Kukkakaaliwingsit, nakkipiilot ja nokkoslätyt - juhannuksen suosikkireseptit

Perinteinen koko perheen mökkijuhannus on taas takanapäin, ja ennen työviikon ja arjen alkamista on hetkinen aikaa naputella talteen juhannuksen parhaat reseptit.

Ohjeiden paremmuus tietenkin riippuu vähän maistelijasta; esimerkiksi alkupalapöydässä olleet nakkipiilot maistuivat erityisen hyvin pikkuväelle, kun taas kalakastikkeella, chilillä ja limenmehulla maustettu salaatti upposi paremmin aikuisiin juhlijoihin.

En ole vielä ennättänyt testata porkkalaa tai kaikkia muitakaan viime kuukausien vegeruokahittejä, mutta kikhernesäilykepurkin liemestä ja sokerista tehtyihin vegaanisiin marenkeihin olen hurahtanut ihan kokonaan.

Nyt pääsin maistamaan siskoni tekemiä kukkakaaliwingsejä, jotka olivat juhannuspöydästä oma suosikkiruokani. Pidän muutenkin kukkakaalista hyvin paljon, ja kukkakaalin pintaan grillatessa tahmautunut BBQ-kastike oli aivan yltiöherkullista. Kukkakaalisiipien ohje oli yhdistelmä blogeista Lunni leipoo ja Perinneruokaa prkl (BBQ-kastikkeen ohje otettu naudanposkiohjeesta).

Me laadimme juhannuspöytään ribsejä, ribsien makumaailmaan sopivaa salaattia sekä täytettä suolaisiin muurinpohjalättyihin. Viimeksi mainittuihin otin ohjeen Meri-Tuuli Lindströmin ihanasta Mökin keittokirjasta (2015). Kotipihan reunamilla kasvavat nuoret nokkoset pääsivät näin hyötykäyttöön:

Letut nokkos- ja savulohitäytteellä

Lettutaikina
4 kananmunaa
8 dl luomutäysmaitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl ohrajauhoja
1 tl suolaa
100 g voita sulatettuna
2 dl kivennäisvettä
voita tai paistorasvaa paistamiseen

Täyte
3 l nokkosia
2 dl smetanaa
ruohosipulia
100 g kylmäsavulohta
sitruunamehua
ripaus valkopippuria

Valmista ensin lettutaikina. Vatkaa munien rakenne rikki isossa kulhossa ja kaada joukkoon maito. Vatkaa sekaan jauhot ja suola ja lopuksi voi. Anna turvota kannellisessa astiassa sillä välin, kun valmistat täytteen.
Ryöppää nokkoset isossa kattilallisessa kiehuvaa vettä. Siivilöi ja purista niistä ylimääräinen vesi.
Vaahdota smetana, silppua kylmäsavulohi ja yhdistä. Hienonna nokkoset ja ruohosipuli ja lisää ne smetanaseokseen. Mausta pippurilla ja lisää sitruunamehua maun mukaan. Tarkista maku ja siirrä jääkaappiin vetäytymään siksi aikaa, kun paistat letut.
Lisää lettutaikinaan kivennäisvettä, sekoita hyvin ja paista muurinpohjalla tai rautapannussa letuiksi.
Täytä letut tai tarjoa.

Valitsin ribsien makumaailmaan sopivan itusalaatin Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farang-keittokirjasta (2010), jossa salaatti on yhdistetty porsaan paahtokylkeen ja mustapaputahnaan:

Hot & sour -salaatti

2 dl ituja
1 kevätsipuli
1/2 kurkkua
1 chilipaprika
1 salottisipuli
1 pala inkivääriä
1 dl mintun lehtiä
1 dl korianterin lehtiä

Hot&sour kastike:
3 rkl limetin mehua
3 rkl kalakastiketta
ripaus chilipulveria

Laita yrtit kulhoon ja sekoita itujen kanssa, viipaloi terävällä veitsellä loput raaka-aineista todella ohuiksi suikaleiksi ja lisää kulhoon yrttien ja itujen kanssa. Mausta kastikkeella.

Pääsin juhannusviikonloppuna maistelemaan myös harvinaisen herkullisia kakkuja. Toinen siskoni oli tehnyt juhannusta edeltäville synttäreille superherkullista salted caramel -juustokakkua ja toinen juhannusaatolle sitruuna-lakujuustokakkua.

Synttäreillä oli tarjolla myös herkullista halloumisalaattia, johon oli laitettu pannulla paistettujen halloumiviipaleiden ohella lohkottuja mansikoita, silputtua kevätsipulia, friseesalaattia, tomaattia ja vähän päärynää. Taidanpa tehdä samaista salaattia vaikka heinäkuun puolella koittavan kesäloman juhlistamiseen.

Raikasta kesäjuomaa: inkivääriolut

Pienpanimo-olutbuumin innoittamina olemme ystäväni kanssa harrastaneet pienimuotoista panotoimintaa jo hyvän tovin, joten lienee korkea aika kirjoittaa siitä tänne Pastanjauhantaankin. Hyvää olutta voi valmistaa aika lailla kotikeittiöstä löytyvillä välineillä. Ainoastaan mäskääminen vaatii yleensä jonkinlaisen erikoisastian. Me suoritamme sen isosta kylmälaukusta valmistetussa astiassa, jonka alareunaan olemme asentaneet hanan, jotta vierteen voi mäskäyksen jälkeen laskea siististi ulos. Käymisastiana käytämme tavallista, kotiviinityyppistä muovisammiota.

Aloitetaan kuitenkin jollain muulla kuin perinteisellä mallasoluella: taannoin tekemämme inkivääriolut onnistui erinomaisesti. Siitä tuli hyvin simamaista ja oikein raikasta, kivaa kesäjuomaa. Simaan verrattuna inkiväärin polte tuntui kuitenkin kohtuullisen voimakkaana. Inkivääriolut oli myös varsin helppo ja nopea valmistaa. Ainoastaan inkiväärien kuoriminen ja silppuaminen oli hieman töisevää. 1,3 kg inkivääriä on yllättävän iso kasa.

Inkivääriolut

1,3 kg tuoretta inkivääriä
1 kg ruokosokeria
3 sitruunaa
2 kanelitankoa
2 kg kidesokeria
n. 1 tl vaniljaa
samppanjahiivaa
22 l vettä

Inkiväärit, yhden sitruunan kuori ja kanelitangot silputaan, mukaan lisätään vesi ja vanilja ja keitetään 15 minuuttia. Keitos jäähdytetään huoneenlämpöön, siirretään käymisastiaan, sekoitetaan mukaan sokerit ja sitruunamehu sekä hiiva. Ominaispaino oli lähtötilanteessa 1,053.

Käymisen jälkeen (eli kun kuplinta vesilukossa loppuu ja ominaispaino on laskenut 1,020:n tietämille) juomaa kannattaa maistella ja säätää se sokeria lisäämällä haluttuun makeuteen. Lisäsimme itse 950 g, jolloin sokeripitoisuudeksi tuli n. 43 g/l, mikä on suunnilleen puolikuivan siiderin luokkaa.

Juoma pullotetaan ja sen annetaan käydä muutama päivä niin, että siihen muodostuu hiilidioksidia. Koska seassa on tässä vaiheessa vielä käymätöntä sokeria, pitää inkivääriolut pastöroida käyttämällä pulloja muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jotta hiiva kuolee ja käyminen loppuu. Muuten tomera hiiva voi askarrella pulloihin liikaa painetta ja ne voivat ryhtyä possahtelemaan kaapissa. Sopiva hiilidioksidimäärä kannattaa hakea kokeilemalla: jos nauttii pullollisen aina muutaman päivän välein ja päättää käymisen siinä vaiheessa, kun hiilidioksidimäärä on mieleinen, saa loput pullot nauttia optimikuplivina.

Alussa hieman huolestuimme, kun sekä pääkäyminen että hiilidioksidin muodostuminen pulloissa kesti oletettua pidempään, mutta sinnikkäästi samppanjahiiva kuitenkin jaksoi. Käymisen pitäisi periaatteessa tapahtua viikossa, mutta meillä siihen meni melkein kuukausi. Lieneeköhän ollut juuri hiivalaadun ansiota, että inkiväärioluen kuplat olivat samppanjamaisella tavalla todella pieniä.