Hapansilakkaa hakemassa
Ajatuksena oli lomailla tänä kesänä muutaman päivän verran Ruotsin Höga kustenilla eli Korkealla rannikolla, jossa sijaitsevat muun muassa Härnösandin ja Örnsköldsvikin kunnat. Alue oli toki minulle entuudestaankin jo jossain määrin tuttu. Esimerkiksi Härnösandissa olin käynyt joskus (aikana ennen Pastanjauhannan perustamista) työmatkalla, mutta tänä kesänä pääsin tarkastelemaan paikkakuntia ensimmäistä kertaa meriperspektiivistä käsin.
Reissun ensimmäinen etappi oli Ulvö-niminen saari (tai tarkemmin sanottuna Norra Ulvön), joka osoittautui odotettua huomattavasti mielenkiintoisemmaksi. Näin pohjoissuomalaisesta näkökulmasta oli hauska huomata, että muutaman tunnin ajamisella pääsi Örnsköldsvikiin ja sieltä sitten tunnin mittaisen lauttamatkan jälkeen itse määränpäähän.Örnsköldsvikissäkin olisi ollut nähtävää pitemmäksikin aikaa. Esimerkiksi Fjällräven Outletiin olisi voinut jäädä haaveilemaan tunturituulista ja vielä jonain päivänä toteutuvasta eräelämästä.
Ulvö puolestaan oli mukavan idyllinen kohde, jossa ehti päästä sekä pienen patikoimisen että juuri sopivan rentoutumisen makuun (minulle on tunnetusti tärkeää, että ehdin lukea mukaan ottamiani kirjoja). Saarella oli myös ilahduttavan monta ravintolaa (tyypillinen ruoka oli perunamuusin kanssa tarjoillut paistetut silakat) ja ainakin yksi mukava kahvila, jossa saattoi syventyä kaikessa rauhassa siihen mukaan ottamaansa.
Vietimme pari yötä (ennen veneeseen majoittumista) Ulvö Hotellissa, josta sai paitsi hyvää palvelua myös oikein herkullista ruokaa. Hotellin ravintola on tunnettu saaristolaisbuffetistaan, jossa pääsi kerrankin syömään toden teolla kalaa. Eri tavalla marinoiduista silleistä sai monenlaisia ideoita ensi joulun kalapöytään (toiveissa on, että meillä siinä vaiheessa olisi jo toimiva keittiö... nimimerkillä olisihan se pitänyt arvata, että keittiöremontti laajenee jossain vaiheessa kesää pihan puolelle).
Myös hotelliaamupala oli verraton. Jotenkin tuntuu, että kaikkein parhaat hotelliaamiaiset olen reissuillani saanut nimenomaan pienistä ruotsalaisista hotelleista, jotka eivät kuulu mihinkään hotelliketjuun.
Ulvö sijoittui myös hapansilakan eli surströmmingin kannalta keskeisiin maisemiin. Hapansilakka on kiinnostavaa pohjoista ruokaperinnettä siinä mielessä, että hapansilakan syntysijoilla ei ole (monesta muusta maailmankolkasta poiketen) voitu tuottaa omatoimisesti suolaa. Ruokia on siis ollut pakko oppia säilömään mahdollisimman vähällä suolalla, ja hapattaminen on osoittautunut varsin hyväksi keinoksi suolan säästämiseen.
Ulvössä tyhjät hapansilakkapurkit osattiin käyttää hyvin monipuoliseksi hyödyksi: niistä tarjoiltiin niin drinkkejä kuin karkkejakin. Postauksen ylimmässä kuvassa on tarjolla gubbröraa.
Tunnustettakoon, että ajatuksenani oli maistaa hapansilakkaa jo parin vuoden takaisissa lomatunnelmissa, mutta aie hautautui silloin kaikkeen muuhun kiireellisempään. Nyt jääkaapissamme odottaa kuitenkin Ulvöstä hankittu hapansilakkapurkki, jonka sisältöön olisi tarkoitus tutustua lähiviikkojen aikana. Hapansilakkapurkki kannattaa avata mieluiten ulkona, joten oikein hyvä, että kesäviikkoja on edelleen jäljellä.
Hapansilakkaa on tapana tarjoilla rieskan (tai muunlaisen leivän), silputun sipulin, voin ja keitetyn perunan kanssa, joten kunhan vain saamme perunat jollakin keinolla keitettyä, niin pääsemme viimein perehtymään hapansilakan syvimpään olemukseen.
Vene vei meidät Korkealta rannikolta Poriin (tai Reposaareen) ja Pori Jazzeille. Tänä kesänä on ollut erityisen mukava huomata, että festariruoka ei ole enää maailman suurimman paellapannun varassa (jos kohta nyhtöpossuburgeri on näköjään muodostunut 2010-luvun aikana joka kojuun ulottuvaksi pakolliseksi tarjottavaksi).
Toisaalta olen suuntaamassa tulevien kuukausien aikana paellan syntysijoille Valenciaan, joten tänä kesänä olisi ehkä kannattanut ottaa tuntumaa myös paellan suomalaisversioihin.
posted by Rosmariini @ 23:55
1 comments
