Pikniksalaatti purkissa

Kolme vuotta sitten tein pieniä juustokakkuja säilykepurkkeihin. Viime viikon blogipiknikillä halusin soveltaa samaa ajatusta johonkin suolaiseen syötävään.

Kierros ruokablogeissa tarjoili tulokseksi lasipurnukkaan kerrostetun pikniksalaatin. Siitä muistin Nami-Nami-blogin eestiläisen kerrossalaatin, ja pohdin, voisiko lasipurkkiin tehdä vastaavasti suomalaistyylisen rosollin.

Lopulta päädyin The Girl Who Ate Everything -blogin seitsemän kerroksen dippiin. Kaupan päälle pääsin tekemään guacamolea ja kestosuosikkiani pico de galloa. Suomesta sai (vastoin odotuksiani) tölkitettyä pintopaputahnaa, joten sitä ei tarvinnut tehdä itse. Tosin tuon valmiin tölkin kanssa tunnelmat olivat vähän samat kuin koiranruokapurkilla:

Että olisiko kuitenkin pitänyt tehdä tahnaa yön yli liotetuista pavuista ja pekonista.

Seitsemän kerroksen dippi

tölkki pintopaputahnaa (refried beans)
valmista tacomaustesekoitusta (jätin tämän väliin)
guacamolea
ranskankermaa
pico de galloa tai esim. kaupan valmista tomaattisalsaa
raastettua cheddarjuustoa
2 kuutioitua tomaattia
kevätsipulia viipaloituna
viipaloituja oliiveja
nachoja

Sekoita tacomaustetta paputahnaan. Tee pico de gallo ja guacamole. Sen jälkeen ryhdytään kerrostamaan dippiä purkkeihin:
Kerros 1: paputahnaa. Kerros 2: ranskankermaa. Kerros 3: guacamolea. Kerros 4: salsaa tai pico de galloa (valuta liiat nesteet pois!). Kerros 5: juustoa. Kerros 6: kuutioitua tomaattia. Kerros 7: sipulia ja oliiveja.

Hmmm. Hiukan näyttää liioitellulta tuo oman dippini valkoinen kerros. Ja se taitaa olla väärässä kohdassakin (huoh).

Guacamolesta tuli mieleen, että sen voi tehdä myös grillatuista kasviksista.

Kielbasaa, ma haw -alkupaloja ja riisipalloja: ruokabloggaajat piknikillä

Onneksi on Oulu. Ja oululaiset ruokabloggaajat. Ja oululaisten ruokabloggaajien kesäpiknik, johon kokoonnuttiin taas tällä viikolla perinteiseen tapaan, vaikka sääennustus yritti parhaansa mukaan lannistaa meitä pitämään miittiä edellisen vuoden tapaan sisätiloissa.

Mutta niin vain oltiin Ainolassa grilli mukanamme viime keskiviikkona kello puoli viisi.

Mukana olivat jauhantapajan ohella Aina nälkä, Ghetto Gourmet, Kokkeillaan, Kokit ja Potit, Makuja kotoa sekä Peruspöperöä.

Piknikvilteille oli katettu jo melkoinen fuusiokeittiö, joka piti sisällään muun muassa maistuvia ma haw -alkupaloja, empanadoja & chimichurria. Tarjolla oli myös kinkulla ja parmesaanilla höystettyjä skonsseja, punasipuli-fetapiirakoita, snickerskakkua, paahdetusta munakoisosta taiteiltuja alkupalaleipäsiä ja ties mitä muuta.

Kokkaava Kotiharmi veti tietenkin pisteet kotiin tarjoamalla herkullisten riisipalleroiden kanssa allekirjoittaneelle tupla-annoksen tomaattilisuketta.

Viimeistään ruoka räjäytti tajuntani (tai ehkä paremminkin vajosin nirvanaan) siinä vaiheessa, kun pääsin maistamaan Ghetto-keittiön kotitekoisia makkaroita. Kielbasa kepitti kevyesti chorizon. Makkarat oli valmistettu seuraavanlaisin ohjeistuksin:

Jokaiseen ensiksi:
1.7 kiloa possun kassleria
300 grammaa silavaa
2 ruokalusikkakukkurallista suolaa
lampaansuolta

Kielbasa
1 dl kylmää vettä
2 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna
teelusikallinen meiramia
teelusikallinen mustapippuria
Lähde.

Chorizo
0.5 dl kylmää vettä
0.5 dl punaviinietikkaa
3 ruokalusikallista paprikajauhetta
1 ruokalusikka chilijauhetta
1 ruokalusikka chilirouhetta
2 teelusikkaa oreganoa
2 teelusikkaa juustokuminaa
2 teelusikkaa jauhettua korianteria
5 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna
ruokalusikallinen sokeria
teelusikkallinen mustapippuria

Kannattaa todellakin kokeilla kotona.

Nyt kun näitä kuvia katsoo, niin olisikohan ehkä kannattanut pakata jonkinlaiset grillipihditkin mukaan.

Muistakaa myös Hannelen herkulliset vadelmaveneet. Valkosuklaata ja vadelmaa, ei voi mennä pieleen.

--
Lisäys elokuun puolella: Ghettolaan on nyt päivitetty ohjeet muun muassa kielbasaan, chorizoon ja makeaan italialaiseen makkaraan.

Pretzelit eli saksalaistyyliset suolarinkelit

Pretzelit ovat oivallista piknik-ruokaa: ne kulkevat kätevästi mukana, eivät vaadi lämmittämistä ja maistuvat erinomaisilta piknik-juomien kanssa. Kuohkea mutta sitkas rakenne ja pinnan suolasattumat tekevät niistä ainakin minun mielestäni hauskaa syötävää. Vaikka Pretzelit ovat perisaksalainen herkku, reseptipohjaksi valikoitui pienen googlettelun jälkeen kuitenkin englanninkielinen, BBC Good Foodista löytynyt ohje, jonka kovasti hehkutettiin tuottavan autenttista jälkeä. Suomalaiset perusrinkelit lienevät lähes samaa sukua, mutta ne ovat tyypillisesti pehmeämpiä ja suolattomampia niin päältä kuin sisältäkin.

Pretzelit valmistetaan vesirinkelien tapaan siten, että ne ensin keitetään lyhyesti vedessä ja tämän jälkeen paistetaan uunissa kypsiksi. Tällainen käsittely tuottaa juuri sen toivotunlaisen, yhtä aikaa rapean ja sopivasti sitkaan pintarakenteen.

Pretzelit

Taikinaan
1 kg vehnäjauhoa
260 ml vettä (haaleaa)
260 ml maitoa (haaleaa)
80 g suolatonta voita
1 rkl mallasuutetta tai ruskeaa sokeria
2 tl kuivahiivaa (tai 42 g tuoretta)
2 rkl (karkeaa) suolaa (tai maun mukaan)

Keitinveteen
1 l vettä
3 rkl ruokasoodaa

Päälle
karkeaa suolaa

Laita kulhoon 100 g jauhoa, kuivahiiva ja vesi. Sekoita, peitä kelmulla ja jätä lämpimään paikkaan vähintään viideksi tunniksi. Hiiva heräilee ja kehittelee tuona aikana aromia, joka pelkällä suoraviivaisella kohotuksella jäisi puuttumaan.

Lisää sitten kulhoon loput jauhoista, suola, maito, mallasuute (tai sokeri) ja pehmeä voi. Sekoita ja vaivaa taikinaa, kunnes se on jämäkkää ja tasaista (kymmenisen minuuttia). Meidän taikinastamme tuli näillä ainemäärillä melkoisen jähmeää, mutta herkullisia pretzeleitä siitä kyllä syntyi. Kohota taikinaa puolisentoista tuntia.

Vaivaa kohonneesta taikinasta ilmat pihalle ja ryhdy rinkelöintiin. Muodon suhteen voit luonnollisesti toteuttaa itseäsi rajatta. Yksinkertaisinta on tehdä noin kahden sentin paksuisia patukoita, mutta perinteinen rinkelimuotokaan ei ollut ylenpalttisen haastava. Se syntyy neppaamalla taikinasta ison lihapullan kokoinen knölli, pyörittelemällä siitä pöytää vasten n. 40 cm:n pituinen nyöri, joka on keskeltä paksumpi (n. 3 cm) ja ohenee päitä kohden (alle senttiin). Ohuet päät kierretään sitten yhteen, pyöritellään toistensa ympäri ja painetaan kiinni paksumpaan keskikohtaan.

Kohota leipomuksia huoneenlämmössä puolisen tuntia ilman peitettä. Sillä välin voit valmistella pretzeleille keitinveden, eli laittaa suurehkoon kattilaan litran tai puolitoista vettä ja leivinsoodan. Kun pretzelit ovat sitten hieman kohonneet, laita ne vielä hetkeksi avatun ikkunan viereen vetoon (tai käytä vaikka puhallinta). Viileän tuulikäsittelyn kerrotaan antavan rinkelien pinnalle mukavan suutuntuman — sen sopivan sitkaan ja natustelulle oivan.

Keitä rinkelit yksitellen soodavedessä ennen paistamista. Alkuperäisen ohjeen mukaan niitä tulisi keittää, kunnes ne nousevat kellumaan — viitisen sekuntia — mutta meidän leipomuksemme eivät kyllä kelluneet pidemmässäkään käsittelyssä. Taisin poimia ne pois keskimäärin kymmenen sekunnin kiehutuksen jälkeen. Asettele keitetyt rinkelit uunipellille leivinpaperin päälle, viillä paksuimpaan kohtaan terävällä veitsellä noin sentin syvyinen viilto, ripottele päälle karkeaa suolaa ja paista 200 C:ssä, kunnes ne ovat kunnolla ruskeita (n. 16 minuuttia).

Pinta maistuu parhaalta, kun pretzelit ovat kunnolla ruskeita, joten ei kannata ottaa rinkeleitä uunista vielä hailakan kullankeltaisina. Pretzelit voi syödä lämpiminäkin, mutta parhaan rapeutensa ne saavuttavat jäähdyttyään hieman.