Lontoo joulukuussa

Jauhantapajan väki lähti pitkästä aikaa lomareissulle vähän kauemmaksi, kun itsenäisyyspäiväviikolle sai parilla lisävapaapäivällä hiukan pitemmän lomapätkän.

Kohteeksi valikoitui Lontoo, jossa kumpikaan meistä ei ollut käynyt muutamaan vuoteen(*. Hauska oli päästä vierailemaan Englannissa vielä ennen lopullista Brexit-ratkaisua.





Jouluista tunnelmaa Lontoossa riitti. Joulutoreja on kaupungissa useampia ja komeasti valaistuja joulukatuja on todellakin riittämiin. Lontoon joulutoreilta ei välttämättä löydy samanlaista tunnelmaa kuin vaikkapa Tallinnasta, mutta esimerkiksi Leicester Square Christmas Market oli kauniisti koristeltu puista roikkuvilla valoilla.

Hyde Parkin Winter Wonderlandista jäi parhaiten mieleen meluisa huvipuisto, mutta kävimme kurkistamassa muun muassa Thor’s Tipi -ravintolaan, jossa oli kaikesta päätellen yhdistelty samaan tilaan kaikkea, mitä englantilaisille tulee mieleen Pohjoismaista.



Lähellä London Eye -maailmanpyörää oli Southbank Winter Festival, jossa pääsimme perehtymään myös street food -tarjontaan. Yhdestä kojusta sai nyhtöankkaa valmistettuna sekä Englannin että Vietnamin tapaan. Ensimmäisessä lisukkeena oli muun muassa karpalo-pekonihilloa sekä jälkimmäisessä pikkelöidyistä porkkanoista ja muista kasviksista tehty rouskuva salaatti. Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut The Vegan-Amese "Duck" (vegaaniset vaihtoehdot olivat joka puolella muutenkin näkyvästi tarjolla).

Myös pubit olivat koristautuneet jouluiseen asuun. Kuvan annokset ovat Greenwichistä: toisella lautasella fish & chips, toisella kiinnostavat omenalohkoja sisältävät makkarat:





Englantilainen ruoka ei ole ulkonäöltään aina kaikkein houkuttelevinta, mutta maku oli kyllä kohdallaan. Greenwichissä käyntikohteena oli myös Meantime-panimo.





Tähän reissuun mahdutettiin myös Afternoon Tea -elämys Fortnum & Masonilla. Tavaratalon neljännessä kerroksessa sijaitsevassa teesalongissa sai tilata henkilökohtaisen teekannun sekä kaverin kanssa jaettavan kerrostarjottimellisen pieniä voileipiä (perinteisen kurkkuvoileivän lisäksi tarjolla oli muun muassa leipiä savustetusta lohesta sekä kinkusta ja englantilaisesta sinapista), skonsseja sekä pieniä leivoksia, jotka oli näin joulukuussa koristeltu jouluiseen tyyliin. Skonssien kanssa tarjolla oli myös hilloa, kermavaahtoa ja lemon curdia.





Juon tätä nykyä enemmän teetä kuin kahvia, mistä syystä teelaadun valitseminen oli erityisen kiinnostavaa. Tarjolla oli myös Englannissa kasvatettava tee Tregothnan, ja sellaista erikoisuuttahan oli pakko päästä tällaisena ruokanörttinä kokeilemaan. Tregothnanin nettisivujen perusteella Cornwallissa on teen kasvattamiseen sopiva mikroilmasto. Teen maun lupailtiin muistuttavan Darjeelingia, eikä se loppujen lopuksi hullumpaa ollutkaan.

Iltapäiväteen ohella perehdyimme muihinkin Lontoo-klassikoihin, kun kävimme katsomassa Agatha Christien Mousetrapin St. Martin's teatterissa (näytös numero 28068). Nyt tiedämme, kuka on murhaaja.



Lontoosta saa tietenkin hyvää intialaista ruokaa (vietimme itsekin yhden illan curryn ääressä Brick Lanella). Itse odotin etukäteen kovasti myös Lontoon Chinatownin aterioita. Olen toivonut, että Suomenkin kiinalaisissa ravintoloissa olisi enemmän autenttisia kiinalaisia makuja (vrt. alkuvuoden kiinalaisravintolakierroksella huomasimme, että ”talon tapaan” annos maistuu samalta kaikissa Oulun kiinalaisissa ravintoloissa), ja Lontoossa autenttisuutta olikin ilahduttavasti tarjolla, kun kaupungissa on esimerkiksi useampiakin Sichuanin maakunnan makuihin keskittyviä ravintoloita.





Me valitsimme kohteeksemme sichuanilaisten omistuksessa olevan Er Mei -ravintolan, jonka makuja ei todellakaan ollut laimennettu länsimaiseen makuun sopiviksi! Yksi sichuanilaisen keittiön tunnetuista annoksista on Ma Po Tofu, jonka maut olivat hyvinkin jykevät.

Kong Pao Chicken on myös Sichuanista maailmalle levinnyt annos, jota oli tietenkin kiinnostava päästä maistamaan. Ravintolan pitkään ruokalistaan sisältyi myös paljon muuta (esim. aromatic crispy duck, joka ei ole Sichuania luullakseni nähnytkään), mutta suositusannokset oli merkitty valinnan helpottamiseksi tähdellä.



Lontoossa on tietenkin loputtomasti kiinnostavaa nähtävää. Ruoka- ja juomaharrastajina suunnittelimme retkeä viskitislaamoon, mutta nehän ovat kaikki tietenkin Skotlannin puolella.

Ginitislaamoja sen sijaan löytyi, ja kohteeksi valikoitui Beefeater, jonka museokierroksella pääsi perehtymään myös ginin historiaan. Beefeater-giniä on kehitelty 1800-luvulla, ja reseptiin on sisältynyt katajanmarjojen ohella monenlaista muutakin tarjolla ollutta kasvia kuten väinönputkea ja sitruunan kuorta.



Majoitumme Bloomsburyssä The President Hotelissa, joka tarjosi asiakkaille englantilaista aamiaista ja jonka sijainti oli loistava pienen kivenheiton päässä Piccadilly linen Russel Square -metroasemalta.

Piccadilly Linea pitkin pääsee kätevästi niin Heathrown lentokentälle kuin Piccadilly Circukseen, Covent Gardeniin ja Leicester Squarelle. Metron ohella ajelimme myös busseilla sekä Uberilla ja Boltilla, mutta Lontoon joukkoliikenne saa erityismaininnan muun muassa siitä, että kaikki matkat oli mahdollista maksaa lähimaksulla.



(* Omalla kohdallani edellinen käynti ulottuu aikaan ennen Pastanjauhantaa eli vuotta 2005 edeltävään aikaan.