkaa
4 dl sokeria
½ dl suolaa
2 rkl sinapinsiemeniä
nipun tilliä
valkosipulia (perinteisiä 1-2 kpl, yksikyntisiä 3-5 kpl)
kannellisen astian, johon kaikki em. ainekset mahtuvat
lasipurkkeja

Huuhtele ja viipaloi kurkut. Sekoita muut ainekset astiassa (kattilassa, ämpärissä tms.). Jos käytät kynnellisiä valkosipuleita, puolita kuoritut kynnet. Yksikyntiset voit leikata neljään osaan.

Lisää kurkkuviipaleet liemeen ja sekoita hyvin. Aseta astian kansi paikoilleen ja anna kurkkujen muhia liemessä kolmen päivän ajan. Sekoita satsia välillä. Lasipurkita kurkut ja säilytä niitä jääkaapissa.

Pikkuruiset kaalipiiraat

Pääsin tällä viikolla viimein värkkäämään näitä pitkään suunnitelmissa olleita kaalipiiraita, joiden ohjeen nappasin jo viime vuoden puolella telkkarista tulleesta Köyhien ritarien jaksosta.

Tämä oli nyt tämmöinen harjoitteluerä, vaikkakaan ei ollenkaan hullumpi sellainen. Piiraat maistuivat lämpimiltään hippasen verran liian makeilta, kun siirappipurkkikin oli vähän turhan anteliaalla tuulella, mutta piiraiden viiletessä täytteen maku tasoittui kerrassaan kiinnostavaksi. Currytahnakaan ei maistunut liiemmin läpi, vaikka olin hieman huolissani, oliko se sittenkään oikeanlaista. Se tuoksui ainakin alkuun pannulla enemmän siltä lasipurkeissa myytävältä maustecurrylta kuin currytahnat keskimäärin.

Lisäksi lähikauppa tarjoili vain yhdenlaisia lehtitaikinalevyjä – ilmeisesti pasteijatarpeisiin jo valmiiksi viipaloituja – mistä syystä tein piiraista alkuperäiseen ohjeistukseen nähden pienempiä. Ja kenties muutenkin omalaatuisempia.

Intialaiset kaalipiiraat

½ kaali
n. 2 rkl intialaista keltaista ja mietoa currytahnaa
1 dl kookoshiutaleita
1 dl rusinoita
2 rkl mustia sipulinsiemeniä (löytyy maustekaupasta nigella nimellä)
2 rkl siirappia
suolaa
öljyä paistamiseen
1 pkt valmiita isoja lehtitaikinalevyjä
1 kananmuna voiteluun

Silppua kaali hyvin ohuiksi, pitkiksi suikaleiksi. Tämä kannattaa tehdä monitoimikoneen leikkurin sijasta käsin; veitsikäsi harjaantuu ja kaalista ei tule liian vetistä paistamiseen. Kaalisilppua tulee aika paljon, joten varaa silpulle salaattikulho. Nosta taikina jo huoneenlämpöön sulamaan.
Lorauta pari-kolme ruokalusikallista öljyä isoon wokkiin tai korkeareunaiseen teflonpannuun ja kuumenna. Laita kuumaan öljyyn 1-2 rkl currytahnaa, nigellan siemeniä ja paistele hetki. Lisää sekaan kaali. Kaalin voi paistaa myös erissä, kunhan laitat lopussa ennen maustamista kaiken kaalin takaisin wokkiin, jotta mausta tulee tasainen. Sekoittele ja nostele kaalia koko ajan, etteivät se ja mausteet pala. Kaali kutistuu paistettaessa melko paljon ja se on kypsää, kun se ei enää narsku hampaissa. Lisää vielä kookoshiutaleet sekä rusinat ja mausta seos siirapilla ja suolalla.
Jauhota pöytä ja kaulitse taikina n. 3 mm paksuksi isoksi levyksi. Jaa kaulittu levy kahtia. Saat paketin koosta riippuen 2-4 piirasta. Valuta kaalista ylimääräinen neste pois ennen kuin nostat sen taikinan päälle. Nosta kaalitäytettä kahdella haarukalla tai lusikalla.
Kokoa levyjen päälle pitkulainen keko kaalitäytettä ja jätä pituussuunnassa reunoille tarpeeksi varaa, jotta ne voi kääntää keon päälle ja painaa reunat toisiinsa kiinni. Päädyissä riittää parin sentin vara. Käännä seuraavaksi pitkät reunat yhteen ja nipistä tarkasti keskeltä toisiinsa. Sauma käännetään piiraan alle, joten yritä tehdä siitä mahdollisimman tiivis, ettei täyte valu ulos. Paina päädyistä taikina kiinni sormilla. Nosta paketin muotoiset piiraat varovasti leivinpaperin yläpuolelle ja käännä nurinpäin, että sauma jää alle piiloon. Paina lyhyet reunat vielä päällimmäiseltä puolelta tiiviiksi haarukalla. Pistele haarukalla myös piiraiden pintaan ilmareikiä ja voitele rikotulla kananmunalla.
Paista 200 asteessa reilu puoli tuntia tai kunnes piiraiden pinta on kauniin keltainen ja pohja on kypsä. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa noin neljän senttiä leveiksi viipaleiksi leikattuna.

Nyt kun kaalin makuun tässä näin kätevästi pääsin, alkoi mieleni tehdä jostain kumman syystä ihan valtoimenaan kaalilaatikkoa. Eikä satsi kaalikääryleitäkään kieltämättä tekisi pahaa. Myös muunlaisia kaaliruokavinkkejä otetaan vastaan vaikka kommenttiosastolla.

Jotain uutta... ja jotain vanhaa

Etten ajautuisi liikaa pääkaupunkiseudun ruokatarjonnan ylistämiseen, päätin omistaa pitkästä aikaa pienen sanasen myös oululaiselle ravintotarjonnalle. Ouluun avattiin nimittäin joskus pääsiäisen tienoilla uusi intialainen ravintola (järjestysnumeroltaan Oulun toinen) nimeltään Royal Garden Indian Cuisine. Paikan rogan josh -annos on onnistunut sulattamaan pastanjauhannan nimiin vannovan sydämeni ihan kokonaan. Maustesikermä on sapuskassa selvästi erottuvaa korianteria myöten erittäinkin mielenkiintoinen. Hyvää etenkin broileriversiona:

Rogan josh voittaa tätä nykyä jopa aikaisemman intialaissuosikkini kanavindaloon, jonka ohje muuten löytyy Vegemisiä-blogista. (Tämän uudemman intialaisen ravintolan vindaloota en ole uskaltautunut testaamaankaan, koska tähdityksestä päätellen se voi olla meikäläisen makuun vähän turhankin tulista.)

Yksi Oulun perinteisimmistä pizzerioista, Torikadulla sijaitseva Da Mario on sisustanut sisätilansa uudelleen. Perinteisten punavalkoruudullisten pöytäliinojen puutteesta huolimatta pizza näytti maistuvan seurueellemme entiseen malliin, kun paikassa muutama viikko sitten ruokailimme. Kuvaan päässeen pizzan päällysteenä näyttäisi olevan tonnikalaa, ananasta ja aurajuustoa.

Grillatut munakoisotornit

Puuhasimme kesäloman viimeisenä viikonloppuna kyläilemässä olleiden kavereiden kanssa syötäväksemme munakoisotorneja, mutta en ole saanut laadittua kyseisestä ruokalajista minkäänlaista blogikirjoitusta. Nyt kun Limepippuri postasi sen verran samantapaisen sapuskan (ja vielä samaan tapaan nimetynkin!), niin päätin esitellä viimein omankin tuotoksemme.

Me emme kaataneet torniemme päälle rucolakastiketta vaan grillissä paahdetusta paprikasta valmistettua soosia, joka syntyi seuraavasti: Mustuneet paprikat jätettiin muutamaksi minuutiksi muovin alle levähtämään, minkä jälkeen ne kuorittiin sekä poistettiin niistä siemenet. Paprikanliha pantiin tehosekoittimeen, lisättiin ruokalusikallinen oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Sitten vain sekoitettiin.

Munakoisoviipaleiden välissä oli samaisen paprikakastikkeen lisäksi mozzarellaa ja basilikaa ja mahdollisesti jotain muutakin. (En ole varma, koska taisin lekotella siinä vaiheessa jo ulkosalla grilliä vahtimassa. Olen kaikesta päätellen kyllä kerrassaan kelpo emäntä.)

Koisoja olisi voinut grillata vähän pitempäänkin (viipaleita grillattiin alkuun ilman täytteitä ja lopulta täytteiden kanssa), mutta ihan hyvin ne kyllä maistuivat meikäläiselle noinkin. Ohjeistusta on otettu Weberin Real Grilling -grillauskirjasta.

Yrttisalaatti

Takana on suorastaan loistava viikonloppu, joka kruunautui vielä sunnuntaihin hyvässä seurassa. Piknikkiä pukkasi taas. Onneksi päivälle ennusteltu sade saapui kaupunkiimme vasta iltasella, joten vältyimme kätevästi kastumiselta. Kyhäsin evästykseksi lukijamme Miinan ohjeistamaa salaattia, jossa yrtit todella myös maistuivat eivätkä olleet vain pelkkänä koristuksena.

Yrttisalaatti

- kaikenlaisia yrttejä paljon (esim. silputtuna 2 dl); Miina laittoi persiljaa, ruohosipulia, basilikaa, oreganoa sekä sitruunamelissaa ja itse laitoin paljon basilikaa, minttua sekä vähän vähäisemmässä määrin oreganoa, persiljaa ja timjamia
- 2 valkosipulin kynttä murskattuna
- mustapippuria rouhaisu
- vajaa 1 sitruunan mehu
- 1 dl tai enemmän oliiviöljyä
- 7 tomaattia
- 1 kurkku (tai pari avomaankurkkua)
- hieman suolaa
- 1-2 uutta sipulia
- fetaa paloina

Yrtit silpuksi, tomaatit ja kurkut paloiksi ja kaikki sekaisin keskenään. Anna seisoskella ainakin puoli tuntia maustumassa. Jos haluaa ruokaisamman, niin esim. pavut tai bulguri täydentävät.

Oma tomaattisatomme on tänä vuonna suorastaan valtaisa – tähänkin salaattiin keräämäni tomskut olivat takuulla auringon kypsyttämiä. Kauan eläköön kanankakka!

Jauhantaa Helsingissä

Olen viime päivinä tehnyt joitakin semmoisia juttuja, joita ei ole tullut kokeiltua koskaan aikaisemmin. Ensiksikin tapasin ensimmäistä kertaa elämässäni nettituttuja. Jo oli aikakin. Toiseksi söin tietääkseni ensimmäistä kertaa elämässäni korealaista ruokaa. Tilaisuus moiseen tarjoutui Suomen ainoassa korealaisessa ravintolassa, Mariankadulla sijaitsevassa sympaattisessa Korea Housessa. Nyt on sitten testattu korealaiset ruokakuuluisuudet kimchi ja bulgogi. Ainakin viimeksi mainittua voisi koittaa tehdä joskus kotonakin. Myös omana alkuruokanani toiminut kimchijeon oli varsin maukasta.

Kolmanneksi ehdin viimeinkin piipahtaa Hämeentie kolmosessa sijaitsevassa Vii Voanissa, joka onnistui tosissaan yllättämään meikäläisen laajoilla valikoimillaan. Tarkoitukseni oli ostaa kaupasta lähinnä vain nigellansiemeniä, mutta mukaan lähti myös misoa, ruusuvettä, riisipaperia ja currytahnaa. Nyt alkaa armoton kevätkääryleiden ja misokeiton valmistus – ja ennen kaikkea pääsen viimein testaamaan kaikkine raaka-aineineni Köyhien ritarien kaalipiirakkaa.

Hakaniemen Kauppahallissa olemme käyneet joskus aikaisemminkin, mutta nyt piipahdimme ensimmäistä kertaa Helsingin Wanhassa Kauppahallissa. Sieltä lähti mukaan ainakin oregano-oliiveja sekä tabuli-nimistä salaattia, jossa oli paljon persiljaa seassa.

Ulkoruokinta

Kuten jo ehditty raportoida, joukko ruokaa syöviä kokoontui Suomenlinnaan natustelemaan toistensa keitoksia ja nauttimaan ilta-auringosta. Alkuviikon uhkaavista sääennusteista huolimatta ilma oli mitä parhain - lienee ollut kesän kauneimpia perjantai-iltoja! Ruoka oli hyvää, ihmiset mukavia ja juomaakin tuntui olevan piisalle asti.

Liemessä-blogin Jenni ja Nirso (joka kyllä oikeasti maistoi rohkeasti joka kiposta) olivat ahkeroineet tarjottavaa oikein määrissä. Raikas mansikka-vuohenjuustosalaatti ja ruisnaksut, joista taisin oman ruokailuni aloittaa, löytyivät heidän koristaan.


Muruspiikki oli valmistanut raikkaita avomaankurkkuja, joiden usealta taholta kiitelty herkullisuus ja pirteys piilee kuulemma vissyssä.

Samainen spiikki toi syötävillemme myös maukasta hapankaalipiirakkaa.

Iltapäivän auringossa saimme todistaa myös live-kokkausnäytöstä, kun syntymähyväntuulisen oloinen ministeri Muuli valmisti mukanaan tuomista kasvimaailman antimista helmeilevän salaatin. Ylimuulin taholta tapahtui myös retkueemme ainoa uintisuorite.

Satujatar huolehti illan sieniosastosta tuomalla sienipiirakkaa ja -salaattia. Katu-uskottavuutta lisäsi se, että hän oli poiminut sienet henkilökohtaisesti. Metsä-erähenkeen näin virittäydyttyämme tiirailimme Sorsanpaistajapariskunnan kanssa vedessä lilluneita lintuja paistinpannu mielessä. Hyvä silti, ettei metsästyspuuhaan antauduttu tarmolla - osa sorsista nimittäin paljastui tarkemmassa analyysissä vedessä vilvoitelleiden uimareiden päiksi.


Liemipariskunta oli hankkinut myös edustavan sortimentin juustoja. Erikoismaininnan ansaitsee alemman kuvan hyvin kypsä yksilö, joka oli kerrassaan harvinaislaatuisen napakan makuista juustoa.


Onneksi vatsoissa oli kaiken tämän jälkeen vielä kakkupalan mentävät raot, sillä jälkiruoaksi maistui Emman tuoma porkkanakakku.

Mitä mukaan piknikille?

Piknikresepteille on ollut meidän huushollissamme tänä kesänä tavallista enemmän käyttöä. Tässä muutamia kokeiluita, joista toivon mukaan on iloa muillekin. Jägerwecken-ohjeen löysin Passionate Cook -blogin piknikresepteistä. Alun perin ajattelin tehdä tätä perjantaiseen blogipiknikkiin, mutta nyt olen tainnut jo luopua ajatuksesta (taidamme sen sijaan tuoda mukanamme täyttämättömiä patonkeja). Tässä kuitenkin ohjetta:

Jägerwecken (täytetty patonki)

1 paksu patonki (n. 40 cm pitkä)
2 kovaksi keitettyä munaa
300 g keittokinkkua, ohueksi viipaloituna
250 g juustoa (esim. Emmental käy hyvin)
100 g suolakurkkua
kourallinen persiljaa
170 g tuorejuustoa
suolaa ja pippuria

Tämä resepti on siinä mielessä kätevä, että patonki suositellaan valmistettavaksi jo piknikkiä edeltävänä päivänä jääkaappiin tekeytymään.
Patonkia koverretaan niin paljon kuin mahdollista (itse käytin apunani sekä veistä että lusikkaa), jotta täytteelle saadaan tilaa. Kaikki ainekset pilkotaan ja yhdistetään ne tuorejuustoon. Sekoitetaan. Sullotaan täyte patongin sisälle (mahdollisimman tiiviisti – täytettä mahtuu sisään yllättävän paljon). Sitten patonki kääritään tiukasti elmukelmuun tai muuhun vastaavaan ja laitetaan jääkaappiin odottelemaan.

Täytetyn patongin seuraksi muistin ottaa jopa linkkarini mukaan, mutta ylhäällä näkyviä hapankorppurullia jouduimme nyrhimään huomattavasti tylsemmällä työkalulla. Hapankorppurullien ohjeita löysin reseptit.comista. Kokeilin tonnikala- ja kinkkuversioita, joista tonnikalarullat osoittautuivat suosikikseni. Ehkä senkin vuoksi, että muunsin ohjetta hieman tomaattisempaan suuntaan.

Hapankorppurullat

1 pkt (400 g) hapankorppuja
kostuttamiseen maitoa

Chili-tonnikalatäyte:
1 tlk (185 g) chilitonnikalaa
100 g kevyttä maustamatonta tuorejuustoa

Kylmäsavustettu kirjolohitäyte:
100 g kylmäsavustettua kirjolohta
100 g kevyttä maustamatonta tuorejuustoa
1 tl piparjuuritahnaa
tilliä

Kinkkutäyte:
100 g palvikinkkua
100 g (n.1 dl) maustekurkkuviipaleita
100 g kevyttä sulatejuustoa
persiljaa

1. Valmista ensin haluamasi täyte tai täytteet. Yksi täyte riittää noin 20:lle rullalle.
2. Valuta chilitonnikalaa hieman ja poista kokonaiset chilit. Sekoita tonnikala ja tuorejuusto tahnaksi.
3. Hienonna kylmäsavustettu kirjolohi. Sekoita kirjolohi, tuorejuusto ja piparjuuri keskenään.
4. Sekoita kinkku, maustekurkku ja sulatejuusto monitoimikoneessa tahnaksi.

5. Kasta hapankorput kylmään maitoon siten, että molemmat puolet kostuvat. Levitä viipaleet laakealle vadille sileä puoli alaspäin.
6. Levitä täytettä tasaisesti hapankorpuille ja peitä vati tiiviisti kelmulla. Nosta vati jääkaappiin ja anna vetäytyä noin 15 minuuttia.
7. Ripottele kirjolohitäytteen päälle tilliä ja kinkkutäytteen päälle persiljaa.
8. Kääri kostuneet hapankorput rullalle. Aseta rullat vieri viereen vadille, peitä ne kostutetulla voipaperilla ja kelmulla. Anna vetäytyä pari tuntia ennen tarjoamista. Säilytä viileässä. Parhaimmillaan samana päivänä.

Vuohenjuusto-omenaleipiä emme laatineet mukaan piknikille, vaan ne ovat yhden kaverimme käsialaa. Omena ja vuohenjuusto muodostivat leivän päällä suorastaan loistavan yhdistelmän - omenoita on paistettu voissa ja ripautettu kenties vielä aavistuksen verran sokeria joukkoon. Vuohenjuuston päälle olisi voinut kuulemma noruttaa myös hunajaa, mutta omenassa oli ainakin omaan makuuni tarpeeksi vastapainoa vuohenjuustolle. Kuvassa se pakollinen lautaselle jätettävä yksilö, jota kukaan ei kehtaa enää ottaa.

Italialainen salamisalaatti

Tämän salaattiohjeen löysin Tre tjejer i köket -nimisestä blogista, joka mahtaa olla yksi läntisen naapurimaamme suosituimmista ruokablogeista. Salaattiin aineksia ostaessani jouduin jälleen kerran tuskastelemaan makkaratiskillä viipaloimattomien makkaroiden vähäisyyttä. Lopulta jouduin tyytymään ohueen retkisalamiin:

Italialainen salaatti kera salamin

salaattia, esim. rucolaa ja friseesalaattia
kirsikkatomaatteja puolitettuina
purkillinen paloiteltuja artisokansydämiä
1 paloiteltu salami
20 vihreää, kreikkalaista oliivia
kapriksia
pinnalle runsaasti raastettua pecorinojuustoa
muutama tippa oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria myllystä

Sitten vaan ainekset sekaisin ja syömään.

Täytetyt tomaatit

Emme ole vähään aikaan saaneet lukijoiltamme laisinkaan ruokareseptejä kokeiltavaksemme, ja nyt kun kommenttilaatikkoon putkahti yllättäen fetajuustolla täytettyjen tomaattien ohje, ryhdyin sitä saman tien innosta kiljuen kokeilemaan. (Tai en minä totuuden nimissä kovinkaan paljon kiljunut tai mekastanut muutenkaan.)

Täytetyt tomaatit

isoja tomaatteja
punasipulia/tuoresipulia
valkosipulia
basilikaa
persilja-valkosipuli fetajuustoa

Tomaatteja koverretaan ontoiksi tarpeellinen määrä. Sipulit silputaan pieneksi ja fetajuusto muussataan vaikka haarukalla mössöksi. Sipulit ja fetamössö sekoitetaan ja perään heitetään fetapaketin nestettä ynnä tomaatista koverrettua sisältöä ja lopuksi sitten tuore basilika silputtuna mukaan. Mikäli makua ei ole vielä tarpeeksi, voidaan lisätä suolaa ja mustapippuria. Ja sitten tomaatit folioon ja grilliin.