Uuden kirjavuoden ruokalainat

Helmet-lukuhaaste 2026 on täydessä vauhdissa! Mahtavia lukuhetkiä on ehtinyt mahtua muutamaan viime viikkoon.

Esimerkiksi Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot oli tosissaan hauska, mutta tykkäsin erityisen paljon myös teoksesta Pimeydestä loistaa valo, jossa kerrotaan tohtori Livingstonen viimeisestä matkasta afrikkalaisten matkakumppanien näkökulmasta.

Demon Copperhead on vielä kesken, mutta siitä saattaa hyvinkin tulla yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista.

Tältä näyttää tämän vuoden eteneminen:

1. Brittiklassikko

 

2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto

 

3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)

Marie Benedict, Agatha Christien arvoitus (suom. Hanni Salovaara)

”Joskus, kun päivällinen oli valmis ja odotin Archieta kotiin, ajatukseni kääntyivät Stylesin tapaukseen. Luettuaan romaanin Archie oli julistanut sen olevan ’aika hyvä’ ja ilokseni jopa ’mahdoton ratkaista’, sillä sen kekseliäs myrkkyjen käyttö hämäsi lukijat, joten ehdotin, että lähettäisin sen kustantajille.

’Tuntuuko se hieman pinnalliselta sota-aikana?’ olin kysynyt häneltä.

Archie oli puristanut kättäni kannustavasti. ’Agatha, ihmiset tarvitsevat sota-aikana huvitusta, jopa pinnallisuutta. Arvoituksesi saa ihmiset ajattelemaan jonkin aikaa jotain muuta.’” 

 

4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla

Oksana Vasjakina, Haava (suom. Riku Toivola)

”Rakastan matkantekoa enemmän kuin mitään muuta. Tykkään katsella ulos ikkunasta ja sulautua tiehen oman katseeni kautta. Kerran Kazakstanissa näin arolla kameleita. Siellä ne laidunsivat hiljalleen, söivät hiekasta nousevaa lyhyttä heinää.

Kun ajoimme äidin kanssa Siperiasta Astrahaniin, hän sanoi, että kohta lähestymme Astrahania ja sitten minä näkisin kameleita. Näin aroa, mutta en kameleita. Olimme matkustaneet ruskeassa junanvaunussa lähes kokonaisen viikon ajan. Söimme mitä sattuu, luultavasti pikanuudeleita, keitettyjä munia ja piirakoita, joita ostimme asemilta. Olin kymmenvuotias. Oli sietämättömän kuuma. Ja vierustoverimme kuorsasi hyvin äänekkäästi vaunun yläsängyllä. Pakahduimme naurusta, nauru oli kuin hurmio, joka syntyi lähentyessämme äidin kanssa. Ketään muuta ei ollut ympärillä, me nauroimme vain kahdestaan. Koska meidän kotonamme Siperiassa oli jo aamu, mutta etelässä, missä juna jyskytti, oli vielä yö.”

 

5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat

  

6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset

7. Romanttinen viihdekirja

 

8. Kirjassa ei rakastuta

 

9. Kirjassa on jääkiekkoilija

Fredrik Backman, Kiekkokaupunki (suom. Riie Heikkilä)

”Hän herättää Leon kahdeksalta ja kattaa tälle aamiaisen valmiiksi. Heidän on lähdettävä harjoituksiin puolen tunnin päästä. Sitten hänen on palattava kotiin hakemaan Ana ja Maya, ja he kaikki kolme päivystävät vapaaehtoisina jäähallin kahvilassa junioripelin ajan. Sen jälkeen Leo on vietävä kaverinsa luo ja Maya kaikella todennäköisyydellä jonkun toisen kaverin luo. Mira toivoo, että Peter ehtisi kotiin töistä niin että he ehtisivät juoda yhdessä lasilliset viiniä, ehkä lämmittää itselleen hiukan lasagnea, ennen kuin Peter nukahtaa uupumuksesta ja Mira kukkuu valveilla keskiyöhön saakka seuranaan milloinkaan tyhjentymätön sähköpostilaatikko. Huomenna on sunnuntai, mikä merkitsee pestäviä jääkiekkovaatteita, pakattavia kasseja ja heräteltäviä teini-ikäisiä.(…)”

10. Kirjassa leikataan

Heikki Valkama, Pallokala – Tokioon sijoittuvassa kirjassa leikataan etenkin veitsellä

"Terä upposi niskaan. 

Viilto oli kaunis, eikä hän voinut kuin ihailla tarkkaa jälkeä.

Tonnikalaveitsi oli lähes puolitoistametrinen ja näytti miekalta. Se oli ominaisuuksiltaankin kuin laadukas katana. Parhaat maguro-hōchō-veitset syntyivät samoissa seppämestarien pajoissa, joissa aikanaan taottiin soturien miekkoja.

Kalan hajuun sekoittui pakokaasun lemu. Tynnyrimäinen moottoroitu lastikärry päristeli kapeaa käytävää, jossa kalakauppiaat pitivät tiskejään. Pärinään yhdistyi sirkkelin surina sekä styroksin hankauksesta syntyvä nitkuttava ääni. Merenelävät matkasivat kauppoihin ja ravintoloihin valkoisissa laatikoissa."

 

11. Kirjassa on 400–500 sivua

 

12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu

 

13. Kirjassa on syntymäpäivät

Barbara Kingsolver, Demon Copperhead (suom. Antero Tiittula)

”Mutta edellisenä iltana, kun me oltiin asetuttu riviin tupatarkastusta varten, tulin möläyttäneeksi sen: minä täytän huomenna yksitoista. Tällainen voi olla lapselle jättiläismäinen juttu pidettäväksi sisällä. Ja Fast Forward oli todellinen veli. Hän oli luullut minua vanhemmaksi, kun olin niin pitkä ikäisekseni. Hän sanoi, että harmi etten varoittanut häntä aiemmin, koska hän olisi kyllä järjestänyt jotain. Mutta hän yrittäisi silti vielä. Uudet farmabileet, oli minun veikkaukseni, tai niitä tyttöystävän erikoiskeksejä. Elämä ei tarjonnut minulle tuohon aikaan paljoa. Tavallisetkin keksit olisivat ehdottomasti tehneet päivästäni onnistuneen.”

 

14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite

 

15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu

Merja Mäki, Ennen lintuja

”Olimme kyyhöttäneet paikoillamme niin kauan, etten tuntenut kylmyyttä enää. Olin laittanut leipäpalani päälle paksun kerroksen kohmeista lihaa, vaikka oli paaston aika.

’Sylvi, ota ruokaa’, maanittelin. ’Linnutkin syövät paljon silloin kun pitää selvitä kovasta pakkasesta.’”

16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille

Eva Frantz, Ruukin salaisuus (suom. Anu Koivunen)

”Voileivät ja takkatuli kuulostivat mukavalta, mutta Flora epäröi. Äiti sai aina välillä kaikenlaisia päähänpistoja, ja nyt kun isä ei enää ollut hillitsemässä kaikkein hurjimpia ideoita, Floralla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä mukaan. Olisi mukavaa olla pois koulusta, mutta miksi heidän piti lähteä niin kauas?”

17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus

 

18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen

 

19. Kirjan nimessä on jokin talon osa

 

20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista

 

21. Kirjassa käydään museossa

Dan Brown, Salaisuuksien salaisuus (suom. Jorma-Veikko Sappinen)

”Langdonissa tulvahti toivo, että Katherine odotti sisällä, ja hän riensi sisään aulan tervetulleeseen lämpöön. Hän odotti, ettei museossa olisi siihen aikaan päivästä juuri ketään, mutta aulassa kuhisi turisteja, joista moni istui matkalaukun päällä ja nautti kahvia ja donitseja. Näkymä muistutti pikemminkin lentoaseman aulaa kuin 1500-luvulta peräisin olevan jesuiittaluostarin etuhuonetta. 

Mitä ihmettä?”

22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen

 

23. Cozy crime -dekkari

Jesse Q. Sutanto, Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot (suom. Tanja Falk)

”Siis oikeasti. Näyttää siltä, että Veran pitää hoitaa kaikki itse, mukaan lukien miehen tappajan jäljittäminen. Tosin, Vera myöntää itselleen siemaillessaan vieraiden torjumaa teetä, ehkä hän ei ole aivan reilu. Hänhän juo ajatuksia terävöittävää teetään joka päivä, joten ei kai muilta voi vaatia samanlaista nokkeluutta kuin häneltä? 
No, ehkä myös se, että hän otti kuolleen miehen kiinni puristuneesta nyrkistä jotakin, antoi hänelle epäreilun etulyöntiaseman.
Mutta todennäköisesti kyse on teestä.”

24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto

 

25. Matkakertomus

Petina Gappah, Pimeydestä loistaa valo (suom. Aleksi Milonoff)

”Onnistuinpas. Jos joku rakastaa rahaa enemmän kuin Amoda, hän ei ole vielä syntynyt. Toistin Chirangon sanat: ’Jos hänet saadaan vietyä rannikolle, koko ryhmää odottaa varmasti pullea rahapussi. Sanoin äskettäin Misozille, että ehkä bwana Daudi vaeltelee siksi että on polttanut kotinsa eikä voi palata, mutta ei, hän on sittenkin mahtava mies omassa maassaan, hän on taitavampi mganga kuin useimmat lääkärit. Ajattele, että bwana Stanley tuli toisesta maasta tänne asti kylpyammeidensa ja samppanjansa ja omituisten ruokiensa kanssa vain hakeakseen hänet. Ja toi hänelle kasan kirjeitä hänen kotimaansa tärkeiltä ihmisiltä. Jos saamme vietyä bwanan ja kaikki hänen paperinsa rannikolle, meitä odottaa siellä suuri palkkio.

Ja muutkin varmasti haluavat löytää sen Niilijoen alun, jota bwana etsi. Munyasere on puhunut bwanan maanmiehistä, jotka etsivät samaa paikkaa. He haluavat tietää, mitä bwana on kirjoittanut papereihinsa.’”

26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu

 

27. Kirjassa on puutarha

 

28. Kirjassa tanssitaan

 

29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

 

30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa

 

31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi

 

32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna

Kaisa Viitala, Klaanin vieraana – tämä oli linnakansineen sopivasti HS:n tammikuun äänikirjana

”Vähän ajan kuluttua Agnes makasi salongin sohvalla tyynyihin nojaten, sylissään tarjotin, jota palvelijatar Millie oli ollut ilmeisesti alun perin viemässä hänen sedälleen. Ahmiessaan tuoretta leipää vain hieman jäähtyneen teen kera Agnes ajatteli kostonhimoisesti, että Colin-setä joutikin odottaa aamuruokaansa, kun ei tuntunut vähääkään ’kantavan vastuuta ramparaukasta’.”

 

33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias

 

34. Kirjassa mennään piiloon

 

35. Kirjassa on lyhyet luvut

 

36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen

 

37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)

 

38. Kirjassa keräillään jotain

 

39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Suvi West, Syntien kummun naiset

”Poimin kotipihaltani mustikoita suoraan suuhuni. Mietin minkälaisen Instagram-postauksen siitä saisi. Ehkä voisin kirjoittaa jotain sellaista kuin ’Ihanaa syödä ruokaa suoraan luonnosta. Saamelainen elämäntapa best!’ Ajatukseni harhailevat. Arvasin, etten tulisi saamaan yhtään sen enempää aikaiseksi kotonakaan.”

40. Kirja sijoittuu syksyyn

 

41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis

 

42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä

 

43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi

Khaled Hosseini, Meren rukous (suom. Lotta Sonninen)

”Kunpa muistaisit

ruuhkaiset kujat, joilla tuoksui paistettu kibbeh,

ja iltakävelyt

äitisi ja minun kanssa

kellotorniaukion ympäri.”

44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Elli Salo, Keräilijät

”’Tässä keittiössä kaikki on aina ollut hyvin selkeää’, Ljudmila sanoi. Kaurapuuron selkeää. Selkeät juustoviipaleet, leikkeleet, leipäpalat, mehut, kahvit, teet. Lautaset, joiden pohjassa oli armeijan leima. Astiat olivat aikaisemmin olleet rajavartioston käytössä, kun keittiö oli ollut komppanian keittiö. Keittäjä oli laittanut joka aterialle alkukeiton, etteivät rajavartijat olisi myöhemmin syöneet niin paljon pääruokaa, ja pääruokaan hän oli laittanut liikaa suolaa, etteivät he olisi syödessään pääruokaa syöneet sitä niin paljon, ja viikonloppuisin kylälle lähtiessään keittäjä oli sulkenut arkkupakastimen munalukolla, etteivät rajavartijat olisi syöneet seuraavan viikon pullia.”

45. Kirjassa on kiusaamista

Iida Rauma, Hävitys: Tapauskertomus

”(…) Sehän siin o jännää et sen kerran ku on täysin rehellinen ja ilma mitään ironiaa nii kukaan ei usko. Vähä niinku yks ratkasukeskeinen terapeutti ei millään meinannu uskoo ku mä sanoin et koulu oli musta paha paikka. Et tietty se tajus et jotku yksittäiset oppilaat saatto olla mul ilkeit mut ei et koulu vois olla paha. Se jankkas ja jankkas et kyl koulu on lasten parhaaks ja iha takuulla opet oli mun puolella ja varmaan mul on koulust jotai hyviiki muistoi. Ja mä siihen et joo, tietty on, ja samal mä yritän epätoivosesti miettii et mitä se hyvä vois niinku olla. Tyyliin oisko se vaiks ollu joku semmone kerta ku meil oli koulus jäätelöö? Et onhan siäl ollu varmaan monii tommosii pienii onnenhetkii ja kai mä oon sit iha sairaan hullu ku en mä niit muista vaa muistan vaa sen kaameuden… Mut ku oikeesti mul tulee jäätelöstki maha kipeeksi ku en mä oikeen kestä maitotuotteita.”

 

46. Trilogian ensimmäinen osa

Tove Ditlevsen, Lapsuus (suom. Katriina Huttunen)

"Aamussa oli toivoa. Se näyttäytyi ohimenevänä valonhäivähdyksenä äitini sileissä mustissa hiuksissa joita en ikinä uskaltanut koskettaa, ja se maistui kielelläni haalean kaurapuuron päälle sirotellussa sokerissa, kun söin hitaasti katsellen samalla miten äitini kapeat kädet lepäsivät ristissä sanomalehdellä jossa kerrottiin espanjantaudista ja Versaillesin rauhansopimuksesta. Isäni oli lähtenyt töihin ja veljeni oli koulussa. Niinpä äitini oli yksin vaikka minäkin olin kotona, ja mikäli olin ihan hiljaa enkä sanonut mitään, hänen ihmeellisen sydämensä etäinen rauha saattoi kestää niin kauan että aamupäivä oli pitkällä ja hän lähti Istedgadelle ruokaostoksille niin kuin tavalliset perheenäidit.”

 

47. Trilogian toinen osa

Tove Ditlevsen, Nuoruus (suom. Katriina Huttunen)

”(…) Äitini oli kaukana, ja näkisin hänet vasta kahdeksan tunnin kuluttua. Olin vieraiden ihmisten kotona, ja heille olin vain joku joka teki töitä maksua vastaan. Muuten olin yhdentekevä. Kun menimme keittiöön, perheen pieni poika juoksi luoksemme yöpuvussaan. Huomenta mami, hän sanoi herttaisesti, painautui äitinsä jalkoihin ja mulkaisi minua vihamielisesti. Rouva irrottautui hänestä hellävaraisesti ja sanoi: tässä on Tove, tervehdi kauniisti. Poika ojensi empien kätensä, ja kun tartuin siihen, hän sanoi uhkaavasti: sinun pitää tehdä kaikki mitä sanon, muuten minä ammun sinut. Äiti nauroi ja näytti minulle tarjottimen jolla oli kuppeja ja teekannu, ja hän käski minun keittää teetä ja tuoda sen olohuoneeseen. Sitten hän tarttui poikaa kädestä ja sipsutteli olohuoneeseen korkeilla koroillaan. Keitin veden ja kaadoin sen kannuun teelehtien päälle. En ollut varma teinkö oikein, sillä en ollut koskaan ennen juonut enkä keittänyt teetä. Ajattelin että teetä joivat rikkaat, kahvia köyhät. (…)”

48. Trilogian kolmas osa

Tove Ditlevsen, Aikuisuus (suom. Katriina Huttunen)

”Olen kirjoittamassa ensimmäistä romaaniani, eikä Viggo F. tiedä siitä mitään. Minulla on sellainen tunne että jos hän tietäisi, hän alkaisi puuttua siihen ja antaa minulle hyviä neuvoja, kuten hän antaa muille nuorille ihmisille jotka kirjoittavat Vild Hvedeen, ja se pysäyttäisi kaikki lauseet joita päässäni pyörii koko päivän. Kirjoitan käsin keltaiselle konseptipaperille, koska jos kirjoittaisin hänen kirjoituskoneellaan joka on niin vanha että se kuuluisi kansallismuseoon, hän heräisi meteliin. Hän nukkuu pihan puoleisessa huoneessa, ja herätän hänet vasta kahdeksalta. Silloin hän nousee valkoisessa, punareunaisessa yöpaidassaan ja menee ärtyneen näköisenä kylpyhuoneeseen. Sillä välin keitän meille molemmille aamukahvit ja voitelen neljä viipaletta ranskanleipää. Levitän kahden päälle paljon voita, sillä hän rakastaa kaikkea rasvaista. Teen kaikkeni ollakseni hänelle mieliksi, olenhan hänelle vieläkin kiitollinen siitä että hän nai minut.(…)”

49. Kirja on julkaistu vuonna 2026

 

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

--

Postaus päivittyy lähikuukausien kuluessa.

(Kuvituskuva julkaistu blogissa vuonna 2016, millä keinoin osallistun itsekin pieneltä osaltani kyseisen vuoden muisteluun.)

Kokonainen kirjavuosi

Kolmannen adventtisunnuntain kunniaksi on hyvä hetki muistella mennyttä vuotta sekä eilen illalla ruokabloggaajaporukalla nautittua pikkujouluateriaa (paikkana jo perinteiseksi muodostunut Winebar Kurkela).

Savustetuista punajuurista valmistettu keitto oli aivan ylihyvää, mutta niin oli kyllä kaikki muukin. Alla olevassa sipulipiirakassa oli yltiöherkullinen ja yllättävä (Marokosta omaksuttu) rusinapäällyste. Alempana vielä tartaria, nieriää sekä tiramisumainen jälkiruoka.

Tänä vuonna olen lukenut enemmän kaunokirjallisuutta kuin koskaan aikuisiälläni. Useamman lukuhaasteen ansiosta olen lukenut vaikka kuinka paljon sellaisia kirjoja, joihin en muuten olisi huomannut tarttua.

Kirjojen avulla olen päässyt liikkumaan vuoden mittaan monella eri vuosisadalla sekä monessa eri maassa ja maanosassa. Olen päässyt pohtimaan kansojen kohtaloita Venezuelassa, Koreassa, Angolassa, Vietnamissa ja monessa muussa maassa.

Eteläisemmästä Euroopasta kokonaan uusi kirjailijatuttavuus on ollut esimerkiksi tšekkiläinen Alena Mornštajnová, jonka Hana-teoksesta tykkäsin kovasti.

Vuoden paras kirja on ollut Anni Kytömäen Margarita. Siinä oli niin järisyttävän taitavasti rakennettu tarina, että olen edelleenkin aivan mykistynyt.

Muita erityisen sykähdyttäviä ovat olleet Maria Turtschaninoffin Suomaa sekä Anneli Kannon Rottien pyhimys.

Lisäksi sain kahlattua läpi pari pitkään lukulistalla ollutta kirjaa, kuten järkälemäisen Alastalon salissa.

Nyt tietenkin odottelen tulevan vuoden Helmet-lukuhaastetta (joka julkaistaan 17.12.!), mutta siitä lisää ensi vuoden puolella.

Sitä ennen ehtii lukea tietenkin vielä muutaman kirjan. Seuraavana lukulistalla on Emmi Itärannan Lumenlaulaja, joka lähti mukaan lokakuussa pidetyiltä Helsingin Kirjamessuilta.

Hapanjuurileivonnan aika

Keittiössämme on alkanut hapanjuurileivonnan aikakausi: jääkaappiin sijoitetussa lasipurkissa majailee varsin hyvinvoivaa leipäjuurta, ja Satu Koiviston Helpomman hapanjuurileivonnan käsikirja on hankittu omaan keittokirjahyllyyn.

Kokemuksista on tulossa jossain vaiheessa varmasti raporttia tänne bloginkin puolelle.

Olen miettinyt viime aikoina hapanjuurileivontaa (sekä leivän historiaa) myös töiden puolesta:

Siihen liittyen kannustan kaikkia osallistumaan SKS:n Limpuista levaineihin – leivontamuistot ja -kokemukset -muistitietokeruuseen, jossa voi jakaa omia leivontamuistoja maaliskuun 2026 loppuun saakka. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja.

--

(Kuva: Heikki Aho. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.)

Eräkokkaajan gyros

Me hurahdimme muutama vuosi sitten YouTuben eräilyvideoihin. Siis sellaisiin, joissa joku menee metsään, sytyttää nuotion tuluksilla ja laittaa sitten nuotiolla jotain herkullista syötävää.

Tätä gyros-ohjetta testasimme Almazan Kitchen -nimiseltä kanavalta. Emme tosin rakentaneet varrasta metsään ja pyörittäneet sitä vesivoiman avulla vaan valmistimme aterian oman hiiligrillimme pyörivässä vartaassa:

• 1 tl juustokuminaa
• 1 tl korianteria (kokonaisia siemeniä)
• 1 tl suolaa
• 1 tl sinapinsiemeniä
• kourallinen tuoretta basilikaa
• kuivattua chiliä (maun mukaan)
• 1 rkl paprikaa (jauhetta)
• 2 rkl ruokaöljyä
• reilu 300 g broileria

Tee lihalle marinadi: Jauha juustokumina, korianteri, suola ja sinapinsiemenet huhmareessa survimella. Ripottele joukkoon tuoretta basilikaa ja jauha uudelleen. Lisää kuivattu chili sekä paprika ja jatka jauhamista. Lisää sen jälkeen joukkoon öljy kahdessa erässä. Sekoita hyvin kaikki ainekset.

Leikkaa broileri muutaman sentin pituisiksi, parin-kolmen sentin levyisiksi suikaleiksi, sekoita ne marinadin kanssa ja anna marinoitua 30-40 minuuttia tai pidempään. Pujota suikaleet sen jälkeen vartaaseen niin, että ne ovat tiiviisti kiinni toisissaan. Tähän voi hakea omaa tekniikkaansa, mutta ihan silläkin tavalla on toiminut, että tökkää suikaleen keskeltä varteeseen. Lihanpaloja siis kasataan tiukasti päällekkäin niin, että tuloksena on kebap-vartaan tyylinen tiukka paketti.

Grillaa liha lopulta kypsäksi, mieluiten pyörivässä vartaassa. Varrasta voi hyvin rullata myös käsin – sähkömoottoria ei tarvitse olla. Jos käytössäsi on pikalämpömittari tms. paistoapu, niin kypsän broilerin sisälämpötila on tässä tapauksessa n. +71–75°C. Kerää vartaasta tihkuva liemi grillin pohjalla olevaan hiillosta kestävään astiaan.

Tarjolle kannattaa tuoda myös lämpimiä pitaleipiä, kuutioitua tomaattia ja kurkkua, sipulia, tsatsikia ynnä muuta tarpeellista. 

Pastanjauhantaa 20 vuotta

Pastanjauhantaa täyttää tänään pyöreitä vuosia. Juhlan aika!

20 vuoden aikana moni asia on muuttunut, mutta moni on toisaalta pysynyt aivan ennallaan. Blogi on edelleen ennen kaikkea oma julkinen päiväkirjani, jossa voin höpistä ruokaan liittyviä ajatuksiani.

Testattujen reseptien jakaminen ei ole enää ollenkaan yhtä tärkeää kuin 2000-luvun alkuvuosina, jolloin netistä löytyi huomattavasti nykyistä vähemmän ihmisten kotonaan kokeilemia ja hyväksi havaitsemia ruokaohjeita. Nykyäänhän reseptin voi tekaista jo vaikka tekoälyllä.

Kaikkein keskeisin muutos on joka tapauksessa ollut se, että ruoasta on 20 vuodessa tullut olennainen osa työtäni. En olisi blogia perustaessani osannut ajatella, että pääsisin joskus pitämään Pariisiin Sorbonnen yliopiston tiloihin ruoka-aiheisen esitelmän.

Samalla pääsin myös tervehtimään ruokahistoriaan vahvasti vaikuttaneen Louis Pasteurin patsasta. Ja aiemmin saman reissun aikana pääsin ihmettelemään Reimsissä Pommeryn samppanjatalon 18 kilometriä pitkään luolastoa.

Vielä yksi lukuhaaste

Hurahdin tänä vuonna lukuhaasteisiin sen verran perusteellisesti, että innostuin suorittamaan kesän aikana vielä vuoden 2024 Helmet-haastetta. Tässä haasteessa oli monia erityisen kutkuttavia kohtia, esimerkiksi 32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa. Samoin kääntäjien nostaminen esiin numeroissa 47 ja 48 oli erittäin tervetullutta.

Käytin tähän myös muutamia vuonna 2024 lukemiani kirjoja, kun halusin saada muutaman merkityksellisen kirjan taltioitua mukaan tähän haasteeseen (ja osin sen takia, että joihinkin haastekohtiin ne sopivat huomattavasti luontevammin). Suurin osa kirjoista on joka tapauksessa luettu (sekä muutaman kirjan osalta kuunneltu) kesän 2025 aikana.

 
1. Kirjan nimessä on erisnimi
Jaakkojuhani Peltonen, Kleopatra – viimeisen faaraon myytti

”Osa roomalaisista kirjailijoista leimaa Kleopatran moraalittomaksi naiseksi, ’vierasmaalaiseksi prostituoiduksi’. Nämä huomiot heijastelevat enemmän Octavianus Augustuksen ajan propagandakirjoittelua kuin historiallista todellisuutta. Lähteet eivät kerro Kleopatralla olleen suhdetta muiden kuin Caesarin ja Antoniuksen kanssa. On hyvä pitää mielessä, että tuon ajan kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja filosofiassa korostettiin itsensä hallitsemisen (sofrosyne, enkrateia) merkitystä, joka ulottui myös seksuaalisiin haluihin. Filosofien mukaan hallitsijoiden piti näyttää hyvää esimerkkiä alamaisilleen nimenomaan osoittamalla itsehillintää erilaisten nautintojen (ruoka, juoma ja seksi) suhteen. On syytä uskoa, että oppineena naisena Kleopatra tunsi hyvin nämä konventiot ja myös eli niiden mukaisesti. Voidaankin sanoa, että mielikuva kuningattaresta, joka olisi käyttäytynyt hovissaan tai palvelijoidensa kanssa hillittömän seksuaalisesti tai hekumallisesti perustuu pikemminkin jälkipolvien fantasioille ja oletuksille kuin tosiasioille. ”

2. Kirjassa tehdään taikoja
Juhani Karila, Pienen hauen pyydystys

”Pöllö otti jääkaapista peratun hauen ja pani kaasuhellan päälle. Hän otti kuivauskaapista paistinpannun ja kulhon, paloitteli kalan. Ulkona välähti. Hän lohkaisi pannulle paksun siivun voita ja pani pannun hellalle. Kuului jyrähdys. Hän rikkoi lautaselle kaksi kananmunaa ja sekoitti ne haarukalla. Toiselle lautaselle hän pani korppujauhoja, joihin sekoitti suolan. Hän kastoi hauenpalat ensin munaan ja sitten kieritteli ne korppujauhoissa. Pannulla voi tirisi. Hän siirsi lastalla palat paistumaan.”

 

3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja
Hernan Diaz, Luotto

”Tulin jäätelöbaariin etuajassa, jotta voisin valita turvallisen paikan – halusin olla sopivasti kaikkien näkyvillä ja lähellä ovea. Heti sisään astuttuani näin kuitenkin solmiottoman miehen jälleen sama liituraitapuku yllään. Hän istui salin syrjäisimmässä pöydässä ja söi jäätelöannosta. Muita asiakkaita ei juuri ollut, mutta rohkaistuin nähdessäni kahden lapsen juovan tiskillä pirtelöä. Mitään pahaa ei voisi tapahtua, kun paikalla oli pirtelöä juovia lapsia. Menin solmiottoman miehen luokse ja kävin istumaan häntä vastapäätä.”

4. Kirjassa on presidentti
Eero Pokela, Joulukuun kuudes – Historiallinen romaani Kyösti Kalliosta ja hänen ajastaan

”– Olkaa Kallio täällä nyt ainakin viikko. Mutta varautukaa pakenemaan. Vaarallisia silmäpareja on kaikkialla. Maksavat ilmiantajalle teistä hyvät rahat.

– Mutta entäs ruoka? Olisihan se surkeaa, jos Suomen Elintarvikeministeri löydettäisiin museosta nälkään kuolleena.”

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
Ella-Maria Nutti, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana

”He istuvat hämärän salin nurkkaan kumpikin omalle nahkapallilleen. Puheensorina on pikemminkin mutinaa. Ilma on paksua. Heillä on voileivät edessään. Agneta näki tarjoilijan käärivän ne muovipakkauksista. Tildalla on cappuccinoa ja Agnetalla mustaa kahvia, molemmat kahvit tarjoillaan isoista valeista kupeista. Hän ei nyrpistänyt nenäänsä Tildan valinnalle, maksoi vain kiltisti.”

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle
F. Scott Fitzgerald, Kultahattu

”Ainakin kerran viikossa saapui joukko ravintolaväkeä tuoden useita kymmeniä metrejä purjekangasta ja niin paljon värillisiä lyhtyjä, että ne muuttivat Gatsbyn koko suunnattoman puiston joulukuuseksi. Pitkillä tarjoilupöydillä oli kiiltäviä kylmiä ruokia, kokonaisia maustettuja kinkkuja ruudukkaiden salaattivuorien rinnalla, leivonnaisia ja tumman kullan värisiksi kypsennettyjä kalkkunoita. Eteishalliin oli rakennettu baari, jossa oli oikea messingillä päällystetty korkea pöytä ja joka oli täynnä ‘giniä ja niin vanhoja liköörejä, että useimmat Gatsbyn naisvieraat olivat liian nuoria erottamaan ne toisistaan.”

7. Kirjassa rakastutaan
Louise Kennedy, Rikkomuksia

”Michael levitti paahtoleiville raastamaansa Wensleydale-juustoa. Hän heilutteli Cushlalle worcesterkastikepulloa ja sanoi, että se oli olennainen osa makuelämystä. Hänessä oli jotain poikamaista hänen selittäessään asiaa.
Olet suloinen, Cushla sanoi. Niin kuin lapset koulussa, kun ne laittavat perunalastuja voileipiensä väliin.”

8. Kirjan nimessä on perheenjäsen
Elizabeth Strout, Burgessin pojat

”(…) Burgessit eivät välittäneet siitä mitä suuhunsa panivat, ruoka ei kiinnostanut heitä (he söivät oransseilla juustoviipaleilla peitettyjä hampurilaisia munakokkelin kanssa tai säilykekeitosta ja tonnikalasta tehtyä paistosta, tai paistettua kanaa, jossa ei ollut mitään mausteita, ei edes suolaa) mutta Pam sai selville että he rakastivat makeita leivonnaisia, joten hän paistoi heille banaanileipää ja pikkuleipiä ja joskus Susan tuli auttamaan häntä pikku keittiöön ja perhe söi mielihalulla kaiken mitä uunista tuli, ja sekin liikutti Pamia – ihan niin kuin nuo lapset olisivat kärsineet koko ikänsä makeahampaan kolotuksesta. Barbara ei ollut imelä, mutta Pam arvosti sitä että hän kohteli tasaveroisesti kaikkia lapsiaan, riippumatta heidän erilaisuudestaan.”

9. Kirjassa joku karkaa
Inka Magga, Puolikas (luettu vuonna 2024)

”– No onhan se vain hyvä, että te tulette pärjäämhän todellisuudessa, täti nauroi ja jatkoi taas: - Mie olen tehnyt teille lihasoppaa kunnon konttiluista, näin hyvvää eivät varmasti ole tehneet asuntolan keittiössä.
Ja kun Heaika alkoi lusikoida lämmintä keittoa, hänet valtasi tavaton ikävä äidin ja isän luo sekä kylän lasten touhuihin ja leikkeihin kotivainiolle. Jokaisella lusikallisella mieleen tulvahti näkyjä kodista ja Heaika käsitti, että hän oli ollut poissa ikuisuuden.”

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna
Lizzie Collingham, The Hungry Empire (äänikirja-apin perusteella kymmenes kirja, jonka kuuntelin vuonna 2024)


11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)
Valérie Perrin, Vettä kukille

”Nimeni on Violette Toussaint. Aiemmin toimin puominvartijana, nykyisin hautausmaanhoitajana.
Nautin elämästä, siemailen sitä pieninä kulauksina kuin hunajalla höystettyä jasmiiniteetä. Ja iltaisin, kun hautausmaani portit on lukittu ja avain roikkuu naulassaan kylpyhuoneen ovessa, olen kuin taivaassa.
En toki samassa taivaassa kuin naapurini. Ehei.”

12. Lastenrunokirja
Mariska, Määt ja muut: Runoja eläimistä ja ihmisistä

”Pörröturkki ihmeissänsä ympärilleen kurkki; täysi oli vatsa mutta tyhjä käpypurkki. Joko arvon lukija te jutun selvititte? Olikohan käpyvoro kenties kurre itte?”

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

Anna Stuart, Auschwitzin kätilö (kirjan tapahtumapaikkoina sekä ghetto että keskitysleiri)

”’Minä, juutalaisten vanhin, olen nähnyt kamppailunne tilasta ja voin ilokseni kertoa, että olen löytänyt ratkaisun. Hyvin pian monille teistä tarjoutuu mahdollisuus lähteä Litzmannstadtista ja muuttaa asumaan maaseudulle perustetuille leireille. Saksalaiset ovat kertoneet minulle leiristä, jota he nimittävät Auschwitziksi ja jossa on paljon tilaa, puhdasta ilmaa ja terveellistä ulkoilmatyötä.’ Ihmiset katsoivat epävarmoina toisiaan ja alkoivat sorista. Rumkowskin ääni kohosi. ’Ja enemmän ruokaa.’
Se vangitsi yleisön huomion.
‘Kuinka paljon enemmän?’ joku tivasi.
’Paljon. Työskentelette maatiloilla, joten ruoka tulee suoraan pelloilta.’”

14. Kirjassa harrastetaan
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (harrastetaan kirjojen lukemista ja lukupiiriä)

”Minulla kävi tuuri, kun toiveeni ei toteutunut, sillä se oli Guernseyn kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville ensimmäinen kokoontuminen, vaikkemme silloin tienneetkään sitä. Päivällinen oli harvinaista herkkua, mutta seura voitti senkin. Puhuimme ja söimme ja unohdimme ajankulun ja ulkonaliikkumiskiellon, kunnes Amelia (eli rouva Maugery) kuuli kellon lyövän yhdeksän. Olimme tunnin myöhässä. No niin, hyvä ruoka oli vahvistanut meitä, ja kun Elizabeth McKenna sanoi, että meidän tulisi mennä omiin koteihimme eikä lymyillä koko yötä Amelian luona, olimme kaikki samaa mieltä. Ulkonaliikkumiskiellon rikkominen oli kuitenkin rikos ja olin kuullut, että ihmisiä oli lähetetty sen takia vankileireille, ja porsaan kasvattaminen oli sitäkin rikollisempaa, joten puhuimme kuiskaten ja hiivimme peltojen poikki niin hiljaa kuin voimme.”

15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää
Ari-Joonas Pitkänen, Matti Puranen, Mika-Matti Taskinen & Niko Vartiainen, Kiina Xi Jinpingin aikakaudella

”Jo Xi Jinpingin Rovaniemen-vierailun aikaan Suomenkin media tiesi kertoa, että nuotiolla kuksasta marjamehua nauttinutta varapresidenttiä pidettiin todennäköisimpänä valintana Kiinan puoluevaltion seuraavaksi päälliköksi. Kaksi ja puoli vuotta vierailun jälkeen näin kävikin, kun Xi vuoden 2012 marraskuussa valittiin kommunistisen puolueen uudeksi pääsihteeriksi. Silloin alkoi Xi Jinpingin aikakausi, jonka oli määrä kestää kaksi viisivuotista pääsihteerikautta vuoden 2022 lopulle asti, minkä jälkeen olisi puolueen vakiintuneen käytännön mukaan jälleen seuraavan johtajan vuoro.”

 

16. Kirjassa on valokuvia
Antti Järvi, Minne katosi Antti Järvi? Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä

”Kun katselen kirjoista mustavalkoisia valokuvia Jaakkimasta, tuo maailma avautuu kovin viattoman oloisena. Kuvissa ankara ja uuvuttava arki näyttäytyy kuin tunnelmallisena puuhasteluna: Ihmiset kantavat vettä, kyntävät peltoa, kylvävät perunaa, harventavat turnipseja, nyhtävät pellavaa, leikkaavat ruista ja puivat viljaa. He uurastavat laakeilla pelloilla heinäharavat käsissä, ja tauolla he näköjään syövät hautanauriita. Maanviljelyä helpottavia koneita oli vielä vähän, joten lähes kaikki työ tehtiin käsin.”

 

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

”’Niin on’, vastasin. ’Mutta dippien sekoittamisesta vielä. Kaikista kamalinta on se, kun menee bileisiin ja huomaa, että joku aloittelija sekoittaa keittiössä dippiä. Niissä tilanteissa minun on pakko ilmoittaa, että voin mieluusti sekoittaa dipin loppuun. Joudun valehtelemaan kaikille, että pidän dipin sekoittamisesta. Eikö olekin hölmöä? En minä mitenkään erityisesti dippien sekoittamisesta pidä. Olen siinä vain parempi kuin muut.’”

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru
Tracy Chevalier, Tyttö ja helmikorvakoru

“’Griet, mitä sinä puuhailit tässä?’ hän kysyi.
Kysymys hämmästytti minua mutta ymmärsin olla näyttämättä sitä. ‘Pilkoin vihanneksia, herra. Keittoa varten.’
Asetin vihannekset aina ympyrään, kunkin omaan lohkoonsa kuin piirakan viipaleet. Pöydällä oli viisi viipaletta: punakaalia, sipulia, purjoa, porkkanaa ja naurista. Olin muokannut kunkin lohkon veitsen terällä ja asettanut keskelle porkkanaviipaleen.”

 
19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)
Pip Williams, Kirjansitoja (kirjassa mainittu Lentävä suomalainen Paavo Nurmi vuoden 1920 olympialaisissa Antwerpenissä)

”Pöydän keskellä oli pannu täynnä simpukoita, vielä kuorissaan höyryävinä ja tuoksuvina. Sen vasemmalla puolella oli kulhollinen ranskanperunoita, ohuempia kuin minun tekemäni. Oikealla oli lautasellinen ruusukaaleja. Niitä ei ollut keitetty, vaan paistettu. Jokaiselle oli katettu sivuun pieni lautanen, jolla oli paksu siivu leipää.
Lotte kauhoi simpukoita pieniin kulhoihin ja asetti ne lautasillemme.
‘Frites teidän pitää ottaa itse. Ja kaalit.´Hän otti itselleen annoksen ja istuutui. ‘Leipä on sitä varten, että se imee liemen.’ Hän näytti omalla leipäpalallaan.”

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

Hanna Hällsten, Mangojen aika (Kustannusliike Robustos)

”Ja värit palautuivat hänen mieleensä, uneensa, jonka hän näki auringossa. Hän kuunteli lasten ääniä, kaikkialla samanlaisia. Riisi oli liedellä. Keittiöstä tulvahti mausteinen höyry, joka vetisti silmät. Mausteiden haju tarttui seiniin, pinttyi tapettiin ja keittiön verhoon, maalinhalkeamat itkivät koti-ikävää, pysyvyyden kaipuuta.”

21. Kirjasta on tehty TV-sarja
Gabriel García Márquez, Sadan vuoden yksinäisyys (sarja löytyy Netflixistä)

”(…) Banaanikuume oli jäähtynyt. Muukalaisten levittäydyttyä kylään Macondon kanta-asukkaat havaitsivat joutuneensa ahtaalle. He tekivät työtä niin kuin ennenkin ja hankkivat otsansa hiessä jokapäiväisen leipänsä, mutta heitä lohdutti kuvitelma että he kuitenkin kaikitenkin olivat selviytyneet hengissä haaksirikosta. Talossa tarjottiin edelleen vieraslounaita, eivätkä asiat palautuneet ennalleen vasta kuin vuosia myöhemmin, banaaniyhtiön poistuttua Macondosta. Perinteellisessä vieraanvaraisuudessa tapahtui kuitenkin syvällisiä muutoksia, sillä nyt oli emäntänä Fernanda. (…) Fernandan näkemyksen mukaan sivistyneitä ihmisiä olivat ne jotka eivät olleet missään tekemisissä banaaniyhtiön kanssa. Jopa José Arcadio Toinen, niin sukulainen kuin olikin, joutui Fernandan mustalle listalle myytyään erinomaiset tappelukukkonsa ja mentyään banaaniviljelmille työnjohtajaksi.”

 

22. Kirjaa on suositellut kirjailija
Mélissa Da Costa, Toivoa versovat päivät

”Ruoanlaitto Annen ja Richardin vierailua varten antaa minulle päämäärän. En kykene hakemaan kaupasta tuoreita elintarvikkeita, mutta säilykevalikoimastani ja jäljellä olevista maitotuotteista saan kyllä kokattua ateriantapaisen. Pastasta, vakuumipakatusta jauhelihasta ja ratatouilletölkistä saa mukiinmenevän uunipastan. Sitä voi vielä kohentaa raastamalla päälle loput juustosta. Kohta, jossa on vihreitä homepilkkuja, pitää heittää pois.
(…)
Katan pöydän, asetan kannullisen vettä pöydälle, sammutan uunin. Pasta alkaa olla valmista, huoneeseen leviää ruoan tuoksu. Sekoitan säilykkeistä jälkiruoaksi hedelmäsalaatin, jonka päälle ripottelen tomusokeria. En ole aivan varma lopputuloksesta. Laitan kulhon kylmään odottamaan.”

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja
Anna Harju, Jäljet

“Koskaan ei myöskään pitänyt nauttia samaan aikaan karkkia ja viiniä, hän totesi. Kirpeät karkit eivät sopineet lainkaan yhteen muhevan ja täyteläisen amaronen kanssa, eivätkä ne hyvällä tahdollakaan muuttuneet suussa sveitsiläiseksi noitajuustoksi, jota Joanna oli kaavaillut nakertavansa juhlaviininsä kanssa. Joanna nielaisi ison karkkiklimpin ja joi päälle lisää viiniä. Puolityhjän makeispussin hän työnsi sohvapöydän alatasolle.
Hetken hän oli katsovinaan itseään ulkopuolisen silmin. Tällaista oli hänen elämänsä. Alakulo teki tuloaan.”

 

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin
Aravind Adiga, Valkoinen tiikeri (pääkaupunkina Delhi)

”Heikot katuvalot hohtivat suojatielle molemmin puolin liikennettä, ja tässä oranssissa kajossa minä näin kuhisevan massan pieniä, laihoja ja likaisia ihmisiä, jotka istuivat kyykyssä odottamassa linja-autoa jonnekin, tai jos heillä ei ollut paikkaa minne mennä, alkoivat levittää patjojaan ja käydä nukkumaan siihen missä sattuivat olemaan. Nämä köyhät raukat olivat tulleet pimeydestä Delhiin jotta löytäisivät valoa mutta he joutuivat edelleen elämään pimeydessä. Heitä näytti olevan satoja molemmin puolin tietä, eikä liikenneruuhka vaikuttanut heidän elämäänsä mitenkään. Olivatko he edes huomanneet, että oli ruuhka? Olimme kuin kaksi erillistä kaupunkia – tumman kananmunan sisäpuoli ja sen ulkopuoli. Tiesin että olin oikeassa kaupungissa. Isä puolestaan, jos olisi edelleen hengissä, istuisi jalkakäytävällä, keittäisi riisivelliä päivälliseksi ja valmistautuisi käymään yöpuulle katulampun alle, enkä voinut lakata ajattelemasta sitä ja tunnistamasta hänen hahmoaan kerjäläisten joukossa. Olin tavallaan myös auton ulkopuolella silloinkin kun ajoin sitä.”

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)
Hannu Salama, Juhannustanssit

”Salissa soi, joku imelä sälli naukui levyltä Johnny Guitaria; savolainen koska vetää iitä eeksi, Kenttäläinen tuumi kävellessään ulommas pihasta, kalliolle jotta näkyi piha ja koko talon seutu. Aamupäivällä hän oli lähtenyt kaupungista aikomuksenaan saunoa velipuolellaan, mutta pariskunta oli ollut ynseä, nuorikko, vaikka tuttu vanhastaan, outo tässä kuviossa, ja Paavo oli lähtenyt tansseihin joista aikoi yöllä hälvetä kaupunkiin ja jos junat kulkisivat, Helsinkiin. Alkuaan hänen oli pitänyt olla juhannus morsiamensa kanssa mutta oli saanut sähkösanoman: äiti sairaana, täytyi lähteä laittamaan veljille ruokaa, tulen juhannuspäivänä takaisin.”

26. Kirjan nimessä on sana kirja
Emmi Itäranta, Teemestarin kirja

”En sanonut ääneen mitä ajattelin: useammin kuin kerran olin kuullut vanhempieni sanovan, että jos huijareita oli liikkeellä tavallista enemmän, se luultavasti tarkoitti aikojen huonontumista. Ei ollut väliä, miten usein viestinuutiset toistelivat, että kaikki levottomuudet olivat väliaikaisia ja sota hallinnassa. Hyvinäkin aikoina vedestä tuli välillä pulaa, mutta enimmäkseen ihmiset pärjäsivät kuukausittaisilla vesikiintiöillään, eikä puoskarien kannattanut vaivautua kyliä kiertämään. Vaikka pienissä kylissä toisinaan pysähtyvät kiertävät vesikauppiaat pitivät korkeita hintoja, he myös tiesivät tarkkaan, miten helposti heidän elinkeinonsa saattaisi vaarantua, eivätkä he kohdelleet juomakelvottoman veden myyjiä ystävällisesti. Huijarit eivät olleet tavattomia, mutta tämä oli jo kolmas kyläämme osunut kahden kuukauden sisällä. Lukumäärän äkillinen kasvu tarkoitti yleensä, että kaupungeissa huhuttiin säännöstelyn kiristymisestä ja osa puoskareista lähti kaupunkien ylikansoitetuista mustista pörsseistä etsimään väljempiä markkinoita ja hyväuskoisempaa asiakaskuntaa.”

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta

Petra Rautiainen, Tuhkaan piirretty maa

”Olavi kohensi hattuaan. Sulki lehden. Hän sytytti savukkeen, mutta tyttö ei tehnyt elettäkään lähteäkseen. Bigga katsahti muonituspisteelle päin. Osa kveekareista oli perustanut ryhmän, jonka tarkoituksena oli vahtia lapsia ja keittää puuroa. Hätävarana niille perheille, joilla ei ollut varaa ruokkia suurta laumaansa. Toinen ryhmä järjesti pelejä. Lapsia olikin paljon. Osa heistä oli riutuneen näköisiä, yhdeltä tai kahdelta heistä puuttui jalka, kolmannella oli silmälappu. Kaikki olivat joko orpoja tai sellaisesta perheestä, ettei heitä voinut hoitaa. Olavi vilkaisi Bigga-Marjaa, joka oli kiinnittänyt katseensa muonittajiin.”

28. Kirjailija on Välimeren maasta
Beatrice Salvioni, En pelkää mitään (kirjailija Italiasta)

”Henkeni salpautui ja puristin silmäluomeni kiinni. Säntäsin isän perään ylös tuomiokirkolle johtavalla kadulla. Pääsin tuossa tuokiossa hänen rinnalleen, mutta hän ei edes huomannut minua. Harvat ohi kulkevat autot pakottivat meidät painautumaan ompelutarvikekaupan ja lämmintä vaniljantuoksua levittävän leipomon näyteikkunoita vasten. Mainoskyltti ilmoitti: ’Tarjottimellinen leivonnaisia viidellä liiralla.’”

29. Kirjassa valehdellaan
Haruki Murakami, Rajasta etelään, auringosta länteen

”Täti pilkkoi vihanneksia, laitteli misokeittoa ja paistoi kananmunarullaa lauleskellen iloisesti itsekseen. Mutta vaikka kuinka odotin, hän ei lähtenyt vessaan. Se alkoi ärsyttää minua. Tuolla naisella on varmaan valtava rakko, ajattelin. Olin jo melkein luovuttanut, kun täti viimein riisui esiliinan ja lähti keittiöstä. Varmistettuani, että hän todella meni vessaan, kiiruhdin olohuoneeseen ja taputin käsiäni kahdesti kovaa. Izumi laskeutui portaita kengät kädessä, pani kengät nopeasti jalkaansa eteisessä ja lähti ulko-ovesta äänettömästi. Menin keittiöön ja näin ikkunasta Izumin kulkevan portista. Täti tuli vessasta lähes samalla hetkellä. Huokaisin.”

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja
Karina Sainz Borgo, Caracasissa on vielä yö

”Kotona oli ruokaa kahdeksi kuukaudeksi: olimme haalineet äidin kanssa ruokatarpeita varastoon siitä saakka, kun maassa oli muutama vuosi aiemmin raivonnut ryöstöjen aalto ja ryöstelystä oli tullut poikkeusten sijasta arkista rutiinia. Olin valmistautunut sinnittelemään ruokavarannoillamme ja opin säännöstelemään niitä vaistomaisesti. Kukaan ei opettanut minulle sitä, sisäistin säännöstelyn ajan myötä. Sota oli meidän kohtalomme jo paljon ennen kuin tiesimme sen olevan tulossa. Äiti aavisti sen ensimmäisenä. Hän oli jo vuosia varautunut vaikeisiin aikoihin keräämällä varastoja. Jos saimme ostettua tonnikalaa, oli parempi ostaa saman tien kaksi tölkkiä. Kaiken varalta. Täytimme ruokakaappia kuin olisimme ruokkineet eläintä, joka pitäisi meidät ikuisesti ravittuina.”

 

31. Kirjassa on vammainen henkilö
Hanya Yanagihara, Pieni elämä

”(…) Willem oppi konttaamaan ja sitten kävelemään ja juoksemaan – Hemming pysyi pyörätuolissaan vuodesta toiseen – ja kun Willem oli vanhempi ja tarpeeksi vahva, hän työnsi Hemmingin painavaa tuolia, jossa oli paksut ja itsepäiset renkaat (tuoli oli tarkoitettu paikallaan istumiseen eikä heinikossa tai hiekkateillä ajeluun), ympäri maatilaa, jossa he asuivat vanhempiensa kanssa pienessä puutalossa. Mäen päällä oli pitkä ja matala päärakennus, jossa oli koko talon kiertävä kuisti, ja alarinteessä olivat tallit, missä hänen vanhempansa olivat kaiket päivät. Willem oli Hemmingin pääasiallinen hoitaja ja kumppani koko yläkoulun ja lukion ajan: aamuisin hän heräsi ensimmäisenä, keitti kahvia vanhemmilleen ja kaurapuuroa Hemmingille, ja iltaisin hän odotti tien pientareella, kun auto toi veljen kotiin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevasta palvelukeskuksesta, jossa tämä vietti päivänsä. Willemin mielestä he näyttivät ihan veljeksiltä – he olivat perineet vanhemmiltaan kirkkaanvaaleat hiukset ja isänsä harmaat silmät, ja molemmilla oli vasemmassa suupielessä poimu, kuin pidennetty kaarisulje, joka sai heidät näyttämään hyväntuulisilta ja herkästi hymyileviltä – mutta kukaan muu ei tuntunut huomaavan sitä.(…)”

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa
Jaan Kross, Taivaankivi (julkaistu alun perin viroksi nimellä Taevakivi)

”Iso paksusankainen Põltsamaan kuppi (ajatella, minulla on enää viisi kappaletta jäljellä tusinan serviisistä) seisoo odottaen kannun vierellä hopeisen sokeriastian ja -pihtien kanssa. Sinisenkirjavan kupin valkea sisäpuoli loistaa puhtauttaan samoin kuin astian ja pihtien hopea. Mistä voisi kukaan minua syyttää?!”

33. Kirjassa muutetaan maalle
Veikko Huovinen, Hamsterit

”Hamsterin silmiin ilmestyy teräksinen kiilto. Hän päättää taistella!
– Kaikkea saa tuoreena? Kysyy hän hieman ivallisesti. – Ehkä kaupungissa. Ehkä kauppalassa. Mutta täällä! No, yleisestikin ottaen on tämä seikka hieman kyseenalainen. Onhan kyllä tarjolla joku rupinen omena tai nahistunut appelsiini sekatavarakaupan nurkassa. Ostat päärynän ja syljet kiviä niin että tapetit ropisevat. Syöt banaanin, ja sen pirulliset kuoret ovat ikuisesti haittanasi, tupakkapöydällä, lattialla, ompelulipastossa, en tiedä missä! Mutta säilykepurkissa tuoksuvat tropiikin ihanimmat hedelmät, siellä humisevat lauhojen merten rantapuut, sinne peltikuoren ja etikettien simpukankuoreen on talletettu sadonkorjaajien eksoottinen laulu ja muu rupattelu. Tellu, mistä otat tuoreen persikan, yhtä mukavan siloisen kuin puolimaailman naisen poski, ja mistä löydät kirsikan tai ananaksen sydäntalvella, mistä aprikoosin tai suolatut pähkinät?”

 

34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus
Ayòbámi Adébáyò, Älä mene pois

”»Missä aviomiehesi on? Onko hän kotosalla?» Baba Lola kysyi silmäillen ympärilleen kuin olisin piilottanut Akinin jonkin tuolin alle.

»Kyllä, sir, hän on yläkerrassa. Menen kutsumaan hänet, kunhan olen tarjonnut teille juotavaa. Mitä ruokaa laittaisin? Jamssisurvosta?»”

 
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
Jenni Räinä, Suo muistaa (luettu vuonna 2024)

”Juho lapioi turvetta säkkien päälle. Viena sammutti sahan, haki lapion ja tuli ojan vastakkaiselle puolelle. He eivät puhuneet. Vetinen turve kasteli housut, lapio hiersi käsiä ja työ poltteli selässä.
’Ruokatauko’, Hanni huhuili.
Ilman toista kehotusta he kävelivät suon keskellä olevalle metsäsaarekkeelle. Hanni oli levittänyt varpujen päälle liinan, jonka kupruilevalla pinnalla oli leipää, papu-perunasalaattia ja suolakurkkuja.
‘Aletaanpa syödä niin jaksetaan’, Juho kehotti.”

 

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja
Marjaneh Bakhtiari, Mistään kotosin

”Amir ja Panthea olivat kattaneet pöytään makeisia hopeakulhoissa (luuli Karin, vaikka oikeasti kulhot olivat kyllä tavallista metallia), hedelmiä kristallikulhoissa (oikeastaan paksua lasia) ja, onko kummempaa kuultu: Niillä oli sellainen laite, jolla riisistä sai vähän niin kuin kovakuorisen kakun. Mutta se oli hirveän hyvää. Ser…, sesh…, en minä nyt jaksa muistaa sen nimeä, mutta sahramia siinä kuulemma ainakin oli!”

 

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
Svetlana Aleksijevitš, Tšernobylista nousee rukous

”Kuulimme radiosta, että kaupunki evakuoitaisiin kolmen tai ehkä viiden päivän ajaksi. Ottakaa mukaan lämmintä vaatetta ja verryttelypuvut, sillä joudutte asumaan metsässä. Teltassa. Ihmiset suorastaan ilahtuivat: päästään luontoon! Juhlitaan vappua luonnon helmassa! Miten erikoista! Evääksi tehtiin saslikkeja ja ostettiin viiniä… Mukaan otettiin kitaroita ja nauhureita… Vietettäisiin hauskaa kevätjuhlaa! Vain palomiesten vaimot itkivät.”

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet
Mikael Bergstrand, Delhin kauneimmat kädet

 

”’Jos monsuuni tulee Delhiin ennen kuin mangosesonki on ohi, se tuo onnea’, hän sanoi ja työnsi hedelmänpalan suuhuni.
Hymyilin vaikka olin lähinnä haikea, kuten silloin kun mansikkakausi päättyi Ruotsissa ja tiesin että menisi melkein vuosi ennen kuin pääsisin taas nauttimaan niistä. Intiaan tullessani en edes pitänyt mangosta. Mutta Preeti oli opettanut minut rakastamaan pehmeärakenteista ja hieman pistävän makeaa hedelmää. Siitä lähtien kun Preeti tuli ensimmäisen kerran asuntooni ja toi tupaantuliaislahjaksi korillisen mangoja, hän ja mangot olivat liittyneet mielessäni yhteen.”

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
Jenny Kangasvuo, Hiukset takussa

”Haemme pizzat lähikänkkylästä ja syömme. Kahdestaan oleminen on murtanut jäätä, ja nyt puhumme jostain niinkin arkisesta kuin erilaisista pizzan täytteistä. Meille molemmille ananas kelpaa, ja savupororouhe on tietysti pelkkää pelleilyä verrattuna oikeaan poronlihaan. Syönnin jälkeen jatkamme lukemista, nousemme seisomaan ja haeskelemme niitä asentoja ja liikkeitä, joita ohjaaja meiltä haluaa.”

 

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma
Sanmao, Tarinoita Saharasta

”Pian ensimmäiset vartaat olivat kypsiä. Poika pani lihat vadille ja tarjoili ne meille. Miespuoliset vieraat ja minä otimme kukin yhden vartaan. Kamelin kyttyrä oli käytännössä pelkkää rasvaa. Liha ja maksa menettelivät. Kun söin, poika tuijotti minua herkeämättä. Hymyilin hänelle ja iskin silmää merkiksi siitä, että ruoka maistui.”

41. Kirjassa syntyy lapsi
Shelley Read, Minne virta kuljettaa

”Ja silti kasvava vatsani kertoi, että arkisesta aherruksesta ei löytyisi turvaa loputtomiin. Helmikuussa minun piti siirtää hameiden nappeja, jotta ne mahtuivat päälle. Minulla oli joka aamu sudennälkä, ja samalla minua oksetti. Tavalliset aamuiset tuoksut – munat, pippuri, kinkku, leivät, voi, jopa tallin ja polttopuiden haju, kun niitä tuulahti ovesta isän astuessa keittiöön – ne kaikki työntyivät sisääni niin voimallisina, että pakenin usein käymälään oksentamaan. Maaliskuun lopulla päälleni mahtui enää yksi A-mallinen mekko. Poskeni olivat pyöristyneet, sormeni paisuneet paksuiksi, vatsa työntyi esiin suurena kuin meloni yhä ahdistavampien villapaitojen alta. Huhtikuussa tiesin, että minun oli lähdettävä kotoa.”

42. Kirjan nimessä on alaotsikko

Veli-Pekka Lehtola, Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään

“Asuntolalapset eivät myöskään alistuneet täysin viralliseen järjestykseen, kuten lukuvuoden 1965–1966 Ivalon keskikoulun asuntolan ruokakapina osoitti. Jopa poliisitutkintaan johtaneessa tapauksessa oppilaiden sietokyvyn ylittämisen aiheutti huono ruokahuolto. Syksyn mittaan tarjoillut vetiset perunat, hapantunut hernekeitto ja homeiset makkarat olivat syynä kapinaan, jonka tavoitteena oli asuntolanhoitajan erottaminen. Viikkokausia valmisteltu mellakka roskakorirumpujen ja iskulauseiden säestyksellä ajoittui yöhön. Asuntolanhoitaja joutui sulkeutumaan huoneeseensa kapinajulisteita kantavan poikajoukon tieltä. Sisälle päässeillä poliiseilla oli vastassa tuolien ja pöytien barrikadi poikien kerroksen väliovien edessä. Kymmentä oppilasta rangaistiin joko asuntolasta tai kokonaan koulusta erottamisella.”

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä
Anne Applebaum, Punainen nälkä – Stalinin sota Ukrainassa

”Ihmisruumiin nääntyminen nälkään, kun se pääsee alkuun, noudattaa aina samaa järjestystä. Ensimmäisessä vaiheessa ruumis kuluttaa glukoosivarastonsa. Seuraa äärimmäinen nälän tunne ja sen mukana jatkuvat ajatukset ruoasta. Toisessa vaiheessa, joka voi kestää useita viikkoja, ruumis alkaa kuluttaa omia rasvojaan, ja organismi heikkenee jyrkästi. Kolmannessa vaiheessa ruumis ahmii omia proteiinejaan kannibalisoiden kudoksia ja lihaksia. Lopulta iho ohenee, silmät pullistuvat, alaraajat ja vatsa pöhöttyvät äärimmäisten häiriötilojen saadessa ruumiin pidättelemään vettä. Pienetkin ponnistukset aiheuttavat valtavan uupumuksen. Kehityskulun myötä kuolemaa voivat nopeuttaa erilaiset sairaudet: keripukki, kvasiorkor, marasmi, keuhkokuume, lavantauti, kurkkumätä ja laaja kirjo suoraan tai epäsuorasti ruoan puutteesta johtuvia tulehduksia ja ihotauteja.
Vuoden 1932 syksyllä ja talvella ilman ruokaa jääneet Ukrainan maalaiset alkoivat kokea kaikkia näitä nälän asteita keväällä 1933 – elleivät sitten jo aikaisemmin. Vuosia myöhemmin jotkut eloonjääneistä pyrkivät kuvailemaan noita kauheita kuukausia kirjallisissa kertomuksissa ja tuhansissa haastatteluissa. Toisille, jotka onnistuivat selviämään hengissä tämän ajanjakson läpi, kokemus oli niin hirvittävä, että he eivät kyenneet muistamaan siitä mitään.(…)”

 

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen
Liisa Karvinen, Japani hymyn takana

”Kokki Itō kuvailee, kuinka vuosisatojen ajan on ajateltu, että pyhien vuorten antimet antavat keholle kaikki ne ravintoaineet, joita tarvitsemme, ja lisäksi ne pitävät meidät tasapainossa vuodenaikojen ja luonnon kanssa. Kesällä esimerkiksi vesipitoinen tuorekurkku viilentää, ja talvella juurekset pitävät lämpimänä. Pyhät vuoret eivät siis huolehdi ihmisestä vain henkisesti vaan konkreettisestikin antimiensa avulla. Ja Japanissa kun ollaan, moni pöytäseurue tilaa juomiseksi olutta. Pappi toimii tarjoilijana, sihauttaa isot pullolliset Sapporo-olutta auki ja toivottaa hyvät illanjatkot: »Nauttikaa illasta, käykää rauhassa kuumassa kylvyssä ja nukkukaa hyvin. Aamulla olette tervetulleita osallistumaan vuoren huipulla sijaitsevan pyhäkön Sanjin Gōsaidenin jumalanpalvelukseen. Sen jälkeen on tarjolla aamiaista.»”

 

45. Kirjassa pelataan
Juha Itkonen, Kaikki oli heidän

”Vilho ei osannut vastata. Se mitä ukki hänelle sanoi oli tärkeää, hän tajusi kyllä, mutta hän ei pystynyt reagoimaan, hän ajatteli edelleen pinjansiemeniä ja siianmätiä. Lähimarketin juustotiskin silmänkantamattomuutta ja isää parhaillaan tiskin äärellä tekemässä huolellisesti harkittuja valintojaan, omaa hetkellistä riemuaan tehtyään netissä hyvät kaupat tai avatessaan jostain Kiinasta saapunutta pakettia. Futista, sitä että isä niin kiihkeästi halusi hänen pelaavan ja menestyvän – se oli samaa yltäkylläisyyttä ja siis samaa möykkyä. Tosin isän jalkapalloinnossa oli myös jotain vilpitöntä, isä oikeasti puhtaasti ja jotenkin liikuttavasti nautti hänen osaamisestaan. Nautti Vilho siitä itsekin. Kyllä hän oli nauttinut futiksesta, oli mahtava tunne kun oikeastaan edes yrittämättä osasi jonkin asian, jonka oppimiseen muut joutuivat näkemään vaivaa. Kun vaivaa sitten vähän näki, kohosikin nopeasti seuraavalle tasolle ja sitten taas seuraavalle, helposti ja mutkattomasti kuin jossain Mario Kartissa, jota hän pelikavereidensa kanssa jauhoi silloin kun ei potkinut palloa. Mutta mihin se kaikki tähtäsi? Ketä vastaan hän kilpaili? Hänen olisi pitänyt antaa kaikkensa, ruumiinsa ja sielunsa, antaa vielä paljon enemmän kuin Ilmari edes ymmärsi, ja mille: jalkapallolle? Jalkapallolle! Maailmassa oli oltava jotain merkityksellisempää.”

 

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta
Iida Turpeinen, Elolliset (luettu vuonna 2024)

”Heidän kapteeninsa on kuollut, eikä hevosia kuulu, mutta tänään he viettävät joulua, kokoavat yhteen loput, vettyneet jauhot ja paistavat kakkuja hylkeenrasvassa, kohottavat teelasejaan kuin joisivat hyviä viinejä, pitävät puheita kapteenilleen ja skoolaavat keisarinnalle tietämättä, että heidän matkansa aikana myös keisarinna on jättänyt tämän elämän. Steller, kanttorin poika, laulaa joululauluja, ja pienen hetken he ovat jossain muualla.”

 

47. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä
Chi Zijian, Puolikuu, suom. Rauno Sainio (luettu vuonna 2024)

”Tarina kertoo, että esi-isämme kasvattivat poroja jo kauan sitten, kun kansamme vielä eli Lenajoen laaksossa. Siellä metsät olivat reheviä, ja jäkälää kasvoi kaikkialla ja niin runsain määrin, että poroille riitti ravintoa enemmän kuin kylliksi. (…)
Poron maito on makea lähde, joka aina aamuisin virtaa kurkkuihimme. Pyyntiretkillä poro palvelee oivana apurina, ja kun metsästäjät lastaavat saaliinsa poron selkään, se kantaa kuorman mukisematta kylään. Muuttoretkillä ne eivät kanna vain ruokaa ja tavaroitamme vaan tarjoavat myös kyydin naisille ja lapsille ja vanhoille tai muuten heikoille.
Kaiken lisäksi porot eivät juuri tarvitse ihmisen huolenpitoa. Ne etsivät itse ravintonsa metsästä, joka on niiden ruokavarasto. Keväisin ne syövät jäkälän ohella heinää, ruohoja, kortetta ja muita kasveja. Kesällä ne rouskuttavat koivun ja pajun lehtiä, ja kun koittaa syksy, ne herkuttelevat sienillä. Ne syövät aina hillitysti.(…)”

48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä
Kevin Chen, Aavekaupunki, suom. Rauno Sainio

”Kauan sitten, kun hän oli tulossa käymään Taipeista, pikkuveli oli pyytänyt tuomaan McDonald’sin ruokaa. Pikaruokaketju oli juuri avannut Taipeissa ensimmäisen ravintolansa. Uutisissa kerrottiin, että yhtiö oli ensimmäisen viikon aikana tehnyt kaikkien aikojen myyntiennätyksensä. Shu-li joutui jonottamaan todella pitkään. Aterian ostettuaan hän meni linja-autoasemalle ja hyppäsi kyytiin. Matka ranskalaisten, hampurilaisen ja Coca-Colan kanssa kesti useita tunteja. Kun hän tuli perille, ruokapöytä oli tyhjänä. Koko perhe odotti Taipeista tuotua pikaruokaa. Hän muisti yhä, miten T’ien-hung pureksi nahistuneita ranskalaisia otsa kurtussa. Hampurilainen maistui happamalta, kolan hiilihapoista oli jäljellä enää muisto. Juoma oli kuin sokerilla maustettua vettä, jossa oli palaneen sivumaku.”

 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024
Ingeborg Arvola, Jäämeren laulu

”– Jäämeren ranta, minä sanon ja maistelen sanaa. Siellä voi pyytää rasvaista kalaa vuoden ympäri. Ruijan vuononhaarat kuhisevat lotaa ja turskaa, niihin tyhjentymättömiin ruokatarjottimiin voi vain heittää koukkunsa eikä kenenkään tarvitse nähdä nälkää.”

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Tina Harnesk, Lumeenkylväjät

”Kaj ajatteli usein, että oli pohjoiseen muuttaessaan ollut jotenkin aliravittu. Ja nyt hänen ruumiinsa ilmaisi hyvin selvästi, minkä puutteessa se oli ollut ja mitä ilman se ei pärjännyt. Tätä ilmaa. Tätä rauhaa ja hiljaisuutta. Pysyvyyttä. Kaikkea sitä, mikä oli ihan oikeasti olemassa. Täällä asiat tehtiin syystä. Tie aurattiin, jotta sitä pitkin pystyisi ajamaan. Puuta poltettiin, jotta talo lämpiäisi ja hengittäisi. Kaikki oli niin saakelin luonnollista ja ymmärrettävää! Jopa vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat olivat tärkeitä. Kahvinjuonti Micklaksen kanssa, koska siteitä, joita täällä elämiseen tarvittiin, täytyi ylläpitää. Lounas Noomin ja Pallen kanssa, koska yksikään ihminen ei ole saari. Kyläyhteisö oli elävä, se sykki omaan rauhaisaan tahtiinsa, eikä Kaj ollut ennen tuntenut mitään sen kaltaista. Guovddon verisuonet kulkivat ihmisestä toiseen sitoen heidät yhteiseen ytimeen. Kaikkia tarvittiin, jotta Guovddon sydän löisi. Se oli kaunista, se oli yksinkertaista. Ja Kajsta oli ihanaa, että hänen arjellaan oli tarkoitus ja suunta.”