Synttärijuhlien nuotioruokaa

Kun blogi pääsee 15 vuoden ikään, pitää tietenkin järjestää pienet juhlat. Korona-aikaan ei tehnyt tietenkään mieli kutsua taloa täyteen vieraita, joten päädyimme juhlistamaan pienellä blogiporukalla pihallamme olevassa grillikodassa.

Iltaa pääsivät viettämään edustajat seuraavista oululaisblogeista: Kokit ja Potit, Kokkeillaan sekä Kärähtäneet. Paikalle saapuneet lajitoverit saivat loihdittua tulen ääressä uskomattoman maukkaan ja monipuolisen ateriakokonaisuuden.

Me olimme harjoitelleet pari päivää aikaisemmin nuotiopopcornien tekemistä takassa (ks. video Instagram-tililtämme). Askartelimme kahdesta terässiivilästä, rautalangasta ja hiilien kohennusraudasta paahtimen, jossa popcornien paukutteleminen onnistui kätevästi ilman voita tai muunlaista rasvaa.

Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä tulille kannellinen valurautapata, mutta koska kattilaa kannattaa popcorneja paahdettaessa aina vähän liikutella, tuntui ajatus padasta vähän turhan raskaalta. Lisäetuna läpinäkyvässä (tai reikäisessä) paistoastiassa oli se, että popparit eivät myöskään päässeet kovin helposti palamaan.

Elokuvateattereiden popcorn-koneet toimivat kuulemma vähän samalla periaattella, eli maissinjyvät poksautellaan niissä kuuman ilman avulla.

Poppareiden perään Kokkien ja Pottien Hannele loihti meille yltiöherkulliset bruschetat, jotka syntyivät seuraavasti: Otettiin pöydällä kuivahtanutta juurileipää ja  leikattiin se linkkarilla siivuksi. Paahdettiin oliivöljyllä sivellyt palat nuotiolla ja lusikoitiin päälle hiukan nokkospestoa.

Kärähtäneiden Heidi toi kotakemuihin mahdottoman makoisaa kaalisalaattia sekä nuotiolla grillattavia makkaroita (juustomakkaraa ja ryynäriä).

Kaalisalaatti sisälsi kaalia (eikä kaalta, kuten me sen oululaisina tietenkin kirjoittaisimme), omenan, varsiselleriä, punasipulia + kastikkeessa oli omenaviinietikkaa, oliiviöljyä, valkosipulia, mustapippuria, kuminansiemeniä, suolaa ja sokeria. Sekä korianteria. Kaikkea kuulemma summamutikassa lisättynä.

Samalle lautaselle päästiin lusikoimaan Päivin tekemää paahdettua juuressalaattia sekä valkopapuhummusta. Ohje löytyy Kokkeillaan-blogista.

Seuraavaksi olivat vuorossa vohvelit. Hankimme loppukesästä valurautaisen vohveliraudan, jolla olemme tehneet muutamaan otteeseen vohveleita käyttäen tätä belgialaisten vohvelien ohjetta:

4,2 dl vehnäjauhoja (= 1 3/4 cups)

3 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

2 isoa munaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna

4,2 dl vehnäjauhoja (= 1 3/4 cups)

1,2 dl (rypsi)öljyä

 

Sekoita kulhossa jauho, leivinjauhe ja suola.

Erota munien keltuaiset ja valkoiset kahteen eri vatkauskulhoon. Lisää maito ja öljy keltuaiskulhoon. Sekoita mukaan (keskenään sekoitetut) kuivat aineet.

Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi (samaan tapaan kuin esim. marenkeja tehdessä). Sekoita sen jälkeen valkuaisvaahto varovasti toiseen taikinaan.

Valuraudalla saa parhaimmillaan aikaan mahdottoman rapeita vohveleita, mutta nuotiolla paistettaessa hankaluutena saattaa olla epätasainen paistotulos ja usein myös osittainen kärähtäminen.

Meillä on myös puuhella, jolla paistotulos on huomattavasti tasaisempi, mutta oman keittokirjan kirjoittamisessakin kunnostautunut Hannele auttoi meitä määrittämään myös kotaolosuhteisiin sopivaa paistoaikaa. Tuloksena oli, että vohveleita kannattaa paistaa nuotio-olosuhteissa yhteensä kuusi minuuttia (välillä kääntäen) kylmemmällä raudalla. Kuumaksi paahtuneella riitti kolme.

Päivi loihti vielä vaniljajäätelön kaveriksi suklaiset kakut, jotka oli tarkoitus paistaa epäsuoralla tulella, mutta me laitoimme jossain vaiheessa sen verran pökköä pesään, että tuli muuttui osin hyvinkin suoraksi.

Onnistuin sattumalta saamaan valmiista suklaakakuista aivan täydellisen yksilön. Reunoilta juuri sopivaksi paahtunut, ja keskeltä sopivan löysä.

Kun tuuskasimme muutaman tunnin ajan hämärässä ja savuisessa kodassa puiden räiskyessä ja kipinöiden lentäessä, tulin kyllä ajatelleeksi, että ihminen ei ole syyttä suotta kehitellyt sähköä ja siirtynyt sisätiloihin kokkaamaan. Sisätiloissa on mahdollista ottaa myös huomattavasti parempia valokuvia.

Mutta olipahan harvinaisen mieleenpainuva ilta, eikä kukaan kaikeksi onneksi loukannut itseään.