Oletko aina käyttänyt folio- ja leivinpaperirullia väärin?

Viimeaikaisten Internet-ilmiöiden joukossa ovat olleet näkyvänä artikkelityyppinä erilaiset "tämän olet aina tehnyt väärin" -listat. Pikaruokalan paperisen ketsuppikulhon levittäminen suuremmaksi oli kätevä jippo, mutta tämä niksi on tuonut keittiöömme aidosti uutta kätevyyttä. Kävi nimittäin ilmi, että olemme aina käyttäneet leivinpaperi- ja foliorullia väärin.

Rullan sisältävien pahvikuorten molemmissa päissä on järkiään sisäänpäin painettavat nystyrät, jotka painettuna pitävät rullan tiukasti aloillaan, kun siitä nyhtää tuotetta ulos. Nystyröiden avulla rulla pysyy paikoillaan jämäkästi ja paketin kanteen nyherretyn leikkuupinnankin käyttäminen on vaivatonta. Jostain syystä tätä ei ainakaan meillä tajuttu missään vaiheessa pelkkää rullapakkausta käsissä pyöritellessä. Ilmeisesti pakkausinnovaatiot eivät ole kuluttajien käsissä ihan niin intuitiivisia kuin pakkaussuunnittelijoiden sinänsä näppärissä visioissa.

Jos joku vielä kertoo, että olisi koko ajan ollut tapa vetää elmukelmua rullalta niin, ettei se heti tartu itseensä ja joka paikkaan, saattaa tulla itku kaiken sen turhautumisen ja hermojenmenetyksen nimissä.

Kutsuu mua Kuusamo <#

Vanha kunnon ruokahaaste. Monenlaista on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun bloggasin ensimmäisen punasipulisen ruokahaastepostauksen kaiken kansan nähtäville helmikuussa 2007. Pastanjauhannan ainokaisesta ruokahaastevoitostakin on vierähtänyt aikaa jo yli viisi vuotta!

Innostuin kovasti Suolaa & hunajaa -blogin Mummola-haasteesta, koska siinä toivottiin kattausta "suomalaista ruokakulttuuria blogeihin, niitä parhaita lapsuuden makuja kaikkialta Suomesta". Pakkohan tässä oli kantaa omakin kortensa kekoon, vaikka sitten vain parin ruokamuiston osalta.

Minulla oli mahdollisuus tutustua ainoastaan toiseen isoäideistäni, Kuusamon-mummoon, josta kaikkein ensimmäisenä muistuivat mieleeni lakritsipiiput ja nuotiolla pannussa keitetty kahvi.

Ihan en kehdannut lähteä ruokahaasteeseen lakritsipiipun voimin, joten kaivelin muistiani vähän lisää. Mummoni ruokaperinteeseen kuului olennaisesti kaikenlainen kala. Minä toden totta tiedän, mitä ovat Kitkan viisaat. Sukuni kuusamolaisesta ruokaperinteestä tulivat mieleeni ilman muuta tönkkösuolatut muikut sekä hillojen kanssa tarjoiltu leipäjuusto.

Sain ilmeisesti muikuista lapsena yliannostuksen (savusiika oli silloin suosikkini alati pöytään ilmestyneistä kaloista), koska ajatukseni juuttui itsepintaisesti leipäjuustojälkiruokaan.

Ajatuksenani oli alkuun tehdä itse leipäjuustoa, koska nykyisessä asumuksessamme olisi runsaasti avotulta tarjolla (jopa kotaolosuhteita). Olin joskus opiskeluaikoinani museossa töissä, ja siellä otin tuntumaa leipäjuustolautaan (vai mikä sen virallinen nimi ikinä olikaan). Sellaiseen puiseen kiekkoon, joka oli ulkolaidoiltaan tulen leimussa tummunut.

Suunnitelmani osoittautui luonnollisesti liian kunnianhimoiseksi, ja lopulta löysin itseni päivää ennen ruokahaasteen päättymistä valintamyymälän ruokaosastolta Niemitalon leipäjuustopakettia hypistelemässä. Sitä mummonikin epäilemättä ostaisi, jos vielä eläisi.

Niemitalon juustola on Pudasjärvellä, ja Pudasjärvi liittyi olennaisesti lapsena tehtyihin Kuusamon-reissuihin.

Hilloja sain muutama viikko sitten rakkaalta ystävältäni, joka oli sääskiä ja paarmoja uhmaten painunut anoppilassaan hillasuolle. (Kannattaa muuten viedä tähän aikaan vuodesta tuliaiseksi itse poimittuja marjoja! Paras idea!)

Minä syön leipäjuustoa yleensä hiukan lämmitettynä hunajan kanssa, mutta mummoni tapasi tarjoilla leipäjuustoa järeänä viipaleena, jonka päälle oli lastattu hillakeko. Halusin säilyttää ainekset tunnistettavina, mutta hiukan tuunattuina. Pikainen arkikokki pilkkoi juuston pieniksi nopiksi ja kerrosti sen laseihin yhdessä hillojen ja kinuskilorausten kanssa.

Olipas yllättävän toimiva yhdistelmä, kun hillat kuitenkin tarvitsevat kaverikseen hiukan makeutta. Ja kerrostaminen on aina niin mukavaa.

Jotta tässä postauksessa olisi jotain järkeä, jaan kaupan päälle Nami-Nami-blogin hillareseptin: vuohenjuustomousse kera lakkakompotin.

Viimeinen lomapäivä (blogipiknik 2014)

Elettiin heinäkuun toiseksi viimeistä päivää. Viimeinen lomapäiväni valkeni kauniina ja aurinkoisena. Tiesin, että samana päivänä Ainolan puistossa järjestettäisiin ruokabloggaajien perinteinen piknik.

Heräsin loma-aamuilleni uskollisena puoli kymmeneltä, vilkaisin Instagramista muiden oululaisbloggaajien ajoissa valmisteltuja piknik-eväitä (tandoorikanarullat näyttivät jumalaisilta) ja ryhdyin haaveilemaan aamukahvin keittämisestä.





Itse olin valinnut harvinaisen helposti valmistuvaa evästä, mutta miten se aina tuleekin. Kiire. (Kenties sen takia, että haaveilee liian pitkään.)

Pääsin kuitenkin piknikille, joka olikin epätavallisten ongelmien äärellä. Kun kaksi edellistä blogipiknikkiä oli kulunut raskaan pilvimassan (ja jopa rankkasateen) alla, nyt aurinkoa oli jopa liian paljon:





Mukana olivat Aina nälkä, Insinöörikeittiö, Kokit ja Potit, Kokkeillaan, Makuja kotoa sekä tietenkin Peruspöperöä. Ja kuulemma joku jauhantablogi.

Tarjolla oli (niiden kanarullien lisäksi) seljankukkajuomaa, vihreää gazpachoa, perunapizzaa, kurkkukeittoa, tomaatti-mozzarellasalaattia, kotitekoisia nachoja, guacamolea, lehtikaalisipsejä, kantarelli-pekonipiirakkaa sekä erinomaisen herkullinen jälkiruokabuffetti.

Jälkiruokien joukosta löytyi muun muassa itse tehtyjä vaahtokarkkeja sekä ihanan mustikkainen muunnos banoffeesta eli mustoffee. Itselleni täysin uusi tuttavuus (mutta mukava sellainen) oli vadelmainen chia-vanukas. Lisäksi saimme herkutella juustoilla sekä syödä Kiikku-kahvien kanssa Kotiharmin leipomaa leetaa.







Ja sitten ne omat eväät.

Alkukesän Italian-matkasta jäi tavaksi syödä parmankinkkua, joten halusin sitä jossain muodossa mukaan myös piknikille.

Kinkku vaati seurakseen cantaloupemelonia, joten pujottelin sitten tikkuihin melonista leikattuja paloja ja sopivasti rutattuja kinkkusiivuja.



Mansikkasalaattiin minut innosti edellisenä päivänä hankittu 30 kilon luomumansikkalasti sekä se, että alkuviikosta kylässä käyneet kaverit tekivät tästä esimerkkiannoksen. Ohje havaittiin oikeinkin hyväksi:

Mansikka-halloumisalaatti

-vihreää salaattia (esim. cosmopolitan, joka on ilmeisesti jonkinlainen jäävuori- ja roomansalaatin yhdistelmä)
-mansikoita
-krutonkeja
-halloumijuustoa (käytä pannulla)
-kastiketta, joka syntyy seuraavasti:

1 valkosipulinkynsi
1 keltuainen (kananmunasta)
1 tl dijonsinappia
1 dl oliiviöljyä (neitsytöljy ei toimi; käytin itse rypsiöljyä)
1 rkl thai-kalakastiketta
parmesaanista vuoltuja lastuja

Kastikkeen koostumuksessa tavoitellaan majoneesimaisuutta. Laitoin ensin muut ainekset korkeaan astiaan ja luruttelin sitten öljyn mukaan sauvasekoittimella samalla sekoittaen.

Kotitekoinen ranch-dippi

Vähän aikaa sitten sain päähänpiston tehdä itse dippikastiketta, ja näin maalla asuessa on luontevaa päätyä tietenkin ranch-dippiin.

Hetken aikaa nettiä selailtuani löysin mainion ohjeen, johon kaikki ainekset löytyivät sopivasti kotoa (eläköön kesä ja yrttiviljelmät!).

Omavaraisuuskin sopii maalla asumiseen. Kreikkalaista jogurttia minulla on jemmassa aina, ja tällä kertaa oli majoneesiakin, kun ostin vähän aikaa sitten tavoistani poiketen purkillisen Hellmann’sia.

Ranch-dippi

2,4 dl kreikkalaista jogurttia
2 rkl majoneesia
2 tl valkoviinietikkaa
2 suurta valkosipulinkynttä, murskattuna ja hienonnettuna
2 rkl hienonnettua kevätsipulia
2 rkl hienonnettua ruohosipulia
0,6 dl hienonnettua lehtipersiljaa
1/2 tl hienonnettuja timjaminlehtiä
suolaa ja mustapippuria myllystä (maun mukaan)
(luraus Tabascoa)

Yhdistä keskikokoisessa kulhossa kreikkalainen jogurtti, majoneesi, etikka, valkosipuli, kevätsipuli, ruohosipuli, persilja ja timjami. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. (Sekoita mukaan Tabasco.)
Anna kastikkeen tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan ennen tarjoilua. Tarjoilu esim. perunalastujen tai suikaloitujen kasvisten kanssa. (Itse tarjosin dipin edellisenä päivänä keitettyjen ja grillissä pikaisesti käytettyjen uusien perunoiden seuralaisena.)

Loma-aamujen palaa

Minä olen ihmisenä varsinainen yökukkuja. Valvon melkein aina liian myöhään ja teen töitäkin tehokkaimmin öiseen aikaan. Tilanne asettaa luonnollisesti omat haasteensa aamuille, koska aina välillä on pakko mukautua aamuvirkuille sopivaan päivärytmiin.

Loma-aamuina olikin juhlallista, kun oli mahdollista nukkua pitkään (puoli kymmeneneltä on kaikkein sopivin heräämisaika meikäläiselle) ja valmistaa aamupalaa kaikessa rauhassa. Parhaimmillaan aamupalaan voi yhdistää myös purkillisen tomaattimurskaa ja sopivasti chiliä:

Shakshouka (ohje hiukan mukailtuna täältä)

pekonia (muutama viipale), pilkottuna
2 1/2 rkl oliiviöljyä
4 munaa
1 keskikokoinen punainen paprika, suikaleina
pilkottu sipuli
1 valkosipulinkynsi (hienonnettu)
400 gramman tölkki tomaattimurskaa
2 tl marokkolaista maustesekoitusta
kuivattuja chililastuja (maun mukaan - itse pilkoin sekaan kokonaisen pienehkön chilin)
tuoretta persiljaa
dukkahia, pinnalle ripoteltavaksi (dukkahia voi valmistaa myös itse)
1/2 tl (meri)suolaa
pippuria

Lorauta pannulle puoli rkl oliiviöljyä, kuumenna pannu keskilämmölle, lisää pekoni ja paista rapeaksi. Nostele palat lautaselle, jossa on pari siivua talouspaperia, jotta saat liiat rasvat valutetuksi pois.
Kuumenna (suurempi) paistinpannu keskilämmölle, lisää loput 2 rkl oliiviöljystä. Hauduta oliiviöljyssä sipulia, valkosipulia ja paprikaa (sekä ripausta merisuolaa) 3-4 minuutin ajan tai niin pitkään, että sipuli ja paprika alkavat pehmetä.
Lisää pekoni, tomaatit, marokkolaiset mausteet ja chili(lastut). Sekoita ja peitä kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuutin ajan, silloin tällöin sekoittaen.
Tee pannulla olevaan seokseen neljä kuoppaa lusikalla. Riko jokaiseeen kuoppaan muna ja ripottele päälle suolaa ja pippuria.
Peitä taas ja anna paistua miedolla lämmöllä niin kauan, että munanvalkuaiset ovat kypsät (keltuaiset saavat jäädä vähän löysiksikin, jos siltä tuntuu).
Ripottele ennen tarjoilua päälle tuoretta persiljaa ja dukkahia.

Luurasin Wikipediasta, että shakshoukaa tarjoillaan yleensä pohjoisessa Afrikassa. Dukkah-sekoitusta en tähän hätään löytänyt, mutta ripottelin paistoksen päälle pistaasipähkinöitä ja vähän käteen osuneita mausteita.