Tacot kera karamellisoidun sipulin

Tarkkasilmäisimmät lukijamme ovat saattaneet huomata, että Jauhantapajalla on viimeisen vuoden aikana vannottu pikaisesti valmistuvien ruokien nimiin. Tässä taas yksi sellainen, ohje Ono Kitchen -blogista.

Tequila-lime-kanatacot kera karamellisoidun sipulin (huom. ohje on ainoastaan kahdelle tacolle, että kannattaa ehkä tehdä vähän isompi satsi)

oliiviöljyä
grillatua kanaa/broileria pilkottuna
reilun desin verran pilkottua sipulia
2 rkl limestä puristettua mehua
1 rkl tequilaa
hiukan hienonnettua chiliä
1 tl hienonnettua valkosipulia
1/2 tl sokeria
1 tl balsamicoa
muutama lusikallinen ranskankermaa
(hienonnettua) korianteria
1/2 tl suolaa
2 vehnä/maissitortillaa

Kuumenna oliiviöljyä pannulla (keskilämmöllä) ja kippaa siihen sipuli. Sillä välin, kun sipulit ruskistuvat hieman pannulla, sekoita kulhossa limemehu, tequila, chili ja suola. Siirrä limeseos sivuun odottamaan. Ripottele sitten sokeri pannulle sipulin sekaan ja anna karamellisoitua miedohkolla lämmöllä, välillä sekoittaen.
Seuraava vaihe: Kuumenna loraus oliiviöljyä paistinpannulla ja lisää valkosipuli. Lisää kana ja paista pari minuuttia. Lisää tequila-limeseos. Sekoita. Keitä vielä pari minuuttia, mutta älä paista liikaa (kanan ei tarvitse enää kypsyä, koska se on grillattu jo valmiiksi).
Lisää balsamico sipulien sekaan ja keitä vielä pari minuuttia.
Kokoa tacot: Kuumenna tortillat (esim. mikroaaltouunissa) ja lusikoi päälle kanaseosta. Seuraavaksi karamellisoitua sipulia, ranskankermaa ja korianteria.

(Kuvassa on hämäyksen vuoksi myös kuutioitua tomaattia.)

Lisäys: Suomalaiseen texmex-kulttuuriin tottuneelle olisi luontevaa, että tacoissa olisi aina kova kuori, mutta muualta löytyvissä ruokaohjeissa tacot kääritään toisinaan myös pehmeään tortillalettuun. Mutta jos nämä eivät suomalaisittain ajateltuna ole tacoja, niin mikä mahtaisi olla parempi nimitys. Burritot, fajitakset? Täytetyt tortillat?

Merkkarit maistelussa

Iloitsin kuukausi sitten täällä blogissakin merkkareiden paluusta karkkitiskiin. Merkkareiden maistelu suoritettiin taannoisella työmatkalla, jonka jälkeen oli tarkoitus ostaa uusi pussillinen uutuusmaisteluun ja kuvattavaksikin. En ole kuitenkaan saanut ostettua uutta pussillista, mistä voi ehkä päätellä, ettei kokemus ollut kovin antoisa.

Nykymerkkareiden pieni koko ei tuntunut oikeanlaiselta (jos kohta ymmärränkin kokoon liittyvät turvallisuusnäkökohdat oikein hyvin), mutta ennen kaikkea minua harmitti se, etten tavoittanut maustakaan sitä samaa suolaista ihanuutta kuin 80-luvulla.

Olisiko syynä sitten se, että ostin lapsena merkkarini aina irtokarkkeina, ja niitä ei ilmeisesti ole edelleenkään ryhdytty valmistamaan. Fazerin blogissa nimittäin todetaan seuraavaa: ”Jotkut muistavat Merirosvorahan myös irtomyynnistä. Tämä herkku valmistetaan kuitenkin eri reseptillä.”

Höh. Ehkä merkkareihin liittyvät makumuistot on sitten suosiolla jätettävä 80-luvulle samaan tapaan kuin kotona leivottu, ketsuppiraitainen pitsa.

Loppuun vielä lakujuttuja vähän kauempaa kuin 1980-luvulta: En nimittäin tiennyt, että Englannissa on tehty jo 1700-luvulla Pontefract cakes -nimisiä karkkeja, jotka muistuttavat merkkareita ulkonäöltään jossain määrin. Alussa niitä oli tehty käsin leimasimen näköisellä laitteella.

Nykyään kyseinen karkkimerkki on Haribon omistuksessa.