Marinoitu kreikkalainen salaatti ja matkasuunnitelmia

Tervehdys pakkauspuuhien keskeltä. Parin viikon työreissu kutsuu, ja sen jälkeen on vielä viikon verran puurtamista, mutta sitten jään pariksi viikoksi lomalle ja ehdin toivoakseni viettää vähän enemmän aikaa bloginkin äärellä.

Jottei postaus menisi aivan reseptittömäksi, naputtelen näkyville ohjeen kavereiden muutama viikko sitten tarjoilemiin marinoituihin kasviksiin, joista minun oli arveltu kovasti pitävän. Otinkin lisää vaikka kuinka montaa kertaa sekä näitä että marinoituja katkarapuja (molemmat tarjoiltiin vihreän salaattipedin päältä):

Marinoitu kreikkalainen salaatti (noin 2 litran purkki)

noin 200 g punaista paprikaa
noin 500 g kesäkurpitsaa
noin 300 g munakoisoa
8 helmi- tai ryvässipulia
200 g kirsikkatomaatteja
200 g fetajuustoa
1/2 ruukkua minttua
1/2 ruukkua oreganoa
3 sitruunan mehu
2 dl valkoviiniä
noin 3 dl rypsiöljyä
2 tl suolaa
2 tl sokeria

Pese ja puhdista kaikki kasvikset huolellisesti. Paloittele paprikat, kesäkurpitsat ja munakoiso reiluiksi paloiksi. Levitä ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paahda kasviksia 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Jäähdytä.
Kuori ja puolita pienet sipulit. Puolita myös tomaatit ja kuutioi fetajuusto. Hienonna minttu ja oregano.
Lado jäähtyneitä kasviksia, sipuleita, tomaatteja, fetaa ja yrttejä isoon noin 2 litran säilykepurkkiin tai kahteen litran purkkiin kerroksittain.
Vispilöi kulhossa sitruunamehu, valkoviini, rypsiöljy, suola ja sokeri sekaisin. Kaada liemi purkkiin ainesten päälle. Sulje purkki ja kääntele sitä pari kertaa ylösalaisin.
Laita purkki jääkaappiin ja anna marinoitua kahdesta kolmeen vuorokautta ennen nauttimista.

Ohjeen kaverini oli bongannut kampaajalla selailemastaan Kauneus&Terveys-lehdestä. Kauan eläköön kampaajakäynnit! Minulla on jemmassa ohje myös saman lehden marinoituihin katkarapuihin.

Missä naistenlehdessä mahtaa olla parhaat ruokaohjeet? (Minä en tilaa naistenlehtiä kotiini, mutta kampaajalla luen yleensä Annaa.)

--
Pssst. Jos jollakulla sattuu olemaan hyviä ruokavinkkejä Pohjois-Saksaan, niin antakaahan palaa. Tarkoituksena olisi ruokailla ainakin perinteikkäässä Schiffergesellschaftissa. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi ollut reissussa tai edes syönyt kunnolla ravintolassa.

Cajun-kanapasta

Tämän kanapastan valmistaa suhteellisen nopeasti, joten se soveltuu hyvin myös arki-illan ateriaksi. Cajun-mausteseos antaa sille kuitenkin vinkeää kulmaa - ja jos pitää tulisesta, voi mausteseoksen chilimäärää kasvattaa makunsa mukaan.

Cajun-kanapasta

120 g linguinipastaa
2 kananrintaa
2 tl cajun-mausteseosta (ohje alla)
2 rkl voita
1 punainen paprika, viipaloituna
1 vihreä paprika, viipaloituna
4 tuoretta herkkusientä, viipaloituna
1 vihersipuli silputtuna
2,4 dl kuohukermaa
1/4 tl kuivattua basilikaa
1/4 tl suolaa
1/8 tl valkosipulijauhetta
1/8 tl rouhittua mustapippuria
hieman raastettua sitruunankuorta
0,6 dl raastettua parmesaania

Keitä pasta ohjeen mukaan, tavallisesti 8-10 minuuttia väljässä vedessä isossa kattilassa. Valuta pasta. Suikaloi kananrinnat ja laita ne cajun-mausteseoksen kanssa muovipussiin. Ravistele pussia niin, että kana maustuu kauttaaltaan ja paista suikaleita sitten korkeareunaisella paistinpannulla voissa lähes kypsiksi (5-7 minuuttia).

Lisää pannulle paprikat, herkkusienet ja vihersipuli. Paista sekoitellen 2-3 minuuttia ja alenna sitten lämpöä. Kaada joukkoon kerma ja lisää basilika, sitruunankuori, suola, valkosipulijauhe sekä mustapippuri. Kuumenna kuumaksi ja lisää lopuksi pastakin pannulle. Sekoita ja kuumenna, mutta älä enää varsinaisesti keitä tai hauduttele. Tarjoa parmesan-raasteen kanssa.

Cajun-mausteseos

2 tl suolaa
2 tl valkosipulijauhetta
2 1/2 tl paprikajauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl sipulijauhetta
1 tl cayennepippuria
1 1/4 tl kuivattua oreganoa
1 1/4 tl kuivattua timjamia
1/2 tl rouhittua kuivattua chiliä

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausteseos säilyy ilmatiiviissä rasiassa siinä missä muutkin mausteet, eli tätä voi halutessaan tehdä kerralla isommankin erän.

Focaccia: täydellinen ohje?

No johan tämä jauhaminen on mennyt mallilleen. En ole viikkokausiin kirjannut tänne uusia lempiruokiani tai keittokirjahankintojani, vaikka jatkuvasti olen toki syönyt ja miettinyt nyt ruokaan liittyviä asioita ihan työnikin puolesta.

Tänään pitäisi leipoa kavereille Mummo Ankan piirasta, mutta sitä ennen kirjaan (toisten kavereiden pyynnöstä) muistiin focaccia-ohjeen. Ohjeen otin oivallisesta ruokakirjasta nimeltä Täydellinen ohje: Olivian parhaat reseptit, johon on etsitty ja testattu ohjeita muutamista klassikkoruokalajeista. Kirjan mukaan focacciaa on paistettu jo antiikin Roomassa; mikäs sen hauskempaa:

Focaccia
(1 iso pellillinen)

4 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä

Vuokaan:
4 rkl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
noin 10-15 kivetöntä kalamata-oliivia

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liota joukkoon hiiva, suola ja sokeri.
Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja oliiviöljy. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella 10-15 minuuttia. Taikina saa jäädä melko löysäksi, ”käsiin tarttuvaksi”.
Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 20 minuuttia.
Voitele 20 x 30 sentin kokoinen reunallinen uunivuoka oliiviöljyllä. Jätä puolet öljystä leivän voitelemiseen. Levitä taikina vuokaan tasaisesti. Sivele leipä lopulla oliiviöljyllä. Peitä liinalla ja anna kohota noin 30 minuuttia.
Ripottele leivän pinnalle tuoreita timjamin ja rosmariinin lehtiä ja sormisuolaa. Painele oliivit taikinaan.
Paista 225 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia (huom.: 20 minuuttia yleensä riittää! ks. kommentit), kunnes pinta on rapea ja kullanruskea.

Ja muuten hei: Sain vihdoin ja viimein hankittua Kitchen Aidin taikinakoneen, jonka avulla olen onnistunut saamaan aikaiseksi melkoisen mahtavia taikinoita. On siinä härvelissä kyllä huonotkin puolensa, mutta niistä joskus toiste lisää.