Pizzakierros Oulussa – Tour de känkky

Taannoisen grillikierroksen innoittamina tempaisimme oululaisten ruokabloggaajien voimin pizzakierroksen. Klassisten oululaispizzerioiden lisäksi kierrokseen sisällytettiin standardoitua tuotetta myyvä Kotipizza sekä uudempaa sukupolvea edustava keskustan känkkylaitos Da Max.

Söimme Aina nälkä -pesueen, Kärähtäneet-Heidin, Kokit ja potit -Hannelen sekä Kokkeillaan-kaksikon kanssa illan aikana yhteensä kymmenen pizzaa: jokaisessa viidestä paikasta tilattiin kalibrointiannokseksi margherita sekä peruspizzaa edustanut capricciosa lisäsalamilla tms. makkaralla, paikasta riippuen.



Hienoiseksi yllätykseksemme jokaisessa paikassa suhtauduttiin positiivisesti, iloisesti ja hyvällä hengellä normaalista poikkeavaan tilaukseemme – mukavaa myyntiä lupaillut yhdeksän hengen seurueemme kun tilasi paikoilleen asetuttuaan aina vain kaksi pizzaa ja joikin pelkkää vettä. Tarantellassa nähtiin jopa lähes uskomatonta asiakkaiden huomiointia: pizzat saapuivat pöytään pyytämättä yhdeksään viipaleeseen leikattuina. Kahdeksan viipaletta olisi vielä ymmärtänyt, koska pizza on helppoa ja symmetristä pilkkoa siten, mutta yhdeksän oli koko kierroksen asiakaspalveluhuipentuma.

Yleishuomiona totesimme, että tomaattikastike oli heikoin lenkki käytännössä kaikkialla. Juustoa oli runsaasti joka paikassa, ja se oli kaikkialla vähintään mukiinmenevää. Tomaattikastike sen sijaan maistui kalibrointiannoksena käytetyssä margheritassa vain harvoin. Tämä on suunnaton sääli, sillä tomaatin täyteläisyys ja hapokkuus olisi helppo keino kohottaa pizzan laatua huomattavasti. Onkohan tomaatti liian kallista halvan pizzan täytteeksi? Toinen selkeä makueroja luonut tekijä oli kinkun laatu. Kunnon kinkku leikkelesilpun asemesta paransi makua ja nosti käytännössä jokaiselta maistajalta saatuja pisteitä.



Kuten jo grillikierroksella, emme nytkään jättäneet arviointia pelkkään sanalliseen luonnehdintaan, vaan pisteytimme jokaisen pizzan ulkonäön ja maun sekä pizzat tarjoilleen henkilökunnan yleisasenteen. Tuiran perinteinen, jo vuonna 1985 perustettu Napoli veti tällä kierroksella pisimmän korren. Pizzat olivat maukkaimmat ja tunnelmakin mukavan mutkaton.

Toinen perinteinen, 1982 perustettu ja vanhimpana yhä toimivana oululaispizzeriana itseään mainostava Da Mario sen sijaan tuotti tällä kertaa pettymyksen. Sisustukseen ja atmosfääriin on panostettu huomattavasti keskivertopizzeriaa enemmän, salaattipöytä on kuin toisesta maailmasta muihin kierroksen pizzerioihin verrattuna ja listalta löytyy tuoretta rucolaa, ilmakuivattua kinkkua ja muita tyylikkäämpiä raaka-aineita sisältäviä erikoisuuksia, mutta peruspizzat jäivät tässä vertailussa Da Maxin kanssa hännille. Kotipizza pärjäsi pisteissä kohtalaisen hyvin, vaikka sen pizzoja luonnehdittiinkin kierroksen rasvaisimmiksi ja turhan suolaisiksi.