Take away -ravintolaillallinen kotioloissa

Ravintoloissa ruokaileminen ei ole juuri nyt koronaviruksen takia mahdollista, mistä syystä ravintolat ovat yrittäneet kilvan kehitellä erilaisia kotiin toimitettuja tai take away -konsepteja. Me haimme vappupäiväksi Ravintola Nallikarista kala- ja äyriäisvadin, joka olikin oikein maistuva, ja tulevaksi helatorstaiksikin voisi kenties miettiä jonkinlaista take away -brunssia jostakin oululaisesta ravintolasta.

Take away -illalliset ovat kuitenkin alusta asti hiukan arveluttaneet, koska niiden hinta on hyvin lähellä ravintolassa ruokailemisen hintaa siitä huolimatta, että osa ruoan laittamisen vaivasta sekä tiskeistäkin siirtyy samalla itselle. Tänä viikonloppuna päätimme joka tapauksessa olla oman elämämme Master Chefejä ja noutaa lauantaiksi take away -illallisen Ravintola Hugosta.



Päädyimme take away -menuhun kalapääruoalla, koska kokonaisuus kuulosti mukavan keväiseltä. Mukana oli sesonkiin sopivaa korvasientä, parsaa sekä raparperia. Listalta löytyivät seuraavat ruokalajit:

-Päivän keittona Hugon korvasienikeitto
-Saaristomeren nieriää, parsaa, grillattua varhaiskaalia, leipävanukasta, kukkakaali-tillipyreetä ja sahramiveloutéta
-Valkosuklaa-kuusenkerkkänamelaka ja raparperihilloke



Ravintolasta sai noutaa pakatut ruoat, jotka itse lämmitettiin tai valmistettiin kotioloissa. Mukana seuranneella paperilapulla oli annettu ohjeita annosten kypsentämiseen.



Alkuruoaksi lämmittämämme korvasienikeitto ei aivan onnistunut lunastamaan odotuksia. Sieniä ei ilmeisesti ollut puhdistettu aivan perusteellisesti, koska hiekka rahisi hampaissa muutamassa lusikallisessa. Lisukkeena olleet Västerbotten-juustolastut sekä ruskeiksi paahdetut leipäkrutongit olivat joka tapauksessa mukava lisä kokonaisuuteen. Pari viipaletta ravintolan omaa hapanjuurileipää olisi onnistunut tekemään alkuruoasta juhlan, joten sitä olisi pitänyt hoksata ostaa vielä erikseen.

Pääruoan asetteleminen lautasille sujui kotikokkaajilla hiukan kankeasti, mutta esillepanon hienoisista hankaluuksista huolimatta ruoka oli molempien mielestä ihan huippuhyvää. Hyviä makuja ja vaihtelevia tekstuureita. Esimerkiksi leipävanukas maistui kiinnostavalta, ja parsassa sekä grillatussa varhaiskaalissa oli mukava rapsakkuus. Totesimme, että kyseessä oli yksi kaikkein parhaista ravintola-annoksista, joita olemme Oulussa ikinä syöneet.



Pohdimme, että normaalisti kotioloissa ei ikimaailmassa tulisi tehtyä kalalle näin monenlaisia lisukkeita, vaan tarjolla olisi korkeintaan jotain yksittäistä grillattua kasvista sekä jonkinlainen kastike. Vaikka hintaa ateriasta tuli kahdelle hengelle kaikkiaan 84 euroa, hyvinkin iso rahasumma olisi mennyt myös siihen, jos olisi ryhtynyt kaikki tarjolla olleet ruokalajit alusta asti valmistamaan.

Jälkiruoka oli myös hyvä, ja oli mukava saada syödäkseen jotain sellaista, jota ei olisi kotioloissa hoksannut valmistaa. Molemmat totesivat, että kokonaisuudesta jäi oikein hyvä maku suuhun.



Vaikka meillä toki on jossain määrin kokemusta ruoanlaitosta, olisimme kaivanneet hiukan seikkaperäisempää ohjeistusta. Jälkiruokana ollut namelaka ei ollut kummallekaan entuudestaan tuttu, eli emme ilman googlettamista tienneet, oliko ruoka tarkoitus tarjota kylmänä vai lämpimänä. Samaten kinastelimme hetken aikaa pääruoan lisukkeena olleesta kukkakaali-tillipyreestä, kun toinen olisi tarjoillut sen kylmänä ja toinen lämpimänä. Lisukekaalin ja parsat halusimme ilman muuta lämmittää, vaikka ohjelappusessa ei puhuttu niiden lämpötilasta mitään.

Kotioloissa ruokailuun ei saanut aivan samanlaista juhlallisuutta kuin ravintolasalissa. Löysin itseni esimerkiksi pää- ja jälkiruoan välissä tyhjentämästä astianpesukonetta, ja astiatkin ovat kotioloissa tietenkin arkisempia. Juomapuoleenkaan emme hoksannneet etukäteen tarpeeksi paneutua, mutta kaapista löytyi sentään pullollinen sopivaa valkoviiniä (ei tosin pääruoan viinisuosituksena ollutta Rieslingiä tai uuden maailman Sauvignon Blancia).

Ravintolaruokailuun kuuluva talon leipä jäi siis kokonaisuudesta puuttumaan, ja lisäksi mietimme, että ravintolat voisivat laittaa tällaisiin kokonaisuuksiin mukaan myös jonkin ylimääräisen pienen keittiön tervehdyksen samaan tapaan kuin ravintolaillallisilla on yleensäkin tapana. Tämän kokemuksen perusteella voimme joka tapauksessa lämpimästi suositella ravintolaillallisen toteuttamista kotioloissa.

Gyoza-nyytit

Gyoza-nyytit olivat pari vuotta sitten Japanissa asuessamme tavallista syötävää. Valmiita nyyttejä oli kaupoissa myytävänä, ja myös gyoza-nyyttiainekset olivat japanilaisissa ruokakaupoissa yleinen näky. Esimerkiksi ensi alkuun ihmettelemäni 90 gramman painoiset jauhelihapaketit oli tarkoitettu nimenomaan näiden nyyttien valmistamiseen.

Gyozat olivat myös kaikkein ensimmäinen Sapporossa syömämme ateria, ja sama ruokalaji tuli myös työpaikan lounaslinjastossa tutuksi.

Suomeen palaamisen jälkeen nyytit ovat jääneet ruokavaliossa vähemmälle, mutta nyt tuli tehtyä niitä pitkästä aikaa, kun helmikuussa kylässä käynyt suomalais-japanilainen perhe jätti pakasteeseemme paketillisen gyoza-kääreitä.

Nyyttien tehtailu on hauskaa yhteisnäperreltävää, jossa pääsee pohtimaan rypytystäkin vähän samaan tapaan kuin karjalanpiirakoissa konsanaan:

Gyoza-nyytit (ohje Just one cookbook -blogista)

1 pkt gyoza-kääreitä (huom. kun avaat paketin, peitä ne kostean pyyhkeen alle, jotta ne eivät kuivahda)
1 rkl rypsi- tai muuta neutraalin makuista öljyä (kunkin gyoza-erän paistamiseen)
0,6 dl vettä (kunkin gyoza-erän paistamiseen)
1 tl seesamiöljyä (kunkin gyoza-erän paistamiseen)

TÄYTE:
340 g jauhelihaa (jauhettu sianliha on Japanissa yleinen valinta)
140 g kaalia (oma valintani oli pehmeä kiinankaali)
pari kevätsipulia
pari siitakesientä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2,5 sentin pala inkivääriä raastettuna
mausteita:
1 tl sakea
1 tl seesamiöljyä
1 tl soijakastiketta
ripaus suolaa
jauhettua mustapippuria myllystä

DIPPIKASTIKE (sekoita seuraavat ainekset yhteen):
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl soijakastiketta
⅛ tl japanilaista chiliöljyä

Poista kaalista kovempi ydin ja silppua lehdet. Hienonna sipuli ja siitakesienet pieniksi paloiksi. Yhdistä jauheliha, kaali, sipuli ja siitakesienet suureen kulhoon. Sekoita mukaan valkosipuli ja raastettu inkivääri. Lisää mausteet (sake, seesamiöljy, soijakastike, suola ja mustapippuri). Sekoita hyvin ja vaivaa seosta käsin niin kauan, että sen väri muuttuu hailakammaksi (kannattaa ehkä käyttää tässä ohuita kertakäyttöisiä muovihanskoja).
Laita gyoza-kääreen keskelle teelusikalla pieni määrä täytettä. Kasta sormi vesikulhossa ja vedä kostealla sormella ympyrä kääreen reunaan. Kosteus auttaa liimaamaan reunat yhteen.
Taita kääre puolikuuksi (niin että täyte jää nyytin sisään). Aloita rypyttämään reunaa peukalolla ja etusormella esim. molemmista reunoista kohti keskustaa. Varmista samalla, että nyytti sulkeutuu tarpeeksi jämäkästi.
Kun kaikki nyytit on täytetty, kuumenna öljy suuressa pinnoitetussa paistinpannussa keskilämmölle. Kun pannu on kuuma, aseta gyozat siihen yhdeksi kerrokseksi, tasainen puoli alaspäin. Paista noin kolme minuuttia tai niin pitkään, että nyytin pohja muuttuu kullanruskeaksi. Lisää pannulle 0,6 dl vettä. Peitä heti kannella ja höyrystä ruokaa noin kolmen minuutin ajan tai kunnes suurin osa vedestä on haihtunut. Poista kansi jäljellä olevan veden haihduttamiseksi. Lisää pannulle vielä teelusikallinen seesamiöljyä.
Keitä ilman kantta vielä sen verran, että nyytit näyttävät mukavan kypsiltä. Poimi nyytit pois pannulta ja paista jäljelle jääneet nyytit samalla tavalla.
Siirrä nyytit lautaselle ja tarjoa dippikastikkeen kanssa.

Kääreet voi tehdä myös omatekoisesta taikinasta, ja täytettä voi tietenkin varioida loputtomiin. Kasvisversiossa voi olla vaikka reippaammin sieniä (Sillä sipuli -blogista löytyy houkutteleva sienitäytteen ohje).