Kiinnostavaa kasvisruokaa (kaiseki-ateria Torayassa)

Vaikka olen asunut Japanissa jo yli puoli vuotta, en ole kovinkaan monta kertaa syönyt kaiseki-ateriaa (siis perinteistä japanilaista ateriaa, jossa on useita ruokalajeja ja joka on tavallaan japanilaista haute cuisinea). Sitä hauskempaa oli nyt päästä syömään kymmenen ruokalajin menu sapporolaiseen ravintola Torayaan, joka on kuuluisa kiinnostavista kasvisruoistaan.

Sapporossa ei ilmeisesti tehdä niin usein Michelin-arviointia kuin vaikkapa Tokiossa, mutta Toraya on joka tapauksessa onnistunut saamaan tähden lähivuosien aikana, eikä suotta. Toraya tarjosi aivan uudenlaisia näkökulmia fine dining -ruokailuun. Ravintola tarjoili lähinnä kasviksia (sekä kalaa ja muita mereneläviä) kaikessa yksinkertaisuudessaan ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä.

Kokonaisuus käynnistyi ylimmän kuvan alkupaloilla, joiden joukossa oli muun muassa pikkuruinen inari-sushi, edamamea sekä pieni japanilaistyylinen munakas. Alkupalojen kaveriksi suositeltiin makeaa (ja kuplivaa!) sakea, minkä jälkeen ruokajuomana toimi hedelmäinen hokkaidolainen sake Hokuto-Zuiso.



Seuraava ruokalaji oli lämmin: Se tuoksui aivan taivaalliselle ja piti sisällään merisiiliä sekä jonkinlaista rapua.



Paikan nimikkoannos oli "viisitoista vihannesta liemen kanssa tarjoiltuna". Ruokailijoita ohjeistettiin nauttimaan makujen ohella myös kasvisten erilaisista tekstuureista sekä juomaan lopuksi myös liemi kulhon pohjalta.



Kylmien kasvisten jälkeen edettiin enoki-sienikeittoon, jonka seassa oli myös perunasta, lohesta ja maissista tehty pallero. Hieno kooste perinteisistä hokkaidolaisista raaka-aineista.

Seuraavaksi oli taas vuorossa kylmä ruokalaji, joka oli yksi illan kauneimmista. Kyseessä oli kasvisten kanssa tarjoiltua sashimia, joka koostui tonnikalasta (maguro), kampelasta (hirame) sekä mustekalasta (tako). Sashimia ei suositeltu dipattavaksi soijaan, mutta wasabia sen kanssa joka tapauksessa tarjoiltiin.



Sashimin jälkeen jatkettiin kalaisissa tunnelmissa: Saimme nimittäin herkullista grillattua kalaa lisukkeineen.



Hokkaido on, kuten mainittua, herkullisimmillaan juuri nyt. Monet täkäläiset intoilevat tietenkin matsutake-sienistä, ja myös Torayassa olisi ollut mahdollista maistella matsutakea useammassa eri muodossa. Alla olevassa kuvassa matsutake on tarjolla kypsennetyn daikon-retikkaviipaleen seurana.



Seuraava ruokalaji oli japanilaistyylinen muhennos, joka ei tosin varsinaisesti vastannut omaa mielikuvaani muhennoksesta. Mukana muun muassa haudutettua munakoisoa, porkkanaa, parsakaalia, minikurpitsaa ja konjakia.





Seuraavaksi tarjolla oli taas paikallisia sieniä, krysanteeminlehtiä sekä etikkainen kastike.



Ennen jälkiruokaa varmistettiin, ettei ruokailun jälkeen varmasti jää nälkä. Tarjolle tuotiin nimittäin maitake-sienillä höystettyä keitettyä riisiä, japanilaistyylisiä pikkelöityjä vihanneksia sekä tietenkin misokeittoa.



Japanilainen jälkiruokakulttuuri on minulle melko lailla tuntematon käsite. Torayassa tarjolla oli joka tapauksessa kuzu-mochia sekä makeaa punaista paputahnaa.



Toiseksi viimeisen ruokalajin riisiä emme jaksaneet millään syödä kokonaan, mutta otimme mielellämme vastaan ravintoloitsijoiden tarjouksen saada se mukaan kotipakettiin. Seuraavan päivän lounaalla jauhantatiimin toinen osapuoli pääsi nauttimaan vielä sieniä sisältävästä riisikakusta: