Salaattiwrapit

Tässä vaiheessa vuotta on tapana luoda katsaus kuluneen vuoden ruokailmiöihin ja aavistella tulevia trendejä. Minulle menneisyyden pohtiminen on huomattavasti ominaisempaa, joten muistelen tälläkin kertaa mieluummin mennyttä vuotta kuin ennustan tulevaa.

Tänä vuonna yksi suosikkiruokalajeistani on ollut Ghetto Gourmet -blogin aikoinaan ohjeistamat salaattiwrapit:

Gordon Ramsayn chiliset jauheliha-salaattiwrapit (4 hengelle)

Wrapit:
oliiviöljyä
400 g sika-nautajauhelihaa
tummaa seesamiöljyä
2 valkosipulinkynttä
5 cm pala tuoretta inkivääriä
1-2 punaista chiliä
1 rkl ruskeaa sokeria
1 rkl kalakastiketta
1 limen kuori ja puolikkaan limen mehu
3 kevätsipulia varsineen (jos sipulit ovat isoja niin käytä ennemmin vartta kuin isoja sipuleita)
suolaa
mustapippuria
2 pikkusalaatin kerää

Kastike:
2-3 rkl soijakastiketta
puolikkaan limen mehu
1 rkl tummaa seesamiöljyä
1 rkl oliiviöljyä
1/2-1 punainen chili
1-2 tl kalakastiketta
1 tl ruskeaa sokeria
pieni nyrkillinen tuoretta korianteria

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Kuumenna iso paistinpannu kuumaksi, lisää hieman oliiviöljyä. Ruskista ja hienonna jauhelihaa kohtuullisella lämmöllä kunnes se ruskistuu, älä keitä lihaa omassa nesteessään. Jauhelihan tulisi olla hieman rapsakkaa ja hyvin väriä ottanutta.

Kaada jauheliha siivilään ja valuta ylimääräinen rasva pois lihasta. Aseta jauheliha sivuun.

Hienonna valkosipuli, inkivääri ja chili (voit halutessasi poistaa chilistä siemenet). Silppua kevätsipulit. Pyyhkäise ylimääräiset rasvat pois talouspaperilla jo käyttämältäsi paistinpannulta, kuumenna pannu ja lisää reipas teelusikallinen seesamiöljyä pannulle. Lisää kuumalle pannulle valkosipuli, inkivääri ja chili. Lisää ruskea sokeri ja ruskista seosta pari minuuttia. Lisää joukkoon ruskistettu jauheliha, sekoita ja lisää seokseen kalakastike. Lämmitä seos kunnolla pannulla. Lisää raastettu limen vihreä kuori ja purista joukkoon saman limen puolikkaan mehu. Sekoita. Lisää lopuksi silputtu kevätsipuli ja kypsennä seosta sekoittaen noin 30 sekunttia. Kaada seos tarjoiluastiaan.

Silppua kastikkeeseen tarkoitettu chili (siementen poistaminen on taas makuasia) ja tuore korianteri. Yhdistä astiassa kaikki kastikkeen ainekset ja sekoita. Erottele pienet kuppimaiset salaatinlehdet toisistaan, pese ja kuivaa ne. Asettele jauheliha, kastike ja salaatinlehdet tarjolle. Kokoa annos kauhomalla jauhelihaa salaattikuppiin. Roiskuttele hieman kastiketta päälle.

Tunnelmallinen Krakova

Tänä vuonna on kirjoitettu paljon rajoista ja piikkilangasta, jonka käyttö on lisääntynyt Euroopassakin maiden välillä hätkähdyttävän paljon. Lieneekö sattumaa, mutta olen tänä samaisena vuonna itsekin ollut kiinnostunut hakeutumaan paikkoihin, joissa alueita on rajattu piikkilangan voimin erilleen toisistaan.

Huhtikuussa kävimme Koreassa (ja Koreoiden välisellä rajalla), ja nyt joulukuussa päätimme käydä Auschwitzissa ja Birkenaussa katsomassa natsi-Saksan aikaisia keskitysleirejä.





Samalla oli tietenkin luontevaa vierailla Krakovassa, jossa käyminen on ollut suunnitelmissa vähintään muutaman vuoden takaisesta Varsovan-reissusta asti. Puolassa on jotenkin omaan mielenlaatuuni sopivaa tunnelmaa, ja Krakova osoittautui kerrassaan mainioksi käyntikohteeksi.



Paikkakunnan ruokapuolesta en tiennyt entuudestaan juuri muuta kuin krakovanmakkaran. Kielbasa on ilmeisesti jonkinlainen puolalainen yleissana makkaralle, sillä ainakin krakovanmakkara esiteltiin toisinaan krakovalaisena kielbasana. Myös kabanossi on ilmeisesti puolalaisittain ajateltuna yhdenlaista kielbasaa.

Makkaroiden lisukkeena tarjottiin usein paitsi sinappia myös piparjuurta.





Uusi ruokatuttavuus oli bigos, jolle menetin sydämeni ihan kokonaan. Bigos on hapankaalista ja muista aineksista valmistettua pataruokaa tai eräänlaista pyttipannua siinä mielessä, että esimerkiksi tähän aikaa vuodesta siihen voisi varmasti hyvin käyttää vaikka joulukinkun jämät.

Täytyy siis laittaa hapankaali pikimmiten ostoslistalle ja etsiskellä jostakin mahdollisimman hyvä bigos-ohje.



Krakova on syntynyt aikoinaan kauppareittien varrelle, ja myös kaupungin ruokakulttuuri heijastaa yhteyksiä moneen suuntaan. Esimerkiksi itään suuntautuvat muinaiset kauppareitit näyttäytyvät Puolassa kenties edelleen dumplingien kaltaisena nyyttikulttuurina.

Krakovasta löytyy useampiakin puolalaisten pienpanimoiden tuotoksiin keskittyneitä pubeja (esim. Multi Qlti Tap Bar ja T.E.A. Time), mutta toki, kun Puolassa oltiin, piti uhrata pari ajatusta myös muunlaiselle juomakulttuurille.

Krakovassa käynyt tuttavani suositteli käyntiä Starka-nimisessä ravintolassa, jossa kannatti kuulemma käydä ainakin vodkalla. Starkan tapaisissa paikoissa tehdään makuvodkia uuttamalla vaikkapa sitruunaa, inkivääriä tai piparjuurta vodkan sekaan. En ole yleensä mikään väkevien juomien ystävä, mutta inkiväärivodkaa en malttanut olla testaamatta. Sen avulla olisi avautunut vaikka vähän tukkoisempikin nenä.



Vodkasta puheen ollen: Suomalaisesta näkökulmasta oli häkellyttävää, että Finlandia komeili Krakovassa monien ravintoloiden (samoin kuin mm. LOT:n eli Puolan oman lentoyhtiön) listoilla kaikkein näyttävimpänä muualta tuotuna premium-vodkana.





Krakovassa oli luonnollisesti myös näyttävä joulutori, joka oli (villasukka)tarjontansa puolesta jonkinasteinen pettymys, mutta ruoka maistui sielläkin toki hyvin. Etenkin paikallinen punajuurikeitto pääsi suureen suosiooni.





Joulukuisesta Krakovasta (kävelymatkan päässä Schindlerin tehtaasta) löytyi yllättäen myös Food Truck Square, jossa maisteltiin kahteen pekkaan krakovalainen pulled pork sandwich eli maczanka. Puolassa tuli syötyä tosissaan hyvää suolakurkkua. Sieniä oli myös mukavasti tarjolla.

Tässä vielä sumuisen sunnuntain tunnelmia:

Lemon posset

Jouluna täytyy päästä syömään aina tiettyjä ruokia. Kinkkua, lanttulaatikkoa, punajuuripaistosta, porkkanalantteja, graavattua lohta ja katajasilakkaa. Joka vuosi on kuitenkin hauska päästä kokeilemaan myös jotain kokonaan uutta.

Tänä vuonna jouluruokasuunnitteluun oli harmillisen vähän aikaa, kun sijoitimme pienen lomareissun kalenteriin juuri joulun alle muutenkin kiireiseen ajankohtaan. Ennätin kuitenkin selailla netin jouluruokasivustoja jonkin verran ja hoksata, että lemon posset (tai kotoisemmin sitruunavanukas) on monien mielestä myös oivallinen joulujälkiruoka. Päätin tehdä sitä myös itse, ja oikein mainiosti se toimikin.

Ohjeen otin luontevasti Peruspöperöä-blogista, koska olen syönyt kyseistä jälkiruokaa samaisella ohjeistuksella tehtynä joskus aiemminkin:

Lemon posset (8 annosta)

6,6 dl laktoositonta kuohukermaa
2 dl sokeria
1,5 dl sitruunamehua (3,5 isohkon sitruunan mehut)
marjoja koristeluun

Purista sitruunoista mehut kulhoon. Mittaa välillä, jotta saat oikean määrän.
Kaada kattilaan kerma ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen. Laske lämpötilaa ja keittele edelleen sekoittaen noin 2 minuuttia.
Ota kattila pois liedeltä ja kaada sitruunamehu joukkoon siivilän lävitse. Sekoita hyvin. Kermaseos on helpompi kaataa tarjoiluastioihin, jos kaadat sen ensin kannuun.
Kaada siis seos tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi, yön ylikään ei haittaa mitään.

Reissussa pääsin maistamaan myös luumujäätelöä, josta niin ikään olisi saanut mainion jouluisan jälkiruoan. Ehkäpä sitä voisi tehdä vielä tulevina välipäivinä.

Kuha Walewska

Kuha Walewska on yksi suosikkiruoistani, mutta siitä huolimatta se ei ole koskaan päätynyt tänne Pastanjauhantaan asti. Syynä lienee se, että sitä tehdään aina vierasruoaksi, ja siinä vaiheessa, kun kuhan saa lopulta kaiveltua uunin lämmöstä, onkin jo kiire syömään.

Muutama viikko sitten kuitenkin kuvasimme Kuha Walewskan tuttaviemme tykönä. Ohjeen he olivat ottaneet (hiukan mukaillen) Maku-lehdestä:

Kuha Walewska

DUCHESSE-PERUNASOSE
500 g perunaa
2 rkl voita
2 kpl keltuaista
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
KUHA
600 g kuhaa
1 dl kalalientä
1 dl kuivaa valkoviiniä
KASTIKE
30 g voita
2 1/2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kalalientä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1/2 dl ruokakermaa
3/4 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1 kpl keltuaista
KORISTELUUN
100 g katkarapuja (meillä näiden sijasta pannulla paistettuja kampasimpukoita)
2 dl höyrytettyä kukkakaalia (meillä tämän sijasta erikseen tarjoiltua kukkakaalimuusia)
1 rkl tuoretta basilikaa

Keitä kuoritut perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Soseuta valutetut perunat. Lisää voi joukkoon ja anna soseen jäähtyä hetken aikaa. Lisää keltuaiset ja mausteet hyvin sekoittaen.
Pane perunamassa tähtiterällä varustettuun pursotinpussiin. Pursota voideltuun, uunikestävään tarjoiluvatiin reunus perunasoseesta.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pane kuhafileet uunivuokaan ja valuta kalaliemi-valkoviinisekoitus päälle. Peitä kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa 10 minuuttia. Nosta kuhafileet talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen päälle valumaan.
Mittaa kastikkeen aineet kattilaan, keltuaista lukuun ottamatta. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna hautua miedolla lämmöllä 3–5 minuuttia. Lisää keltuainen kastikkeeseen voimakkaasti vatkaten.
Aseta kypsät kuhafileet perunasoseella reunustetulle vadille. Valuta kastike kuhafileiden päälle. Kuorruta 220-asteisessa uunissa ylälämmössä kunnes pinta on kullanruskea.
Levitä mikrossa lämmitetyt tai pannussa nopeasti pikapaistetut katkaravut tai ravunpyrstöt kastikkeen päälle. Asettele kukkakaalinnuput ja basilikalehdet koristeeksi.

Kuha Walewskan historiasta voi lueskella Raholan syötävistä sanoista. Ruokalajin jäljet johtavat mitä ilmeisimmin Puolaan ja Napoleonin rakastajattarena 1800-luvun alussa tunnettuun puolalaiseen kreivittäreen Marie Walewskaan.

Puolalainen ruokakulttuuri onkin ollut pohdinnassa viime aikoina, kun lähiviikkojen aikana olisi luvassa matka Krakovaan. Varsovan muutaman vuoden takaisia jauhantamuistoja pääsee lukemaan täältä.