Uuden kirjavuoden ruokalainat

Helmet-lukuhaaste 2026 on täydessä vauhdissa! Mahtavia lukuhetkiä on ehtinyt mahtua muutamaan viime viikkoon.

Esimerkiksi Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot oli tosissaan hauska, mutta kaikkein paras lukukokemus on toistaiseksi ollut Pimeydestä loistaa valo, jossa kerrotaan tohtori Livingstonen viimeisestä matkasta afrikkalaisten matkakumppanien näkökulmasta.

Tältä näyttää tämän vuoden eteneminen:

1. Brittiklassikko

 

2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto

 

3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)

Marie Benedict, Agatha Christien arvoitus (suom. Hanni Salovaara)

”Joskus, kun päivällinen oli valmis ja odotin Archieta kotiin, ajatukseni kääntyivät Stylesin tapaukseen. Luettuaan romaanin Archie oli julistanut sen olevan ’aika hyvä’ ja ilokseni jopa ’mahdoton ratkaista’, sillä sen kekseliäs myrkkyjen käyttö hämäsi lukijat, joten ehdotin, että lähettäisin sen kustantajille.

’Tuntuuko se hieman pinnalliselta sota-aikana?’ olin kysynyt häneltä.

Archie oli puristanut kättäni kannustavasti. ’Agatha, ihmiset tarvitsevat sota-aikana huvitusta, jopa pinnallisuutta. Arvoituksesi saa ihmiset ajattelemaan jonkin aikaa jotain muuta.’” 

 

4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla

Oksana Vasjakina, Haava (suom. Riku Toivola)

”Rakastan matkantekoa enemmän kuin mitään muuta. Tykkään katsella ulos ikkunasta ja sulautua tiehen oman katseeni kautta. Kerran Kazakstanissa näin arolla kameleita. Siellä ne laidunsivat hiljalleen, söivät hiekasta nousevaa lyhyttä heinää.

Kun ajoimme äidin kanssa Siperiasta Astrahaniin, hän sanoi, että kohta lähestymme Astrahania ja sitten minä näkisin kameleita. Näin aroa, mutta en kameleita. Olimme matkustaneet ruskeassa junanvaunussa lähes kokonaisen viikon ajan. Söimme mitä sattuu, luultavasti pikanuudeleita, keitettyjä munia ja piirakoita, joita ostimme asemilta. Olin kymmenvuotias. Oli sietämättömän kuuma. Ja vierustoverimme kuorsasi hyvin äänekkäästi vaunun yläsängyllä. Pakahduimme naurusta, nauru oli kuin hurmio, joka syntyi lähentyessämme äidin kanssa. Ketään muuta ei ollut ympärillä, me nauroimme vain kahdestaan. Koska meidän kotonamme Siperiassa oli jo aamu, mutta etelässä, missä juna jyskytti, oli vielä yö.”

 

5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat

  

6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset

7. Romanttinen viihdekirja

 

8. Kirjassa ei rakastuta

 

9. Kirjassa on jääkiekkoilija

Fredrik Backman, Kiekkokaupunki (suom. Riie Heikkilä)

”Hän herättää Leon kahdeksalta ja kattaa tälle aamiaisen valmiiksi. Heidän on lähdettävä harjoituksiin puolen tunnin päästä. Sitten hänen on palattava kotiin hakemaan Ana ja Maya, ja he kaikki kolme päivystävät vapaaehtoisina jäähallin kahvilassa junioripelin ajan. Sen jälkeen Leo on vietävä kaverinsa luo ja Maya kaikella todennäköisyydellä jonkun toisen kaverin luo. Mira toivoo, että Peter ehtisi kotiin töistä niin että he ehtisivät juoda yhdessä lasilliset viiniä, ehkä lämmittää itselleen hiukan lasagnea, ennen kuin Peter nukahtaa uupumuksesta ja Mira kukkuu valveilla keskiyöhön saakka seuranaan milloinkaan tyhjentymätön sähköpostilaatikko. Huomenna on sunnuntai, mikä merkitsee pestäviä jääkiekkovaatteita, pakattavia kasseja ja heräteltäviä teini-ikäisiä.(…)”

10. Kirjassa leikataan

Heikki Valkama, Pallokala – Tokioon sijoittuvassa kirjassa leikataan etenkin veitsellä

"Terä upposi niskaan. 

Viilto oli kaunis, eikä hän voinut kuin ihailla tarkkaa jälkeä.

Tonnikalaveitsi oli lähes puolitoistametrinen ja näytti miekalta. Se oli ominaisuuksiltaankin kuin laadukas katana. Parhaat maguro-hōchō-veitset syntyivät samoissa seppämestarien pajoissa, joissa aikanaan taottiin soturien miekkoja.

Kalan hajuun sekoittui pakokaasun lemu. Tynnyrimäinen moottoroitu lastikärry päristeli kapeaa käytävää, jossa kalakauppiaat pitivät tiskejään. Pärinään yhdistyi sirkkelin surina sekä styroksin hankauksesta syntyvä nitkuttava ääni. Merenelävät matkasivat kauppoihin ja ravintoloihin valkoisissa laatikoissa."

 

11. Kirjassa on 400–500 sivua

 

12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu

 

13. Kirjassa on syntymäpäivät

 

14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite

 

15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu

Merja Mäki, Ennen lintuja

”Olimme kyyhöttäneet paikoillamme niin kauan, etten tuntenut kylmyyttä enää. Olin laittanut leipäpalani päälle paksun kerroksen kohmeista lihaa, vaikka oli paaston aika.

’Sylvi, ota ruokaa’, maanittelin. ’Linnutkin syövät paljon silloin kun pitää selvitä kovasta pakkasesta.’”

16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille

Eva Frantz, Ruukin salaisuus (suom. Anu Koivunen)

”Voileivät ja takkatuli kuulostivat mukavalta, mutta Flora epäröi. Äiti sai aina välillä kaikenlaisia päähänpistoja, ja nyt kun isä ei enää ollut hillitsemässä kaikkein hurjimpia ideoita, Floralla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä mukaan. Olisi mukavaa olla pois koulusta, mutta miksi heidän piti lähteä niin kauas?”

17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus

 

18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen

 

19. Kirjan nimessä on jokin talon osa

 

20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista

 

21. Kirjassa käydään museossa

Dan Brown, Salaisuuksien salaisuus (suom. Jorma-Veikko Sappinen)

”Langdonissa tulvahti toivo, että Katherine odotti sisällä, ja hän riensi sisään aulan tervetulleeseen lämpöön. Hän odotti, ettei museossa olisi siihen aikaan päivästä juuri ketään, mutta aulassa kuhisi turisteja, joista moni istui matkalaukun päällä ja nautti kahvia ja donitseja. Näkymä muistutti pikemminkin lentoaseman aulaa kuin 1500-luvulta peräisin olevan jesuiittaluostarin etuhuonetta. 

Mitä ihmettä?”

22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen

 

23. Cozy crime -dekkari

Jesse Q. Sutanto, Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot (suom. Tanja Falk)

”Siis oikeasti. Näyttää siltä, että Veran pitää hoitaa kaikki itse, mukaan lukien miehen tappajan jäljittäminen. Tosin, Vera myöntää itselleen siemaillessaan vieraiden torjumaa teetä, ehkä hän ei ole aivan reilu. Hänhän juo ajatuksia terävöittävää teetään joka päivä, joten ei kai muilta voi vaatia samanlaista nokkeluutta kuin häneltä? 
No, ehkä myös se, että hän otti kuolleen miehen kiinni puristuneesta nyrkistä jotakin, antoi hänelle epäreilun etulyöntiaseman.
Mutta todennäköisesti kyse on teestä.”

24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto

 

25. Matkakertomus

Petina Gappah, Pimeydestä loistaa valo (suom. Aleksi Milonoff)

”Onnistuinpas. Jos joku rakastaa rahaa enemmän kuin Amoda, hän ei ole vielä syntynyt. Toistin Chirangon sanat: ’Jos hänet saadaan vietyä rannikolle, koko ryhmää odottaa varmasti pullea rahapussi. Sanoin äskettäin Misozille, että ehkä bwana Daudi vaeltelee siksi että on polttanut kotinsa eikä voi palata, mutta ei, hän on sittenkin mahtava mies omassa maassaan, hän on taitavampi mganga kuin useimmat lääkärit. Ajattele, että bwana Stanley tuli toisesta maasta tänne asti kylpyammeidensa ja samppanjansa ja omituisten ruokiensa kanssa vain hakeakseen hänet. Ja toi hänelle kasan kirjeitä hänen kotimaansa tärkeiltä ihmisiltä. Jos saamme vietyä bwanan ja kaikki hänen paperinsa rannikolle, meitä odottaa siellä suuri palkkio.

Ja muutkin varmasti haluavat löytää sen Niilijoen alun, jota bwana etsi. Munyasere on puhunut bwanan maanmiehistä, jotka etsivät samaa paikkaa. He haluavat tietää, mitä bwana on kirjoittanut papereihinsa.’”

26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu

 

27. Kirjassa on puutarha

 

28. Kirjassa tanssitaan

 

29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

 

30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa

 

31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi

 

32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna

Kaisa Viitala, Klaanin vieraana – tämä oli linnakansineen sopivasti HS:n tammikuun äänikirjana

”Vähän ajan kuluttua Agnes makasi salongin sohvalla tyynyihin nojaten, sylissään tarjotin, jota palvelijatar Millie oli ollut ilmeisesti alun perin viemässä hänen sedälleen. Ahmiessaan tuoretta leipää vain hieman jäähtyneen teen kera Agnes ajatteli kostonhimoisesti, että Colin-setä joutikin odottaa aamuruokaansa, kun ei tuntunut vähääkään ’kantavan vastuuta ramparaukasta’.”

 

33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias

 

34. Kirjassa mennään piiloon

 

35. Kirjassa on lyhyet luvut

 

36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen

 

37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)

 

38. Kirjassa keräillään jotain

 

39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Suvi West, Syntien kummun naiset

”Poimin kotipihaltani mustikoita suoraan suuhuni. Mietin minkälaisen Instagram-postauksen siitä saisi. Ehkä voisin kirjoittaa jotain sellaista kuin ’Ihanaa syödä ruokaa suoraan luonnosta. Saamelainen elämäntapa best!’ Ajatukseni harhailevat. Arvasin, etten tulisi saamaan yhtään sen enempää aikaiseksi kotonakaan.”

40. Kirja sijoittuu syksyyn

 

41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis

 

42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä

 

43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi

Khaled Hosseini, Meren rukous (suom. Lotta Sonninen)

”Kunpa muistaisit

ruuhkaiset kujat, joilla tuoksui paistettu kibbeh,

ja iltakävelyt

äitisi ja minun kanssa

kellotorniaukion ympäri.”

44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Elli Salo, Keräilijät

”’Tässä keittiössä kaikki on aina ollut hyvin selkeää’, Ljudmila sanoi. Kaurapuuron selkeää. Selkeät juustoviipaleet, leikkeleet, leipäpalat, mehut, kahvit, teet. Lautaset, joiden pohjassa oli armeijan leima. Astiat olivat aikaisemmin olleet rajavartioston käytössä, kun keittiö oli ollut komppanian keittiö. Keittäjä oli laittanut joka aterialle alkukeiton, etteivät rajavartijat olisi myöhemmin syöneet niin paljon pääruokaa, ja pääruokaan hän oli laittanut liikaa suolaa, etteivät he olisi syödessään pääruokaa syöneet sitä niin paljon, ja viikonloppuisin kylälle lähtiessään keittäjä oli sulkenut arkkupakastimen munalukolla, etteivät rajavartijat olisi syöneet seuraavan viikon pullia.”

45. Kirjassa on kiusaamista

Iida Rauma, Hävitys: Tapauskertomus

”(…) Sehän siin o jännää et sen kerran ku on täysin rehellinen ja ilma mitään ironiaa nii kukaan ei usko. Vähä niinku yks ratkasukeskeinen terapeutti ei millään meinannu uskoo ku mä sanoin et koulu oli musta paha paikka. Et tietty se tajus et jotku yksittäiset oppilaat saatto olla mul ilkeit mut ei et koulu vois olla paha. Se jankkas ja jankkas et kyl koulu on lasten parhaaks ja iha takuulla opet oli mun puolella ja varmaan mul on koulust jotai hyviiki muistoi. Ja mä siihen et joo, tietty on, ja samal mä yritän epätoivosesti miettii et mitä se hyvä vois niinku olla. Tyyliin oisko se vaiks ollu joku semmone kerta ku meil oli koulus jäätelöö? Et onhan siäl ollu varmaan monii tommosii pienii onnenhetkii ja kai mä oon sit iha sairaan hullu ku en mä niit muista vaa muistan vaa sen kaameuden… Mut ku oikeesti mul tulee jäätelöstki maha kipeeksi ku en mä oikeen kestä maitotuotteita.”

 

46. Trilogian ensimmäinen osa

Tove Ditlevsen, Lapsuus (suom. Katriina Huttunen)

"Aamussa oli toivoa. Se näyttäytyi ohimenevänä valonhäivähdyksenä äitini sileissä mustissa hiuksissa joita en ikinä uskaltanut koskettaa, ja se maistui kielelläni haalean kaurapuuron päälle sirotellussa sokerissa, kun söin hitaasti katsellen samalla miten äitini kapeat kädet lepäsivät ristissä sanomalehdellä jossa kerrottiin espanjantaudista ja Versaillesin rauhansopimuksesta. Isäni oli lähtenyt töihin ja veljeni oli koulussa. Niinpä äitini oli yksin vaikka minäkin olin kotona, ja mikäli olin ihan hiljaa enkä sanonut mitään, hänen ihmeellisen sydämensä etäinen rauha saattoi kestää niin kauan että aamupäivä oli pitkällä ja hän lähti Istedgadelle ruokaostoksille niin kuin tavalliset perheenäidit.”

 

47. Trilogian toinen osa

Tove Ditlevsen, Nuoruus (suom. Katriina Huttunen)

”(…) Äitini oli kaukana, ja näkisin hänet vasta kahdeksan tunnin kuluttua. Olin vieraiden ihmisten kotona, ja heille olin vain joku joka teki töitä maksua vastaan. Muuten olin yhdentekevä. Kun menimme keittiöön, perheen pieni poika juoksi luoksemme yöpuvussaan. Huomenta mami, hän sanoi herttaisesti, painautui äitinsä jalkoihin ja mulkaisi minua vihamielisesti. Rouva irrottautui hänestä hellävaraisesti ja sanoi: tässä on Tove, tervehdi kauniisti. Poika ojensi empien kätensä, ja kun tartuin siihen, hän sanoi uhkaavasti: sinun pitää tehdä kaikki mitä sanon, muuten minä ammun sinut. Äiti nauroi ja näytti minulle tarjottimen jolla oli kuppeja ja teekannu, ja hän käski minun keittää teetä ja tuoda sen olohuoneeseen. Sitten hän tarttui poikaa kädestä ja sipsutteli olohuoneeseen korkeilla koroillaan. Keitin veden ja kaadoin sen kannuun teelehtien päälle. En ollut varma teinkö oikein, sillä en ollut koskaan ennen juonut enkä keittänyt teetä. Ajattelin että teetä joivat rikkaat, kahvia köyhät. (…)”

48. Trilogian kolmas osa

Tove Ditlevsen, Aikuisuus (suom. Katriina Huttunen)

”Olen kirjoittamassa ensimmäistä romaaniani, eikä Viggo F. tiedä siitä mitään. Minulla on sellainen tunne että jos hän tietäisi, hän alkaisi puuttua siihen ja antaa minulle hyviä neuvoja, kuten hän antaa muille nuorille ihmisille jotka kirjoittavat Vild Hvedeen, ja se pysäyttäisi kaikki lauseet joita päässäni pyörii koko päivän. Kirjoitan käsin keltaiselle konseptipaperille, koska jos kirjoittaisin hänen kirjoituskoneellaan joka on niin vanha että se kuuluisi kansallismuseoon, hän heräisi meteliin. Hän nukkuu pihan puoleisessa huoneessa, ja herätän hänet vasta kahdeksalta. Silloin hän nousee valkoisessa, punareunaisessa yöpaidassaan ja menee ärtyneen näköisenä kylpyhuoneeseen. Sillä välin keitän meille molemmille aamukahvit ja voitelen neljä viipaletta ranskanleipää. Levitän kahden päälle paljon voita, sillä hän rakastaa kaikkea rasvaista. Teen kaikkeni ollakseni hänelle mieliksi, olenhan hänelle vieläkin kiitollinen siitä että hän nai minut.(…)”

49. Kirja on julkaistu vuonna 2026

 

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä