Pastanjauhantaa 15 vuotta (katso kuvat!)

Pastanjauhantaa täyttää tänään 15 vuotta! Suunnilleen samanikäinen on suomalaisten ruoka- ja reseptiblogien historia ylipäänsä, sillä blogin pitämistä aloitellessamme emme voineet vielä kovinkaan monta lajitoveria blogimme sivupalkkiin linkata.

Alusta asti oli selvää, että bloggaaminen on kestävyyslaji. Ajoittain blogin päivittäminen on jäänyt pahastikin töiden ja muiden kiireiden jalkoihin, mutta kun ottaa tavoitteeksi blogata jotain edes kerran kuussa, ei ruokapäiväkirjan pitäminen pääse koskaan ihan kokonaan hiipumaan.

Alla muutama muisto pitkäksi venyneen matkan varrelta.

Ensimmäisenä blogisyksynä kirjasimme muistiin lähinnä vanhoja suosikkiohjeitamme, mutta lisäksi teimme muun muassa toffeeomenoita:

Blogin alkuvaiheessa, kun ruokaan liittyvä sosiaalinen media oli vielä varsin vähäistä, kokkasimme paljon myös lukijoiden lähettämiä reseptejä.

Tässä perunasalaattia kesältä 2006:

Bloggaaminen tuntui melkein alusta asti hyvin yhteisölliseltä (blogin kommenttilaatikot täyttyivät alkuvuosina nopeasti viesteistä), mutta myös naamatusten tapaamisia alettiin suunnitella varsin nopeasti.

Yksi Suomen ruokabloggaajien ensimmäisistä miiteistä pidettiin Suomenlinnassa elokuussa 2007. Siellä syötiin näköjään muun muassa näin jännittävältä näyttävää juustoa:

Oulun ensimmäinen blogimiitti pidettiin puolestaan omalla pihallamme toukokuussa 2009.

Sitä tapausta juhlistettiin näin hienolla kakulla:

Blogissa on eletty juhlaa ja arkea. Kaikkein ensimmäisinä blogijouluina olin innoissani esimerkiksi timjamisiveltimen käytöstä (nimimerkillä kaikesta sitä on tullut vuosien varrella intoiltuakin):

Ruokaan liittyviä reissuja on tehty vuosien mittaan vaikka kuinka monia.

Erään kerran pääsimme maistamaan Ben Cohenin ja Jerry Greenfieldin kauhomaa jäätelöä Tukholmassa:

Blogin alkuvuosina kävimme ensimmäisen kerran myös Tokiossa. Siihen(kin) matkaan liittyi myös muutamia ruokamokia, joista kaikkia en varmasti ole kehdannut täällä blogissa kertoakaan. Alla olevan kuvan osoittamassa ruokapaikassa taisin jumittua vessaan, jossa odottelin ulospääsyä parin ensimmäisen ruokalajin ajan:

Blogimokia riittää niin ikään vaikka millä mitalla. Vuonna 2010 ihastuimme palavasti Flammenkucheniin, jonka nimen kirjoitin blogissa pieleen siitä huolimatta, että olin kyllä aikoinani opiskellut saksaa koulussa ihan ahkerastikin:

2010-luvun puolella ruoka tuli osaksi palkkatyötäni, mikä näkyi blogin päivitystahdissa, kun pääsin purkamaan palavaa ruokakirjoittamisen intoa myös arkipäivien aikana. Työmaalla olen viettänyt aikaa ruokahistorian tutkimuksen äärellä ja tutkaillut esimerkiksi tällaisia luetteloita:

Blogiruokaakin on toki samaan aikaan tehty, esimerkiksi nämä pretzelit vietiin johonkin Oulun monista blogimiiteistä:

Osa blogimiittien resepteistä on jäänyt näköjään aikomuksista huolimatta kokonaan postaamatta, esimerkiksi nämä muutaman vuoden takaiset ananasvartaat ja tämän kesän pestokierrepullat:

Vuonna 2014 muutimme maalle nykyiseen kotiimme, ja samalla hurahdimme ihan kokonaan hiiligrillaukseen. Yhtenä vuonna grillikesä käynnistettiin jo tammikuun pimeydessä ja pakkasilla:

Kesäaikaan paremmassa valaistuksessa samasta grillistä on saanut näköjään huomattavasti parempia kuvia:

Kaupallisiin yhteistöihin emme ole lähteneet viimeisinä vuosina juuri ollenkaan, mutta SPR:n Oulun osaston kanssa yhteistyössä toteutettuun hävikkiruokahaasteeseen lähdimme kolme vuotta sitten toki ilman muuta mukaan:

Vuonna 2018 asuimme Japanissa, enkä käyttänyt moneen kuukauteen ollenkaan veistä ja haarukkaa. Tässä kuvassa söimme Hokkaidon muotoisella minimunakkaalla koristettua nuudeliannosta baseball-ottelussa, jossa kannatimme tietenkin Hokkaido Nippon-Ham Fightersia:

Japanissa jouduin myös pohtimaan, mitä syödä pahan maanjäristyksen jälkeen, kun sekä sähkön- että vedentulo keskeytyivät ja kauppojenkin hyllyt tyhjenivät nopeasti (onpahan nyt koronavuonna ollut kotivara sitten sitäkin paremmin hallussa):

Suomessa unohtumattomimpia kokemuksia ovat viime vuosina olleet loppuvuonna 2018 toteutettu The Lord of the Rings -maraton ja oululaisella ruokablogiporukalla toteutetut tammikuiset grilliruokakierrokset (nimimerkillä yllättävän monet makkaraperunat on tullut tässä hommassa syötyä):

Monenlaista on viiteentoista vuoteen mahtunut. Pakahduttavia onnenhetkiä, suuria menetyksiä ja suurta surua, mutta onneksi ennen kaikkea runsaasti niitä ihan tavallisia hyviä arkipäiviä, joina päivä alkaa kaurapuurolla ja päättyy pussiteehen.

Monet blogin myötä tutuksi tulleet ruoat ovat kulkeneet mukana vuodesta toiseen. Esimerkiksi vappua juhlistettiin tänä vuonna vanhan kunnon saaristolaisleivän voimin:

Tässä vielä omassa mittapuussamme harvinaislaatuinen kuva, kuukauden ruokahaasteen voittaja huhtikuulta 2009 (#neverforget, kun kerrankin jotain voitettiin):

Kiitos kaikille matkan varrella tutuksi tulleille! Sekä kommenttilaatikon vieraille että kaikille niille, joiden kanssa olemme päässeet samaan ruokapöytään.

PS. Osan niistä yhteisen ruokapöydän antimista olin näköjään jo ehtinyt unohtaa. Pieni blogiarkistojen selailu nosti muistoihin muutaman vuoden takaisten juhlien suklaakakun, johon kaikki vieraat osallistuivat omalla muovailupanoksellaan. Mutakakkukuvaan onkin hyvä päättää tämä muistelutuokio:

Viikonlopun hotelliyö Oulussa

Vaikka olemme asuneet Oulun kaupungin nykyisellä alueella melkein koko aikuisikämme, ei Oulun keskustassa tule enää nykyään käytyä kovinkaan usein, kun koti on Oulun eteläpuolisella maaseudulla ja työpaikka reilusti keskustan pohjoispuolella. Työmatkabussi toki kulkee keskustan poikki, mutta sitäkään ei näin korona-ajan etätyösuosituksen aikana ole tullut käytettyä käytännössä ollenkaan.

 

Nyt saimme tilaisuuden mennä Oulun keskustaan pitkästä aikaa oikein yöksi, kun Oulun torinrannassa sijaitseva uudistunut Radisson Blu -hotelli kutsui meidät yöpymään sekä testaamaan uutta Bistro MESU -ravintolaa. En ole ikinä ennen ollut yötä missään oululaisessa hotellissa, joten olipa hulppea päästä katselemaan kaupunkia ja Pokkitörmää (=mielestäni monessa suhteessa kaupungin hienointa ja historiallisinta osaa) seitsemännen kerroksen lintuperspektiivistä.

Hotelliyöpymisen ohella pääsimme tietenkin viettämään aikaa myös muualla Oulun keskustassa. Alkuun kävimme vilkaisemassa Oulun uudistunutta kauppahallia, joka sijaitsee hotellista käsin kätevästi torialueen vastakkaisella laidalla. Lisäksi piipahdimme Jumpru-pubin patiolla testaamassa Toppilan olutta, joka on otettu tänä vuonna tuotantoon hiukan uudistetussa muodossa.

 

Sää oli minilomallamme aivan upea: Syysaurinko paistoi ja ruska oli auringossa parhaimmillaan, joten aikaa kannatti ehdottomasti käyttää myös pieneen kävelyretkeen. Patiovierailua seurasi siis geokätköilykierros Oulun torinrannan, Kiikelin ja Pikisaaren mahtavissa merellisissä maisemissa.

Kätköilyn päätyttyä kiiruhdimme valmistautumaan illalliselle, joka sujuikin oikein rattoisasti ystävällisen henkilökunnan huolehtiessa viihtymisestämme. Tarjoilijan suositus meille oli Mestarin syystalven poromenu. En ollut hetkeen syönyt poroa, joten otin ehdotuksen mielelläni vastaan, etenkin kun alku- ja jälkiruokakin kuulostivat harvinaisen houkuttelevilta:

• Sokerisuolattua lohta ja piparjuurikreemiä + chili-mummonkurkkuja ja murustettua Maalahden limppua
• Grillattua poronpaistia + tummaa herkkutattikastiketta, paahdettuja juureksia ja timjamiperunakakkua
• Lakritsi crème brûlée + vadelmasorbettia ja metsämarjoja

Ruoka oli kauttaaltaan mainiota. Hyvistä raaka-aineista hyvin valmistettuja ruokalajeja ilman ylimääräistä kikkailua. Esimerkiksi poro oli paistettu ällistyttävän hyvin (yleensä saan kotioloissa niin huolellisesti paistettua lihaa, että ravintolassa vastaavat annokset tuppaavat usein olemaan jonkinasteisia pettymyksiä).

 

Erityismaininta vielä jälkiruoan kanssa tarjotulle huippuhyvälle haudutetulle teelle!

Kaupunkiviikonlopun viettäminen hotellissa majoittuen on omien kokemusteni mukaan mainio irtiotto normiarjesta, mutta olen aina harmitellut sitä, että viikonloppulomalla hotellissa pitää herätä sunnuntaiaamun aamupalallekin niin aikaisin.

Tällä kertaa ei tarvinnut, koska aamupalaa tarjoiltiin yhteen(!) asti iltapäivällä, joten meillä oli aikaa istua kaikessa rauhassa pöytään tuodun kahvikannun äärellä. Kahvin ohella aamupalatarjoiluun sisältyi pöytään tarjoiltu munakas, jonka täytteeksi valikoin pekonin ohella myös herkkusientä ja sipulia.

Lisäksi hyödynsin erityisen mielelläni tämän pöydän antimia:

Olipas harvinaisen mukava piristys hektiseen syyskuuhun. Samalla pääsimme juhlistamaan piakkoin koittavaa blogin 15-vuotissynttäripäivää näissä tunnelmissa:

Tässä kuvassa olemme itsekin tähyilemässä kohti majapaikkaa:

(Yhteistyössä Radisson Blu Hotel, Oulu. Hotelliyö ja illallinen + lisäksi yhdessä kuvassa esiintyvä Toppilan olut saatu.)