"Ei jouluna voi syödä popcornia"

Tämä taitaa olla jo neljäs joulu, jolloin päivitän Pastanjauhantaan joulusyömisiäni, mutta mikäs siinä. Takki ei ole ruokalajikehitelmien osalta vielä ollenkaan tyhjä, vaikka paljon on tietenkin jo tuttuakin mukana.

Tässä alkupalaksi tunnelmakuva viime viikonlopun aterialta, jonne kokkailtiin porukalla paahdettuja kasviksia. Timjamisiveltimen käyttö on tarttunut mukaan jostakin Jamie Oliverin jouluohjelmasta. Paloitellut palsternakat saivat pintaansa hunajakäsittelyn:

Onnistuin olemaan ruokasuunnitelmissani tänä vuonna yllättävän maltillinen. Ruokaa ei haalittu mitenkään ylenpalttisesti, ja välillä on ehtinyt tulla jopa nälkä. Jouluaterialla söin tosin hieman liikaa, kun tungin lautaselleni kaikkea mahdollista tarjolla ollutta. Kaikki maistuikin taas niin taivaalliselta, etenkin homejuustoinen punajuuripaistos onnistui olemaan jälleen kerran suorastaan tainnuttavan hyvää.

Joulun ikimuistoisin ruokahetki oli kuitenkin ensimmäinen uunilämmin viipale sinappihunnutetusta kinkusta. Kinkkua on kulunut siitä lähtien taas kiitettävän tasaisesti yhdessä ruisleivän ja kotitekoisen konjakkisinapin kanssa.

Tässä joulupäivän ruokalistaa nopeasti kokoon kyhättynä:

Alkuruoka:
Lohileipäset

Pääruoka:
Kinkku + kastike
Uunissa paahdetut perunat
Lanttu- ja porkkanalaatikko
Punajuuripaistos
Punakaali-puolukkasalaatti
Herneitä
Viinissä haudutetut salottisipulit

Jälkiruoka:
Halva-piparkakkujäädyke

Nigellan joulukirjaa on tutkailtu täällä sen verran tarkoin, että aika monet ideat tunkivat toteutukseenkin. Esimerkiksi ylimmän kuvan tillillä kruunatut lohileipäset saivat ideansa sieltä: saaristolaisleipää, graavilohta ja tilliä. Meillä ei ole tapana laittaa voita tai margariinia leivällemme, mutta ehkä noihin tämänkertaisiin olisi voinut sipaista vaikka vähän voita juhlan kunniaksi. (Nigellalla rasvan asemaa ajoi perienglantilaiseen tapaan piparjuurella maustettu ranskankerma.)

Samoin punakaali-puolukkasalaattiin sain ajatuksen Nigellalta. Alkujaan suunnittelin ottaa toteutukseen salaatin, johon tuli punasikuria (siis semmoista salaattisikurin punaista muunnosta) ja granaattiomenan siemeniä, mutta halusin käyttää kuitenkin loppujen lopuksi vähän kotimaisemman kuuloisia raaka-aineita. Kaalia olisi kannattanut ehkä marinoida jollain tavalla, nyt sekaan puristamani satsuman mehu ei ehkä aivan riittänyt kostukkeeksi.

Rosmariini on ollut monessa mukana. Joulupöydässä se pääsi vesikannua koristamaan ja juomavedelle makua antamaan (tuosta ideasta on kiittäminen Mysi Lahtista, jolla oli jossakin kirjassaan ohjeistusta rosmariinijuomaan):

Postauksen otsikko on tänä jouluna kuultuja lausahduksia, samoin kuin muun muassa nämä:
"Meillä on vissiin vielä pari mullettia jäljellä."
"Kyllä tervamela on ihan oikea sana."
"Rosmariinista saa hyvän grillivartaan ja drinkkitikun."
"Meidän joulukuusen tähti on ihan reikäinen eikä se loista."
"Haluatko maistaa viipaleen Vilhoa?"

Tässä vielä jälkiruoka, josta oli puhetta jo viikon alkupuolella: