Tintin tunnelmiin

Syyskuussa on luvassa viikon mittainen työreissu Brysseliin, ja hiukan tekisi jo mieli alkaa suunnittelemaan.

Mitä syödä, mitä tehdä. Luvassa on ainakin vohveleita sekä suklaata (muun muassa suklaamuseon muodossa).

Vinkkejä saa antaa, jos joku kaupunkia paremmin tuntee. Huvittaisi tehdä myös pieni junareissu vaikka Bruggeen, jota jotkut tutut ovat vuolaasti kehuneet.

Kesäruokakirjan sipuligratiini

Huomasin tasan viikko sitten puissa ensimmäiset kellastuneet lehdet, mutta sovitaan, että nyt on vielä kesä ja että syksy alkaa vaikka sitten syyskuussa. Tänä viikonloppuna on ollut kuitenkin mukavan kesäinen ilmakin.

Jauhantapaja sai josain vaiheessa kesää tutkailtavakseen Helsingin Sanomien kesäruokakeittokirjan. Totesin jo pari vuotta sitten munakoisokääryleitä kokatessani, että minulla pehmeä kohta aivoissa noiden HS:n julkaisemien ruokakirjojen kohdalla. Jotenkin vaan viehätyn aina niiden ulkoasusta ja resepteistä siinä määrin, että kokkaan niistä kaikenlaista. Lisäksi olen tainnut kirjoittaa lähestulkoon jokaikisestä kirjajulkaisusta jotain tänne Pastanjauhannankin puolelle.

Tuoreesta Ruokatorstain kesä -kirjasta olen testannut jo useampaakin reseptiä: kirsikkahilloa, sipuligratiinia sekä ruokalajia nimeltä ricotta-minttukesäkurpitsat.

Kirsikkahillon kämmelsin hiukan liian makeaksi (jos ohjeessa kehotetaan käyttämään hapankirsikoita, kannattaisi kuulemma totella), mutta ihan mukavasti se maistui valkohomejuuston kaverina siitä huolimatta.



Suosikkiruokani kolmesta kokeiluun päätyneestä oli sipuligratiini, mikä nyt oli toisaalta selvää jo alkujaankin. Jos tomaatille olisi pakko etsiä kilpaileva suosikkikasvis, se olisi henkilökohtaisen näkemykseni mukaan ilman muuta sipuli. Ja kun sipulin vielä yhdistää maailmankaikkeuden parhaimpaan juustoon eli luolakypsytettyyn gruyèreen, niin on melkoisen vaikea olla tykästymättä:

Sipuligratiini

800 g keltasipulia
reilu loraus oliiviöljyä
150 g gruyère-juustoa
150 g ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl dijoninsinappia
1/2 tl kuivattua rosmariinia
1/2 tl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria

Kuori sipulit ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele sipulit leivinpaperilla vuoratulle pellille. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä sekä ripaus rosmariinia ja timjamia. Säästä loput yrteistä myöhemmäksi.
Paahda sipuleita 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Raasta juusto. Sekoita keskenään kaksi kolmasosaa juustoraasteesta, ranskankerma, situunamehu, sinappi, rosmariini, timjami, suola ja mustapippuri.
Laita sipulit paistonkestävään vuokaan ja levitä päälle ranskankermaseos. Ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.

Ravintolapäivää

Ravintolapäivä on jäänyt Pastanjauhannassa harmillisen vähäiselle huomiolle syystä, että kyseisen päivän aikana on monesti ollut reissua tai muuta sovittua tekemistä. Tälläkin kertaa ravintolapäivä oli jäädä kokonaan väliin, mutta viikonlopun suunnitelmat menivätkin yllättäen kokonaan uusiksi ja tuli vietettyä koko kaksipäiväinen kotikaupungissa.

Minä pidin aikoinaan paljon Oulun valkosipuliyöstä ja etenkin niistä kojuista, joihin yksittäiset ihmiset olivat keittäneet tai leiponeet parhaita valkosipuliherkkujaan ja sitten myivät niitä nälkäisille pikkurahalla. Ravintolapäivä kotona kokattuine ruokineen muistuttaa minua tuosta tapahtumasta.

Tänään vietettävän ravintolapäivän antina on Oulussa ollut muun muassa ”helposti tunnistettavia” makuja tarjoileva Nakkikuppila, raakaruokaa maistattava HeVi sekä ravintola Mesob, jossa olisi ollut tarjolla eritrealaista/etiopialaista ruokaa.

Jauhantapajalle lounas järjestyi ravintolapäivisin toimivasta Obentou Takeaway Oulusta. Obentou lienee jonkinlainen johdannainen tutummasta bento-sanasta. Pop up -ravintolan teriyaki-lihapyörykät olisivat kiinnostaneet eniten, mutta ne olivat ymmärrettävästi jo lopussa (sen siitä saa, kun muuttaa viikonloppusuunnitelmiaan viime tingassa). Maisteltavaksi tuli lopulta uppopaistettua kanaa sekä jonkinlaisissa liemissä marinoituja kiinnostavia kasviksia. Voi, kun olisi vastaavanlainen lounaslaatikko useamminkin käytettävissä. Pelastaisi monta kiireellistä työpäivää.

Vähän jäi vaivaamaan, miltä teriyaki-lihapullat olisivat maistuneet. Pitänee tehdä niitä siis jolloinkin itse.

Monet muut ruokabloggaajat ovat kunnostautuneet ravintolapäiväpostaamisessaan huomattavasti paremmin. Kulinaarimurulan helsinkiläistä ravintolapäivähistoriaa pääset lukemaan klikkaamalla tästä.

Kyllä pitäisi oululaisten ruokabloggaajien panna jonain ravintolapäivänä oma putiikki pystyyn. Vaikka on tuo maistelijanakin olo melko mukavaa.