Vielä minä sen kakun leivon

Tapasimme taannoisessa blogitilaisuudessa vihdoin ja viimein myös kajaanilaisen Ullan, joka on ollut henkilökohtainen suosikkikakkubloggaajani jo vuodesta 2006 lähtien.

Koska emme ole hyvistä aikeistamme huolimatta käyneet Kajaanissa (emmekä myöskään Porissa tai Tampereella) moneen vuoteen, en ole myöskään päässyt vierailemaan yhdessäkään UllanUnelma-myymälässä.

Kotiutumisen jälkeen asioin sitten UnelmaUllan nettimyymälässä. Minusta ei missään tapauksessa ole kakkutaiteilijaksi, mutta siitä huolimatta aion nyt ottaa viimein itseäni niskasta kiinni ja tehdä pitkään suunnitelmissa olleen prinsessakakun. Siksi ostoskoriin päätyi paketillinen vihreää marsipaania, joka onneksi näyttäisi säilyvän ensi vuoden marraskuuhun asti.

Eli en mene lupaamaan, että syyskuussa vietettävillä blogisynttäreillä olisi välttämättä kakkua tarjolla.

Muffinsseja minä leivon erityisen mielelläni (mikään muu ruoka- tai leivontalaji ei voi olla yhtä helppoa ja nopeaa), mistä syystä hankin keittiömme varustevalikoimiin erän silikonisia muffinssivuokia. (Olen selvästi lukenut liiankin tarkasti Ruokahommia-blogin taannoiset muffinssivuokapostaukset.)

Jos ottaisi uusien vuokien kunniaksi kokeiluun vaikka vähän ruokaisammat kurpitsamuffinssit.

Ja takaisin ostoksiin: Näin rapujuhla-aikana on vaikea vastustaa merenelävien muotoisia pikkuleipämuotteja. Ne eivät tosin ole enää tässä vaiheessa hallussani, koska vein ne tuliaiseksi taannoiseen rapujuhlaan. Niistä lisää joskus loppuviikosta.

Soul foodia suomalaisin vivahtein

Me teimme taannoin yhtenä lauantaina soul foodia. Miespuolinen pastanjauhaja grillasi muun muassa ribsejä, ja minun tehtävänäni oli valmistaa jälkiruokaa sekä vuoallinen mac and cheeseä. Jälkiruuaksi valitsin blueberry cobbler -nimisen jenkkiruuan, kun mustikoita sattui olemaan sopivasti saatavissa.

Lopputulos ei näyttänyt kyllä cobblerilta ollenkaan, vaan enemmänkin ihan tavalliselta suomalaiskansalliselta mustikkapiirakalta. Onneksi siinäkään ei ole mitään vikaa, ja maku oli oikeinkin mainio.

Mac and cheese on puolestaan juustoisempi versio meikäläisestä makaronilaatikosta. Helpoimmillaan se syntyy ilmeisesti ihan vaan keitetystä makaroonista, sekaan lisätystä juustosta ja muutamista voinokareista.

Minä halusin mac and cheesen mukaan vähän syksyn satoa (tuntuu jotenkin hullulta laittaa tähän aikaan vuodesta ruokaa ilman uuden sadon kasviksia), joten valikoin reseptien joukosta yhden, jossa ruokaan lisättiin perinteisempien ainesosien ohella myös yrttejä ja sieniä. Ohje on kotoisin ihanasta uudesta blogituttavuudesta nimeltään Annie's Eats.

Tiskiä tämän kanssa tuli ihan tosissaan, mutta oli ihan kiva kokata pitkästä aikaa jotain vähän monivaiheisempaakin.

Mac and Cheese kera yrttien ja sienien

450 g makaroonia
6 rkl suolatonta voita
450 g sieniä, rouheasti kuutioituna
1 hienonnettu sipuli (alkuperäisen ohjeen mukaan salottia)
2-3 hienonnettua valkosipulinkynttä
suolaa ja pippuria maun mukaan
1 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl jauhoja
tuoretta basilikaa, hienonnettuna
tuoretta rosmariinia, hienonnettuna
tuoretta timjamia, hienonnettuna
4,8 dl täysmaitoa
170 g Gruyere-juustoa (raasteena)
170 g valkoista cheddaria, raastettuna
1,2 dl (panko)leivänmuruja

Voitele uunivuoka (esim. lasagnevuoka on tarkoitukseen mainio). Keitä kattilallinen vettä, lisää suolaa ja keitä makaroonit paketin ohjeen mukaan. Valuta pasta ja lisää se takaisin kattilaan.
Sulata 2 rkl voita toisessa kattilassa. Lisää pilkotut sienet ja sipulit pannulle ja paista niin pitkään, että enimmät nesteet ennättävät haihtua, noin 5-7 minuuttia. Sekoita joukkoon valkosipulit ja paista vielä minuutin verran. Ota pannu pois levyltä, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon valkoviinietikka. Aseta sivuun.
Sulata teräksisellä pannulla 3 rkl voista (vähän keskilämpöä kovemmalla). Kun voi on sulanut, vatkaa sekaan jauhot (tarkoitus on siis saada aikaan semmoinen tahna, jonka pohjalle rakennetaan juustoinen maitokastike). Paista 1-2 minuutin ajan koko ajan sekoittaen niin, että seos saa vähän väriä. Sekoita mukaan tuoreet yrtit ja paista puolen minuutin ajan. Vispaa joukkoon maito ja keitä sekoitellen niin pitkään, että kastike alkaa paksuuntua. Siirrä tämän jälkeen soosi pois levyltä. Vatkaa sekaan Gruyere sekä cheddar niin, että juustot sulavat kastikkeen sekaan.
Kaada juustokastike keitettyjen makaroonien päälle. Lisää mukaan myös sieni-sipuliseos. Sekoita hyvin. Kippaa seos uunivuokaan. Yhdistä pienessä kulhossa leivänmurut jäljellä olevaan yhteen ruokalusikalliseen (sulatettua) voita. Ripottele leivänmurut makaroonivuoan pinnalle.
Paista 205-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pinta saa sopivasti väriä. Anna ruoan vetäytyä vartin verran ennen tarjoilua.

Jos joku on kiinnostunut siitä jälkiruokapiiraasta, niin sen olisi pitänyt syntyä tähän tyyliin.

Mustikoista voisi tehdä muuten myös kakkua. Löysin Sing For Your Supper -blogista herkulliselta näyttävän mustikkakakun ohjeen.

Juustokakku purkissa

Olen muistellut viime päivinä ahkerasti vuoden takaista Helsingin-reissuamme ja kaikkia silloin tapaamiamme blogituttuja, joita emme ehtineet tällä kertaa valitettavasti näkemään ollenkaan.

Ruokapuhetta riitti tietenkin silloinkin, ja jossain vaiheessa meille paljastui, että Bonne Maman -hillopurkkeihin pystyy tekemään juustokakkuja. Siis niihin lasisiin säilykepurkkeihin, joissa on kivat punavalkoruudulliset kannet.

Minä keittelen hillot useimmiten itse, mutta aina toisinaan tulee napattua jokin hilloheräteostos kaupasta mukaan. Etenkin juustojen seuraksi tekee toisinaan mieli ostaa vaikkapa aprikoosihilloa tai muuta vinkeämpää.

Vadelma-aikana sitten innostuin kokeilemaan Maku-lehden sivuilta löytämääni vadelmaista juustokakkua, josta osan kerrostin kahteen tyhjillään olevaan Bonne Maman -purkkiin.

Kakku ei onnistunut kamalan hyvin (juustokerroksesta tuli lasipurkissa epähuomiossa aivan liian paksu), mutta idea on näin aktiivisen eväsretkeilijän näkökulmasta aivan mainio. Ja jos osa vieraista joutuu vaikka poistumaan jostain syystä ennen jälkiruoka-aikaa, niin mikäs sen hauskempaa, kuin pakata heille lasipurkitettua jälkiruokaa mukaan.

Seuraavalla kerralla voisin purkittaa kenties jotain vähän hapokkaampaakin. Karpalo on edelleenkin yksi ehdottomista suosikkimarjoistani.

--
Psst. Maku-lehdestä puheen ollen: lehden nettisivut uusittiin vähän aikaa sitten, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Hyvässä seurassa

Vietimme melkein koko viime viikon Helsingissä (ja osin muuallakin eteläisessä Suomessa). Mieluusti olisin jäänyt vielä toiseksikin viikoksi, koska paljon jäi asioita tekemättä ja ihmisiä näkemättä.

Ruokablogituttuja sentään tapasimme vaikka kuinka paljon, sekä vanhoja että ihan uusia tuttavuuksia.

Tiistaina osallistuimme Valion ruokablogitilaisuuteen, jossa pääsin kokkaamaan Avaruusasema-blogin Ariettan kanssa. Lopputuloksena syntyi juustoinen sienipiirakka, jonka kanssa tarjoiltiin Pumpkin Jam -Marin stailaamaa kesäkurpitsasalaattia (samassa tiimissä hääri myös Cebicin keittiön Cebic).

Iltapalapiiras

pohja:
3 dl sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
3/4 dl juoksevaa Oivariinia
3/4 dl maitoa

täyte:
3 munaa
150 g Valion Alppi Kreivi -juustoa (tulee kauppoihin ilmeisesti syyskuun alussa)
2 dl ruokakermaa
ripaus jauhettua mustapippuria
1/2 tl suolaa
1 pieni paprika
1 dl (35 g) purjoa hienonnettuna
1 dl persiljaa
esikäsiteltyjä metsäsieniä (meillä tölkillinen suppilovahveroita, joita käytettiin pikaisesti pannulla ennen muuhun täytteeseen lisäämistä)

Yhdistä kuivat aineet. Lisää Oivariini ja maito. Sekoita taikina tasaiseksi. Taputtele piirasvuoan pohjalle ja ylös reunoille.
Nosta vuoka uunin alimmalle ritilätasolle. Esipaista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
Tee täyte: Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Lisää raastettu juusto, ruokakerma, pippuri, suola, paprika pieninä kuutioina, sienet sekä purjo ja persilja hienonnettuina.
Kaada täyte esipaistetulle pohjalle.
Kypsennä uunin alaosassa 175 asteessa n. 30 minuuttia tai niin pitkään, että piiras vaikuttaa kypsältä.


Kesäkurpitsa-fenkolisalaatti

1 pieni (50 g) sipuli
2 rkl sitruunamehua
4 tl sokeria
2 rkl avokado- tai rypsiöljyä
2 pientä (400 g) kesäkurpitsaa
200 g tuoretta fenkolia
1 rkl ruokosokerisiirappia

Kastike:
½ prk (à 400 g) Valio turkkilaista jogurttia laktoositon
1 rkl ruokosokerisiirappia

Paahdetut siemenet
1-2 dl pinjan- tai auringonkukansiemeniä (kuorittuja)
ripaus gourmet-suolahiutaleita, esim. Maldon

Hienonna sipuli ja laita salaattikulhon pohjalle. Lisää sitruunamehu, sokeri ja öljy. Sekoita ja anna marinoitua sen aikaa kun käsittelet muut ainekset.
Halkaise kesäkurpitsat. Poista mahdolliset siemenet pikkulusikan kärjellä kaapien. Leikkaa pieniksi kuutioiksi. Hienonna fenkoli. Yhdistä ainekset kulhossa.
Sekoita kastikeainekset. Laita erikseen tarjolle omaan kulhoonsa.
Paahda siemenet kuivalla, puhtaalla pannulla keskilämmöllä. Lisää hyppysellinen sormisuolaa. Lisää siemenet viimeiseksi salaatin pinnalle, että ne pysyvät rapeina.

Tuo salaatti oli oikeasti ihan mahtihyvää (ja siitä syystä oli pakko kirjata ohje tänne itselle talteen). En tiennyt, että kesäkurppari sekä fenkoli voisivat toimia tuommoisessa viileässä yhteydessä noin mainiosti. Ehkä marinoinnissa oli tämän salaatin salaisuus.

Piirakan pohja oli sämpyläjauhojen ansiosta mukavan rouhea, ja piiras muutenkin mukavan värikäs, kun päälle ei tullut semmoista perinteistä juustokantta. Pastanjauhannan ja Avaruusaseman miesosasto sai aikaiseksi yllä näkyvän mokkaisen tiramisun (menossa mukana myös ruis-puolukkarahka).

Seuraavana päivänä pääsimme kyläilemään Siskot kokkaa -Nellen kutsumina saaristoon. Nelle oli täsmälleen yhtä uskomaton kokki kuin hänen teksteistään pystyy päättelemään. Kaikki keittiössä loihditut sapuskat maistuivat suorastaan pökerryttävän herkullisilta.






Olen aina kuvitellut, ettei lisäkeohra voi ikinä olla yhtä hyvää kuin risotto, mutta näköjään se voi, jos osaa vaan kokata ja maustaa sen oikein. Mieleen jäivät myös ihanan aurajuustoinen kesäkurpitsakeitto, makoisat makrillileivät, hunajaiset munakoisot sekä marinoitu pekoni, joka sai sopivasti potkua itse kasvatetusta chilistä.

Tarjolla oli myös mielenkiintoinen kappale grillilihaa, jolle emme tainneet keksiä edes mitään virallista nimeä. Suoraan tilalta saa siis tämmöistäkin:

Parsakaali, pähkinä ja pekoni

Ruokabloggaaminen on tuonut eteen toisinaan yllättäviäkin ruokayhdistelmiä, jotka tarkemmin tarkasteltuna ovat osoittautuneet jopa jonkinasteisiksi klassikoiksi. Mahtavia makupareja ovat olleet esimerkiksi hunaja ja vuohenjuusto sekä punajuuri ja aurajuusto.

Astetta yllättävämpi klassikkoyhdistelmä on Virpin taannoin tarjoilema appelsiini-fenkolisalaatti sekä tänään nähtävä parsakaalin, pekonin ja cashewpähkinöiden liitto, johon monet ovat tiettävästi hurahtaneet ihan täysillä. Ja täytyy myöntää, että hurahdimme siihen nyt itsekin.

Resepti on peräisin Haidilta, jolta Jauhantapajamme on saanut vuosien mittaan käyttöönsä vaikka kuinka monta huikeaa ruokaohjetta: munakoisopaistos on parasta kasvisruokaa, jota olen ikinä laittanut, ja yrtticannellonit edustavat vastaavasti liharuokien ehdotonta huippua.

Mutta tässä tämänkertainen salaatti, joka sopii hyvin esimerkiksi grilliruuan kaveriksi. Annos on todella suuri (kymmenen annosta), joten kannattaa mahdollisesti harkita määrien puolittamista:

Parsakaali-cashewsalaatti (lähde: Glorian ruoka&viini 5/09)

1 kg parsakaalia
4 pientä salottisipulia (meillä uutta sipulia)
2 dl (paahdettuja) cashew-pähkinöitä
2 pkt (à 150 g) pekonia

Kastike
2,5 dl majoneesia
0,5 dl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa (enemmänkin, jos tykkää hapokkaasta)
1 tl mustapippuria myllystä

Irrota parsakaalin nuput. Alkuperäisessä ohjeessa ei käsketä keittämään parsakaaleja lainkaan, mutta itse höyrytin niitä kevyesti (jäivät silti hyvinkin napakoiksi). Kuori ja hienonna sipuli. Halutessasi paahda pähkinöitä kuivassa, kuumassa pannussa muutama minuutti tai kunnes ne saavat kauniin värin. Liikuttele pähkinöitä pannussa, etteivät ne pala.
Tee kastike yhdistämällä kaikki kastikkeen ainekset keskenään. Laita parsakaalinnuput ja sipulit kulhoon ja sekoita kastike joukkoon. Anna salaatin marinoitua noin 2 tuntia.
Kuutioi ja paista pekoni rapeaksi (ja valuta enimmät rasvat talouspaperin päällä). Lisää pekoni ja pähkinät salaattiin juuri ennen tarjoamista.

Kesän paras tomaattisalaatti

Tästä ohjeesta on kiittäminen Englannissa asuvaa Annaa. Kyseessä on runsaasti tomaattia sisältävä leipäsalaatti, joka oli huomattavasti parempaa kuin perinteinen panzanella.

Olen aiemminkin hoksannut, että (hieman kuivahtanuttakin) vaaleaa leipää voi jalostaa hinkkaamalla siihen paahtamisen jälkeen puolikasta valkosipulinkynttä. Mutta sitä en ole hoksannut, että semmoista leipää voisi lisätä salaattiinkin.

Italialainen tomaatti-leipäsalaatti

vaaleaa leipää, leikattuna parin sentin siivuihin
kilon verran kypsiä tomaatteja (mieluusti pieniä, erivärisiä terttutomaatteja)
2 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja puolitettuna
6 rkl extraneitsytoliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa (tai balsamicoa)
puntti tuoretta basilikaa (pelkät lehdet)
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
pari kourallista tuoreita herneitä ja härkäpapuja (meillä pelkästään tuoreita herneitä)

1. Laita leipäviipaleet parilapannulle ja paahda ne molemmilta puolilta (me teimme tämän vaiheen grillissä). Leivän paahtuessa voit pilkkoa tomaatit: suurimmat lohkoiksi tai puoliksi, pienimmät voi jättää kokonaisiksi.
3. Kun leipä on paahtunut, hankaa niitä kauttaaltaan molemmin puolin valkosipulin leikkuupinnalla.
3. Ota kourallinen pilkottuja tomaatteja ja laita ne kulhoon oliiviöljyn ja etikan kanssa. Revi joukkoon basilikanlehtiä ja mausta. Sekoita kädellä rouheaksi kastikkeeksi (käden on tietenkin syytä olla hyvin pesty).
4. Maista kastiketta. Maku saa olla tässä vaiheessa hieman hapokas, koska sen maku miedontuu siinä vaiheessa, kun muut ainekset lisätään. Eli lisää etikkaa, jos on tarpeen.
5. Lisää salaattikulhoon loput tomaatit ja herneet. Kun olet valmis tarjoilemaan salaatin, revi paahdetut leipäviipaleet sopiviksi paloiksi ja lisää nekin kulhoon. Kippaa päälle kastike ja sekoittele kaikki yhteen. Tarjoile saman tien. Päälle voi roiskia vielä vähän oliiviöljyä sekä koristella tuoreilla basilikanlehdillä.

Ohje oli luonnollisesti ihan loistava (nimesin tämän jo kesän parhaaksi tomaattisalaatiksi), mutta seuraavalla kerralla voisin jättää ainakin osan leipäpaloista sekoittamatta kastikkeen joukkoon. Olisi mukava, kun ne säilyttäisivät vieläkin enemmän mahtavaa valkosipulista rapeuttaan eivätkä vettyisi liikaa.

Lisäksi oli hauska päästä käyttämään tuoreita, toripöydästä ostettuja herneitä johonkin erityiseen ruokalajiin. Mitähän kaikkea niistä voisikaan keksiä? Ainakin tuoreista herneistä saisi vähän tavallista raikkaampaa hernekeittoa.

(Reseptin rouheasta meiningistä voinee päätellä, että ohje on Jamie Oliverin käsialaa. Se on peräisin Sainsburyn mainoslehtisestä.)

Oskarinleike, ja ajatuksia matkan varrelta

Tätä ruokaa en uskonut koskaan kokkaavani, saati sitten bloggaavani.

Oskarinleike on nimittäin jotain, jonka luulin jättäneeni 1980-luvulle yhdessä neonvärien, Napakympin ja Neuvostoliiton kanssa. 1980-luvun oskarinleike oli nimenomaan kesälomareissujen huoltoasemaruokaa (silloin ei vielä ollut tienvarsiruokailua varten ABC-asemia, mutta sitäkin enemmän Shell Simpukoita).

Suomi oli lapsuudessani leikkeiden luvattu maa. Havaijinleikkeen päälle nostettiin ananasrengas, kun taas oskarinleikkeessä leikkeen päälle annosteltiin choronkastiketta, parsaa sekä katkarapua. Wieninleikkeen suomalaisversioon kuuluivat muistaakseni kaprikset ja anjovis.

Miespuolinen pastanjauhaja tunnusti syöneensä leikkeitä aina perjantaisin muutaman vuoden takaisessa työpaikkaruokalassaan. Perjantai oli vissiin sitten ruokalassa jonkinlainen juhlapäivä ja pihviperjantai.

Idea oskarinleikkeeseen lähti taannoisesta kastikekeskustelusta, jossa tuli puheeksi kastike nimeltä choron. Choron on periaatteessa béarnaisekastiketta, johon on sekoiteltu mukaan tomaattipyrettä tai jotain muuta tomaattista elementtiä. Jotenkin ajatus lapsuuden ajan leikkeen paistamisesta alkoi tuntua koko ajan vaan hullummalta, joten eihän siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa kokkailemaan. Niin tai no, kokkaamaan ja kokkaamaan, kun sekä kastike että parsat olivat peräisin purkista ja ranskalaisetkin kaupan pakastealtaasta!

Kaikkea sitä.

Ei mikään uskomaton makuelämys, mutta nostalgiapuhetta riitti.

Mielihyvää

Ensimmäinen lomaviikko on takanapäin, ja siitä on jäänyt muistoksi kaksi kipeytynyttä varvasta, runsaasti nauruntäyteisiä hetkiä sekä muutama matkan varrelta löytynyt geokätkö.

En ole ennättänyt lukea yhtään kesädekkaria koko viikolla, ruokaa ei ole laitettu omassa keittiössä ollenkaan, ja ruokakauppaankin olen ehtinyt vain yhden ainoan kerran. Viikko on pitänyt sisällään myös liiallista altistumista huoltoasema- ja festarimuonalle, joten kavereiden kokkaukset ovat maistuneet sitten sitäkin mainiommille.



Alkuviikosta olimme vanhalla kahdeksan hengen kaveriporukalla Keski-Suomessa mökkeilemässä. Tarjolla oli muun muassa makoisaa bataattisalaattia, jota tehtailtiin melkoisen helteisissä meiningeissä:

Bataatti-kanasalaatti

1 iso tai 2 pientä bataattia
3 rkl öljyä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl seesaminsiemeniä
1 tl suolaa
2 grillattua broilerin rintaleikettä
1 ruukku villirucolaa
1 dl saksanpähkinöitä
150 g fetajuustoa

Salaattikastike
3 rkl öljyä
3 rkl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa hunajaa

Leikkaa kuorittu bataatti parin sentin paksuisiksi lohkoiksi. Sekoita öljyyn seesaminsiemenet, suola ja hienonnettu valkosipulinkynsi. Laita bataattiviipaleet laakeaan uunivuokaan ja levitä öljyseos niiden päälle. Paahda 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes bataatit ovat kypsiä.
Poista grillatusta rintaleikkeestä nahka ja luu. Kuutioi liha.
Sekoita salaattivadilla huuhdotut ja revityt rucolanlehdet, saksanpähkinät, fetajuusto ja bataattiviipaleet.
Sekoita kastikeainekset kannellisessa purkissa ja sekoita kastike salaatin joukkoon.

Meidän panoksenamme oli ainoastaan pihvien paisto. Päälle ripoteltiin (soosin puutteessa) sulamaan aurajuustoa.

Illanvieton muut osapuolet ovat muuttaneet harmillisesti Oulusta etelään ja jotkut jopa muille maille, mutta toivottavasti nähdään viimeistään ensi kesänä uudestaan!

Loppuviikosta kutsuin itseni ovelasti Qstockin etkoille, jossa oli tarjolla Insinöörikeittiön loistokasta lasagnea (rakkaan mieheni mielestä kyseinen kolmen juuston lasagne voitti makunsa puolesta oman bravuurilasagneni, kääk!) sekä jumalaista kirsikkapiirasta, johon odottelen ohjetta jo melkoisen malttamattomana. Tässä pari vauhdikasta kuvaa piirakan tekovaiheista:



Kuvat taas taattua kännykkäkameralaatua. Joskus voisi vaikka muistaa ottaa sen oikeankin kameran reissuille mukaan.