Mainio minttu
Minttu on mainio yrtti, mielenkiintoinen ja maukas. Kyseinen kasvi ei vaan ole minulle vanhastaan kovinkaan tuttu. Vaikka meillä muinoin kotona kasvoi kasvimaalla rivitolkulla ties minkälaisia yrttejä, minttua en muista siellä milloinkaan havainneeni. Pitkään luulinkin, että minttua kasvatetaan vain kissojen haisteltavaksi - kissanminttu taisi nimittäin olla terminä minulle kaikkein tutuin. Muitakin minttulajikkeita on olemassa itselleni tällä erää tutuimman (viher)mintun lisäksi. Piparminttu-yrtti maistuu ainakin omaan makuuni vähän liikaa kurkkupastillilta, joten sitä en erehdy enää ostamaan varsinaisen mintun korvikkeeksi.Minttua taisi kasvaa ruukkupuutarhassamme ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä, ja jatkuva saatavuus takasi sen riittävyyden niin salaatteihin kuin mojitoihinkin. (Minttuisan mojiton voisi muuten muovata myös juustokakun muotoon.)
Minttuteetä olen juonut joskus takavuosina lapputeenä, eikä minulla sen perusteella ollut suurempia odotuksia, kun sain viikonloppuna eteeni lasin, jossa oli kuuman veden seassa vihreää teetä, suurirakeista sokeria sekä muutama mintun oksa. Ällistykseni olikin melkoinen, kun teehen oli liuennut kerrassaan voimakkaan minttuinen maku ja meininki. Minttujuomaa täytyikin saada saman tien lisää seuraavana päivänä (oma versioni ei sitten aivan yhtä maittavaa ollutkaan). Taru kertoo, että perheen miespuolinen asukas Pippurimylly on juonut vastaavaa teetä joskus jossakin marokkolaisessa mattokaupassa. Joka paikkaan sekin on sitten ehtinyt.
Lähipäivinä pääsette näkemään, minkälaisen muonan jälkitunnelmissa minttuteetä meillä oikein tarjoiltiinkaan.
(Psst. Muistakaa muuten äänestää parasta harrastusblogia Digitodayn järjestämässä blogikisassa.)
posted by Rosmariini @ 09:05
22 comments
22 Comments:
Marokkolaisen mattokaupan minttuteeresepti olisi haluttu! Minttua pukkaa oikein kunnolla, ja hyvä minttutee on ihana kesäjuoma.
Heippa!
Minttu on kyllä tosi monikäyttöinen ja vinkeää makua antava yrtti. Meillä se löytyy yleensä salaatista.
Mietin tuota mojiton tekemistä. Olemme harjoitelleet sitä kotona, mutta silti siitä ei tule koskaan samanlaista kuin baarissa. Aika pitkälti tuon teidän ohjeen mukaisesti ja muitakin ohjeita kokeillen olemme edenneet, mutta joku siitä aina jää puuttumaan. En sitten tiedä voiko ero johtua soodaveden puutteesta (pakko käyttää kivennäisvettä).
Maistoin kerran Indian mojitoa, jossa oli mintun lisäksi korianterinlehtiä. En yleensä pidä korianterista, mutta se oli kyllä mielettömän hyvä drinkki.
Mitä rommia muuten käytitte?
Meillä harrastetaan minttuteestä tosi yksinkertaista versiota: piparminttuteepussi kannulliseen kylmää vettä ja jääkaappiin yön yli. Oikein mainiota janojuomaa eikä edes kaipaa sokeria.
Tässäpä minttuteeresepti:
-pari oksaa tuoretta minttua
-kiehuvaa vettä
Laita mintunoksat lattelasiin. Minttua saa olla reilusti. Kaada kiehuva vesi päälle. Juo kun se on juotavissa.
Ei tarvitse sokeria tai teetä joukkoonsa. Maistuu hyvältä ja antaa trendikkään ja aikaansa seuraavan, terveellisiä elämäntapoja noudattavan henkilön vaikutelman.
Käy myös janojuomasta, toisin kuin marokkolainen, sokerilla tärvelty versio, joka juodaan pienestä lasista.
Oulun paras tee ja vieläpä minttutee löytyy Heinätorin kupeesta marokkolaisesta ravintolasta. Suosittelen!
T, Heidi
Marokkolaisessa minttuteessä on paljon mintun oksia ja varmaan puoli lasia sokeria. luultavasti vähemmälläkin pärjää. Mutta hyvää se on, pistää vain riittävästi minttua!
Täällähän on runsaasti minttuteen ystäviä, kiitoksia kaikille kommenteista ja neuvoista! Me olemme harrastaneet pitkin kevättä omatekoista jääteetä (se on kätevä mehun ym. korvike jääkaapissa), mutta en hoksannut, että siitäkin voisi tehdä minttuisan version.
(Mojito-osastolle voitaisiin odotella kommenttia perheen mojitomestarilta.)
Teen onnistumisessa ja varmaan Mojitonkin vaikuttaa varmasti myös käytetyn mintun lajike. Niitähän on monia! :)
Piparmintussa ja vihermintussa (jota esim. Järvikylä myy, viljellyin minttulajike) on hyvinkin erivahvuinen maku.
Meillä kasvaa piparminttua kasvimaalla, siitä on mukava nappaista teetarvikkeet aina matkaansa. Kasvaa voimallisesti ja leviää ihan liikaa...
Ja Rosmariini, jos piparminttu ei muuten uppoa niin kokeile jalkakylpyyn... Limetin ja oliiviöljyn kanssa tulee ihana "kotikylpylä-fiilis"! Jalkojen kurkkupastillina toimii... :)
Piparminttu ei toimi omaan makuuni salaatissa, mutta teessä se voisi hyvinkin toimia! Ja jalkakylpyidea kuulostaa niin houkuttelevalta, että voisin hommata jostain piparminttua ihan vaan sitä kokeillakseni.
(Ja voi, kun kadehdin teidän etelässä asuvien kasvimaakertomuksia! Tänne ei kesä tule sitten niin millään. Tänäänkin satoi pariin otteeseen jotain rännän ja rakeiden sekoitusta = plääh.)
Minäkin olen nyt jo muutaman kerran ottanut piparminttuoksia yrttimaalta! Keitän teepannullisen vettä, upotan pannuun oksan tai kaksi piparminttua. Nam, hyvää kuumana tai kylmänä. Ei sokeriakaan kaipaa. Hyvä vinkki, joka sekin piti aikoinaan lehdestä lukea - itse kun ei sitten mitään tule keksittyä... Nyt istutin myös suklaamintun taimen - mielenkiinnolla odottelen.
Mojito-rommina on käytetty useampaakin sorttia lähinnä sen mukaan, mitä kaapista on löytynyt, kun mojito-hammasta on pakottanut. Alkon perus-Baltic on koestettu, samoin Bacardi. Viime aikoina rommina on ollut Havana Club.
...ja vielä jatkoa Mojitoihin: vaaleaa rommia on siis kuitenkin yleensä käytetty. Se lienee standardiolettamus, vaikkakin esim. espanjalaiset kuuluvat tehneen mojitoja myös tummaan rommiin sen antaman syvemmän ja tukevamman maun vuoksi. Minusta Mojitossa parhaita puolia on kuitenkin tietty kepeys ja raikkaus - siksi vaalea rommi, ja optimaalisimmillaan jostain Kuuban suunnalta.
Soodavesi on siinä mielessä kivennäisvettä soveliaampi mojitonpidennin, että vissyt tuppaavat aina olemaan ainakin hieman suolaisen makuisia. Jos naukun tekee kivennäisveteen, kannattaa ainakin valita mahdollisimman vähäsuolainen ja neutraalin makuinen merkki.
Suklaaminttu! Se kuulostaa enemmänkin jäätelöltä kuin yrtiltä. :) (Merkkarivuosina myös minttujäätelö vohveliin vuoltuna oli kova sana.)
Tuohon Heidin mainitsemaan marokkolaisen ravintolan minttuteehen Oulussa ihastuin minäkin ikihyväksi! Appelsiininkukkavedellä maustettujen pikkuleivonnaisten kanssa kannussa tuotu tee oli täydäellinen tagine-aterian päätös kahdelle.
Marokkolaisen ravintolan teestä kirjoitettiin haltioituneeseen sävyyn myös Kalevan taannoisessa teetestissä. Kuulostaa kuvailujen perusteella kutakuinkin täydelliseltä!
Kiitos tuosta linkistä, täytyy kokeilla noilla ohjeilla. Mulla kasvaa tuntematonta minttua, jonka olen vanhalta palstanaapurilta saanut. Ei ole piparminttua, joten tee tuppaa jäämään laihaksi. Olen hakannut mintunlehtiä pieneksi, keittänyt hetken teevedessä ja hauduttanut kymmenisen minuuttia... Muistaakseni jotenkin näin jossain afrikkalaisessa ohjeessa neuvottiin. Mutta mintuissa on eroja, kuten Tuslakin sanoi. Salaattiin ja kevätkääryleisiin minunkin minttuni kyllä käy.
Meillä tehtiin siten, että laitettiin kuppeihin vihreää teetä (lusikallinen rouhetta tai pussi) ja muutama kärkilehvä mintusta sekä sokeria maun mukaan lusikallinen tai muutama. Päälle kaadettiin kiehautettua vettä, hauduteltiin viitisen minuuttia tai vähän yli ja nautittiin.
Mintun määrä riippuu varmaankin juuri lajikkeesta ja puskan voimakkuudesta. Olen yleensä napsinut yrttityyppisistä kasveista terhakoista, kasvavan näköisistä oksista 1-2 lehtiparin pituisen pätkän kärjestä ja 3-5 tällaista kärki-"terttua" tuntui olevan sopiva määrä teehen. Kävin kerran pienenä vanhempieni mukana Marokossa ja siellä teehen laitettiin muistaakseni kokonaisia oksia.
Jos pitää yrttipuskia elättinä puutarhassa tai ikkunalaudalla, niistä voi aika huoleti napsia käyttötavaraa tuollaisina lyhyinä parin silmun pätkinä virkeiden oksien päistä. Kasvien hormonitoiminta pelaa sillä tavoin, että kärkisilmu estää alempia silmuja pöheittymästä liiaksi. Jos kärkiosa leikataan pois, alemmat silmut haaroittuvat uusiksi kärjiksi ja kasvi tuuheutuu, kuten yrttipuskan kanssa on toivottavaa. Lyhyt selostus aiheesta täällä.
Mojitoon kommentti etta vahan aikaa sitten nautin mojitoa johon pohjalle kaadettiin valkoista rommia ja kun drinksu oli valmis niin pinnalle viela loraus tummaa rommia... oli kylla hyvaa!
Monet ystavani muuten tilaavat kahvilassa kuumaa vetta + tuoreita mintun lehtia, nauttivat nain "minttuteeta" joko sokerilla tai ilman...
Minttutee on siellä teidänkin suunnallanne sitten ilmeisesti yhtä yleinen juoma kuin suodatinkahvi täällä meillä päin. :) Mistä tulikin mieleeni, että täällä kommenttilodjussa on taidettu jutella teen- ja kahvinjuontitottumuksista joskus aikaisemminkin.
Pippurimylly, kiitos vinkeistä! Tuo kärkien napsiminen voisi toimia, muhkeat pensaat ovat kauniimpia katsoakin.
Mattokauppiaiden (no melkein minkä tahansa kauppiaiden) minttutee Kairossa on jäänyt minullekin lapsuuden matkoilta mieleen. Kokeilen siis uudestaan!
Kairossa, oih! Olisipa ihana päästä jolloinkin minttuteemaistiaisille Egyptiin.
Minulle jo teen tarjoileminen sokeroituna on melkoisen eksoottinen ja elämyksellinen kokemus, kun yleensä vedän mustana sekä kahvin että teen. Vaihtelu virkistää näköjään siinäkin lajissa.
Lähetä kommentti
<< Home