Hapankaalin myöhemmät seikkailut

Joku saattaakin vielä muistaa, että survoimme loppukesästä jääkaappiimme ämpärillisen hapankaalia. Kaali onkin takuutavaraa ainakin sillä perusteella, että se on niin hapanta, ettei sitä varmasti saisi homehtumaan millään ilveellä. Kannattaa kuitenkin huuhdella enintä happamuutta pois ennen käyttöä. Huonona puolena mainittakoon, että sinapinsiemeniä taisi hurahtaa joukkoon vähän turhan runsaalla kädellä. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos siemeniä osuu suurin piirtein joka toiseen haarukalliseen, niin jossain vaiheessa voi alkaa jo vähän kyllästyttämään.

Hapankaalta on luonnollisesti liiennyt myös kokkailuihin. Kuvassa hapankaali pääsi bratwurstin seuraan. Yhdestä Nigella Lawsonin kirjasta osui silmääni ohje, jossa hapankaalta hauduteltiin uunissa yhdessä valkoviinin kanssa. Salaisina ainesosina oli muistaakseni laakerinlehtiä ja katajanmarjoja. Makkaroita käytettiin aluksi pannulla ja pantiin vielä uuniin kaalipedin päälle hautumaan. Ei hullumpaa.

Suunnitelmissa olisi tehdä taas joku kerta itsekin makkaraa. Hapankaali vaatisi ilman muuta seurakseen lammasmakkaraa (sopiva ohje on ollut jemmassa syyskuusta asti) ja tilanteeseen sopivaa sinappia.

Suomalaisissa ruokablogeissa on käytetty hapankaalta vuosien varrella varsin kekseliäästi. Ainakin minulle hapatettu kaali maistuisi paitsi piiraassa myös kääryleissä, keitossa tai hyvinkin mielellään vaikkapa sinapilla maustettuna ja ahvenen kera tarjoiltuna. Omasta reseptiarkistostamme voi tarvittaessa kaivaa kolmen vuoden takaisen hapankaalipyttiksen, hapankaaligulassin tai viime vuoden helmikuussa postatun hapankaalikasarin.