Huiput vuonna 2010

Tämä vuosi toi tullessaan monenlaista harminaihetta, mutta onneksi tähänkin vuoteen mahtui myös monia hyviä hetkiä. Ja hyviin hetkiin liittyy tietenkin usein jonkinlaista hyvää syötävää.

Opin tänä vuonna hahmottamaan makuja entistä paremmin. Maaliskuussa minulle selvisi muun muassa karvaan maun salaisuus. Makujen hahmottamisen kautta olisi toiveissa oppia jossain vaiheessa kokkaamaan pikkuisen paremmin. Jää nähtäväksi.

Tässä vuoden parhaat reseptit:

Tammikuu: Tomaatti-fetasalaatti.

Helmikuu: Punajuuripihvit, karamellisoidut sipulit ja uunijuurekset. Uunijuureksista on muodostunut muuten koko syksyn kestosuosikki, jota olen kokannut sekä arki-iltaisin itselle että viikonloppuna vieraille.

Maaliskuu: Kavereiden tekemä makeantulinen bataattikeitto.

Huhtikuu: Elämäni pahin ruokamyrkytys ajoittui tähän kuuhun, eikä blogin reseptiantikaan ole ollut näinä viikkoina näköjään kovin kummoinen. Sanotaan nyt sitten vaikka tomaattileivät.

Toukokuu: Pestosandwichit ja tomaattikeitto. Tomaattiset sapuskat näköjään hallitsevat syystä tai toisesta tätä listaa.

Kesäkuu: Kreeta ja vuoden paras ateria. Kalanyytit olivat makoisia, samoin juhannuksen mansikkasalsa, mutta pakko sanoa silti suosikkikalakeittoni bouillabaisse. Siinäkin on tomaattia, klup.

Heinäkuu: Flammenkuchen, yksi vuoden parhaista ruokatuttavuuksista.

Elokuu: Parsakaali-cashewsalaatti oli makoisa salaattituttavuus, mutta ehkä minun pitää olla tyylilleni uskollinen ja valita tomaatti-leipäsalaatti.

Syyskuu: Nellen ohralisäke.

Lokakuu: Yllä oleva kuva on lokakuulta, yhdestä kokkailuhenkisestä illanvietosta, joka on jäänyt monen muun tapauksen tavoin postaamatta. Kuukauden resepteistä on vaikea valita, mutta sanotaan nyt sitten vaikka fetaisat lihapullat ja yrttiperunamuusi.

Marraskuu: Hunajainen hirvipalapaisti.

Joulukuu: Marjakokkaus oli loppuvuonna pop. Puolukoista saa aikaiseksi kastikkeen, ja mustaherukoista mukavan sorbetin.


Ruokavuosi oli siis kerrassaan antoisa, mutta seuraavasta tulee uskoakseni vielä parempi. Olen nimittäin toiveikas, että ehtisin ensi vuonna blogata taas tähänastista pikkuisen enemmän. Kiitokset kaikille tästä vuodesta!

Hirvileivät

Ville osallistui taannoiseen reseptikisaamme tällaisilla hirvileivillä, joiden avulla keksin kätevästi käyttöä pakasteeseen päätyneille punaviinimarjoillemme.

Minulla oli käytössäni marinoimatonta hirvenpaistia, mutta oikein hyvin sekin ajoi asiansa tässä yhteydessä. Annoksessa oli mukavia vastamakuja, joten tykkäsimme tästä kyllä kovasti. Sinappisovellus samasta aiheesta ei toiminut kuulemma ollenkaan yhtä hyvin.

Vasaleivät

paahtoleipää
smetanaa
hirvenvasan paisti

marinadi vasalle:
pari valkosipulinkynttä
timjamia
rypsiöljyä
suolaa
pippuria
punaviinietikkaa

marjaisa yllätys:
punaviinimarjoja
hirven paistinlientä
portviiniä
pippuria
suolaa

Sekoitetaan marinadi ja annetaan vasan uiskennella siinä 1-2 vrk, välillä käännellen, jos tarvis. Paistetaan miedossa lämmössä uunissa roséeksi. Jäähdytetään (hyvä olla jääkaapissa esim. yön yli).
Tehdään marjaylläri. Sekoitetaan aineet ja keitellään kasaan, noin puoleen on varmasti hyvä.
Paahdetaan leivät, leikataan kuoret pois. Sivellään päälle smetanaa. Siihen päälle siivu (kylmää) paistia ja marjaylläriä. Voi laittaa myös pöytään ainekset erilleen, niin pääsevät vieraatkin kokkailemaan.

Huomenna luvassa linkitykset vuoden parhaisiin ruokaohjeisiin. Saa nähdä mitä kaikkea reseptiarkistoista löytyykään.

Jouluisa jälkiruoka

Joulupäivän jälkiruoka jäi näköjään bloggaamatta, mutta tässä tämä nyt tulee. Saija-niminen lukijamme lähetti meille pari vuotta sitten kesäisen kerrosunelmansa ruokaohjeen, ja nyt saimme sille jatkoksi jouluisen kerrosunelman.

Olen viime aikoina innostunut erityisesti semmoisista kokkailuista, joihin käytetään jossain muodossa kotimaisia marjoja. Tässäkin tykästyin lakkahilloon. Lusikoin sitä myös ruuan joukkoon suositeltua määrää enemmän, ja omarien määrää vastaavasti vähensin.

Saijan Joulu-unelma

piparkakkuja
1 prk (200 g) Valio Vaniljarahkaa
1 prk (2 dl) kuohukermaa
lakkahilloa
sitruunankuorta
Omar-karkkeja pussillinen

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaniljarahka sekä lakkahilloa noin 3-4 ruokalusikallista. Raasta sekaan yhden sitruunan kuori. Paloittele Omar-karkkeja noin pussillinen, esim kolmeen osaan per karkki ja sekoita karkit muun sekaan.

Paloittele piparkakkuja tarjoiluastian pohjalle muutaman sentin kerros, levitä niiden päälle puolet rahkamössöstä, sitten uusi kerros piparkakkua ja loput mössöstä päälle. Lusikoi päällimmäiseksi vielä lakkahilloa sekä koristele piparkakkumurulla. Peitä astia ja anna maustua jääkaapissa vähintään 5 h, jotta piparkakut ehtivät mehustua pehmeäksi.

Omenamuffinssit

Meille ei jäänyt joululta juuri ollenkaan ylimääräistä ruokaa (kinkkukin oli tänä vuonna sen verran pieni, että se on jo kadonnut parempiin suihin), mitä nyt muutama sitruuna odottaa vielä käyttötarkoitustaan. Jostain syystä kuvittelin tarvitsevani joulukokkailuihin valtavan paljon sitruunaa.

Jos nurkissa sattuisi pyörimään joululta jääneitä omenoita, niistä voisi leipoa vaikka kanelilla maustettuja muffinsseja. Ohjeen otin Nigella Lawsonin uudesta Kitchen-kirjasta, jota olen selaillut viime päivien aikana vaikka kuinka moneen otteeseen:

Omena-kanelimuffinssit

2 omenaa
250 g vehnäjauhoja, maun mukaan joko spelttiä tai tavallista
2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kanelia (lisätään kahdessa osassa)
125 g ruskeaa sokeria (light brown sugar) + 4 tl päälle ripoteltavaksi
125 ml hunajaa
60 ml juoksevaa luonnonjugurttia
125 ml kasvisöljyä
2 munaa
75 g manteleita
+ 12 muffinssivuokaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja levitä muffinssivuoat valmiiksi pellille.
Kuori omenat ja ota siemenkodat pois, leikkele kuutioiksi ja aseta sivuun.
Mittaa jauhot, leivinjauhe sekä 1 tl jauhettua kanelia kulhoon.
Vispaa toisessa kulhossa yhteen 125 g ruskeaa sokeria, hunaja, jugurtti, kasvisöljy sekä munat.
Hakkaa manteleita esim. huhmareessa karkeaksi rouheeksi, mukana saa olla myös isompia mantelinpaloja. Yhdistä puolet manteleista jauhoseokseen. Loput mantelit laitetaan pieneen kulhoon, jonne kipataan myös teelusikallinen kanelia ja 4 extra-teelusikallista sokeria. Tästä tulee muffinssien päällyste.
Sekoita kuiva jauhoseos kosteaan sokeriseokseen. Lisää kuutioidut omenat ja sekoita niin, että ainekset yhdistyvät, mutta ei yhtään enempää. Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja ripottele pinnalle mantelipäällystettä.
Aseta pelti uuniin ja paista noin 20 minuuttia, missä ajassa muffinssien pitäisi nousta ja saada kaunis väri (omassa uunissamme olisi riittänyt vähän lyhyempikin aika).
Ota pelti uunista ja anna muffinssien levätä viiden minuutin verran ennen jäähdytysritilälle asettamista.

Sokerin määrä oli ohjeessa omaan makuuni ihan liian suuri, mutta muuten olin omenaisiin muffinsseihini oikeinkin tyytyväinen.

Jauhantajoulu osa 6: Koukkuselkä suortui

Jauhantapajallamme oli tänä vuonna hyvinkin mieleenpainuva ja mukava joulujuhla. Tässä tapahtumia pääpiirteissään:

-Aatonaattoiltana oli vuorossa tuttuun tapaan kuusen koristelu. Onnistuin siinä säntäillessäni ja kumarrellessani venäyttämään selkäni, mutta onneksi laulukin lupaa, että jouluna kesä tulee talven keskelle ja koukkuselkä suortuu. Jouluaaton aamupäivänä kipu onneksi helpotti eikä jäykkäselkäisyys vaivannut enää joulurauhan julistamisen jälkeen.

-Näimme jouluaattona kaikkia perheenjäseniämme, mikä oli aivan mahtavaa ja jätti meille molemmille mukavan mielen koko loppujouluksi.

-Jouluaaton yltäkylläisen ruokapöydän tähtimurkinaksi kohosi isosiskon tekemä punasipulihilloke, joka sopi erinomaisesti sekä kylmien että kuumien ruokien kaveriksi. Kaikki muukin maistui kyllä vähän liiankin hyvin.

-Lastenpelien äärellä viihtyy hyvin aikuinenkin. Eläinpyramidi rocks.

-Joulupäivän aterialle oli pakko saada karamellisoitua sipulia, joka sopikin jouluruokien kanssa ällistyttävän hyvin yksiin. Viipaloitua sipulia paistetaan hetken aikaa voissa, minkä jälkeen sekaan lorautetaan hunajaa ja balsamicoa. Maustetaan suolalla ja pippurilla sekä annetaan hautua.

-Happamen ja makean yhdistelmää pääsi testaamaan myös vanhassa kunnon isoäidin salaatissa. Ihmettelin salaatinkastikkeen nuljua makua, kunnes muistin, että sokeri uupuu. Suola ja etikka eivät yksin riitä.

Tässä jouluisa kasvissyöjän lautanen, jossa kinkun virkaa ajaa mainion suolainen ja mukavasti viipaloitava punajuuripatee:

Lautasella on sipulin, isoäidin salaatin ja punajuuripateen ohella karamellisoituja brandybataatteja, lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä yhdestä joulupaketista paljastunutta kasvispitoista etikkasäilykettä. Myös lautasella saa olla mieluusti vähän happamampaakin makua.

Punajuuripateen ohjeen lähetti syksyiseen reseptikilpailuumme Head isu:

Punajuuripatee (ohje alun perin Marttaliiton sivuilta)

5-6 (n. 600 g) punajuurta
3 sipulia
1-2 rkl öljyä
5 munaa (neljäkin riittää)
1 dl kahvi- tai kuohukermaa
150 g sinihomejuustoa
½ tl mustapippuria
1-2 tl rakuunaa tai jotain muuta yrttiä
½ tl suolaa

Keitä punajuuret kypsiksi ja kuori. Hienonna sipulit ja kypsennä niitä öljyssä pannulla muutama minuutti.
Soseuta punajuuret ja sipuli monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella, lisää munat, sitten kerma, juusto muruina ja mausteet.
Kaada seos voideltuun pitkänomaiseen n. 1,5 l vuokaan (silikonivuoka on tosi kätevä tähänkin tarkoitukseen). Nosta vuoka isompaan vuokaan, jossa on vettä. Kypsennä 150 asteessa n. 1½ tuntia. Kumoa jäähtyneenä tarjoiluvadille. Voi tarjota myös lämpimänä. Lisäksi voi tehdä kermaviilikastikkeen mieleisillä mausteilla.

-En yleensä nuku ikinä päiväunia, mutta joulupäivänä olin taas koko ajan sohvannurkassa pienillä torkuilla. Pitäähän sitä vissiin edes yhtenä päivänä vuodesta nukkua univelkoja pois.

-Tapaninpäivänä en ajatellut ruokaa juuri ollenkaan, ja joku saattoi jopa nähdä meidät läheisellä huoltoasemalla makkaraostoksilla (syy siihen selvinnee teille myöhemmin). Sitä ennen olin ehtinyt hulahtaa tapaninkävelyllä heikkojen jäiden läpi kylmään veteen, mutta onneksi jauhanta-apurini sai noukittua minut saman tien takaisin kantavamman jään pinnalle. Onneksi vettä oli vain vyötäröön asti ja vaatteita sen verran lämpimästi päällä, etten ehtinyt kylmettyä juuri ollenkaan.

-Tänään meillä vietetään vielä jouluruokarääppiäisiä, mutta huomenna on pakko päästä kokkaamaan jo jotain muutakin. Niin kuin vaikka tomaattikeittoa tai chilillä ja valkosipulilla maustettua katkarapuruokaa.

Joulun taikaa

Tässä vielä pari joulun alla tehtailtua ruokalajia, joiden onnistumisesta ei siis vielä tässä vaiheessa ole juuri minkäänlaisia takeita. Ensiksi suppilovahverohilloke, joka toteutui kätevästi netistä poimitulla ohjeella:

Ravintola-Teatterin suppilovahverohilloke

1/2 l tuoreita suppilovahveroita
1 1/2 dl kuivattuja aprikooseja
1/2 punasipuli
1 rkl voita
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl vettä
1 1/3 dl sokeria
1 rkl tuoretta timjamia
1 laakerinlehti
ripaus suolaa

Liota kuivattuja aprikooseja yön yli vedessä.
Kuutioi liotetut aprikoosit ja hienonna timjami. Pilko punasipuli pieneksi. Kuullota sipuli voissa. Lisää etikka ja sekoita.
Lisää pannulle vesi, aprikoosit, mausteet ja yrtit. Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.
Puhdista ja paista suppilovahverot ja lisää hillokkeeseen. Jatka hauduttamista vielä 5 minuuttia. Tarjoa esimerkiksi rucolan, pähkinöiden ja sinihomejuuston kanssa alkuruokana.
(ohje: kalle lindroth)

Maku oli keittelyn jälkeen hyvinkin suppilovahveroinen, mutta saa nähdä, josko yön aikana tapahtuisi tasoittumista. Ihan mukavasti tuohon tuli kuitenkin makuja ja vastamakuja.

Antti Vahteran ja Visa Nurmen Skandimania-kirjassa on aivan mahtavia ohjeita joulukaloihin, joten sieltä oli luonteva poimia vinkkiä myös suunnitelmissa olleeseen jääkellariloheen.

Jääkellarilohi

1-2 kg tuoretta lohta

Liemi:
2 litraa vettä
200 g merisuolaa
80-100 g sokeria
1 tl kuminaa
5-6 maustepippuria
tillinvarsia

Hanki tuoretta lohta (ei kirjolohta) 1-2 kg:n pala. Nypi selkäruodot pois tukevilla kalapinseteillä. Valmista suolaliemi kiehauttamalla vesi, suola, sokeri ja mausteet. Jäähdytä liemi.
Pane kala, liemi ja tillinvarret astiaan ja laita vuoka tai lautanen painon kera päälle. Tärkeää on, että kala on kokonaan suolavedessä! Pane kala jääkaappiin (mielellään nolla-asteiseen) vähintään 4 päiväksi. Tarjoa reiluina, vajaan sentin paksuisina, viipaleina tumman leivän ja sinappimajoneesin kera.

Saa nyt sitten nähdä, miten tuon kanssa käy. Ei oikein viitsi säätää omaa jääkaappia nolla-asteiseksi, ja ulkonakin on juuri nyt hiukan liian kylmä. (Skandimania-kirjan kuvassa suolaliemi oli nimittäin jäässä.)

Mutta nyt jauhantapajamme toivottaa kaikille oikein tunnelmallista joulua (sekä ryhtyy itse joulusinapin keittoon).

Salmiakkiset suklaatryffelit

Olen tuskaillut useammankin ihmisen kanssa, kuinka ankeaa on joutua tekemään joulukuussa ylenmäärin töitä. Tai ei se töiden tekeminen sinänsä tietenkään ankeaa ole, kun työssäni ei ole mitään vikaa, mutta joulukuussa pitäisi olla runsaasti aikaa myös kynttilöiden polttelemiseen, kokkailemiseen ja yleiseen tunnelmoimiseen.

Uusien reseptien kokeilu taitaa jäädä tänä jouluna aika vähäiseksi, mutta toki tällaisen pinttyneen ruokabloggaajan pitää kokkailla aina jotain vähän entuudesta poikkeavaakin. Tänä vuonna haaveissa on suppilovahverohilloke, mutta se haave saattaa kaatua suppilovahveroiden puutteeseen. Syksyisten reseptikilpareseptien kokkailu nimittäin verotti taloutemme sienivarantoja varsin mukavasti.

Suunnitelmissa on ollut myös erään lukijamme taannoin suosittelema Brandied Candied Sweet Potatoes -ohje, ja tietenkin punajuuresta on pakko tehdä tarjolle jotakin. Salaattiosaston voisi hoitaa vanhalla kunnon isoäidin salaatilla, vaikka ohje onkin paremmin kesäkuukausiin sopiva.

Perinteikkäitäkin juttuja on tietenkin pakko saada pöytään. Minulle ainoa pakkomielle taitaa tosin olla ylikypsäksi paistetun joulukinkun ohella lanttulaatikko, joka on meikäläisen jouluherkku numero yksi.

Joulun ruokaviemiset hoituvat juustoilla, mädillä ja saaristolaisleivällä. Monet antavat lahjaksi myös vähän makeampia juttuja. Minä olen aina harmitellut joulun suurta suklaatarjontaa, kun kerran salmiakki on ollut omasta mielestäni niin paljon parempaa. Tässä tuleekin salmiakinystävien vastaisku, turkinpippurirouheella höystetyt suklaatryffelit. Ohje on uudesta Ruokatorstain joulu -kirjasta:

Salmiakki-suklaatryffelit

1/2 dl turkinpippurirouhetta
1/2 dl vettä
250 g suklaata
1 dl kuohukermaa
25 g voita
Päälle: turkinpippurirouhetta

Mittaa kattilaan vesi ja turkinpippurirouhe. Keitä, kunnes rouhe on sulanut.
Paloittele suklaa kulhoon. Kuumenna kerma kattilassa ja kaada suklaan päälle. Sekoita lastalla, kunnes suklaa on täysin sulanut.
Lisää suklaan joukkoon voi ja turkinpippuriliemi. Sekoita tasaiseksi. Laita jääkaappiin kohmettumaan.
Muotoile seoksesta palloja ja pyöritä turkinpippurirouheessa. Säilytä jääkaapissa, mutta ota ajoissa huoneenlämpöön ennen tarjoamista.

Joulukarkeista puheen ollen, viikonloppuinen karpalo-valkosuklaafudge -ohje on nyt saatavilla. Kannattaa ilman muuta kokeilla.

Pikkujoulut vegehengessä

Kokoonnuimme lauantaina muutaman oululaisen ruokabloggaajan voimin kaupungin parhaiden kasvisruokabloggaajien eli Vegemisien emännöimään pikkujouluun.

Ennen kinkkukauden alkamista olikin mukava muistuttaa mieliin, kuinka paljon hyvää syötävää kasviksista saakaan aikaiseksi.





Minä tietenkin tykästyin kovasti Intian mausteilla maustettuun tomaattiseen linssi-kikhernekeittoon, jota keitän varmasti talven aikana vielä muutamaankin otteeseen.

Lisäksi vegemissit olivat tehtailleet herkullista joululeipää, hernehummusta, juustokierteitä sekä makeaksi osastoksi karpalo-valkosuklaafudgea ja piparitoffeeta. Minä en yleensä makeasta niin kovin paljon välitä, mutta tuo fudge veti kyllä melkein jalat alta:

Karpalo-valkosuklaafudge

100 g kuivattuja karpaloita
100 g valkosuklaata rouhittuna
2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
2 rkl hunajaa
4 rkl voita
2 tl vaniliinisokeria
(karpalojauhetta)

Kuumenna kerma ja sokeri paksupohjaisessa kattilassa hitaasti hämmentäen, kunnes se kiehahtaa. Lisää hunaja ja voi. Anna kiehua hiljaa kuplien ilman kantta noin vartin verran.
Ota kattila levyltä ja lisää valkosuklaarouhe, vaniliinisokeri sekä karpalot ja halutessasi hieman karpalojauhetta. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja anna jähmettyä. Koristele levy karpalojauheella. Leikkaa fudge terävällä, öljytyllä veitsellä paloiksi.

Jauhantapajallamme oli takana hyvin työntäyteinen viikko, ja viime tingassa ennen pikkujoulua keksimme vielä rynnätä kuusimetsään, joten valmistelut jäivät vähän viime tinkaan. Onneksi osaan tehdä punajuuripaistoksen vaikka silmät ummessa, joten sen tekemisessä ei kauan kestänyt (kun olin sentään hoksannut keittää punajuuret jo ennakkoon):

Punajuuripaistos

6-8 punajuurta
1/2 purjo
1 sipuli
2 dl kermaa
100-200 g aurajuustoa
1/2 sitruunan mehu
1 tl hunajaa
1 rkl kapriksia
mustapippuria, muskottipähkinää (yrttimausteita, jos siltä tuntuu)

Keitä punajuuret, kuori ja viipaloi. Laita viipaleet voideltuun uunivuokaan. Paista sipuli ja purjo öljytilkassa, lisää loput ainekset ja anna muhia hetki. Kaada seos punajuurten päälle ja kypsennä 200-asteessa n. 30 min. (jos näyttää kuivahtavan, niin päälle voi laittaa kannen tai foliota.)

Hoksasin muuten tuota ruokaa tehdessäni, että monissa viime vuosien lempiruuissani on mukana sekä sitruunaa että hunajaa. Onko makujen rakentelu oikeasti noin yksinkertaista?



Mukana kemuissa oli myös Peruspöperölän ja Insinöörikeittiön edustajisto, ja aika mahtavia juttua saimmekin maisteltavaksemme osallistujien joulunaluskiireistä huolimatta. Virpi oli laatinut tarjolle paholaisenhillon kanssa tarjottua vuohenjuustosalaattia, jouluisia kasviskierteitä (joita pihistin pari omaan eväsrasiaani) ja piparimoussea.



Pekka vastasi illan lihaisammasta annista pasteijoilla, joiden täytteenä oli kunnolla kypsyteltyä kassleria ja balsamico-viikunahilloa. Nerokas yhdistelmä! Kokintaidot tuli jälleen kerran todistettua myös mahtavalla luumusorbetilla, jota yksi jos toinenkin paikalla olijoista ryhtyi suunnittelemaan jonkinlaiseksi osaksi tulevan perjantain jouluateriaa.

Minä innostuin tekemään punajuuripaistoksen kaveriksi myös kikhernepihvejä, joista kuitenkin tuli viime tingassa pyöryköitä. Pyöryköiden kaveriksi tein jogurttikastiketta sekä aika ovelia kurkumasipuleita, jotka syntyivät sukkelasti tällä (Tuija Ruuskan Kasviskeittiö-kirjasta) otetulla ohjeella:

Kurkumasipuli

1 tavallinen tai hopeasipuli
1/2 tl kurkumaa
2-3 rkl öljyä
2 tl kokonaisia juustokuminansiemeniä
3 rkl sitruunamehua

Viipaloi sipuli ja sekoita muut raaka-aineet sipuliin. Anna maustua hetki ja tarjoile.

Tarjolla oli myös juomapuolta: glögiä sekä armaan aviomieheni tehtailemaa munatotia.

Ruoka oli siis erinomaista, mutta seura vielä parempaa. Jutustelua seuratessa tuntui, kuin olisi ollut seuraamassa harvinaisen humoristista improvisaatioteatteria.

Ruokabloggaajat ovat kyllä mukavaa porukkaa, suosittelen tutustumaan. Tapaamisia on takuulla luvassa myös ensi vuoden puolella, joten niitä odotellessa.

Mitä tehdä purjosipulista?

Kerttu osallistui reseptikisaamme Delia Smithin yksinkertaistetulla chicken & leek pot pie -ohjeella. Purjo onkin harvoin missään ruokalajissa pääosassa; lähinnä tulee mieleen muutamia soseutettuja keittoja.

Olen törmännyt tämän englantilaiseen ruokalajiin muutaman kerran aikaisemminkin. Jamie Oliver teki sitä muutaman vuoden takaisessa jouluohjelmassaan kehitellessään käyttöä joulukalkkunan jämille. Meillä ei joulukalkkunaa paisteta, joten jämäpaloillekaan ei tarvitse keksiä käyttötarkoitusta. Paistoksen possukuvioinnista päätellen olimme joka tapauksessa kovasti joulutuulella tätä ruokaa askarrellessamme.

Mutta tässä Kertun opastusta aiheeseen:

Chicken & Leek Pie

Sunnuntain Isoja Lehtitaikinalevyjä

3 kanan rintapalaa
2 purjoa
vajaa tölkki kuivaa (very dry) englantilaista siideriä
3 porkkanaa
1 laakerinlehti
ripaus timjamia

Maitojuustokastike:

500 ml maitoa
35 g vehnäjauhoja
35 g voita
ripaus cayennepippuria
100 g Cheddar-juustoraastetta
Parmesan-juustoa
ripaus muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 200 C:een. Kauli taikina ohueksi levyksi. Vuoraa korkea (noin 10 cm) vuoka, halkaisijaltaan noin 20 cm taikinalla. Jätä taikinaa piirakan kanteen.
Kuutio kanan rintapalat pieniksi suupaloiksi ja paista ne kevyesti voissa paistinpannulla. Siirrä kanat sivuun lautaselle ja pyyhkäise pannu puhtaaksi.
Pese ja pilko purjot ohuiksi suikaleiksi. Huolehdi ettei purjon sisälle jää multaa. Kuori porkkanat ja pilko ne noin 3 mm paksuiksi siivuiksi. Kuullota porkkanoita ja purjoa pienessä määrässä voita paistinpannulla noin 5 minuuttia. Kaada noin 400 ml kuivaa englantilaista siideriä kasvisten päälle. Loppu siideristä menee kokille. Lisää ripaus timjamia, suolaa ja mustapippuria, oman maun mukaan. Lisää keitokseen myös laakerinlehti. (Me lisäsimme tässä vaiheessa sekaan myös kananpalat, toim. huom.) Anna keitoksen kiehua reippaalla lämmöllä noin 10-15 minuuttia tai kunnes siideriä on jäljellä noin 0,5 dl. Jäähdytä ja poista laakerinlehti.
Raasta cheddar-juusto karkeaksi raasteeksi. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin. Anna seoksen hetken (1-2 minuuttia) kypsyä koko ajan sekoittaen. Lisää maito vähitellen koko ajan vispilällä sekoittaen. Sekoita, kunnes seos alkaa hiljalleen kiehua. Anna seoksen kiehua hiljaisella lämmöllä 5 minuuttia, välillä sekoittaen ja valvoen, ettei pala pohjaan. Seoksen pitäisi olla tasaista, kauniin kiiltävää, ei klimppistä. Lisää suolaa, mustapippuria, ripaus cayenne-pippuria ja ripaus muskottipähkinää ja sekoita hyvin. Sekoita juustoraaste lämpimän maitokastikkeen joukkoon.
Sekoita siideri-kasvisseos maitojuustokastikkeeseen ja kaada seos taikinalla vuorattuun vuokaan. Laita taikinakansi päälle, leikkaa ylimääräinen taikina pois ja purista reunat tiukasti kiinni. Koristele reunat esim. haarukalla painaen.
Voitele kansi kananmunalla. Leikkaa jäljelle jääneestä taikinasta koristeita pinnalle ja voitele myös koristeet kananmunalla. Raasta päälle parmesanjuustoa.
Paista piirakkaa noin 20-30 minuuttia, kunnes kauniin ruskea. Uuni kannattanee loppuvaiheessa laittaa alalämmölle ja jopa kääntää piirakkaa välillä uunissa. Näin ainakin meidän uunissa piirakka kypsyi tasaisessa myös sivuilta. Käytämme lasivuokaa, jolloin kypsyysasteen valvonta on helppoa. Piirakasta tulee ¨löysä¨, joten se käy kastikkeena. Lisukkeeksi perunamuusia, herneitä ja HP-kastike on ihan must! Ketsuppikin käy kyytipojaksi.

Meidän jääkaapistamme ei löytynyt munaa, joten taikinakansi jäi hiukan kuivaksi. Ja tuo parmesaanin raastaminenkin näköjään unohtui. Muutama reikä sen sijaan pisteltiin taikinakanteen haarukalla, jotta enimmillä höyryillä olisi ollut jonkinlainen poistumistie.

Karpalotoffee (ja kysyttävää)

Ajattelin antaa jonkinlaista elonmerkkiä itsestäni, vaikka minun pitäisi olla juuri nyt valmistelemassa muonitusta illalla koittavaan vegepikkujouluun.

Jouluruokien valmistelu alkaa pikkuhiljaa tulla ajankohtaiseksi, mihin liittyen minulla olisi kysyttävää. Suunnittelen tehdä yhden kaverini kanssa marsipaanikuorrutettua joulukakkua, ja ohjeistuksessa tuli vastaan ainesosa nimeltä glyseriini. Kaikenlaiset siihen liittyvät vinkit olisivat tervetulleita. Mistä sitä saa ja voiko sitä esimerkiksi korvata millään muulla?

Kuvituksena on jälleen kerran syysreseptikisan satoa: Malitsun pihlajanmarjatoffee. Toteutin ohjeen karpaloilla, kun pihlajanmarja-aika oli ehtinyt mennä reseptiä testatessa jo pikkuisen ohi.

Wellington porosta

Insinöörikeittiön Pekka osallistui taannoiseen reseptikisaamme kokonaisella reseptisikermällä, jolla syntyikin oikein herkullista evästä.

Etenkin tykkäsin tässä ateriassa marjojen monipuolisesta käytöstä. Kastikkeessa maistui mukavasti puolukka.

Lisäksi lautaselle päätyi poroa, sieniä ja juureksia, joten hyvin oli sesonkiainekset hallussa. Omalle lautasellemme ei tosin päätynyt keltajuurta, koska emme tienneet semmoisen kasviksen olemassaolosta ollenkaan. Eikä sitä kaupan vihannesosastoltakaan etsinnöistä huolimatta löytynyt. Kyse näyttäisi olevan punajuuren keltaisesta versiosta.

Ruiswellington porosta (Tyler Florencen Beef Wellington meets
karjalanpiirakkataikina)

poron ulkofile (n. 400g)
suolaa
pippuria
(dijon-)sinappia
8 siivua pekonia tai prosciuttoa

Duxelles:
250g sieniä (esim. suppilovahvero tai kanttarelli)
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
timjamia
(voita/öljyä)

Ruistaikina:
1 dl vettä
0.5 tl suolaa
2.5 dl jauhoja (ruista ja vehnää, esim. 50/50)

Valmista duxelles: Laita sienet, sipulit & timjamit blenderiin ja soseuta. Laita pannulle hautumaan, kunnes suurin osa sienien vedestä on poistunut, n. 10 min. Duxellesiä ei ole tarkoitusta paistaa, joten kaikissa ohjeissa rasvaa ei edes käytetä, vaan eipä tuo pahitteeksikaan ole.
Paista porosta pinnat kiinni kuumalla pannulla. Ripottele suolaa ja pippuria päälle ja sivele sinapilla. Tee pekonista muovikelmun päälle poron kokoinen matto. Sivele päälle duxelles, ja kääri poro kelmun avulla tiiviiksi paketiksi. Laita jääkaappiin asettumaan vartiksi.
Sekoita ruistaikinan ainekset kulhossa, ja kaulitse jauhotetulla leivinpaperilla sopivan kokoiseksi. Kääri taikina poron ympärille paperin avulla ja leikkaa ylimääräinen taikina pois.
Sivele paketti voisulalla ja paista 225C:ssä n. 15-20 min (sisälämpötila n. 56-58C). Voit sivellä voita lisää pinalle myös paiston ajan. Anna asettua n. 10 min ennen tarjoilua.

Kolme juuresta hunajaglaseerattuna

Juureksia (esim. porkkana, palsternakka, keltajuuri)
suolaa, pippuria
2 rkl hunajaa
voita paistamiseen

Kuutioi juurekset ja paista niitä pannulla hunajan keran, kunnes ne ovat pehmeitä. Ainakin keltajuuri kypsyi nopeammin, joten se ehkä kannattaa lisätä vähän myöhemmin mukaan.

Puolukkabordelaise (modattu French Laundrystä)

3 dl punaviiniä
salottisipuli pilkottuna
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
1 dl sienenkantoja duxellesin jämistä
1 porkkana
0.5 dl puolukoita
timjamia
laakerinlehti
muutama katajanmarja murskattuna
2.5 dl lihalientä
pieni nokare voita

Laita kaikki ainkset, paitsi lihaliemi ja voi redusoitumaan, kunnes nesteestä on noin 1/3 jäljellä. Lisää lihaliemi ja jatketaan redusointia 10-15 min, kunnes lopputulos on kastikemaista. Siivilöi seos arjoiluastiaan ja lisää voisulaa.

Wellingtonista voi lueskella tarkemmin Raholan syötävistä sanoista. Se on käsittääkseni kokeille aikamoinen haaste ja taidonnäyte, koska taikinakuoren sisällä paistuvan lihan kypsyyttä ei tietenkään voi oikein silmämääräisesti arvioida.

Lisäys: Meillä poro meni aika kypsäksi, koska alkuperäiseen ohjeeseen oli luiskahtanut liian pitkä paistoaika (puoli tuntia). Uusi suositus on 15-20 minuuttia riippuen siitä, minkälaiseen paistoasteeseen kukanenkin haluaa pyrkiä. Aiheeseen liittyvää lisäohjeistusta löytyy täältä.

Mustaherukkasorbetin veivaaminen onnistui aika hyvin ilman jäätelökonettakin. Tai vähän hileiseksi tuo jäi, mutta ainakin maku oli mukavan mustaherukkainen.

Mustaherukkasorbetti (sovellettu täältä)

350 ml vettä
185g sokeria
1 sitruunan mehu
500g mustaherukoita
5 cl vodkaa
5 cl creme de cassista
tuoreita marjoja (tai esim. mangoa, kun ei noita tuoreita marjoja oikein enää saa)

Kiehauta vesi, sokeri ja sitruuna. Poista lämmöltä ja anna jäähtyä. Lisää mustaherukat ja laita blenderiin. Siivilöi, lisää viinakset ja valmista jäätelökoneen ohjeen mukaisesti. Tarjoile tuoreiden marjojen kera ja lorottele vähän cassista päälle.

Kurkkukeitto

Taannoista reseptikilpailua järjestäessäni tulin tietenkin miettineeksi kasvisten sesonkiajankohtia tavanomaista enemmän. Nykyihmisenhän ei tarvitse sinänsä (valitettavasti) sesongeista välittää, kun mansikoitakin näyttää olevan hedelmätiskissä vuoden ympäri.

Eikä siitä ole montakaan viikkoa, kun näin vihannestiskissä vaikka kuinka monta nippua tuoretta parsaa, tuota ennen niin varmaa kevään merkkiä.

Yksi harvoista sesonkeja noudattavista vihanneksista on avomaankurkku, jota en ainakaan itse ole löytänyt kaupoista enää sadonkorjuuajan jälkeen. Paitsi tietenkin talveen sopivana suolattuna ja säilöttynä maustekurkkuversiona.

Sen takia tämän reseptikilpareseptin tarkempi toteutus jää odottamaan ensi kesää ja tulevan sadon avomaankurkkuja. Onpahan jotain mitä odottaa:

Pehmeä ja mausteinen kurkkukeitto

4 rkl voita
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
4 avomaankurkkua tai 1 iso kasvihuonekurkku
2-3 etikkakurkkua (myös maustekurkku käy)
6 valkopippuria
1 laakerinlehti
1 rkl kuivattua basilikaa
8 dl lihalientä
1 tlk smetanaa
tuoretta basilikaa

Leikkaa kurkut ja sipulit ohuiksi suikaleiksi ja keitä voin ja mausteiden kanssa kattilassa n. 10 min. Lisää lihaliemi ja anna keiton kiehua hiljalleen vielä 10-15 min. Lisää smetana, sekoita ja keitto on valmis. hienonna keiton pinnalle reilusti tuoretta basilikaa. Tarjoile esim. valkosipulipatongin kanssa.

Ohjeesta kiitokset Marjukalle!

New York City

Tässä New Yorkin matkan plussat ja miinukset.

Ensin tietenkin mukavat jutut:

-New York oli jotenkin ihanan kotoisa kaupunki. Ja vielä niinkin myöhään kuin marraskuun lopussa oli yllättävän sopiva sää kaupunkilomailuun. Aurinkoa ja ihanan ruskainen Central Park. Sinne pitää päästä joskus piknikille.

-Ruokakojut katujen varsilla. Etenkin hunajapaahdettujen pähkinöiden ja bretzeleiden tuoksuun olisi voinut jäädä aina pitemmäksikin aikaa. Hotdogien lisäksi saatavilla oli lampaalla täytettyä gyrospitaa, falafelia ja muunkinlaista Lähi-idän suunnan ruokaa. Ei tosin ostettu kojuista koskaan mitään, joten hodarien maku jäi arvoitukseksi.

-Korea Townin kimchistä tehty coleslaw. Loistoidea.

-Kraanavesi oli kaikesta päätellen juomakelpoista. Ravintoloissakin kysyttiin aina, käykö vedeksi "tap water". Kävihän se.

-Heartland Breweryn kurpitsaolut. Ja pulled pork sandwich, jonkatyyppistä ruokaa syntyy sivumennen sanottuna kätevästi myös kotioloissa.

-Michelin-tähdellä palkitun ruokapubin burgerit olivat täsmälleen niin kuin meillä kotona. Paitsi ettei meillä ole sinihomejuustoa omien hampurilaistemme välissä.

-Elämäni ensimmäinen hyvältä maistunut osteri. Syynä saattoi olla runsas sitruunamehun ja retikan/piparjuuren(?) määrä, mutta joka tapauksessa. Ravintola oli nimeltään Docks Oyster Bar & Seafood Grill. Saman paikan crab cakesit olivat myös makoisia.

-China Townin bubble tea eli kuplatee. Kylmä teejuoma, jonka seassa tapiokahelmiä. Hupaisa tuttavuus.

-Grand Centralilta yllättäen löytynyt mainio (kauppahallimainen) ruokakauppa. Ja minä jo ehdin kuvitella, ettei koko Manhattanilla kukaan ole kiinnostunut ruokaostoksilla käynnistä. Myös saman aseman osteribaari on kovasti kiitelty, eikä se hullumpi ollutkaan. Osterit ovat selvästi newyorkkilaisten keskuudessa kova sana; sopivaa ruokaa oluen kaveriksi.

Columbus Circlellä sijaitseva Whole Foods Market oli myös oikein kiintoisa ruokakauppa. Ruokaostoslistalla oli tosin vain mallasetikkaa, joten ihan kamalasti ei tullut ostosteltua.

-Sushidenin suussa sulavat sushit.

-The River Cafén hieno näköala. Ja jälkiruokana hillitön piimäsorbetti.

-Burritot ja margaritat.

-MoMAn moderni keittiö -näyttely. Ja Andy Warholin Campbell’s Soup.


Ja sitten ne vähän tylsemmät puolet:

-Kaikkein harmillisinta koko reissussa oli kotiin lähteminen. Olisihan tuonne voinut jäädä vielä muutamaksi kuukaudeksi.

-Harmitti, kun ei ollut keittiötä, missä kokata kiitospäivän ateriaa. Toisaalta harmitus haihtui, kun löysimme ranskalaisen ravintolan, jossa tarjoiltiin perinteinen kalkkuna-ateria kera bataattien, ruusukaalien, kastikkeen sekä kalkkunastuffingin. Alkuruokana söin kurpitsaravioleja. Aika hyviä nekin.

Tässä kännykkäkamerataidetta kiitospäivältä:

-New York Cheese Cake oli vähän turhan tunkkaista minun makuuni. Sesonkiin sopiva kurpitsa-juustokakku oli (kanssamatkustajan lautaselta maisteltuna) sen sijaan huomattavasti parempaa. Kurpitsamuffinsseita oli esillä monessa paikassa, mutta ei sitä ihan kaikkea sentään pysty syömään.

-Gepsin epätarkkuus pilvenpiirtäjien keskellä.

-Liiallinen vaalean leivän määrä. Tulee tukkoinen olo.

-Sisäinen kelloni jäi vaikka kuinka moneksi päiväksi Helsingin aikaan. Viideltä iltapäivällä tuli joka päivä ihan armoton väsy, ja aamuisin heräsin puolestani aina puoli kuudelta (riippumatta siitä, olinko mennyt nukkumaan yhdeksältä vai puoli kahdelta) ja haahuilin sen jälkeen hereillä kunnon Lost in Translation -tyyliin. Vähän epäkätevää. Tilanne ehti toki korjaantua sopivasti ennen Suomeen saapumista.



Yllä vielä pari kuvaa kiitospäivän paraatista. Ilmapallojen seassa oli aika paljon myös kaupallisia hahmoja.

Macy'sin ruokakerroksessa oli muuten näyttävästi esillä Halvan lakritsipaketteja. Muita bongattuja suomalaistuotteita olivat Lumene ja Suunto.