Oululaisten ruokabloggaajien porukka kävi toissa kesänä Posiolla ja viime kesänä Inarissa. Tänä vuonna matka vei eteläisempään Suomeen, kun reissasimme Kuopioon ja Punkaharjulle.
Ensimmäinen vuorokausi vietettiin Kuopiossa, jossa olisi ollut herkullista syötävää pitemmäksikin aikaa. Ensimmäiseksi lounaspaikaksi valikoitui GastroBar B/P (yläkuvassa järvikalatacot), ja illallispaikaksi huippuherkullista ruokaa tarjoileva Musta Lammas, jossa teimme kesäretken Savoon kesäisen elämysmenun avulla.
Alla Mustan Lampaan elämysmenukokonaisuuteen kuulunut sieniruokalaji, joka kuulosti olevan monen suosikki (sieniliemi eli Sotkanniemen perunaa, mustaa valkosipulia, kirveliä, sieniä ja Hauhalan hanhen keltuaista), mutta kaikki muutkin ruokalajit olivat aivan mahdottoman hyviä.
Myös Mustan Lampaan viinisuositukset osuivat harvinaisen nappiin (etenkin bonusruokalajiksi otetun tartarin kohdalla!).
Kauppahalli ja tori ovat Kuopiossa ehdottomasti kokemisen arvoisia paikkoja. Loistava tapa viettää aurinkoista kesälauantaita. Hanna Partasen kojulla pääsin lisäksi maistamaan paikan maineikasta lihapiirakkaa.
Opin, että aitoon lihapiirakkaan ei laiteta sinappia tai ketsuppia eikä mitään muutakaan mausteainetta. Kojusta löytyi Aamulehdessä 4.11.2017 julkaistu artikkeli "Lihisten aatelinen ei kaipaa täytettä", jossa kirjoitettiin seuraavasti:
”Jos et ole koskaan maistanut Kalakukkoleipomon Hanna Partasen lihapiirakkaa, olet menettänyt paljon. Kyseessä on nimittäin ehdoton lihapiirakoiden aatelinen.
Siinä missä tavallisella snägärillä lihapiirakka avataan ja sen väliin tungetaan nakkeja, höyrymakkaraa, munaa, kurkkusalaattia sekä ketsuppia ja sinappia, Kuopion perinteisimmällä piirakkakojulla meininki on aivan toinen.
Lihapiirakka myydään ja syödään sellaisenaan. Myyjä ei edes kysele mahdollisia lisätäytteitä eikä niitä ole torikojussa tarjollakaan. Hyvä niin, sillä maku on itsessään taivaallinen.”
Hanna Partasen kojulta sai myös minikalakukkoja, jollaista pääsin myös pikkuisen maistamaan. Todella hyvää!
Kuopiosta matka jatkui Savonlinnaaan ja
Lettukahvila Kalliolinnaan. Upea paikka ja herkullinen lätty lakkahillolla ja kinuskikastikkeella. Myös suolaisia täytevaihtoehtoja olisi ollut tarjolla.
Alkujaan matkan määränpäänä oli tarkoitus olla Hotel Punkaharju, mutta se lopetti harmillisesti toimintansa muutamaa viikkoa ennen kuin pääsimme paikalle. Onneksi Punkaharjulla oli muitakin majoitusvaihtoehtoja, ja niinpä yövyimme
Kruunupuistossa.
Illalla kävimme syömässä Puruveden rannalla
Cafe Rantakivessä, joka osoittautui harvinaisen antoisaksi kokemukseksi. Alla olevissa kuvissa muun muassa Puruveden muikkuja. Vahva suositus.
Sähkäautoilijoina kävimme vielä paluumatkalla Kuopion
Juustoportissa lataamassa autoa ja syömässä lounasta. Paikassa oli samaa henkeä kuin
Japanin michi-no-eki -tienvarsiasemilla.
Myös Juustoportissa oli michi-no-ekien tavoin myynnissä paikallisia tuotteita. Heidän omien juustojensa ohella myymälän hyllyistä löytyi muun muassa lähiseudun panimoiden oluita. Mukaan koti-Ouluun lähti leipäjuustoa ja lakkahilloa.
Muita kesäreissuja ei olekaan suunnitelmissa ennen elokuuta, jolloin lähden junalla muutamaksi päiväksi työmatkalle Mikkeliin sekä sieltä edelleen Kouvolaan ja Luumäelle.
Eli itäinen Suomi kutsuu taas!
