Kahdeksan ruokablogia ja asiaa

Vegemisiä-blogi heitti ilmoille haasteen, josta tuli hyvin nostalginen olo. Ennen muinoin osallistuin kaikenlaisiin meemeihin yhtenään! Kiitos siis vegemisille tästä.

Tässä kiertävässä haasteessa pitää:
1. Kiittää haasteen antajaa.
2. Jakaa haaste kahdeksalle ruokabloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tästä haasteesta.
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.

Aluksi mietin, etten keksi ketään haastettavaa, mutta tästä saan toisaalta hyvän tekosyyn kirjata ylös sellaisia kiinnostavia ruokablogeja, joihin en (luullakseni) ole aikaisemmin linkittänyt. Näitä kannattaa lukea:

Kotihippi ja Leipuri

Myrkynkeittäjä

Puutarhan ja hellan välissä

Huhmare

Hyvää ruokaa ja annoskateutta

Herneetkin rokkaa

Kärähtäneet

Hella & houkutus


Ja tässä näitä satunnaisuuksia:

1. Suhtauduin erittäin epäilevästi uusimpaan The Hobbit: An Unexpected Journey -elokuvaan (mietin, miten niin lyhyestä kirjasta saa kolme kunnollista elokuvaa). Siinä vaiheessa, kun olin elokuvaa katsellessani vuodattanut kupillisen kyyneleitä, olin valmis muuttamaan mielipidettäni.

2. Kyynelkanavat avautuivat siinä vaiheessa, kun Bilbo Baggins totesi: ”I miss my books...”

3. Olen aina ollut paatunut lukutoukka. Haaveilen leppoisien ihmisten lukupiiristä, jonka kokoontumisiin saisi liittyä myös lautapelejä ja syötävää.

4. Olen kova addiktoitumaan, ja teen asioista pakkomielteitä itselleni. Onneksi osa pakkomielteistä on positiivisia. Kuntosalilla käymiseenkin voi näköjään jäädä koukkuun.

5. Olen kehittänyt pakkomielteen parin viime kuukauden aikana myös The Big Bang Theory -tv-sarjaan.

6. Lempivärini on vihreä. Joskus aiemmin se oli violetti. Paras ruoka on kuitenkin punaista.

7. Olen luullakseni tunnetumpi pastanjauhajana kuin vaikkapa oman ammattini harjoittajana, mutta en edelleenkään tiedä täydellistä pastaohjetta. (kuvassa arkista vuohenjuustopastaa viime joulukuulta)

8. Leivon tässä blogatessani pannupizzaa.

Maailman maistuvimmat pikkusyötävät

Viikko sitten pidettiin oululaisten ruokabloggaajien kevätmiitti, ja nyt se on virallista: täkäläiset kotikokit tekevät oikeasti maailman maistuvinta ruokaa. Lisäksi he onnistuvat löytämään ruokiinsa harvinaisen maistuvia tomaatteja, mikä heille myöskin eduksi lasketaan.

Nousin heti alkuillasta seitsemänteen taivaaseen, kun nappasin suuhuni iltaa emännöineen Virpin päällystämän ruissipsin. Täytteessä oli muun muassa kylmäsavuhärkäleikkelettä, punasipulia ja smetanaa. Lisäksi Virpi oli ahkeroinut pöytään vastaavanlaisen lohitäytteen sekä Stout-lihapataa. Ohjeita löytyy täältä.

Virpin vara-aviomies oli puolestaan pujotellut vartaisiin broilerinmaksaa, jonka oli onnistunut paistamaan suorastaan suussa sulavaksi.

Kokkien ja Pottien Hannele valloitti sydämeni minitortilloilla, joiden päällä oli aivan mahdottoman maistuvia tahnoja ja tomaatteja.

Sittemmin olen käyttänyt aikaani haaveilemalla myös paahdetuista kikherneistä. Mainiota rouskuteltavaa!

Kokkaava Kotiharmi toi paikalle paitsi oman ihastuttavan itsensä myös täydellisen herkulliselta maistuvaa parmankinkkuun käärittyä marinoitua vuohenjuustoa.

Ja sitten se hunajakakku!

Aina takuuvarma Insinöörikeittiö panosti tällä kertaa maistuvaan kasvisruokaan: tarjolla oli Kellerin linssisalaattia ja tomaatti-avokaado-lime-chili-punasipuli-korianterisalaattia. Jos saisin valita autiolle saarelle yhden ruokalajin mukaani, voisin vaikka taipua tuohon tomaatti-ihanuuteen.

Lisävirkistyksenä oli tarjolla appelsiini-kanelisorbettia.

Siinä vaiheessa kun luulee jo saavuttaneensa kaiken mahtavuuden, pääsee vielä maistamaan Sokerikukkasten Kardemumman leipomia ääriherkullisia kuppikakkuja eli virallisemmin Lemon & poppyseed cupcakes. Aivan mahtava sitruunaisuus!

Jos tekee mieli vaikka pääsiäispöytään jotain kaunista ja keväistä, leipokaa ihmeessä näitä:

(Kuvat taattua Instagram-laatua.)

Cocktail-pitaleivät ylikypsästä karitsanpaistista

Suupalan kokoisten alku- tai cocktail-palojen keksiminen on jotenkin tosi vaikeaa. Tuntuu, että kaikki hyvät ideat on syöty tylsiksi. Erilaisista sandwicheista ja hampurilaisista on kuitenkin miniatyrisoimalla luotu maukkaita alkupaloja – niin miksei sitten täytetyistä pitaleivistä?

Tätä ylikypsäksi pikku hiljaa SlowCooker-padassa hauduteltua karitsaa voi tietenkin syödä monella tapaa. Esim. tsatsikin ja valkosipuliperunoiden kanssa se toimisi pääruokana, mutta näihin pikkuruisiin pitaleipiin se soveltui aivan uskomattoman hyvin. Olin jopa melko yllättynyt, miten raikas ja yhtä aikaa tuhti maku pita-suupaloihin tuli. Raastettu sitruunankuori maustoi lihaa juuri sopivan raikkaaksi. Kuoren käyttäminen sitruunamehun sijaan antaa jotenkin kevyemmän maun, kun ei mennä niin happo edellä.

Punaviinissä ylikypsäksi haudutettu karitsa ja cocktail-pitaleivät

karitsanlihaa (luullisia osia tai vaikka paistia)
useampi kynsi valkosipulia
2 tlk tomaattimurskaa
muutama oksa rosmariinia
2 sitruunan raastettu kuori ja hieman mehua
timjamia
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Kuumensin padassa ensin lorauksen oliiviöljyä ja laitoin veitsen lappeella auki muserretut valkosipulinkynnet hetkeksi paistumaan. Lisäsin sitten hyvissä ajoin huoneenlämpöön otetun ja joka puolelta suolalla ja pippurilla höystetyn lampaanpalan. Lihana oli saatavuussyistä karitsanpaistia, mutta jos kaupasta löytyy, luullisissa paloissa on muhevampi maku.

Paistoin lihan pinnan joka puolelta ruskeaksi ja ripottelin sitten pannulle kovista oksaosista irti riivityt rosmariininlehdet. Pyörittelin niitä vielä öljyssä aivan hetken ja lisäsin sitten tomaattimurskan, hieman timjamia sekä punaviiniä niin paljon, että lihat melkein peittyivät. Raastoin sekaan sitruunankuoren ja puristin toisesta myös teelusikallisen tai pari mehua.

Hauduttelin karitsaa kunnolla ylikypsäksi, yhteensä reilun kuuden tunnin ajan. Alussa lämpö oli kovempi (175-200 C), mutta pudottelin sitä pikku hiljaa haudutuksen edetessä ensin 150 C:hen ja lopuksi 125 asteeseen. Tällä tavoin saadaan sähköuunilla mukailtua leivinuunin lämpöprofiilia, kun kuumaksi lämmitetty uuni pikku hiljaa viilenee hauduttelun myötä. Tarkistin nestetilanteen silloin tällöin ja lisäsin punaviiniä pari-kolme kertaa, kun sitä väistämättä hieman haihtuu näin pitkässä haudutuksessa. Neste pitää lihan mehukkaana eikä lihasta tule kuivaa, vaikka se on uunissa tuntitolkulla.

Pitaleipätaikinasta revittiin pieniä, ehkä noin peukalonpään kokoisia palloja, jotka sitten kaulittiin ohuiksi, suupalan kokoisiksi pyörylöiksi ja paistettiin 250 C:ssä, kunnes ne pullahtivat koholle siten, että pitaleivän voi avata veitsellä ja täyttää. Näin pienet pitat eivät tahtoneet nousta pussimaisiksi, jos ne oli kaulittu läpinäkyvän ohuiksi, joten kaulimisen kanssa voi harkita pientä malttia. Sopivan paksuuden löytää kokeilemalla. Kannattaakin ehkä kaulita ensin muutama eripaksuinen ja paistaa koe-erä.

Pitaleivät täytettiin ylikypsän lampaan paloilla, hummuksella ja pikkulusikallisella ezmeä.

Ohje on mukana Pyrexin SlowCook-reseptikilpailussa ja sitä voi käydä äänestämässä täällä.

Pyrex SlowCook -pata

Pyrex on perinteinen lasitavaramerkki. Sen juuret juontavat samaan Corning-yritykseen, joka tekee esimerkiksi nykyisten älypuhelinten naarmuja vastustavat lasipinnat. Alun perin Corning valmisti Pyrex-merkin alla borosilikaattilasisia astioita keittiö- ja laboratoriokäyttöön. Borosilikaatista valmistetut astiat kestävät suuria ja nopeita lämpötilanvaihteluita, joten Pyrex-lasit eivät haljenneet tavallisen lasin tavoin, kun uunikuuma astia kohtasi kylmän pöytäpinnan tai siihen kaadettiin kylmää nestettä. Myös opiskeluaikojeni laboratorioissa Pyrex oli tuttu merkki.

Sittemmin Corning lopetti Pyrex-astioiden valmistuksen ja ryhtyi lisensoimaan tuotemerkkiä eri yrityksille. Merkki koki pienoisen kolauksen, kun eräs lisensoija haistoi helpon rahan ja alkoi myydä Pyrex-nimellä tavallisesta, halvemmasta lasista valmistettuja astioita – jotka tietenkin poksuivat kotikeittiöissä rikki, kun niitä kiikutettiin kuumasta kylmään tai päinvastoin. Tarkalleen ottaen yritys ei tietenkään luvannut astioille lämpövaihtelun kestoa, mutta kuluttajat olivat tottuneet yhdistämään Pyrexin juuri tällaiseen lasiin.

Nyt ranskalainen lisenssinhaltija Arc (tuttu mm. meilläkin myytävistä Luminarc-laseista) on ryhtynyt valmistamaan Pyrex-merkillä emaloituja valurautapatoja Le Creusetin ja Emile Henryn tyyliin. Saimme Jauhantapajaan kaksi kappaletta Pyrex SlowCook -patoja: suuren soikean haudutuspadan sekä erittäin sympaattisen, malliston pienimmän pyöreän padan.

Padat vaikuttavat olevan erittäin tukevaa tekoa, jopa tukevampia kuin aiemmat Le Creusetimme. Valurautapadoissa tukevuus ja paino on hyvästä: jämäkkä pata varaa ja johtaa lämpöä ruoanlaittomielessä hyvin. SlowCook-patojen nupitkin on valmistettu muovin sijaan teräksestä, joten on syytä olettaa niiden kestävän uunitusta mainiosti. Ajatuksissa onkin hauduttaa pääsiäisen punaviinilammas leivinuunissa uutukaisessa SlowCook-padassamme.

Padat tulivat siinäkin mielessä hyvään hetkeen, että olemme kevään aikana useampaan otteeseen haikailleet Amerikassa vallitsevan slow cooker -kulttuurin perään. Sikäläisissä ruokablogeissa törmää jatkuvasti hitaasti hauduteltaviin koko-ruoka-yhdessä-padassa -tyyppisiin ohjeisiin. Kunnon valurautapata soveltuu sellaisten valmistamiseen mainiosti.

--
Ja jotta tämä postaus ei jäisi vaille ruokamainintoja, tässä linkki vanhoihin pataruokapostauksiimme.

Uunihedelmät

Tykästyin vähän aikaa sitten 52 weeks of deliciousness -blogin arki-illan ateriaan, joka piti sisällään pestoporkkanoita ja porsaankyljystä, mutta ennen kaikkea tämän yltiöherkullisen jälkiruoan:

Syntiset uunihedelmät

3-4 keltaista ja punaista luumua
1 omena
vaniljasokeria
hasselpähkinärouhetta
valkosuklaapaloja
vaniljajäätelöä

Pilko hedelmät ja siirrä ne isoon kulhoon. Lisää hedelmien joukkoon vaniljasokeri ja hasselpähkinärouhe. Sekoita hyvin.
Siirrä hedelmät uunivuokaan, paloittele päälle valkosuklaa.
Paista hedelmiä uunissa n. 15-20 minuuttia, 200 asteessa.
Tarjoile hedelmät vaniljajäätelön kanssa.

Etelä-Suomessa asuvat tutut ovat kyselleet joskus parhaaseen luumuaikaan luumureseptejä, joita minulla ei ole ollut juurikaan antaa. Näillä seuduin ei luumu pahemmin kasva, eikä luumuja jostain syystä tule juuri kaupasta ostettua.

Blogiarkistoa kaiveltuani löysin vuodelta 2006 ohjeen karamellisoituihin luumuihin. Jotain sentään!

Soija-hunajalohi

Vakaana pyrkimyksenäni on syödä säännöllisesti kalaa. Uudenlaista uunilohiohjetta etsiskellessäni löysin tällaisen aasialaisvivahteisen lohiohjeen, johon tykästyin välittömästi.

Tässä soija kohtaa hunajan, ja parhaat ruokaohjeet ovat perinteisesti juuri niitä, joissa vastakkaiset maut tapaavat toisensa.

Soija-hunajalohi foliossa

2 lohiperhosta
pari kevätsipulia, reiluihin paloihin vinoittain viipaloituina
2 rkl hienonnettua inkivääriä
2-4 murskattua valkosipulinkynttä
pari salottisipulia, viipaloituna

kastike:
2 rkl paksua, makeaa soijakastiketta (alkuperäisessä ohjeessa Yuen Chun thick caramel sauce)
2 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta (light soy sauce), tai enemmän, maun mukaan
loraus sakea (tms.)
öljyä (folion voitelemiseen)

koristeeksi:
sitruunanviipaleita
paahdettuja seesaminsiemeniä

Laadi ensin alumiinifoliosta molemmille lohiperhosille sopiva pesä. Ota foliota vähintään kolme kertaa lohenpalojen kokoiset arkit, jotta osan voi taitella myöhemmin nyytin kanneksi. Levitä folioille ruokaöljyä ja aseta lohipalat folioiden päälle. Sekoita kastike, maista, ja lisää vielä soijaa, jos on tarpeen. Levitä kastiketta reilusti lohen päälle. Tee sama toiselle puolelle. Aseta kevätsipulit, valkosipulit, inkivääri ja salottisipuli lohen päälle.

Taittele folion laidoista kalanpalojen ympärille parin-kolmen sentin korkuiset reunat ja sulje paketit sitten kääntämällä ylimääräinen folio löysästi kalan ylle. Nyyteistä ei tarvitse tehdä ääritiiviitä – kevyt suojapeite riittää tällä kertaa. Alkuperäinen ohje käskee vielä puhaltamaan pillillä pakettiin, meiltä tämä vaihe jäi väliin.

Paista nyyttejä uunipellillä tai vuoassa noin 175-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia riippuen lohipihvien paksuudesta. (Omassa uunissamme kypsyminen kesti vähän kauemminkin.) Nouki lohi uunista ja leikkaa tai kääri folio varovasti lohipihvien päältä. Koristele annokset lopuksi seesaminsiemenillä ja sitruunalla. Sitruunasta puristettu mehu kypsyttää lämmintä kalaa vielä hiukan, mutta jos et halua kalaasi ylimääräistä hapokkuutta, jätä sitruunakäsittely väliin. Tarjoa esim. riisin kanssa.

Marthan pekonileivät

Ensiksi, käykäähän katsastamassa pirteä oululainen blogituttavuus chic pea!. Uunituoreessa ruokablogissa on jo vaikka kuinka monta mielenkiintoista reseptiä. Ja erityisen kiinnostavia kasvisruokia! Jos tekaisisi vaikka munakoisotaginea tai pinaattipaistosta.

Toiseksi, nyt on luvassa pitkästä aikaa pekonia. Mieleni teki reilu viikko sitten sinihomejuustoista leipää, ja kaupan pihassa suoritetun pikagoogletuksen perusteella päädyin pitkästä aikaa Martha Stewartin sivuille. Sinihomejuustoiset pekonileivät syntyvät tällä tavalla:

8 viipaletta vaaleaa leipää
sipulihilloa (korvattiin karamellisoidulla sipulilla)
sinihomejuustoa
6 viipaletta paistettua pekonia
suolatonta voita (paistamiseen)

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Levitä neljälle leivälle sipulihilloa. Päällystä kukin leipä juustolla, 1,5 pekonisiivulla ja uudella leipäviipaleella.
Sulata lusikallisen verran voita valurautapannulla. Lisää leivät ja paista molemmin puolin kullanruskeiksi, noin 6 minuutin ajan yhteensä. Siirrä sitten pellille leivinpaperin päälle ja paista uunissa niin pitkään, että juusto on sulanut, noin viiden minuutin ajan. Leikkaa leivät puoliksi ja tarjoile saman tien.

Marthan mielestä sipulihillo on näköjään tässä se tärkein juttu, ja toki suolainen pekoni sekä juusto vaativat mieluusti jotain makeaa vastapainokseen.

Hyvää oli, ja hyvin ruokaisaa samaten. Loppuun vielä tunnelmapala viime viikonlopulta:

Limoncello-pannacotta

Hiljattain tarjoutui hauska tilaisuus vertailla ravintola-annosta ja itse tehtyä versiota samasta reseptistä. Olimme nimittäin vasta valmistaneet Joseph Youssefin Turun Sanomissa julkaistun reseptin mukaista Limoncello-pannacottaa kaikkine ohjeistettuine lisätarpeineen, kun päätimme Turussa käydessämme kokeilla Tintån kehuttuja pizzoja.

Samainen mies kun Tintåssa häärii, löytyi iloiseksi yllätykseksemme juuri sama, vasta kokkaamamme annos jälkiruokalistalta. Sitä siis oitis kumpaisellekin, vaikka vatsat jo pullottivat pizzoista, jotka nekin muistuttivat läheisesti kotoisia leivinuuniversioita. Yllätys oli iloinen myös makupuolella: olimme onnistuneet valmistamaan hämmästyttävän samanmakuisen kokonaisuuden: raikkaan, pehmeän ja täyteläisen.

Esillepanossa ei sen sijaan pärjätty alkuunkaan – varsinkaan, kun poltin vielä sinänsä tosi maukkaat sokeroidut pistaasipähkinät synkän mustiksi. Miten voi olla pähkinöitä aina niin vaikea paahtaa?

Limoncello-pannacotta

(4 hengelle)

2 liivatelehteä
1 vaniljatanko
5 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
1 dl jugurttia
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunamehu

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Poistat vaniljansiemenet vaniljatangosta ja laita kattilaan. Lisää kerma ja sokeri, kuumenna. Varo kiehauttamasta, sillä kerman rakenne muuttuu.

Nosta kermaseos liedeltä ja siivilöi se. Puristele liivatelehdet kuiviksi ja lisää lämpimän kerman joukkoon. Lisää lopuksi jugurtti, sitruunankuori ja -mehu ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada tarjoiluastioihin ja anna jäähtyä kylmässä noin 2–3 tuntia.

Limoncello-siirappi

1 1/2 dl sokeria
1/2 dl vettä
1/2 dl valkoista balsamicoa
1/2 dl sitruunankuorta
1/2 dl sitruunamehua
2 cl limoncelloa

Keitä sokeri, vesi ja valkoinen balsamico paksuksi siirapiksi. Kun siirappi on valmis, lisää sitruunamehu sekä raastettu kuori ja ota kattila pois liedeltä. Sitruunamehua ei saa kiehauttaa, sillä muuten siirappi muuttuu jäähtyessään rakeiseksi. Anna siirapin jäähtyä hetki huoneenlämmössä. Lisää limoncello ja sekoita hyvin. Siirappi säilyy pitkään sekä kylmässä että huoneenlämmössä.

Sokeroidut pistaasipähkinät

1 rkl oliiviöljyä
100 g kuorittuja pistaasipähkinöitä
40 g fariinisokeria
1 rkl vettä

Kuumenna öljy pannulla, lisää pistaasipähkinät ja paahda matalalla lämmöllä niin kauan, että pähkinät muuttuvat kullanruskeiksi. Lisää fariinisokeri ja sekoita hyvin. Lisää vesi ja pyöräytä pähkinät kunnolla ympäri, jotta sokeri sulaa kokonaan ja jää kiinni pähkinöiden pintaan.

Jos haluat erityisen rapeita pähkinöitä, voit jatkaa niiden paahtamista uunissa 80 asteessa noin 30 minuutin ajan. Laita hyytyneiden pannacotta-maljojen päälle limoncellokastiketta ja koristele paahdetuilla pistaasipähkinöillä.