Melonisalaatti, otto 2

Tarkoitukseni oli tehdä vapuksi piknik-klassikkoamme melonisalaattia, mutta lopulta kokonaisuudesta jäivät pois sekä kuohuviini että inkiväärisiirappi, ja hedelmätkin olivat osin erit kuin alkuperäisessä reseptissä (tällä kertaa meloni sai kaverikseen viinirypäleitä ja lohkottua ananasta).

Melonisalaatti on makoisa ja raikas alkukesän kokkaus, jos kohta kotimaisistakin kasvisista saisi tässä vaiheessa jo kaikkea kivaa (raparperista on ehditty kokkailla jo muutamissakin suomalaisissa ruokablogeissa).

Paholaisen hillo pitäisi myös panna pikkuhiljaa tulille, jos meinaa sitä grilliruokien lisänä taas tänä kesänä nautiskella.

Millä tavoin kesän lähestyminen on näkynyt teidän kokkailuissanne? Ja mitä tulevan kesän ruokaa odotatte kaikkein eniten? Uusia perunoita vai kesän ensimmäisiä mansikoita?

Lisää lähiruokaa

Erästä pitkäaikaista vakkarilukijaamme on kiittäminen siitä, että sain viimein tilattua härkäpapuja tänne jauhantapajalle. Niistä olisi tarkoitus kokata ainakin samantyyppisiä taamiya-kasvispihvejä, joita pääsimme maistelemaan parin kuukauden takaisella Egyptin-reissullamme.

Härkäpavut ovat keittiössämme kokonaan uusi tuttavuus (paitsi edellisessä blogimiitissä saimme purkillisen härkäpavuista tehtyä valkosipulista favatahnaa), joten saa nähdä, mihin kaikkeen niitä osaisi käyttää.

Samaan (Lassilan tilalta tilattuun) pakettiin mahtui myös luomuherneitä, hampunsiemeniä sekä ohraryynejä.

Alkukesän myrtit

Pastanjauhantaa pitkään lukeneet tietävät viehtymyksemme yrtteihin ja niiden kasvattamiseen. Plantaasimme on tänä vuonna vaan joutunut olemaan harvinaisen huonolla hoidolla. Itse asiassa hoksasin vasta huhtikuun lopulla, että ruukkupuutarhan kevätkylvöt olivat jääneet kokonaan tekemättä.

Onneksi osa puutarhoista myy vaikka minkälaisia hyötykasveja, ja kävin yhtenä aurinkoisena iltana hankkimassa Hietasaaren suunnalta ison satsin kaikkea mahdollista. Lastiin mahtui tutumpien basilikojen, timjamien ja rosmariinien lisäksi muun muassa curry, stevia sekä sitruunaruoho, jonka kasvattamisesta minulla ei ole entuudestaan minkäänlaista kokemusta. Myynnissä oli ilokseni myös ruohosipulia, tomaattia, chiliä, ja yhden valkosipulinkin nappasin mukaani (viimeksi mainittua voisi ilmeisesti kasvattaa myös kynnestä).

Johan tässä olinkin multaterapian tarpeessa. Jos nyt saisin jostain vielä minttua ja persiljaa, niin sitten ei vähään aikaan tarvitsisi ostaa kaupasta yrttejä ollenkaan.

(Kuvassa näkyy myös kivasti kulahtanut nurmikkomme. Toiveissa olisi, että sekin siitä vielä kesän mittaan vihertyisi.)

Pestosandwichit ja kermainen tomaattikeitto

Jostain käsittämättömästä syystä miespuoliseenkin voi silloin tällöin nousta inspiraatio syödä "kevyemmin". Esimerkiksi kuumalla säällä voi kaivata jotain raikasta tai muuten vaan kepeämpää kuin pihvi tai makkara.

Tällaisen tarpeen ilmaantuessa on käsillä ainakin kaksi toimivaksi todettua etenemistapaa: 1) hivenen kirpeät, happamat asiat - kuten raikkaat, etikkaiset salaantinkastikkeet, ananaspohjaiset ruoat tai vaikkapa kapris lihan tai perunoiden kanssa - tai sitten 2) rapea tekstuuri. Tämänkertainen ruoka rakentui jälkimmäisen varaan. Suussa ratiseva paahtoleipä saa tuhdisti juustoisenkin aterian tuntumaan mukavan valheellisella tavalla keväiseltä ja kepeältä.

Pestosandwichit

- (kokojyvä)paahtoleipää tai esim. leipäkoneleipää
- muutama ruokalusikallinen pehmeäksi lämmennyttä voita
- ohuita siivuja cheddaria tms. sandwicheihin sopivaa juustoa
pestokastiketta

Lämmitä uuni 220 C:hen. Voitele kunkin leipäviipaleen toinen puoli. Alkuperäisen ohjeen mukaan kannattaa voidella paksummalti reunoilta ja kevyemmin keskeltä leipää. Tein näin, ja tuntui toimivan. Tämän sanottiin ehkäisevän reunojen palamista ennen kuin keskiosa ehtii paahtua riittävän rapeaksi.

Laita puolet viipaleista, voipuolet alaspäin, esim. leikkuulaudalle. Sommittele sitten jokaiselle juustoviipale - tai useampi, mikäli viipaleet ovat pieniä. Levitä seuraavaksi juuston päälle ruokalusikallinen pestoa per leipäviipale, ja päälle vielä toinen kerros juustoa.

Laita lopuksi jäljellä olevat leipäviipaleet kanneksi, voipuoli ylöspäin. Voidellut puolet tulevat siis näiden kerrosleipien ulkopinnoille.

Paista leipiä uunissa esim. leivinpaperilla tai uunipannussa ensin neljä minuuttia, käännä ne sitten ympäri ja paista vielä 3-4 minuuttia toiselta puolelta. Tässä vaiheessa kannattaa jo hieman kurkkia uuninluukusta ja ottaa leivät syöntiin siinä vaiheessa, kun juusto on hieman sulanut ja leivän pinta ottanut kevyelti ruskeaa väriä.

Leipien kanssa nautittiin tomaattikeittoa. Ihan niin vahva ei tämänkertainen kepeänkaipuu siis kuitenkaan ollut, että aivan pelkällä leivällä olisi kuviteltu pärjättävän. Tomaattikeitto valmistettiin Keskisuomalaisen ohjeen mukaan.

Kermainen tomaattikeitto

1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 purkkia tomaattimurskaa
1 l kanalientä
2 dl (ruoka)kermaa
2 oreganon oksaa tai kämmenenpohjallinen kuivattua oreganoa
tuoretta basilikaa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki öljyssä. Lisää tomaattimurska, kanaliemi ja oregano ja keitä miedolla lämmöllä n. 45 minuuttia, kunnes rakenne sakenee hernekeittomaisen paksuksi. Sekoita keittämisen aikana silloin tällöin, jottei keitto pala pohjaan.

Lisää lopuksi mausteet ja kerma - ja poista oreganon oksat, jos löysit sellaisia. Meitä ei tässä suhteessa lykästänyt, joten korvasimme oksat kämmenellisellä kuivattua oreganoa. Kuumenna kiehuvaksi, koristele tuoreella basilikalla ja tarjoile.

Keväinen kalaillallinen: jadepuutarhakeitto, kuha-pekonirullat ja valkosuklaa-lime-sitruunakakku

Kokoonnuimme viime viikonloppuna työkaveriporukalla (+vaimot) syömään ja viettämään iltaa. Pariskuntia oli sopivasti kolme, joten alku-, pää- ja jälkiruoat jaettiin kukin yhdelle pariskunnalle.

Jokaiselle ruokalajille löytyi luontevasti halukkaat kokit - ilman, että tarvittiin työpaikallamme standardinomaiseksi vakiintunutta operatiivisten päätösten evaluointijärjestelmää eli kivi-paperi-sakset -ottelua.

Meidän tehtäväksemme osui alkuruoka, ja allrecipes.com:n jadepuutarhakeitto kuulosti sopivan keväiseltä. Keitosta tuli tosin lopulta melko pippurinen, ja sellaisena se kyllä istuisi hyvin viileämpiinkin vuodenaikoihin. Keitto oli myös varsin ruokaisaa syötävää, mikä saattaa olla seurausta raaka-aineslistalle istahtaneesta riisistä.

Jadepuutarhakeitto

1,5 l kanalientä
1 sipuli, silputtuna
1 porkkana, viipaloituna
2 sellerinvartta, viipaloituna
1,6 dl riisiä (keittämätöntä)
3,2 dl (tai oikein kunnon kourallinen) tuoretta pinaattia, silputtuna
3,2 dl pehmeää ja maukasta salaattia, esim. romainea, silputtuna
3,2 dl tuoretta (lehti)persiljaa
suolaa, pippuria
ripaus cayenne-pippuria

Laita riittävän suureen kattilaan kanaliemi, sipuli, porkkana, selleri ja riisi. Keitä reilut puoli tuntia, kunnes riisi on pehmeää.

Vihreät (pinaatti, salaatti ja persilja) voi ryöpätä erillisessä kattilassa eli kiehauttaa nopeasti ja valuttaa sitten kuivaksi - tai lisätä suoraan kanaliemi-vihanneskeiton joukkoon ja kiehauttaa lyhyesti.

Erillinen kiehauttaminen antaa hieman pehmeämmän keiton, kun osa lehvien kirpeydestä liukenee keitinveteen. Toisaalta tällöin menettää osan vitamiineista ja tämän mainitun kirpeyden, jota ainakin itse pidän pelkästään positiivisena ominaisuutena. Tee siis tässä makusi mukaan.

Maistele lopuksi ja lisää suolaa, pippuria ja cayennea, kunnes maku miellyttää. Soseuta sitten keitto sauva- tai tehosekoittimella joko aivan tasaiseksi tai jätä siihen hieman murkulaa, jos haluat rustiikimman tunnelman.

Tässä vaiheessa keiton voi halutessaan säilöä jääkaapissa yön yli, jolloin maut hieman tasaantuvat, ja lämmittää seuraavana päivänä. Koristele annokset lopuksi nokareella ranskankermaa, paprikajauheella ja tillisilpulla.

Illan isäntäpari oli laatinut kuhasta ja pekonista uunissaan herkullisia rullia, jotka nautittiin paistettujen perunoiden, maissin ja muiden vihannesten sekä sitruunaöljyn kanssa tarjoillun salaatin kanssa.

Tällaiset rullat ovat kivaa syötävää, pekoni kun pitää yleensäkin kaiken sisälleen käärityn mehukkaana estämällä sitä kuivumasta ja suojaamalla sitä palamiselta. Ja ylipäänsä pekoni nyt vaan tekee kaikesta vielä pykälän verran parempaa!


Pariskunta nro 3 oli laatinut maustetuista rahkoista mainion mansikkakakun. Tämä oli siinä mielessä miellyttävä kakku, että se maistui minullekin, joka en yleensä ole kovin hyvä jälkiruokasyömäri. Kermakakut tahtovat olla minulle turhan makeita, ja rahkatavara taas sitten liian hapanta. Tässä sen sijaan oli löydetty mainio tasapaino ja kakku maistui pelkästään raikkaalta ja keväiseltä.

Valkosuklaa-lime-sitruunakakku

Pohja
150 g digestive-keksejä
75 g voita sulatettuna

Täyte
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
1 prk valkosuklaa-lime -mausterahkaa
1 prk sitruuna-mausterahkaa
2 rkl sokeria
1-2 rkl vettä

Päälle
mansikoita

Murenna keksit rouheeksi ja sekoita ne voisulaan. Painele seos kevyesti irtopohjavuokaan. Tätä ennen kannattaa vuoan pohjalle leikata leivinpaperista sopivankokoinen pyörylä, niin kakkuilijoilla on paremmat mahdollisuudet saada tolkun viipaleita lautasilleen.

Vaahdota kerma, mausta se sokerilla ja sekoita mukaan mausterahkat.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä esim. syvällä lautasella 5-10 minuuttia. Purista lehdet ylenmääräisestä vedestä ja liuota ne sitten pieneen määrään kiehuvaa vettä. Kaada liivatevesi kermavaahto-rahkaseokseen varovasti vähän kerrallaan, samalla koko ajan vimmaisesti sekoittaen.

Valuta lopuksi täyte pohjan päälle ja laita kakku hyytymään jääkaappiin mielellään vähintään viideksi tunniksi. Koristele hyhmettynyt kakku mansikanviipaleilla tai haluamillasi keväisillä päällysteillä.

Belgian vohvelit

Vietimme yhtenä kesänä Keski-Euroopassa reissatessamme päivän Belgiassa. Bryssel oli meille sen verran suunnittelematon matkakohde, ettemme tienneet paikan ruokatarjonnasta ennakkoon juuri mitään. Ja sehän minua harmittaa, vielä näin monen vuoden jälkeenkin. Kaupunkivisiitti ei nimittäin mennyt ruokapuolen osalta ihan putkeen.

Bryssel oli heinäkuisena viikonloppuna hupainen matkakohde siinä mielessä, että vähällä käytöllä olevista hotelleista irtosi hyvinkin hulppeita huoneita kohtuullisen huokeaan hintaan. Minä en ollut ollenkaan tottunut (Tintin hovimestarilta näyttäviin) pokkuroiviin laukunkantajiin, joten hermostuksissani sitten hajotin Moselin laaksosta tuliaiseksi ostetun valkoviinipullon hotellin autoparkkiin.

Pulloepisodista toinnuttuamme poistuimme hotellista ja törmäsimme melko pian kadulla belgialaisia paksuja vohveleita kaupittelevaan kojuun. Armas aviopuolisoni ryhtyi saman tien ostoksille, mutta minä kieltäydyin kunniasta, kun en ollut muka tarpeeksi nälkäinen! Siinä meni sitten tilaisuus maistella uudenlaisia vohveleita kaikkein autenttisimmassa ympäristössä. Vohvelin päällä olisi muistaakseni ollut jotain kinuskikastikkeen, suklaan tai siirapin tapaista, ei voi tietää kovin tarkkaan.

Kesäpäivä oli kuuma, joten olut maistui vohvelia paremmin. Löysimme mukavan pation, mutta jostain kumman syystä juomaksi valikoitui Stella Artois, jota saa täällä Suomestakin jokaikisestä vähänkin paremmin varustellusta kulmakuppilasta. Eli siinä meni sitten tilaisuus maistella uusia kiinnostavia belgioluita.

Illemmalla ruokahaluni oli viimein palannut ja piipahdimme johonkin vastaan sattuneeseen ravintolaan. Söimme sinänsä ihan hyvää belgialaistyylistä lihapataa, mutta tarjoilu oli sen verran ankeaa, että teki melkein mieli alkaa kitsastella juomarahoista.

Pian tämän jälkeen askeleet sattuivat kadulle, jossa oli toinen toistaan houkuttelevampia simpukkaravintoloita. Mahamme olivat tässä vaiheessa niin täynnä lihapataa, ettemme voineet harkitakaan simpukka-annosten syömistä. Siitä huolimatta, että ruokapaikkojen tunnelma oli mukavan kesäinen ja meitä sisään houkutelleet tarjoilijat tosissaan ystävällisiä.

Ruokatuliaiset jäivät sattuneista syistä vähäisiksi. Kesäkuumalla ei oikein voinut ostaa belgialaista suklaatakaan auton takakonttiin kuumenemaan, eikä suklaa maistunut meille kuumuudesta johtuen muutenkaan.

Belgialaisia vohveleita voimme valmistaa tätä nykyä kotioloissakin, kun ostimme Lidlistä vuosi sitten tarkoitukseen sopivan vohveliraudan. Ihan ykkösreseptiä ei ole vielä tarkoitusta varten löytynyt (jos kohta minä en tietenkään tiedä, miltä oikeat belgialaiset vohvelit edes maistuvat), mutta tällä kertaa kokeilimme suomalaiselta Vohvelirauta-sivustolta otettua ohjetta:

Belgialaiset Vohvelit

4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl tomusokeria
1 tl ruokaöljyä
4,5 dl täysmaitoa
3 kananmunaa, eroteltuina
2 tl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa

Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, tomusokeri, ruokaöljy, täysmaito ja kananmunan keltuaiset.
Vaahdota kananmunan valkuaiset. Yhdistä taikinan kanssa.
Paista öljytyllä kuumalla vohveliraudalla.

Erityisessä vohvelisivustossa on muuten jotain äärimmäisen kutkuttavaa. Vähän vastaavanlaisia tuntemuksia herättää ruotsalainen pannkakor.se, josta löytyy kaiken maailman pannukakkuja.

Toukokuinen tofusalaatti

Herkesin yhtenä iltana (ennen edellisessä postauksessa mainittujen kevätkiireiden alkamista) ihan kokonaan hipiksi. Ensin joogasin ja sitten tein tofusta ja sobanuudeleista salaattia. Energiavirrat olivat hetken aikaa ihan kokonaan valloillaan, mutta tilanne on uskoakseni ehtinyt palautua jo tähän mennessä ennalleen.

Tofusalaatin ohje on peräisin tunnetusta 101 Cookbooks -blogista, jossa iskin silmäni myös mahtavaan uuden sadon porkkanoista, parsasta ja manteleista tehtyyn salaattiin. Kyseessä on siis aikamoinen kasvispitoisten ruokien aarreaitta:

Otsu

kastike:
yhden sitruunan raastettu kuori
pätkä tuoretta inkivääriä, raastettuna
1 rkl hunajaa
3/4 tl cayennea
3/4 tl hienorakeista merisuolaa
1 rkl sitruunasta puristettua mehua
0,6 dl riisiviinietikkaa
0,8 dl soijaa
2 rkl extra-virgin oliiviöljyä
2 rkl seesamiöljyä

sobanuudeleita
kiinteää tofua
nippu tuoretta korianteria
kevätsipulia, ohueksi viipaloituna (minulla oli ruohosipulia)
1/2 kurkku, kuorittuna, pitkittäin halkaistuna, siemenet poistettuna ja puolikuiksi viipaloituna
paahdettuja seesaminsiemeniä (koristeluun)

Sekoita kaikki kastikeainekset hvyin esim. purkissa ravistamalla. Alkuperäisessä ohjeessa tosin käskettiin käyttää koneellista sekoittajaa, koska lopputuloksesta saisi siten emulsiomaisemman (kunhan öljyn valuttaisi sekaan muiden ainesten jälkeen).
Keitä sobanuudelit suolatussa vedessä sopivan kypsiksi (ei liian pitkään!). Valuta ja huuhtele sitten runsaan juoksevan veden alla.
Nuudeleiden kiehuessa valuta tofu, taputtele se talouspaperilla kuivaksi ja paloittele se pitkulaisiksi palasiksi. Paista tofua kuivalla teflonpannulla reilulla keskilämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes palat ruskistuvat. Ravista pannua sitten kevyesti, jotta tofunpalat saavat väriä muihinkin pintoihinsa. (Minä en tietenkään hoksannut lukea ohjetta näin tarkasti, vaan sekoittelin paloja vähän väliä. Ihmeen ehjinä ne pysyivät siitä huolimatta.)
Sekoita valutettu soba, kurkkuviipaleet, kevätsipuli, suurin osa korianterista sekä 1,6 dl kastikkeesta. Lisää tofu ja sekoita taas varovasti. Asettele tarjolle, koristele lopulla korianterilla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä.

Toim. huom. otsikosta: Tämä tofusalaatti ei ollut mielestäni mitenkään erityisen toukokuinen, mutta tykkään niin paljon alkusoinnuista, etten voinut vastustaa kiusausta.

Tuulihatut

Kevät ei ole tuonut tullessaan muuraria, mutta kamalasti kaikenlaisia kevätkiireitä. Lumen alta viimein (melkein kokonaan) paljastunut piha pitäisi saada kiireen vilkkaa kesäkuntoon, ihan niin kuin töitä ja tekemistä ei muuten olisi tarpeeksi. No, viimeistään juhannuksena ehtii vähän huilata (huh).

Tilanne on siinäkin mielessä erityisen harmillinen, että tuulihatut olisivat ansainneet kunnon kiireettömän postauksen. Semmoisen, jossa fiilistelisin ihan kunnolla tuulihattujen täyttämillä lapsuusmuistoillani. Ne muistot maistuvat mansikoilta ja kermavaahdolta, mutta ennen kaikkea muistan tuulihatuista niiden tekemiseen liittyvän juhlallisuuden: Koska leivonnaisten lätsähtäminen oli alituisena vaarana, me lapsetkaan emme saaneet tömistellä tavalliseen tapaan uunin ympäristössä.

Vappuviikonloppuna tein lohitäytteisiä tuulihattuja Mansikkamäki-blogista ottamani ohjeen mukaan:

Tuulihatut

100 g voita tai margariinia
2 dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa

100 g piparjuurituorejuustoa
2 rkl tillisilppua
150 g kylmäsavustettua lohta
2 dl kuohukermaa
mausteita maun mukaan (minulla oli alkuperäiseen ohjeeseen sisältyvää sitruunamehua, mutta sitruunapippuria en onnistunut paikantamaan keittiöstämme)

1. Mittaa (teflon)kattilaan rasva ja vesi. Kuumenna seos kiehumispisteeseen.
2. Lisää kaikki jauhot kerralla ja sekoita rivakasti puuhaarukalla, kunnes seos irtoaa kattilan reunoilta palloksi. Anna taikinan jäähtyä haaleaksi.
3. Kaada taikina kulhoon, jos olet käyttänyt teflonkattilaa. Vatkaa taikinaan mukaan munat yksitellen, seosta koko ajan voimakkaasti vatkaten sähkövatkaimella.
4. Nosta kahdella lusikalla nokareita pellille tai pursota pursotuspussin avulla ruusukkeita/pötköjä.
5. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. HUOM! Älä avaa uuninluukkua paistamisen alkuvaiheessa. Paista tuulihatut kauniin ruskeiksi ja kypsiksi, muuten ne lässähtävät. Anna jäähtyä.

Norjista tuorejuusto kulhossa. Sekoita mukaan mausteet ja tillisilppu. Sekoita mukaan hienonnettu kala ja vaahdoksi vatkattu kerma. Täytä tuulihatut.