Takaisin arkeen

Kesäloma lopetettiin paistetun lohen, kermassa hauduteltujen perunoiden sekä pinaatti-porkkanapaistoksen merkeissä. Tämä ateria oli yksi viime kesän kohokohdista, mistä syystä sitä teki mieli kokeilla uudelleen tänäkin vuonna.

Reseptit ovat peräisin Ruokalasta. Valmistusmenetelmät vain poikkeavat alkuperäisestä - tässä paloiteltu lohifilee samoin kuin lisäkkeenä tarjoiltu kasvispaistos on kypsennetty muurikassa. Ja tässäpä näitä ohjeita:

Pariloitua lohta, skånen perunaa ja pinaatti-porkkanapaistosta

Pariloitu lohi:
600 g lohifileetä
tilkka öljyä
suolaa
mustapippuria
Leikkaa lohi ohuiksi viipaleiksi. Lämmitä pannu kuumaksi ja lisää hieman öljyä. Pariloi viipaleita n. 3 minuuttia per puoli. Mausta suolalla ja pippurilla.

Skånen perunat:
6-8 perunaa
1 sipuli
2 dl kermaa
ruohosipulia
nokare voita
suolaa
valkopippuria
Kuori ja kuutioi perunat. Hienonna sipuli. Kuullota perunakuutiot ja sipulisilppu voissa ja lisää kerma. Anna hautua kypsäksi miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi ruohosipuli ja mausta suolalla ja pippurilla.

Pinaatti-porkkanapaistos:
n. 150 g pinaattia
2 porkkanaa
nokare voita tai tilkka öljyä
suolaa
mustapippuria
Ruodi pinaatti ja pese se huolella. Kuori ja viipaloi porkkanat. Lämmitä pannu keksilämmöllä ja lisää voi sekä pinaatti. Paista hetki ja lisää porkkanat. Anna porkkanoiden kypsyä ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Kotikokin suurin haaste on saada kaikki lautaselle tulevat elementit valmistumaan samaan aikaan. Pinaattipaistos jäi loppuvaiheessa liiaksi oman onnensa nojaan ja paistui tällä kertaa liian pitkään. Porkkanat tosin olivat juuri sopivankypsyisiä.

Ruokajuomana oli Itävallan-tuliaisena tuotua rieslingiä, jonka pitäisi kai sopia hyvin yhteen (savuisen) lohen ja kermaisten ruokien kanssa. Itävallan viinit olivat meikäläiselle alkujaan tyystin tuntemattomia - mahtaako niitä Alkosta juuri löytyäkään - mutta luurasin viinikirjasta, että Itävalta on viinimaana vähitellen nouseva ja juomien laatu on parantunut viime vuosina melkoisesti. Sveitsistä emme tuliaisviinejä ostaneet. Siellä ei ilmeisesti myydä viinejä ruokakaupassa (ainakaan niissä kaupoissa, joissa itse kävimme), emmekä etsitytyneet ostoksille varsinaisiin viinikauppoihin.

Ateria päätettiin vanhoilla kunnon suklaabanaaneilla. Eli banaaniin viilto, jonne tungetaan muutama viipale suklaata. Aiemmin teimme näitä foliossa, mutta tällä kertaa banaaneja kypsyteltiin ihan vaan paljaaltaan. En ole muuten mikään erityinen suklaan ystävä, mutta tämmöisissä lämpimissä jälkiruuissa se toimii aika hyvin. Nautitaan vaniljajäätelön kanssa.

Tänään onkin sitten vuorossa (myös sapuskan puolesta) paluu arkeen. Ja huomenna onkin jo elokuu.

Kesäaamiaisia

Tänä viikonloppuna ei ole ehditty kokkailemaan ollenkaan, kun aika on mennyt niin tehokkaasti toisaalla. Näin viimeisen lomapäivän kunniaksi voisi kuitenkin askartaa pöytään vielä jotain hyvää syötävää. Sitä ennen katsaus pariin kesäloma-aikaiseen aamupalaan.

Kesällä emme ole syöneet lounasta ollenkaan, mistä syystä on tullut suosittua tavallista tukevampia aamupaloja. Tässä kuvassa kesälomareissun jälkeisenä aamuna kokoon kyhätty sämpylä. Onneksi joku on keksinyt esipaistetut patongit sekä Lidlin purkitetun kinkun, joka on jo parikin kertaa pelastanut tyhjän jääkaapin kanssa painiskelevat pastanjauhajat. Patongin muut ainekset ovat kotoisin omista ruukkuviljelmistämme. Tosin tomaatti oli jääkaapin pohjalle jäänyt ylikypsä yksilö:

Tässä taas Jamie Oliverin innoittama aamiaisleipä, jossa paahdettua leipää sivellään ensin puolikkaalla valkosipulilla & oliiviöljyllä ja levitetään sitten päälle viipaloituja tomaatteja, kinkkua, valkohomejuustoa ja tuoretta basilikaa. Perään vielä muutama ropsaus pippuria, ja se on siinä:

Liiallinen vehnäleivän syöminen ei selvästikään sovi meikäläiselle kovin hyvin. Tällä viikolla iski nimittäin aivan järjetön tarve saada ruisleipää, jonka päällä on tomaattia sekä pari höylällistä emmental-juustoa. Kaikkein parasta!

Long Island Iced Tea

Kesällä on kiva juoda raikkaita juomia. Eräs pastanjauhajien pitkäaikaisista suosikeista on Long Island Iced Tea eli tuttavallisemmin LIIT.

Liit löytyy useimmista ravintoloistakin, mutta jotkut kieltäytyvät tekemästä sitä 4 cl:ää suuremmalla totaaliviinamäärällä per annos. Tällöin menetetään auttamattomasti osa Liitin perinteistä hohtoa. Itse kun tekee, voi lasiin kaataa kotinsa hämärissä aivan mitä lystää. Juomaan löytyy lukuisia yksityiskohdiltaan hivenen toisistaan poikkeavia reseptejä. Tämänkertainen, hyväksi testattu, on brittikokki Ainsley Harriotin.

Long Island Iced Tea (6 annosta)

1,75 dl sitruunamehua
4 rkl tomusokeria
1,75 dl votkaa
1,75 dl vaaleaa rommia
1,75 dl tequilaa
1,75 dl giniä
0,85 dl appelsiinilikööriä, esim. Triple Sec tai Cointreau
colaa
jääpaloja
sitruunansiivuja
mintunlehtiä

Sekoita ensin tomusokeri sitruunamehuun ja lisää sitten alkoholit. Kylmänä tarjottavia drinkkejä tehtäessä on hyvä tapa laittaa sekoitusastiaan reilusti jäitä, jolloin juoma pysyy kasausvaiheessakin kylmänä. Täytä kuusi (ideaalisesti pitkää, long drink-henkistä) lasia jäillä ja jaa sekoitus laseihin. Kaada perään colaa niin, että lasi tulee täyteen ja koristele halutessasi sitruunansiivulla & mintunlehvällä. Kuten kuvista näkyy, ohitimme sitruunan ja mintun epäolennaisina ja keskityimme juoman ytimeen :)

Sitruunainen perunasalaatti sekä savustettua siikaa

Herkullisia reseptejä jo aiemminkin Pastanjauhantaan tehtaillut sarihoo lähetti meille vähän aikaa sitten perunasalaatin ohjeen, jonka oli alun perin tarkoitus osallistua jo blogimme kesäruokakilpailuun. Hyvin tämä olisi kyllä kilpailureseptien joukkoon sopinutkin.

Salaatti on kuulemma mainio grillatun kanan tai lihan lisuke, mutta mainiosti se istui myös savustetun siian kylkeen (saimme viimeinkin hommattua ikioman grilliin aseteltavan savustuslaatikon, joten nyt saavat leppälastut kyytiä). Olin kyllä periaatteessa ihan tyytyväinen savustuspussinkin tuotoksiin, mutta kyllä tässä oli vielä enemmän oikean savustuksen meininkiä:

Tämä perunasalaatti vei etenkin Pippurimyllyn kielen mennessään - oli kuulemma niin hyvää, ettei syömistä olisi tehnyt mieli lopettaa ollenkaan. Vaikka kyllähän näin hienoista raaka-aineista hyvä salaatti syntyykin:

Sitruunainen perunasalaatti

1 kg kiinteämaltoisia perunoita / uusia perunoita
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
yrttisuolaa maun mukaan
1 tl mustapippurirouhetta
1 kerä (150 g) jäävuorisalaattia
1 purjo
1 prk (200 g) fetajuustoa
1 ruukku rucolaa
päälle roseepippureita

1. Keitä perunat napakan kypsiksi.
2. Jäähdytä perunat. Kuori ja leikkaa ne viipaleiksi.
3. Asettele perunaviipaleet leivinpaperille ja ripottele niiden päälle öljyä, sitruunamehua, yrttisuolaa ja mustapippuria.
4. Paloittele jäävuorisalaatti tarjoiluastiaan. Asettele salaatin päälle perunaviipaleet.
5. Suikaloi purjo. Valuta ja paloittele fetajuusto.
6. Asettele salaatille purjosuikaleet, fetajuusto ja rucola.
7. Ripottele pinnalle vielä roseepippureita.

Jos metsään haluat mennä nyt

Teimme retken lähes koskemattomaan aarniometsään. Tosin nuotiopaikalle oli tieltä matkaa vain muutamia satoja metrejä, lähimmät vessat olivat kivenheiton päässä ja kahvilakin löytyi ihan lähistöltä.

Kävimme Oulun seudun parhaalla retkipaikalla Kiimingin Koitelissa jo perinteeksi muodostuneella kokkausretkellä - miksi kutsua kavereita kotiin, kun heidät voi viedä sanan mukaisesti myös ulos syömään? Tällä kertaa askarsimme syötäväksi vartaassa paistettuja rosmariiniperunoita, tomaatti-mozzarella-kasvisnyyttejä sekä lammaskääröjä, joihin ohje löytyy parin vuoden takaisesta Kalevasta.

Kääröjä varten grillattiin vartaissa jugurttimarinoituja karitsan sisäfileitä. (Fileet marinoitiin maustamattomassa jugurtissa, joka maustettiin mustapippurilla, suolalla ja ripauksella cayennepippuria; toinen vaihtoehto on maustaa fileet suoraan suolalla & pippurilla ja sivellä oliiviöljyllä.) Lihat syötiin vehnätortillan sisällä yhdessä retiisin, salaatin, persiljan, kurkun, sipulin ja tomaatin kanssa. Jotain soosia (kuten ranskankermaa) oli tarkoituksemme laittaa kääröjen väliin myös, mutta meidän piknikeillemme on hyvin tyypillistä, että kaikkia tykötarpeita ei ikinä muista ottaa mukaan. Tässä kuvassa kasviskioskimme:

Jälkiruuaksi tehtiin kanelilla maustettuja banaaninpuolikkaita, jotka maistuivat hunajan kanssa oikein mainioilta. Kuvassa näkyvän muurikkapannun veimme metsään mukanamme, mutta nuotiopaikkoja ja puita löytyy paikan päältä.

Balsamicomansikat

Pakkohan näitä mansikoita oli sitten kokeilla, kun niitä blogimme kommenttipuolella taannoin niin kehuttiin. Etsin käsiini jostain Alastomasta kokista Jamie Oliverin balsamicomansikkareseptin (kätevä omistaa kaikki herran keittokirjat), ja kieltämättä - maku oli kaikessa jännittävyydessään mahdottoman herkullinen.

Marinoin mansikoita jonkin aikaa sokerilla terästetyssä balsamicossa. Jamie suositteli maustamaan mansikoiden lisäkkeenä tarjottavan mascarponen vaniljansiemenillä, mutta itse rullasin mascarponen puutteessa mansikoiden kaveriksi pallon vaniljajäätelöstä. Ei ollut ihan sama asia, mutta menetteli. Vihreän värin annokseen tuo itse kasvatettu basilika, jota meillä alkaa olla todella runsaasti. Kun nyt viimein saisi tehtyä pestoa, niin johan kelpaisi!

Missä sitä ollaan oltu?

Pitihän sitä päästä polttamaan bensaa omallakin autolla, joten harrastimme hiukan kotimaanmatkailua. Kuvassa Tampere by night.

Tampereella käydessä on tietenkin pakko päästä Plevnaan parille stoutille. Lisäksi muuntauduimme ruokaturisteiksi Finlaysonin tehdasalueen italialaisessa ravintolassa. Kauppahallissa kävimme myös (Tampereella järjestetään ilmeisesti paljon rapujuhlia, kun eläviä rapuja mönki yhden myyntikojun altaassa ihan kasapäin – täällä Oulussa ravut pitää tilata hallista erikseen), mutta italialaisia tuotteita Tammelantorin lähistöllä myyvä putiikki oli pankkiasioiden vuoksi poikkeuksellisesti suljettuna. Harmillisen huonoa tuuria.

Tässä vielä parasta, mitä meillä jäi käteen Oulun valkosipuliyöstä. Osa sipuleista on jo tuhottu, mutta vielä voisi kokeilla ainakin kermatonta versiota valkosipuliperunoista. Ohjetta moisiin ei taida tästä taloudesta löytyä, mutta epäilen, että voisi olla hyvää. Näin kerran jonkun tv-kokin paistavan perunaviipaleita voissa (ja valkosipulissa?), minkä jälkeen ne höystettiin valkosipulilla ja ladottiin ihan vaan kuiviltaan uunivuokaan ja uuniin paistumaan. Näiltä pohjilta ajattelimme mekin kokeilumme suorittaa.

Kaikenlaiset valkosipuliset vinkit (myös noihin perunoihin liittyvät) ovat erittäin tervetulleita.

Broileriwokki muurikassa

Kesäloma on kaikesta päätellen hyvin kiireistä aikaa. Taas oltiin tien päällä pari päivää, mutta nyt voisi (yrittää) ottaa loppuloman jo vähän rauhallisemmin. Muurikkakin on kuumentunut tänä kesänä ruuanlaittotarkoituksissa harmillisen harvoin, mutta kerran on sentään ehditty wokkailemaankin. Noudatimme muuten melko tarkoin tätä Ruokalan ohjetta, mutta emme malttaneet olla pilkkomatta sekaan tuoretta ananasta, jonka arvelimme sopivan hyvin yhteen kanan ja pähkinöiden kanssa.

Broileriwok (4 annosta)

400-500 g broilerin rintafileetä
1 porkkana
0,5 purjo
100 g sokeriherneitä
100 g (siitake)sieniä
1 pieni sipuli
200 g valkokaalia
100 g suolapähkinöitä
0,5 kesäkurpitsa
nuudeleita
seesam- tai oliiviöljyä
mustapippuria
tuoretta korianteria
Maustekastike:
1 rkl kalakastiketta
1 rkl osterikastiketta
2 rkl soijakastiketta
4 rkl sokeria
3 tl raastettua inkivääriä
1 sitruunan mehu
1 dl vettä

Halkaise broilerin rintafileet pituussuunnassa, suikaloi ja pyörittele tilkassa seesamöljyä. Viipaloi porkkana ohuiksi ovaalinmuotoisiksi viipaleiksi. Leikkaa purjo salmiakinmuotoisiksi paloiksi tai reiluiksi rinkuloiksi. Renssaa herneet (renssata=puhdistaa). Suikaloi sipuli ja valkokaali. Poista sienistä kannat ja viipaloi. Halkaise kesäkurpitsa ja viipaloi se hiukan viistoon.
Liota nuudelit lämpimässä vedessä. Huuhtele suolapähkinät vedellä, valuta.
Paista broilerinsuikaleita wokissa minuutin verran, lisää kaali, porkkanat ja puolet maustekastikkeesta. Anna kypsyä kannen alla hetki. Lisää loput kasvikset, pähkinät ja maustekastike. Anna kypsyä hetki ja lisää sitten rouhittua mustapippuria.
Valuta ja purista nuudelit kuiviksi, lisää joukkoon nostellen. Anna lämmetä, tarkista maku. Tarjoile keittolautaselta ja ripota päälle hienonnettua korianteria.
Maustekastike: Sulata sokeri veteen. Sekoita aineet keskenään ja anna maustua.

Grillihampurilaiset

Perinteinen juusto-pekonihampurilainen tuntui kesäkeliin liian tunkkaiselta, ja muutenkin teki mieli vaihtelua perinteisiin grilliburgereihin. Mainion brittikokki Ainsley Harriottin grillauskirjasta löytyi ohje näihin tavallista raikkaampiin purilaisiin:

Classic Brilliant Beefburgers

750 g jauhelihaa
2 murskattua valkosipulinkynttä
1 pieni, hienonnettu sipuli
2 rkl kermaa
1 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Lehtisalaattimajoneesi:
2 rkl majoneesia (kannattaa tehdä itse)
100 g hienonnettua lehtisalaattia
50 g viipaloituja cocktail-kurkkuja
2 rkl hienonnettua sipulia
1 rkl mietoa sinappia

Tarjolle myös:
4 halkaistua hampurilaissämpylää
2 ohueksi viipaloitua tomaattia

Kun grillataan, kannattaa pihviin valita jotain muuta kuin paistijauhelihaa. Liian rasvaton jauheliha johtaa kuivaan pihviin. Mehukasta jälkeä syntyy, kun lihassa on hieman rasvaa. Samoin taikinan turha veivaaminen vie mehukkuutta. Ainekset kannattaa toki sekoittaa huolella, mutta ylenmäärin massaa ei ole suotavaa leipoa. Sekoita siis pihvien ainekset nopeasti tasaiseksi massaksi ja tee massasta neljä sopivankokoista pihviä. Sivele pihvejä öljyllä ja grillaa viitisen minuuttia per puoli. Jos lämpömittari löytyy, noin 72 C:ssä on valmista.

Lehtisalaattimajoneesi tehdään sekin simppelisti sekoittamalla ainekset yhteen.

Paahda sämpylät nopeasti grillissä (1-2 minuuttia riittää). Rakenna purilaiset asettelemalla sämpylöille tomaattiviipaleet, pihvit ja päälle majoneesisalaatti.

Keltainen kana

Pastanjauhannan edellisestä reseptipostauksesta taitaa olla ikuisuus, joten tässä vaihteeksi vähän sitäkin lajia. Kuvassa esiintyvä grillattu broileri marinoitui kokonaisen vuorokauden liemessä, johon appelsiini toi mukavasti makua ja sahrami hauskaa keltaista väriä. Taustalla pilkottavassa salaatissa oli rucolaa, tomaattia, paahdettuja pinjansiemeniä sekä muutama höylänveto parmesaania.

Sahrami-appelsiinikana

broileria (Weberin ohjeessa yksi kokonainen, meillä kolme rintafilettä)

marinadi:
1/4 kupillista extra virgin oliiviöljyä (cup = n. 2,5 dl)
1 rkl jauhettua valkopippuria
kahden appelsiinin raastettu kuori
2 tl hienonnettua valkosipulia
1 tl hienonnettua tuoretta rosmariinia
1 tl hienonnettua tuoretta timjamia
1/4 tl sahramia

Uudet perunat ja sipulikastike

Pääsinhän viimein tällä viikolla syömään suoraan maasta kuokittuja uusia perunoita sekä sipuli-voikastiketta. Kepittivät kyllä markettien sitkeäkuoriset perunat mennen tullen. Perunoiden seurana tarjoiltu graavilohi maistui myös sangen makoisalle.

Tänään on Oulussa valkosipuliyö. Saapa nähdä, miltä tapahtuma tänä vuonna näyttää. Odotukset eivät ole etenkään sapuskallisesti kovin korkealla.

Makumatka Müncheniin

Vietimme reissumme viimeiset päivät Münchenissä, josta sitten lenskaroimme Finnairin siivin takaisin kotimaahan. Paikasta jäi lyhyenkin pyrähdyksen perusteella ihan mukava kuva, joten jonain vuonna voisi mennä uusintavierailulle vaikkapa Oktoberfestin aikaan.

Makkaraa olisi ollut tarjolla joka lähtöön, mutta ei sitten tullut maisteltua, kun ei sattunut olemaan erityisiä makkaramielitekoja. Olut sen sijaan maistui, etenkin kun ilma oli aina vaan helteinen:

Kaupungin Raatikellarissa oli mukava tunnelma ja harvinaisen hyvää ruokaa. Minulla mozzarella-päällysteistä kanaa ja Pippurimyllyllä tosissaan herkullista ohueksi viipaloitua paistia, johon sienet toivat saksalaisille niin tärkeän metsän henkeä:

Alla vielä tarkempi kuva lähimmästä lautasesta - oli nimittäin sen verran kaunis ja houkutteleva annos. Viininä oli Spätburgunder Spätlese - Pinot Noir Burgundy:

Itävallassa ja Saksassa suoritetun kakkumatkailun päätti katukahvilassa nautittu kirsikkatorttu, joka mahtaa olla Etelä-Saksassa hyvinkin suosittua syötävää. Pala näyttää ehkä hieman rähjäiseltä, mutta oli oikeasti varsin maistuvaa. Saksassa selailemieni keittokirjojen perusteella kyseisiin torttuihin näyttäisi tulevan usein myös mantelia:

Ruokamuistoja Itävallasta

Maistelemme mielellämme reissuillamme kullekin maalle tyypillisiä juttuja, mutta Itävallassa usko meinasi ajoittain olla koetuksella. Etenkin kesäkuumalla lähes kaikki tarjolla ollut sapuska tuntui olevan liian tunkkaista ja raskasta. Esimerkiksi yllä oleva Tiroler Gröstl eli jonkinlainen paikallinen pyttipannu olisi pitänyt kyllä raavaammankin miehen tiellä. Annoksissa ei ollut juuri lainkaan tuoreita elementtejä (kuten tomaattia), mutta lihaa sitten senkin edestä. Erehdyin tilaamaan yhdessä paikassa kukkakaaliksi luulemaani Spätzleä, joka mauttoman lihanpalan kanssa tarjoiltuna oli aivan kammottavan pahaa.

Yllä oleva kuva on Tirolin sydämestä Kitzbühelistä, joka on talviaikaan ilmeisesti kovinkin suosittu laskettelukeskus. Mikäs sen nerokkaampaa kuin vierailla siellä keskellä kesää. Yhdessä ravintolapöydässä törmäsimme viinilasillisella olleeseen rosmariiniin. Mukava idea käyttää yrttejä koristekasveina:

Alla Wienissä nautittu pakollinen wieninleike eli Wiener Schnitzel, joka oli kyllä yllättävän hyvää, vaikka en olekaan mikään kovin suuri leivitetyn lihan ystävä. Perunasalaatti raikasti annosta mukavasti, mikä olikin paikallaan, koska tuoreiden kasvisten määrä oli annoksessa itävaltalaiseen tapaan huomattavan vähäinen. Tai no, kyllähän sieltä vähän vihreää pilkistää:

Pippurimylly söi samaisessa paikassa ribsejä, joiden kanssa tarjoiltiin aivan mahdottoman maistuvaa BBQ-kastiketta. Meidänkin oli tarkoituksemme opetella tänä kesänä k.o. soosin tekemisen salaisuudet, mutta toistaiseksi olemme saaneet aikaan ainoastaan yhden melko lailla epäonnistuneen viritelmän.

Ja tässä Sacher-torttua. Ei kovinkaan hääviä. Melko kuivakka kokemus ainakin ilman kermavaahtoa, jonka kanssa monet näyttivät kakkuaan vetelevän. Olisi ehkä pitänyt vääntäytyä kakkupalalle Sacherin viralliseen päämajaan Hotel Sacherin kahvilaan, mutta ei sitten saatu ryhtyneeksi; etenkään kun meillä ei ollut torttuhetkellä aavistustakaan, missä kyseinen kuppila sijaitsi.

Wienin ravintola- ja kahvilatarjonta oli meikäläisten makuun ehkä hieman liian kakkupainotteinen. Mozartista tuntuivat myös olevan siellä kovasti tohkeissaan, ja kyseisen herran nimeä kantavia suklaakuulia oli myytävänä useammassakin paikassa. Tässä vielä kuva yöpaikastamme, jonka sijainti oli yllätykseksemme varsin keskeinen:

Kerro Alppimaasta

Tarkoituksenamme oli viettää tämä kesä visusti Suomessa, mutta niinhän siinä sitten kävi, että päätimme suunnata muille maille edes muutamaksi päiväksi. Viihdyimme viime kesänä Saksan moottoriteillä ja kaupungeissa sen verran hyvin, että suuntasimme saksaa puhuviin maihin tänäkin vuonna. Sapuskan suhteen odotukset eivät ehkä olleet järin korkealla, koska etenkään Saksa tai Itävalta eivät nyt varsinaisesti ole mitään kulinarismin kehtoja.

Loman ensimmäisen päivän syömisistä ei jäänyt kuvallista todistusaineistoa johtuen osittain siitä, että huomiomme kohdistui kerrankin hieman muihin asioihin kuin ruokaan. Juutuimme heti alkuun kunnon ruuhkaan, jonka syyksi selvisi autobaanalle lastinsa levittänyt pullorekka. Sveitsin puolelle selvittyämme nautimme Marché-nimisessä tienvarsipaikassa ihanan rapeaksi paistettua Raclette-päällysteistä perunaröstiä, mutta siihenpä se sitten jäikin, koska pian ruokailun jälkeen alkoivat vaikeudet. Vuokra-automme hajosi harmillisesti, ja uuden auton saamisessa kesti sen verran pitkään, että kun viimein pääsimme ensimmäiseksi määränpääksi valittuun Geneveen, mistään ei tuntunut saavan enää sapuskaa.

Helteinen Geneve ei muutenkaan jättänyt kamalan hyvää mielikuvaa itsestään – hotelli oli sotkenut (etukäteen tehdyn ja jopa maksetun) huonevarauksemme, mistä syystä meinasimme jäädä paitsi ilman ruokaa myös ilman majapaikkaa. No, automatkailussa saa varautua myös vastoinkäymisiin, ja Genevenjärven hienot maisemat sekä Sveitsin että Ranskan puolella lievittivät tehokkaasti enintä harmitusta.

Matkan seuraavat päivät sujuivat huomattavasti leppoisammin, vaikka ruuhkissa istuminen ei jäänytkään ensimmäiseen päivään. Minä luonnollisesti rakensin autoon pienimuotoisen pesän, mistä syystä siellä viihtyi, vaikka matka ei aina edennytkään toivotulla tavalla. Käsillä oli koko ajan runsaasti juotavaa, hieman syötävää (verensokerin laskun varalta) sekä (ääneen)lukemista, joten meitä eivät ruuhkat rasittaneet (tosin kolaripaikkojen näkeminen on aina yhtä ankeaa).

Sveitsiläinen ruokatarjonta olisi ehkä parhaimmillaan talviaikaan. Nyt oli oikeasti niin kuumaa, ettei kerta kaikkiaan tehnyt mieli edes maistaa fondueta, suklaata tai muita kylmempään kauteen paremmin sopivia herkkuja. Oma mielenkiintoni kohdistuikin lähinnä ruokalistojen salaattiosioihin. Yllä olevan kuvan salaatissa oli jotain paikallista kinkkua sekä Greyerzer-juustoa, joten sen verran tuli nautittua paikallisistakin ruokalajeista. Niin, ja jätskille piti tietenkin päästä, kun maassa kerran oli Mövenpickin kuppiloita.

Sveitsissä sijaitseva Luzern oli yllättävän mukava alppikaupunki. Luulin sitä alkujaan kohtuullisen pieneksi kyläksi, mutta paikka oli ainakin näin turistiaikaan hyvinkin virkeä. Luzernissa oli suureksi riemukseni jopa Starbucks, joka tarjoili meille helteisen päivän alkajaisiksi aamiaista. Kuvassa Pippurimyllyn lautaselle päätynyt mustikkamuffinssi sekä jäälatte.

Kotona taas

Pastanjauhajat ovat palanneet kotimaisemiinsa autolomaltaan kuumasta Keski-Euroopasta. Jääkaappi kumisee tyhjyyttään eikä oma keittiö tunnu poissaolon jälkeen vielä kovinkaan kotoiselta, mutta jospa tässä taas pääsisi omien keitostensakin makuun jossain vaiheessa. Ruokapitoinen matkaraportti luvassa, kunhan tästä hieman toinnutaan.

Yrttiviljelmät olivat pärjänneet ulkosalla mainiosti (kastelu oli hoitunut ilman kastelijaakin, joten vettä on ilmeisesti sadellut sillä välin ihan mukavasti). Tomaatti ja chili kukkivat ahkerasti, mutta eivät vielä tuota hedelmää, vaikka niitä ennen reissuun lähtemistä pienellä kanankakkakäsittelyllä lannoitinkin.

Kuvan maissi on tekele ajalta ennen loman alkamista. Grillattu suoralla keskilämmöllä (kaikki polttimet päällä, nupit puolivälin tienoilla) 10-15 minuuttia.

Maailman paras kanaleipä

Jos olisin itse osallistunut kesäruokakilpailuumme, olisin kenties valinnut kilpailureseptiksi kuvassa esiintyvän coleslaw-salaatilla ja poikkeuksellisen maistuvalla tomaattisoosilla päällystetyn kanaleivän. Resepti löytyy arkistostamme viime vuoden syyskuun kohdalta.

Olemme herkutelleet viime päivinä paitsi kanaleivällä myös tuoreilla mansikoilla, jotka Oulun seudulla antavat nyt runsainta satoaan. Kotimaiset mansikat ovat niin ihania, että ne menevät hetkellisesti jopa tomaattivillityksen ohi. Mansikoita tulee syötyä enimmäkseen ihan vaan paljaaltaan, vaikka hieman värkkäämällä niistä voisi saada irti vielä monipuolisempiakin makuelämyksiä. Miltäköhän esimerkiksi balsamicomansikat mahtaisivat maistua?

Kuvan jälkkärissä on murennettuja cantuccini-keksejä, mansikoita sekä vatkattua vaniljakastiketta. Kastikkeeksi voi käyttää käsittääkseni myös mascarpone-kermavaahtoa, mutta itsellä sattui olemaan valmista vaniljasoosia sopivasti käden ulottuvilla. Sitten vain yritetään lusikoida lopputulosta siten, että jokaista kerrosta saisi aina samalla kertaa maisteltavakseen.

Blogimme lomailee näillä näkymin loppuviikon ajan. Pastanjauhajat toivottavat lukijoilleen rentouttavan kesäisiä hetkiä ja kivoja kokkailutuokioita!

Kesäruokakilpailu: Ainailonan quesadillat

Pastanjauhajien kesäruokakilpailu on saatu päätökseensä! Ruoat on tehty, syöty ja tuumittu läpikotaisin. Nämä kilpailut ovat mainio juttu: tulee testattua muiden suosikkireseptejä ja tuuletettua omia, välillä paikalleen juuttuvia ruokatottumuksiaan. Tiukan kilpailun voittajaksi selviytyi lopulta Varo vaan -blogin suojissa toimivan Vaanilan koekeittiön mukavasti, kesäisen provokatiivisesti nimetty kesädildo-ohje. Tuomariston argumentointityötä helpotti vieläpä se, että ruokaohje saapui jauhantapajaan täydellisenä kokonaisuutena, valmiita perusteluita myöten:

• Kesädildossa yhdistyvät kaikki kesäruoan oleelliset elementit: helppo, nopea, muunneltava, grilliruoka, kevyt, halutessa raskas ja rasvainen, joustava, hyvää myös kylmänä, ainekset hyvin säilyviä ja helppoja hankkia varastoon/löytyy taloudesta muutenkin
  
• ohjetta voi helposti säveltää sopimaan erilaisiin makutottumuksiin ja ruoka-aineallergioihin
  
• eri täytteillä Kesädildo on joka kerralla uusi elämys, etenkin kun vaihtelee maustekastiketta
  
• lämmin ateria, parempi kuin kolmioleipä myös akuuttiin äkkinälkään
  
• valmistaminen on hauska ja osallistava sosiaalinen tapahtuma alusta loppuun, jokainen ruokailija voi itse valita täytteensä ja puuhastella luomuksensa muurikkavalmiiksi (paistamisessa ja etenkin kääntämisessä kokemus tekee melkein mestarin) - sopii siis hyvin suurenkin porukan grilli-illan alkupalaksi
  
• siinä on juustoa ja se on hyvää!!!

Quesadillat tuovat ainaisiin burritoihin ja fajitaksiin kyllästyneelle mainiota vaihtelua maissitortillojen nautintotapoihin. Kahdesta tortillasta kasataan eräänlainen kaksipuolinen pizza, jossa täytteet jäävät lättyjen väliin. Grillissä paistettaessa juusto sulaa ja liimaa puoliskot yhteen niin napakasti, että lopputuloksen voi paloitella ja syödä siististi sormin.

Kesädildot (taikka quesadillat, kuten texmexikaano sen sanoisi)

• Parillinen määrä tortilloja
  
• Chilikastiketta
  
• Juustoa, esim. sinihome- ja mozzarellaa (homejuusto toimi tosi hyvin, kannattaa kokeilla!)
  
• Tomaattia ohuina siivuina
  
• Tuoretta basilikaa
  
• Pippuria myllystä

Tortilloille levitettiin alkuperäisestä reseptistä poiketen kaupan valmista tomaattista salsaa, ei chilikastiketta. Soosin päälle ripoteltiin raastettuja juustoja, aseteltiin kasvisedustus paikoilleen ja pinnalle rouhittiin vielä hieman pippuria. Tässä vaiheessa tuotos oli ylemmän kuvan esittämässä kuosissa. Toinen, niinikään salsalla sivelty tortilla nostettiin kanneksi ja kokonaisuus siirrettiin isolla lastalla kuumalle Muurikalle.

Paistaminen tapahtuu ilman rasvaa ja sitä jatketaan, kunnes dildot ovat molemmilta puolilta kauniisti ruskettuneet ja juusto on sopivasti sulanut. Alempi kuva on tilanteesta, jossa paistoaste miellytti Pastanjauhajia. Kuten Ainailonakin valisti, kääntämisessä on suuri lasta paikallaan. Lasta kädessä grillin äärellä kyykkivää itseään voi välillä viihdyttää painelemalla paistuvaa quesadillaa kevyesti lastallaan, jolloin sulava juusto leviää tasaisemmin tortillojen väliin ja pitää valmiin tuotoksen sitten paremmin kasassa.

Loppuun vielä pieni pyyntö: josko voittaja lähettäisi osoitetietonsa vaikkapa mailitse, niin saadaan palkinto matkaansaatetuksi!

Paolan pastakastike

Pasta ei selvästikään ole kovin kesäistä syötävää, kun perinteisten pastakastikkeiden säveltäminen on meinannut jäädä kokkailuissamme kokonaan unholaan. Onneksi pasta on kuitenkin niin mahdottoman monikäyttöistä sapuskaa, että sopivilla raaka-aineilla siitäkin saa helleversion. Pitkästä aikaa Paolan ruokaohje, olkaa hyvät:

Kylmä pastakastike

kuviopastaa (tms.)
3 kypsää (liki ylikypsää) tomaattia
pari uuden sadon sipulia varsineen
tuoretta basilikaa kourallinen
muutama valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
(2-3 rkl oliiviöljyä)
mustapippuria
ripaus suolaa
ripaus sokeria
(tuoretta chiliä)
(oliiveja)

Laita pasta kiehumaan. Hurauta tomaatit ja valkosipuli murskaksi*, silppua sekaan sipuli ja basilika. Lisää hieman sitruunamehua (ja oliiviöljy) ja mausta mustapippurilla, suolalla ja sokerilla (sekä silputulla chilillä). Lisää oliivit, mikäli haluat käyttää niitä. Anna kastikkeen vetäytyä hetken aikaa, että maut tasoittuvat. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon ja tarjoile.

*Alkuperäisessä unohdettiin mainita, että yleiskoneella tms. se käy helpoimmin. Mutta ei sitten vedetä vihanneksia ihan soseeksi vaan vain murskaksi (niin että on vähän suutuntumaa).

Ohjetta ei suositella valkosipulikammoisille.

Kukkiksen anjovispihvi ja artisokkasalaatti

Jo viime vuoden puolella järjestämäämme reseptikilpailuun mahtiresepteillään osallistunut Kukkis liittyi kesäruokakilpailijoiden joukkoon herkullisella anjovishöysteisellä pihvillä, jonka ohje on alun perin otettu Kaarina Lepäsmaan Aurinkokeittiö-kirjasta. Saimme reseptiin kaksi versiota, joista ensimmäinen mainitusta opuksesta, ja toinen oma sovitelma mökkiolosuhteisiin. Tässä ne molemmat:

Pihvi anjoviskastikkeella

Näin se käsketään tehdä:
12 anjovisfilettä (huuhtele liika suola pois)
3-4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 rkl viinietikkaa
1,5 dl oliiviöljyä
pieni nippu persiljaa
Sekoita muut ainekset tehosekoittimessa ja lisää öljy pieninä erinä kunnes muodostuu löysähkö, tasainen kastike. Sivele kastike grillatun naudan välikyljyksen pinnalle ja tarjoa.

Ja tässä Kukkiksen oma versio:
purkillinen anjovisfileitä (huuhtele liika suola pois)
3-4 valkosipulinkynttä
2-3 pientä kesäsipulia varsineen
vähän kaprista
1 rkl sitruunamehua
1,5 dl oliiviöljyä
Hienonsin sipulit, anjovikset ja kaprikset. Sekoitin ainekset haarukalla mukissa, koska mökkiolosuhteissa ei ollut kummempia keittiövälineitä. Kastike oli siis rakenteeltaan hyvinkin karkeaa. Poltimme ulkogrillissä puita, asetimme grilliritilälle foliovuoan ja grillasimme sen päällä naudan ulkofilepihvit puolikypsiksi. Sivelin kastikkeen pihvien päälle. Nautimme ulkona hyvän salaatin ja leivän kera.

Höystö on sen verran herkullista, että tämän luulisi maistuvan semmoisillekin, jotka eivät anjoviksesta muuten pahemmin perusta. Kuvassa levitettä on pihvin päällä vielä melko ohuelti, koska huomasimme vasta kuvailusession jälkeen, että reilumpi kerros maistuu makoisammalta. Resepti tarjoaa kaiken kaikkiaan aivan uudenlaisen ulottuvuuden kesäiseen pihvin paistoon, joten kannattaa ilman muuta kokeilla. (Sivuhuomiona todettakoon, että itse grillasimme Kukkiksen tavoin ulkofilettä. Alkuperäisessä reseptissä anjovishöystöä suositellaan välikyljyksen eli entrecôten kaveriksi, joten se toimii varmasti myös.)

Lisäksi Kukkis lahjoitti käyttöömme ohjeen tämmöiseen sangen näyttävään salaattiin, jota - kuten kuvasta näkyy - tarjoiltiin yhdessä anjovishöysteisten pihvien kanssa:

Salaattipetiin tulee paria lajia vihreää salaattia, villirucolaa, tomaattia ja hyvä kastike (esim. dijoninsinappia, majoneesia, mahd. yrttejä tai pippuria, 1 osa valkoviinietikkaa ja 2 osaa hyvää oliiviöljyä). Päälle heitellään suolattuja maa- tai cashewpähkinöitä, marinoituja artisokansydämiä ja maukkaita höylällä vuoltuja juustolastuja (esim. kovahko lampaan- tai vuohenmaitojuusto).