Hirvi-sienivuoka

Meillä on kokattu tänä syksynä sattuneista syistä ihan ennätysmäärä hirveä. Tässä siis taas reseptikilpailun satoa, ja Maxin lähettämä kilparesepti.

Hirven lisäksi syksyisistä sesonkiaineksista käytetään tässä muun muassa porkkanoita sekä suppilovahveroita. Tämä oli omaan makuuni just passelia muonaa, joten suositella voi tätäkin:

Hirvi-sienivuoka

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa
250 g suppilovahveroita
2 tl öljyä
500 g hirvenjauhelihaa
2 rkl tomaattipyreetä
4 dl lihalientä
mustapippuria

Perunamuusi
1 kg perunoita
1 rkl öljyä
4 rkl maitoa

Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja kuutio porkkana pieniksi paloiksi. Kuullota sipuli-porkkanasilppua hetki. Lisää sienet ja jatka paistamista, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.
Ota seos pois pannulta hetkeksi. Lisää pannulle jauheliha ja paista kypsäksi. Lisää joukkoon sieniseos ja tomaattipyree.
Kaada pannulle 4 desiä lihalientä ja anna hautua kannen alla noin 15 minuuttia. Poista kansi ja jatka hauduttamista 15 minuuttia. Jos seos on liian paksua, lisää lihalientä. Mausta mustapippurilla.
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Tee perunamuusi padan hautuessa. Keitä kuorittuja, kuutioituja perunoita noin 15 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Kaada vesi pois. Vatkaa seos sähkövatkaimella sileäksi öljyn ja maidon kanssa.
Laita jauhelihaseos uunivuokaan. Lusikoi päälle perunamuusi. Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes perunamuusi saa väriä.

Vähän vetaisampi kaalilaatikko

Voi nolo! Arvatkaapa, kuka unohti meidän hääpäivän tänä vuonna.

Tai en minä sitä sentään kokonaan unohtanut, kun iltapäivällä muistin, mutta silti. Joskus aikoinani vastanaineena ajattelin, että tämmöisiä unohduksia sattuu vain niille, jotka ovat tyystin kyllästyneet elämäänsä. Kaikkea sitä.

Puolustuksekseni esittäisin, että ajatukseni olivat suuntautuneet kokonaan hääpäivän jälkeen luvassa olevaan New Yorkin reissuun, jolloin luvassa oli tietenkin monenlaista yhteistä tekemistä sekä monissa mukavissa ravintoloissa ruokailua.

Koska olin suunnitellut tekeväni kyseisenä päivänä kaalilaatikkoa, niin sitä meillä sitten syötiin. Ja mikseipä kaalilaatikko sopisi hyvin hääpäiväänkin. Etenkin jos kyseessä on kaalilaatikoiden kuningas. Tämä koukuttava ruokaohje on Sillä sipulien reseptikilparesepti, ja he käyttivät (omien sanojensa mukaan) häpeämättömästi hyväkseen mieltymystäni tomaatteihin ja vetaan.

Meikäläisen heikkoon kohtaan saa mielihyvin iskeä uudelleenkin, mikäli lopputulos on näin herkullinen:

Fetakaalilaatikko ohralla

1 kg kaalia suikaleina
1-2 sipulia viipaleina
3 valkosipulinkynttä murskattuna
500 g karitsan, naudan tai possun jauhelihaa
noin 3 dl kypsiä ohrahelmiä
¾ dl siirappia
suolaa ja pippuria
purkki tomaattimurskaa
200g Veta-juustoa (Saloniemen valikoimasta yrttiveta on paras)
(1 dl suppilovahveroita)

Keitä ohrahelmet. Kuullota kaalia ja sipuleita öljyssä noin 15 minuuttia isossa kattilassa. Ruskista jauheliha pannussa, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kattilaan kaali-sipuliseos, ohra ja jauheliha keskenään ja lisää siirappi. Tarkista maku ja kaada seos uunivuokaan. Kiehauta kattilassa tomaattimurska ja feta-juusto. Kaada kastike uunivuokaan muiden aineiden päälle. Sekauta taas kaikki keskenään. Paista 175 asteessa noin tunti.

Sipuloiden postaus saman laatikon muunnoksesta löytyy täältä.

Ruokakirjojen uusinta uutta

Postipoika on ollut viime aikoina harvinaisen ahkerana pakettiensa kanssa (meistä tulee tätä menoa postintätien kanssa vielä oikein hyvät kaverit). Meikäläisen kannalta kaikkein mukavimpia ovat sopivan kovat kirjapaketit, ja niitäkin on onneksi viime aikoina riittänyt.

Ruokatorstai-kirja on ollut jo neljän vuoden ajan yksi eniten selailemistani keittokirjoista (kirjan kuukausittainen jako on vaan niin toimiva!), joten ilahduin tietenkin kuullessani, että nyt on julkaistu myös Ruokatorstain joulu. Kirja jatkaa ulkoiselta ilmeeltään ja yleiseltä meiningiltään edeltäjänsä hengessä, joten mikäpä sitä on selaillessa.

Vaikka tuleva joulukuu on töiden puolesta tänä vuonna tavallista kiireisempi, aion kuitenkin ehtiä kokkaamaan kirjasta vaikka mitä. Listalla on jo ainakin jääkellarinlohi, joululimppu ja salmiakki-suklaatryffelit.

Toinen blogin kautta saatu kirjauutuus on Helena Hallenbergin & Irmeli Perhon Ruokakulttuuri islamin maissa.

Aiemmin tänä vuonna täällä Pastanjauhannassa pohdittiin Egyptin-matkan jälkitunnelmissa islamilaisen maailman ruokakulttuuria (sekä eri maiden välisiä yhteneväisyyksiä), joten tuon kirjan lukeminen on mukavaa jatkoa senaikaisille pohdinnoille. Kirja esittelee ruokakulttuurin lisäksi myös nautintoaineita, eli ihan kiinnostava päästä lukemaan, mitä alkoholia välttelevät muslimit nauttivat huvituksekseen. Kahvia nyt ainakin.

Kirjassa on runsaasti myös suomalaista näkökulmaa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka hyvin suomalainen ravintolakulttuuri heijastaa suomalaisten maailmankuvan avartumista. Meidän lapsuudessamme monet olivat matkustaneet Välimeren maissa, ja samaan aikaan oli suosittua käydä Suomessakin pizzalla italialaistyylisissä pizzerioissa. Nyt kun monet suomalaiset suuntaavat kauemmaksi vaikkapa Thaimaahan, on thaimaalaisiin makuihin mukava törmätä aina silloin tällöin Suomessakin:

"Suomen tiettävästi ensimmäinen Lähi-idän ruokakulttuuriin keskittynyt ravintola oli Helsingissä vuonna 1982 perustettu ja edelleen toimiva turkkilainen ravintola Ani, jossa on alusta asti ollut seisovan pöydän lisäksi itämaista tanssia. Varsinaiseksi buumiksi tulivat kuitenkin 1980-luvulta alkaen kebab-ravintolat, joissa usein tarjoillaan kebabin lisäksi pitsaa. Pikaruokaloiksi muuttuneiden kebab-paikkojen suosion syynä on kenties se, että ne sopivat hyvin nakkikioskiperinteeseemme; sisältäähän kebab-annos suomalaisille tärkeät elementit eli leivän ja lihan ja usein vielä perunan rasvaisten ranskalaisten muodossa. Toki kebab-annos on terveellisempi kuin perinteinen lihapiirakka tai hotdog, varsinkin kun siihen tulee tuoreita vihanneksia. Myös tataarien pärämätš-piiraita myydään grilliruokana - jälleen suomalaisittain sinapin ja ketsupin kera."

Myös kirjan resepteille on ihan varmasti käyttöä, koska olen muutenkin kovasti tykästynyt muun muassa marokkolaisiin makuihin. Kirjapaketin mukana tuli jauhettua juustokuminaa sekä vihreää kardemummaa, joten maustepuolikin on aika lailla kunnossa (kiitokset kustantajalle!).

Ehkä kokeilen sitten ensi alkuun noita tataarien lihapiirakoita (tai mahdollisesti samasta ohjeesta sovellettuja perunapiirakoita), kun pärämätš ei ole minulle entuudestaan ollenkaan tuttu ruokalaji. Onko joku muu päässyt niitä maistamaan?

Syysruokakilpailu: hunajaisesti huipulle

Me olemme miettineet täällä päämme puhki, millä perusteella päättäisimme syksyisen sesonkiruokakilpailun voittajan. Arvostaisimmeko erityistä kekseliäisyyttä vaiko syksyisten raaka-aineiden mahdollisimman monipuolista käyttöä? Vai olisiko mahdollisimman yksinkertainen ruokaidea sittenkin paras?

Lopulta päätimme kuitenkin keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään asiaan eli makuun. Sre:n kustantaman ravintolalahjakortin voittaisi siis omakseen se onnekas osallistuja, jonka ohjeella kokkailtu ruoka maistuisi meille kaikkein parhaiten.

Hyviä makuehdokkaita oli vaikka kuinka paljon, ja pidin jo muutamaakin reseptiä ihan varmana voittajaehdokkaana, kunnes saimme maistaaksemme hunajaista hirvipalapaistia. Ja yhtäkkiä voittaja oli meille molemmille täysin selvä. Vaikka minä ruuasta paljon pidänkin, niin harvoin olen innostunut mistään omasta kokkailustani niin paljon kuin tästä. Putsasimme padan viimeiseen tippaan asti, ja heti ruuan loputtua olisi tehnyt mieli tehdä sitä saman tien uudelleen.

Reseptin lähetti meille Lily, joka on siis täten syksyisen Hyvinsyöjä-reseptikilpailumme voittaja. Onneksi olkoon! Lily oli saanut ruokaa syödäkseen jonkun tuttunsa lakkiaisjuhlissa, ja ohje on alkujaan peräisin jostain Pohjanmaalla ilmestyneestä paikallisjulkaisusta. Tässä Lilyn ohjeistusta:

Hunajainen hirvipalapaisti

noin 500g hirven paistia
1 pieni tai keskikokoinen sipuli
1 purkki (2dl) kermaa
voita
1 rkl hunajaa
suolaa
pippuria

Kuutioi hirven paisti sopiviksi paloiksi. Ruskista lihapalat voissa pienissä erissä ja siirrä uuninkestävään pataan. Kuori ja pilko myös sipuli ja lisää pataan. Sipuleita voi myös halutessaan hetken kuullottaa voitilkassa, mutta melkoiseksi muhjuksi ne kuitenkin sulavat padassa haudutettaessa. Lisää pataan kerma, hunaja ja suolaa ja pippuria maun mukaan (Varsinkin suolaisuus kannattaa tarkistaa vasta valmiista ruoasta, ettei tule yllätyksiä.) Laita uuniin alatasolle 130-150 asteeseen hautumaan vähintään kolmeksi tunniksi. Hauduttamisen aikana lihoja kannattaa sekoitella, etteivät ne pääse palamaan päältä, ja pitää padan päällä kantta tai foliota. Jos neste tuntuu kuivuvan liikaa kokoon, niin pataan voi lisätä tilkan vettä.
Tätä hirvipataa voi nauttia yksinkertaisesti keitettyjen perunoiden tai yrttisen peruna-juuresmuhennoksen kanssa (perunaa ja vaikkapa porkkanaa, lanttua tms. maustettuna rakuunalla tai timjamilla). Lisänä voi tarjoilla myös raikasta lehtisalaattia (jossa kurkkua, tomaattia, punasipulia, kesäkurpitsaa ym. mukana).

Etenin muuten ohjeen mukaan, mutta sipulia laitoin (suurina lohkoina) sekaan vähän enemmän.

Pahoittelen omituista kuvaa. Lautaselle tämän kanssa päätyi muun muassa lytättyjä pottuja, mutta siitä tilanteesta emme jostain syystä saaneet ikuistettua kuvaa. Eli saamme tyytyä tällä kertaa pikaiseen uunivuokaräpsyyn, vaikka se ei tee lopputulokselle ollenkaan oikeutta.

***
Suuret kiitokset kaikille sesonkiherkkukokeille vielä kerran! Monta hyvää reseptiä odottaa vielä julkaisuaan, eli palaamme aiheeseen tulevien viikkojen aikana.

Punajuuri-vuohenjuustopasta

Joku lukija kyseli meiltä vähän aikaa sitten ideoita vuohenjuustoiseen punajuuripastaan. Meillä ei ollut tilanteeseen sopivaa ohjetta arkistoissamme ollenkaan, mutta onneksi Mari osallistui reseptikisaamme punajuuri-vuohenjuustopastalla.

Kokkailukokemus oli tällä kertaa vielä tavallistakin mieleenpainuvampi. Suikaloin nimittäin kolme raakaa punajuurta kunniakkaasti kuorimaveitsellä, ja olin sen jälkeen yltympäriinsä pienissä punajuuriroiskeissa. Harvoin sitä joutuu kuitenkaan kokkailun yhteydessä kasvoja pesemään. Ja essunkin voisi joskus muistaa pukea päälleen.

Mutta tässäpä Marin antamaa ohjeistusta:

Punajuuri-vuohenjuustopasta

öljyä
valkosipulin kynsi tai monta
noin yksi punajuuri / syöjä
kasvislientä
ruokakermaa
suolaa ja pippuria
vuohenjuustoa (nuori eli mieto juusto käy ehkä parhaiten)
tuoretta basilikaa
hunajaa
pastaa (olen itse tällä hetkellä suosinut luomuspelttipastaa)

Pese ja kuori punajuuret ja raasta krouvia raastetta tai suikaloi (kuorimaveitsellä saa ehkä parhaat suikaleet, vaikkakin se on työläin tapa suikaloida).
Kuullota öljyssä murskattua valkosipulia ja lisää hetken päästä punajuurisuikaleet. Lisää kasvislientä ja hauduta hetken aikaa kannen alla. Lisää ruokakermaa niin, että suikaleet melkein juuri ja juuri peittyy. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta punajuuri kypsäksi (minulle sopiva kypsyys tulee noin kymmenessä minuutissa) ja laita pasta kiehumaan sopivassa kohdassa.
Lisää al denteksi keitetty pasta punajuuren joukkoon, sekoita ja lisää paloiteltu vuohenjuusto. Laita kansi päälle hetkeksi, niin että juusto sulaa joukkoon. Ripsauta joukkoon myös juoksevaa hunajaa mausteeksi. Annostele lautasille ja laita pastan päälle tuoretta basilikaa.
(Itse kokeilin ohjetta myös niin, että ostin kypsyneempää vuohenjuustoa, jonka paistoin pannulla ja asettelin annoksen päälle. Hunaja ja basilika vielä annoksen päälle viimeiseksi. Näin sain kauniimpaa ruokaa mutta en ehkä ihan niin hyvää. Juusto antaa kastikkeelle kuitenkin niin mahtavan täyteläistä makua ja sakeuttaa kastikkeen kivasti, että esteettisyys jää makunautinnolle toiseksi.)

Minä pidän kovasti sekä vuohenjuuston ja punajuuren että myöskin vuohenjuuston ja hunajan yhdistelmästä. Lisäulottuvuutta makuun saattaisi saada vielä jostain makeahkosta chilituotteesta. Eli jos seuraavalla kerralla asettelisi osan juustosta pastan pinnalle ja roiskisi juustojen päälle vaikka hiukan chilihilloa. Tai en tiedä, menisikö lopputulos sitten liikaa eri makujen sekasotkuksi.

Vuohenjuustosta ja chilisoosista tuli joka tapauksessa mieleeni eräs herkullinen vuohenjuustosalaatti. Täällä Oulussa on ollut jo jonkin aikaa ihan kunnon talvi, joten ehkä tässä voisi vähitellen siirtyä kokkailemaan talvisempiakin salaatteja.

Ruusukaalit tahnaksi

Ruokablogistanin tahnalähettiläs Jytis osallistui Jauhantapajan syksyiseen sesonkireseptikilpailuun fetajuustosta ja ruusukaalista tehdyllä tahnalla, joka osui mukavasti myös omaan makuhermooni.

Levite sopii Jytiksen mukaan niin leivälle, dipiksi, pasteijan täytteeksi, salaattiin käärittynä kevyenä alkupalana, tortillan sisään tai salaa jääkaapista suoraan kupista lusikoitavaksi.

Ruusukaali-fetatahna

250 g kotimaisia ruusukaaleja
200 g fetaa
kourallinen cashewpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl kuivattua persiljaa
ripaus mustapippuria

Putsaa ruusukaalit ja keitä kypsiksi kiehuvassa vedessä, 10-15 min. Anna jäähtyä hieman ja jauha tehosekoittimella tahnaksi pähkinöiden, valkosipulinkynnen ja fetan kanssa. Mausta, sekoita, maista ja tarjoile!

Tuosta jääkaapilla lusikoimisesta tulee ihan pikkuisen mieleen Nigella Lawson.

Kaalireseptejä ei kilpailu tuonut juurikaan tullessaan (ohjeet olivat sienten, punajuuren sekä hirven ylivoimaa), joten tämä oli sitäkin tervetulleempi. Yksi kaalilaatikko-ohje sentään saatiin, joten sitä voisi testata vaikka huomenillalla.

Sadonkorjaajan pata sekä lettileipä

Näihin Kaisan lähettämiin kilparesepteihin sisältyy kattava valikoima syksyisiä sesonkiherkkuja. Patoja on mukava haudutella näin marraskuussa, ja kolmivärisen lettileivän idea oli aivan mainio (tosin meillä vihreä osio jäi vähän turhan vaaleaksi, eli ehkä olisi kannattanut lusikoida pestoa joukkoon vähän reilumminkin):

Sadonkorjuupata

700 g hirven lihaa (sisäpaistia tai ulkofileetä) suikaloituna
2 sipulia lohkoina
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa viipaleina
2 varsiselleriä viipaloituina
5 perunaa kuutioina (kiinteä lajike)
1 palsternakka kuutioina
2 prk tomaattimurskaa
5 dl lihalientä
2 dl punaviiniä
2 laakerinlehteä
1 rkl oreganoa
1 rkl timjamia
1 rkl basilikaa
mustapippuria myllystä
300 g vihreitä papuja
250 g metsäsieniä paistettuna
2 omenaa lohkoina
suolaa maun mukaan
persiljaa silputtuna

Ruskista lihat useassa erässä paistinpannulla. Siirrä lihat kannelliseen pataan. Laita pataan myös sipulit, porkkanat, varsisellerit, perunat ja palsternakka. Kaada päälle tomaattimurska, lihaliemi ja punaviini. Sekoita ja mausta. Kypsennä (leivin)uunissa miedolla lämmöllä hauduttaen noin puolitoista tuntia. Lisää loput ainekset sekä nestettä tarvittaessa. Anna olla vielä n. 15 minuuttia uunissa. Ripottele valmiin ruoan päälle runsaasti persiljaa. Tässä ruoassa maukas liemi on se homman juju. Tarjoile seuraavan ohjeen mukaan tehdyn leivän kanssa, jotta saat kaiken talteen hyvästä liemestä. Annos on suuri, joten syötävää riittää useaksi päiväksi.



Letitetty värikäs sadonkorjuuleipä

Perustaikina:
5 dl maitoa
50 g hiivaa
½ rkl suolaa
2 dl kaurahiutaleita
12 dl vehnäjauhoja
50 g margariinia
KELTAINEN taikina:
kolmasosa perustaikinaa
2 dl porkkanaraastetta
1 tl kurkumaa
n. 1 ½ dl vehnäjauhoja
PUNAINEN taikina:
kolmasosa perustaikinaa
2 dl punajuuriraastetta
n. 1 ½ dl vehnäjauhoja
VIHREÄ taikina:
kolmasosa perustaikinaa
2 dl kesäkurpitsaraastetta
1 rkl pestoa
n. 1 ½ dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Alusta taikinaan pehmeä margariini. Jaa taikina kolmeen osaan ja lisää kuhunkin taikinaan ”väriaineet” sekä tarvittava määrä jauhoja. Anna taikinoiden kohota. Tee kaksi isoa pullapitkon tapaan letitettyä leipää. Paista leipiä 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Puolukkamuffinssit

Reseptikilpailureseptejä testatessa kaikki ei ole sujunut aina ihan suunnitellulla tavalla. Ryhdyin yhtenä iltana töiden jälkeen leipomaan Dinan Maailman mustikka-puolukkapikkukakkusia, joiden ohjeistus eteni tällä tavalla:

Puolukka-mustikkapikkukakkuset

Taikina:
0,5 dl soijajauhoja
3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
2 dl puolukoita
2,75 dl soijamaitoa
0,5 dl rypsiöljyä

Kuorrute:
150 g margariinia
6 dl tomusokeria
1-1,5 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään ja lisää jäiset puolukat joukkoon. Kääntele maito ja öljy kevyesti jauhoihin mahdollisimman vähän sekoittaen. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Paista uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.
Vatkaa margariini ja tomusokeri vaahdoksi. Lisää hieman sulaneet mustikat ja vatkaa tasaiseksi. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinien päälle. Huom. Kuorrutetta tuli todella paljon, joten voit valmistaa myös puolet pienemmän annoksen kuorrutetta. Säilytä pikkukakkuset jääkaapissa tiiviissä rasiassa.

Puolukkamuffinssit syntyivät nopeasti, minkä jälkeen päätin ryhtyä tehtailemaan muffinssien päälle levitettävää mustikkatahnaa.

Tahnan ainekset olivat niinkin yksinkertaiset kuin mustikka, margariini sekä tomusokeri, mutta tomusokeriapa ei kaapista yllättäen löytynytkään. Hyytelösokeria sen sijaan löytyi kaksikin pakettia, joten pitäisi kai keksiä lähitulevaisuudessa jotain hyytelöitävää.

Päätin sitten tehdä mustikkakuorrutteen myöhemmin, mutta niinhän siinä kävi, että muffinssit ehtivät kadota parempiin suihin jo ennen seuraavaa kauppareissua. Töistä kotiutunut nälkäinen nörtti iski silmänsä saman tien leipomuksiini, ja olin ehkä itsekin saattanut ryhtyä jo pikkuisen maistelemaan. Mutta tältä niiden siis olisi pitänyt näyttää:

Vaikka ohjeen testaaminen jäi vähän puolitiehen, niin leivonnaisten idea oli joka tapauksessa ihan huippu ja mukavasti täkäläisten metsien omia marjoja hyödyntävä. Myös puolukkamuffinssit olivat makoisia ihan paljaaltaankin, joten pitää tehdä niitä lähiaikoina uudestaan. (Jos vaikka muistaisin siihen mennessä käydä sokeriostoksilla.)

Kirpeän hapokas puolukka sopii makeisiin leipomuksiin ihan mahdottoman mukavasti (tein ohjeesta vähän epävegaanisemman version; jääkaapissa oli avattu maitopurkki, joka oli mukava saada kulutettua kokkailuun).

Jauhelihakeitto (hirvestä)

Tämän kilpareseptin lähetti meille Anu, ja ohje on hänen siskonsa kehittelytyön tulos. Me pidimme lopputuloksesta todella paljon, eli keiton maku oli meidän molempien mielestä ihan ällistyttävän hyvä. Tätä meillä tehdään ihan varmasti vastakin.

Perisuomalaisten raaka-aineiden ohella keittoon saatiin myös itämaista häivähdystä, kun kasvikset suikaloitiin ja keiton sekaan lorautettiin vähän soijaakin. Tässä Anun ohjeistusta (sisältää myös mainiot ehdotukset alku- ja jälkiruuaksi sekä myöskin ruokajuomaksi):

Sadonkorjuuajan hirvikeitto

300 g hirven jauhelihaa
rypsiöljyä
300 g porkkanaa suikaleina
200 g lanttua suikaleina
100 g palsternakkaa suikaleina
100 g purjoa renkaina
2 valkosipulinkynttä murskattuna
450 g perunaa suikaleina
2 l vettä
3 rkl soijakastiketta
1 kpl "Fond du Chef" lihaliemitiivistettä
1 rkl sitruunamehua
1 tl tummaa ruokokidesokeria
mustapippuria
suolaa
pieni ruukullinen lipstikkaa
250 g kylmäsavuporo-Koskenlaskijaa
2 dl kermaa (laitoin itse alle puolet tästä)
runsaasti tuoretta persiljaa keiton pinnalle

Ruskista jauheliha öljyssä paistinpannulla. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuori ja suikaloi juurekset ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna öljyä kattilassa ja freesaa muut kasvikset paitsi peruna. Sekoittele vähän aikaa, kunnes kasvikset vähän pehmenevät. Lisää vesi, lihaliemitiiviste ja soijakastike ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunasuikaleet ja hirven jauheliha ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää hienonnettu lipstikka, kerma ja juusto nokareina. Hauduta vielä, kunnes juusto on liuennut keittoon. Mausta sitruunamehulla ja sokerilla, tarkista suolan ja pippurin määrä, ja lisää valmiin keiton pinnalle runsaasti silputtua tuoretta persiljaa. Tarjoa ruis- tai saaristolaisleivän kanssa.

Ruokajuomaksi keitolle sopii kotimainen tumma-arominen pienpanimo-olut, Beer Hunter'sin Muflon Stout. Alkuruoaksi aterialla napsitaan torimyyjältä ostettuja ruisjauhoissa pyöriteltyjä muikkuja, joiden pinnalle puristetaan sitruunamehua. Jälkiruoaksi tarjotaan jäätelöä karpaloiden ja kinuskikastikkeen kera tai puolukkapiirakkaa jäätelöllä.

Punajuuriohratto

Punajuuri oli sienten ohella yksi reseptikilpailureseptien ylivoimaisesti käytetyimmistä sesonkiraaka-aineista. Punajuurta käytettiin myös tähän ohrattoon yhdessä suppilovahverojen, lähikaupasta ostetun oluen ja parmesaanijuuston kanssa.

Ohjeen lähetti meille Ahmija, jonka blogista löytyy runsaasti muitakin sesonkituotteiden ympärille rakentuvia ruokaohjeita. Tähän punajuuriohrattoon liittyvä postaus oli tunnelmansa puolesta suuri suosikkini. Harmi, ettei itselläni ollut seuraa vielä kokkailuhetkellä (eikä ruuanlaittoruokaakaan).

Vahvero-punajuuriohratto

230 g suppilo- tai kosteikkovahveroita (punnittu tuoreena)
1 rkl voita
270 g kypsäksi keitettyjä (säästä keitinvesi!) punajuuria soseutettuna (sauvasekoittimella näppärää)
1 rkl rypsiöljyä
2 dl esikypsytettyjä kokonaisia ohrasuurimoita
150 g sipulia oikein hienoksi hienonnettuna
2 dl olutta (suomalaista lageria)
n.7 dl punajuuren keitinvettä johon on lisätty puolitoista kasvis- ja/tai lihaliemikuutiota
1 rkl kuivattua timjamia
mustapippuria myllystä
200 g raastettua parmesan-juustoa
maun mukaan suolaa

Käytä suppilovahverot paistinpannussa voinokareen kanssa muutama minuutti (kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut) ja jätä odottelemaan.
Kuullota öljyssä sipulia ja ohrasuurimoita muutama minuutti, lisää olut ja pienennä lämpöä. Anna oluen imeytyä kokonaaan ohraan jonka jälkeen ala pikkuhiljaa lisäillä ohran sekaan punajuuri-kasvis/lihalientä. Sekoittele ohrattoa ja lisäile lientä sitä mukaan kuin se uhkaa pannusta loppua. (Kannattaa käyttää isoa kannellista kasaria- lasikansi ei annan aromien karata ja sen läpi on kiva kurkkia milloin lientä pitää lisäillä! Ilman kantta nestettä kuluu enemmän.) Kun ohra on kypsynyt viitisentoista minuuttia, lisää sekaan myös soseutetut punajuuret, timjami ja suppilovahverot. Maistele ohrattoa pitkin matkaa! N. 40min päästä purutuntuma pitäisi olla sopiva: ohra on kypsää mutta vielä vähän ”purtavaa”. Ohratto on myös sopivan löysähköä- ei liian kuivaa eikä liian puuroa. Tässä vaiheessa lisää sekaan parmesaani ja mustapippuria. Maista, ja lisää halutessasi suolaa jos juusto ei tuonut tarpeeksi suolaisuutta.
Paahda seuraksi pinjansiemeniä, höylää perunankuorimaveitsellä parmesanista ohkaisia lastuja ja riivi koko komeuden päälle tuoreita timjaminlehtiä.

Minä etenin muuten ohjeen mukaan, mutta pinjansiemenet taisin korvata auringonkukansiemenillä. Jossain vaiheessa tunsin kiusausta tuunata ohrattoani sinihomejuustolla, mutta maltoin kuitenkin antaa parmesaanin päästä pitkästä aikaa päärooliin. Hyvin maistui.

Kyyttöä tarjolla

Me jauhajatkin liityimme viimein keskittyneiden kyytönsyöjien rivistöön, kun Ouluun Stockmannin Herkkuun oli saatu tällä viikolla kyyttöä myytäväksi (kiitokset Virpille vinkistä!).

Viritimme heti kaupasta kotiuduttuamme pannut ja kattilat tulelle. Toinen paistoi pihvit ja toinen laati lisäkkeet, joiden ohjeet olivat peräisin jälleen kerran reseptikilpailusta: kyyttö sai kaverikseen täytettyjä nauriita sekä pannulla paistettua leipäjuusto-sieniseosta, joka maistui suorastaan ällistyttävän hyvältä. Leipäjuusto suli paistuessaan mukavan pehmoiseksi ja sopivasti suussa natisevaksi.

Hiukan täytyi kyllä taas naureskella kokkailuillemme. Muinaista maatiaislehmää, kaskinaurista ja hyvinkin perisuomalaista leipäjuustoa. Olisi pitänyt vaan pukeutua virsuihin ja aterioida päreen valossa, niin tunnelma olisi ollut oikeinkin autenttinen.

Tässä ohjeistusta tarjolla olleisiin sapuskoihin. Suppilovahvero-leipäjuustopaistoksen resepti on peräisin Hilkalta, ja sen tekeminen neuvottiin meille tähän tapaan:

Suppilovahveroita pari isoa kourallista, paistetaan pannulla niin, että kaikki ylimääräinen neste on haihtunut. Lisätään leipäjuustoa (sitä narisevaa ihanaa lituskajuustoa) pieninä paloina, noin neljänneskiekollinen eli se pieni pakkaus. Paistetaan keskilämmöllä niin, että juustotkin paistuvat lievästi - lämpöä oltava sen verran, että juusto ei sula mössöksi vaikka pehmeneekin ja valuttaa nesteitä ulos ja sen jälkeen ruskistuu. Maustetaan suolalla ja halutessa pippuriropsauksella. Itse en laita sekaan sipulia, mutta sekin lienee makukysymys.
Ruoka tarjoillaan välittömästi, mieluiten vasta nostettujen ja höyrytettyjen perunoiden tai itsetehdyn perunamuusin ja raikkaan, yksinkertaisen salaatin kanssa, johon ei lisätä kovin ärhäköitä mausteita, sillä sienten ja leipäjuuston upea kombinaatio kärsii siitä.

Naurisohjeen saimme käyttöömme Outilta, joka on esitellyt reseptin myös omassa Eväshetki-blogissaan (alkuperäinen ohje on otettu HS:n ruokasivuilta):

Nauriit savuporotäytteellä

8-10 pientä naurista
suolaa

täyte:
soseutettua nauriin sisusta
3 rkl hienoksi murskattua hapankorppua
1/2 dl kuohukermaa
1 rkl siirappia
1/4 tl valkopippuria
100 g kylmäsavuporoa
100 g leipäjuustoa

pinnalle:
hienoksi murskattua hapankorppua

Keitä nauriit kevyesti suolatussa vedessä kypsiksi, n. 20 min. Kuori ne ja koverra sisus. Soseuta sisus sauvasekoittimella. Leikkaa poro pieniksi paloiksi ja kuutioi leipäjuusto. Lisää kaikki täytteen ainekset naurissoseen joukkoon. Täytä koverretut nauriit. Ripottele pinnalle hapankorppumurskaa. Laita nauriit voideltuun uunivuokaan ja paista 150 asteessa noin tunti.

Nauriit sopii sellaisenaan iltapalaksi tai vaikka illallisen alkuruoaksi. Raikkaan salaatin kanssa tarjoiltuna nauriit menevät vaikka lounaaksi.

Muutama hyväksi todettu vinkki:
1. Kannattaa valita pieniä nauriita, saat ne kypsäksi nopeammin. Isoja nauriita joutuu keittämän ja kypsentämään uunissa paljon pidempään. Itselläni oli monenkokoisia nauriita ja kaikista pienimmät todettiin herkullisimmiksi.
2. Kannattaa keittää nauriit hyvissä ajoin, niin, että ne ehtivät jäähtyä. Helpottaa kuorimista ja kovertamista aika tavalla.
3. Nauriiden sively voilla tai hunajalla ennen uuniin laittoa saattaisi antaa herkullisen lisäsäväyksen. Nauriit olivat kyllä hyviä ilmankin.

Leipäjuusto on herkkua hieman lämmitettynä ja hillahunajan kanssa tarjoiltuna, ja oli mukava huomata, että se toimii hyvin myös suolaisemmissa yhteyksissä. Monet käyttävät sitä tiettävästi ainakin intialaiseen palak paneeriin, koskapa paneerjuustoa on vähän hankala löytää suomalaisista ruokakaupoista.

Ruokailua Rovaniemellä

Pakko todeta ihan alkuun, että yllä oleva kuva ei sitten liity millään tavalla tämän postauksen tekstiin. Meillä ei ollut viikonlopun reissulla kameraa mukana, joten valikoin kuvituskuvaksi Kauppuri 5:n vuohenjuustoburgerin (kävimme siellä muutama viikko sitten hiukan kuvailemassa).

Ja sitten asiaan: Vietimme jauhantatiimimme voimin aivan mahdottoman mukavan viikonlopun, jonka yhtenä huippukohtana kävimme ruokailemassa Rovaniemellä Lapland Hotel Sky Ounasvaaran ravintolassa.

Kyseinen ravintola sinnittelee vuodesta toiseen Suomen 50 parhaan ravintolan listalla. Vuonna 2010 sijoitus oli 22., eli selvästi parempi kuin oululaisella 1881 Uleåborgilla (nro 44) tai Puistolalla (nro 45).

Ja kyllä: Tykkäsin rovaniemeläisten kokkailuista kovasti. Valitsin syötäväkseni valmiin 43 euroa maksavan Rovaniemi-menun, joka sisälsi alkuun hirvirilletteä, punajuurijäätelöä ja jäkälää; pääruokana paistettua Inarin siikaa, Matsutake-ohrattoa ja mummonkurkkuvinaigrettea sekä jälkeen mustikkakeittoa ja valkosuklaasorbettia.

Täytyy myöntää, etten tiennyt etukäteen aivan tarkkaan, mitä on rillette tai matsutake, mutta onneksi sain asiaa tuntevammalta siipaltani opastusta aiheeseen. Enkä ollut kyllä ikinä aiemmin suunnitellut syöväni jäkälää, joten kokemus oli kaikin puolin hyvinkin kiinnostava.

Ravintoloissa syöminen on melkein aina ruokansa puolesta jonkinasteinen pettymys. Kun itse osaa laittaa ruokaa edes jokseenkin kohtalaisesti ja kun käyttää kokkailussaan aina mahdollisimman hyviä raaka-aineita, ei puolivalmisteista nopeasti kokattu ravintolaruoka kerta kaikkiaan voi yltää makujensa puolesta samalle tasolle.

Tällä kertaa pettymyksiä ei todellakaan tullut, ja koko ajan tuli vaan mietittyä, että "mitenköhän tämä on tehty" tai "että tämmöisiä makuja en kyllä ikinä saisi aikaiseksi itse". Raaka-aineiden maut oli saatu säilytettyä annoksissa todella hyvin. Alkuruokalautasella oli punajuurta vaikka kuinka monella tavalla valmistettuna, ja punajuuren maku sopi hirven kanssa tosissaan mukavasti yhteen. Jäkälä oli paistettu hyvin rapeaksi, ja se yllättäen suorastaan suli suuhun. Kaikkea sitä.

Pääruuan ohratto oli aivan taivaallista. Olen tykästynyt kyseiseen ruokalajiin tämän syksyn aikana ihan tosissani, vaikken olisi ikinä uskonut, että se voi pärjätä omassa makuvertailussani risotolle. Ruuassa oli myös sopivasti reunaa eli hapokkuutta, joten kyllä kelpasi lusikoida (tai itse asiassa haarukoida... en minä sentään lusikalla ohrattoani syönyt).

Jälkiruoka toi mieleeni lapsuuden ja äidin keittelemän mustikkasopan. Valkosuklaa sopi mustikan kanssa oikein hyvin, mutta lisänä tarjoiltu pikkuruinen munkki ei sen sijaan tuottanut erityistä sävähdystä.

Epätavallista Sky-hotellin ravintolassa oli se, ettei ruokien yhteyteen ollut esitetty mitään suositusviinejä, jotka tekisivät ruokailukokemuksesta mahdollisesti vieläkin mieleenpainuvamman. Tarjoilu joka tapauksessa pelasi hyvin, ja henkilökunta oli erittäin hyvin perillä esimerkiksi siitä, mistä (lähikunnista) ruokiin käytetyt raaka-aineet olivat peräisin.

Ravintola sijaitsi Ounasvaaran huipulla, eli sieltä oli tosissaan hyvät näköalat yli Rovaniemen. Pimeässä näköaloista ei tosin ollut kamalasti iloa, mutta ravintolan 70-lukuinen sisustus sai meidät fiilistelemään taas lapsuusmuistoja ihan tosissamme.

Olimme hotellissa yötäkin, ja pääsimme siten testaamaan myös paikan aamupalan. Tarjolla oli muun muassa eri tavoin säilöttyjä pohjoisen kaloja. Jääkellarin loheen tykästyin niin paljon, että ajattelin tehdä sitä lähiviikkojen aikana itsekin.

Juurespiirakka (reseptikilpailun satoa)

Syksyisen sesonkireseptikilpailun osallistumisaika on loppunut, ja nyt on edessä meidän kannaltamme kaikkein hankalin vaihe: voittajan valinta. Kilpareseptejä sateli vielä viimeisenä viikonloppuna sähköpostiimme sen verran runsaasti, että tarvitsemme vielä pari viikkoa aikaa ohjeiden testailuun ja päätösten tekoon. Joten voittaja julkistetaan näillä näkymin marraskuun puolivälin paikkeilla.

Maria-niminen lukijamme osallistui kisaan itse kehittelemällään juurespiirakan ohjeella, johon minä tykästyin saman tien. Omatekoinen juuressose on kerrassaan mainio idea, ja täysjyväohrajauhoja sekä kaurahiutaleita sisältävä piirakkapohja sai meikäläiseltä niin ikään runsaasti plussaa. Enkä varsinaisesti vastustanut ainesosalistaan sisältyvää sinihomejuustoakaan.

Juurespiirakka

aivan ensimmäiseksi kannattaa valmistaa juuressose:
3 porkkanaa
½ keskikokoisesta lantusta
½ keskikokoisesta kukkakaalista
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
vettä sen verrat, että vihannekset juuri ja juuri peittyvät

Käsittele juurekset/vihannekset, pilko pieniksi ja keitä ne lähes ylikypsiksi.
Kaada ylimääräinen=lähes kaikki vesi pois (kannattaa jättää vähän talteen, jotta voi lisätä tarvittaessa) ja soseuta esim. sauvasekoittimella (tai vastaavalla laitteella). Soseesta olisi tarkoitus tulla lusikoitavaa, ei liian löysää.

Pohja:
2 dl juuressosetta + ½ dl vettä
1 tl suolaa ja sokeria
1 dl täysjyväohrajauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
2 rkl rypsiöljyä
1-2 dl vehnäjauhoja

Lisää kuivat aineet keskenään sekoitettuna nesteisiin. Laita aluksi 1 dl vehnäjauhoja ja lisää sen verran, että taikina on helppo taputella vuoan pohjalle. Irtopohjavuoan pohja kannattaa vuorata leivinpaperilla ja reunat voidella rasvalla.

Täyte:
5 dl juuressosetta
1 prk (200g) yrttituorejuustoa
3 kananmunaa
maun mukaan suolaa ja mustapippurirouhetta
~ 100g sinihomejuustomurua
pinnalle siemeniä: esim. seesamin-, pinjan-, ja/tai auringonkukansiemeniä

Sekoita juuressose, juusto, kananmunat ja mausteet keskenään. Sinihomejuuston voi laittaa joko soseen joukkoon tai ripotella pinnalle.
Ripottele päällimmäiseksi pinnalle siemenet, jotta ne paahtuvat uunissa herkullisiksi. Paista 175 asteisen uunin alatasossa ensin 30 min ja sitten keskitasossa vielä toiset 30 min (tai sitten koko aika keskitasossa, mutta alkuun leivinpaperilla peitettynä). Uunistakin tietty hieman riippuu.
Kannattaa antaa jäähtyä kertaalleen kunnolla, jotta rakenne on koossapysyvä ja maku tasainen. Maku ehkä paras haaleana.
Tämä sopii oikein hyvin vaikkapa kevyeksi lounaaksi tai iltapalaksi salaatin kanssa tarjottuna.