Vuosikymmenen bileet

Uudessa blogikeittiössämme vietettiin kymmenes päivä kymmenettä juhlat vuosikymmenen ikäisen blogimme kunniaksi.

Vihoviimeiset laatikot ja muutamat muut kriittiset osaset saapuivat remontissa olleeseen keittiöömme vasta pari päivää ennen h-hetkeä, joten tulipa ahkeroitua viimeiseen asti, että ennätimme saada tavarat kutakuinkin omille paikoilleen ennen vieraiden saapumista.

Mutta kylläpä sitten kelpasikin juhlia, kun ruokaakin tuli tarjolle tuttuun tapaan riittävästi ja tanssimaankin päästiin. Aivan kaikesta ei ehditty kuvia ottamaan, ja osa näistäkin taitaa olla satunnaisten vieraiden ottamia:





Yllä näkyvään salaattiin pyysin oikein ohjeenkin:

Hedelmäinen juusto-pähkinäsalaatti

50 g pekaanipähkinöitä
2 päärynää
6 luumua
300 g voimakasta juustoa, esim. cheddaria
rucolaa
150 g tuoretta pinaattia
kastike:
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa ja mustapippuria

Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hiukan väriä.
Kuori päärynät ja luumut ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi sekä juusto paloiksi. Kokoa salaatti.
Sekoita öljy, hunaja ja ripaus suolaa ja mustapippuria pullossa tai kannellisessa purkissa. Kaada salaatille ennen tarjoilua.

Blogiväkeä oli ilahduttavasti koolla, jopa ihan uusi tuttavuus Kärähtäneet-blogista oli paikalla, samoin kuin pitempään vakiokalustoon kuuluneet Kokkeillaan, Ghetto Gourmet, Muista syödä välillä, Peruspöperöä sekä Kokit ja Potit, jonka tekeillä olevaa Suupaloja-kirjaa odotan kiinnostuneena.





Ghettolassa ei tyydytä koskaan tavanomaisiin ruokaratkaisuihin, ja tällä kertaa paistettiin kokonainen lohi tulen loimussa (sitä ennen piti tietenkin käydä katkomassa metsästä vähän puuta).

Tulipahan viimein otettua käyttöön pihallamme puiden katveessa kyyhöttävä grillikota. (Kota osoittautui oikein toimivaksi, ja juhlan jälkeen etsinnässä ovat olleet parhaat nuotiokokkausohjeet, mikä näin sivumennen mainittakoon.)

Ghettolan kauniimpi osapuoli oli puolestaan tehnyt lohen kaveriksi maustevoita. Lisäksi hän oli leiponut pataleipää, jonka kanssa oli tarjolla niin ikään kotitekoista voita. Voin tekemisestä kiinnostuneiden kannattaa katsoa Ylen artikkeli Itse tehty voi maistuu juhlahetkeltä. Suolan määrä oli kotitekoisessa voissa omaan makuuni juuri sopiva.







Nämä välisyötävät tehtailtiin oikeaoppisesti uudella keittiösaarekkeellamme:



Päätin, että gulassista tulee tulevan talven suosikkikeittoni. Oli kerrassaan mahdottoman maistuvaa:





Yllä olevan lusikoitavan juoman koostumus jäi itselleni lopulta mysteeriksi, mutta sen verran oivalsin, että tarjolla oli maailman parhaan Gin & Tonicin ohjeella valmistettuja juomia.

GT-ainesosaset olivat Kyrö Distillery Companyn Napue-gini (4 cl), Fever Tree Indian tonic (12 cl), rosmariininoksat sekä karpalot. Harmillista, ettei meillä ollut oikeanlaisia laseja.



Itse jouduin hosumaan niin viime tinkaan asti keittön järjestelytouhuissa, etten ennättänyt synttärikakkua leipomaan, mutta onneksi Peruspöperölän Virpi teki Pätkis-mutakakkua, ja lisäksi Muista syödä välillä -blogin Rommirusina toi tarjolle omenakakkua, jossa omenapiirakka ikään kuin kohtasi täytekakun.





Tässä vielä juhlayön viimeistä hiukopalaa:



Kiitos kaikille kanssajuhlijoille! Viimeistään vuoden päästä taas uusiksi.

Saunailta

Kulunut kesä oli siinäkin mielessä omituinen, että meillä ei käynyt remontin takia käytännössä ollenkaan vieraita. Edellisen kerran kutsuimme kavereita koolle kesäkuun alussa, ja seuraavana päivänä ryhdyimmekin jo tyhjentämään keittiön kaappeja ja laatikoita.

Nyt, kun blogin kymmenvuotisjuhlat pikkuhiljaa lähestyvät, kaivelimme edellisen jauhantajuhlan kuvat katseltaviksi. Lähipäivinä kokeiluun menee Ghettolan Varasano's-ohjeella leipoma pizza, joka kuulemma on tätä nykyä the pizzaohje.

Herkkupizza ei ollut Ghettolan väen ainoa panos, sillä he toki askartelivat tarjolle myös simpukkasaunan. Erittäin mieleenjäävä ruoka oli se:

Simpukkasauna (kirjasta Seven Fires: Grilling the Argentine Way)

reilu 2 kg sinisimpukoita, tuoreita ja pieniä, perusteellisesti pestyinä ja "parrat" poistettuina
0,6 dl neitsytoliiviöljyä
8 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso nippu lehtipersiljaa, hienonnettuna
1/2 pullo valkoviiniä

Kuumenna kaksi suurta valurautaista pataa varsin kuumiksi.
Lisää simpukat, levitä ne tasaiseksi ja roiskuttele oliiviöljyä niiden päälle.
Ripottele pinnalle valkosipuli ja persilja.
Kauho simpukat yhteen käyttäen kahta lastaa ja käännä.
Kaada viini simpukoiden päälle; tämä vaihe tuottaa paljon höyryä, joten ole varovainen.
Peitä isolla kulholla tai pannun kannella noin minuutin ajaksi, jos simpukat ovat pieniä, tai muutamaksi minuutiksi, jos ne ovat suurempia.
Simpukat ovat valmiita, kun ne ovat avautuneet.
Poimi pois ne simpukat, jotka eivät auenneet: sellaiset eivät ole syömäkelpoisia.
Tarjoile heti.

Kuten kuvista näkyy, simpukkasaunan voi valmistaa myös grillin valurautaisella parilalla:







Monenlaista muutakin oli tarjolla, ja simpukkasaunan ohella lämmitettiin toki myös oikea sauna.

Minä tein ainakin Kokkeillaan-blogin ohjeella sipulidippiä, jota olin aiemminkin maistanut ja todella hyväksi havainnut. Oma versioni näyttää tosin olleen melko tönkköä:







Olisipa vaan edelleen tuo hetki, jolloin kesä oli juuri alkamaisillaan. Ymmärrän kyllä periaatteessa kaikkia syys- ja talvi-ihmisiä (arvostan itsekin kynttilöitä ja keskitalveen liittyvää kiireettömyyttä), mutta kaipaan kyllä (juuri nyt flunssaisena ja viluisena) jo kovasti valoa ja vihreyttä.

Parisuhteellista elämää (matkailu avartaa)

Vietin tällä viikolla muutaman päivän Kööpenhaminassa työmatkalla.

Reissun sisältönä oli ruoka, kun kerran ruoka-aiheiseen tapahtumaan siellä osallistuin, mutta omatoimisesti en ennättänyt Tanskassa ruokailla kuin yhden ainoan katkaravuilla päällystetyn smørrebrødin verran.

Hotelliaamiaisella minua hauskuutti se, että tarjolla oli pullollinen Gammel Danskia. En toki hauskuuttanut itseäni pullon sisällöllä, mutta opin myöhemmin, että Gammel Dansk on ollut Tanskassa ilmeisesti yllättävän yleinen aamiaisjuoma. Tai ainakin Top 10 weird Danish customs kertoo asiasta seuraavaa:

"Mother always say breakfast is the most important meal of the day. But what would she say if she knew about the Danish tradition of getting a little tipsy at 9 in the morning? Some Danes drink a thick brown drink called Gammel Dansk with their rugbrød (rye bread, ed.) and coffee most mornings."

Kaikkea sitä.



Kotona hotellin aamiaistarjoilusta kerrottuani jouduin tietenkin saman tien hauskuutuksen kohteeksi: Pari päivää myöhemmin hoksasin, että aamiaismysli ja kahvipaketti olivat saaneet keittiömme kaapissa seurakseen pullollisen samaista Gammel Danskia.

Parisuhde-elämä on toisinaan varsin vitsikästä.





Yllä vielä pari kuvaa Carlsbergin panimolta, jossa vietimme yhden iltapäivän.

Pssst. Hotellin nimi oli Hotel Christian IV. Rauhallinen sijainti, mutta esimerkiksi keskeinen Kongens Nytorvin metroasema oli kätevän kävelymatkan päässä. (Kyseiseltä metroasemalta pääsee näppärästi muun muassa Kastrupin lentokentälle.)