Pastanjauhantaa
Oululainen pariskunta kokkaa ja bloggaa.
sunnuntai, huhtikuuta 30, 2006
Me emme ole koskaan tehneet itse munkkeja tai tippaleipiä ja simaakin olemme värkänneet vain kerran joskus viime vuosituhannen puolella. Oma tarjoiluehdotuksemme vappusyötäväksi voisivatkin olla nämä munalla ja anjoviksella täytetyt patongit, joiden sisään on ahdettu myös tomaattia, punasipulia sekä salaattia. Hieman suolapalaa vaikkapa huomiselle vappupiknikille.
lauantaina, huhtikuuta 29, 2006
Pekonihampurilaiset
Pekoni on ollut tällä viikolla jo monessa mukana, mutta erityisen mielellään se viihtyy hampurilaisen välissä. Näitä meillä on tehty niin monissa kesäkekkereissä, että hampurilaisten maku on tullut epäilemättä tutuksi lähes koko tuttavapiirillemmekin.
Jauhelihaa varataan neljälle ruokailijalle noin kilo, eli pihveistä tehdään aika tuhteja. Sekoitetaan lihan joukkoon suolaa sekä kunnon ropsaus pippuria, muotoillaan pihvit ja pannaan puoleksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Sen jälkeen grillimestari häipyy pihveineen, pekoneineen, cheddar-juustoviipaleineen sekä valmiiksi halkaistuine sämpylöineen pihamaalle avustavan kokin (eli minun) jäädessä viipaloimaan hampurilaisten väliin tomaattia ja sipulia sekä pesemään lehtisalaattia. Lisäksi kaivelen jossain vaiheessa jääkaapista HP:n BBQ-kastiketta sekä Heinzin ketsupin. Etikkakurkkujakin voi laittaa jos huvittaa. Pöydässä jokainen sitten kasailee itselleen mieluisen burgerin. Meillä tulee näistä aina niin mojovia, että lautasen vierelle on hyvä varata myös ruokailuvälineet.
Tässä vielä Pippurimyllyn grillausvinkit:
Grilli esilämmitetään kuumaksi (eli kaasugrilliä ajetaan tyhjänä täysillä kymmenisen minuuttia - hiiligrilli sytytetään hiilistä/briketeistä riippuen noin puoli tuntia etukäteen), pihvit sivellään (oliivi)öljyllä ja asetellaan kuumalle ritilälle tirisemään. Lämpöä tiputetaan hieman (noin puoleen kaasugrillissä) ja laitetaan kansi päälle. Pihvit kypsyvät noin kymmenessä minuutissa, paksuudesta riippuen. Ne kannattaa kääntää kertaalleen, puolivälissä eli viidehkön minuutin päästä. Sivele päällipuoli (eli tuleva alapuoli) öljyllä ennen kääntämistä. Ylipäänsäkin kannattaa ottaa tavaksi sivellä öljyllä käytännössä kaikki mitä grilliinsä asettelee. Parin viimeisen minuutin ajaksi pihvien päälle laitetaan sulamaan paksut siivut cheddaria. Jos lämpömittari löytyy, kypsyyden voi nysvätä (kuten kuvasta näkyy) jämptisti 71 asteeseen.
Sämpylät ja pekoninsiivut kypsyvät grillissä nopeasti. Ne voi valmistaa pihvien jälkeen tai yhtä aikaakin, mikäli grilliin mahtuu. Älä kuitenkaan säädä prosessia koko ajan kansi auki. Paksut pihvit kypsyvät parhaiten, kun kansi on tiukasti kiinni. Jokainen kannenaukaisu pidentää luonnollisesti kypsymisaikaa.
Jauhelihaa varataan neljälle ruokailijalle noin kilo, eli pihveistä tehdään aika tuhteja. Sekoitetaan lihan joukkoon suolaa sekä kunnon ropsaus pippuria, muotoillaan pihvit ja pannaan puoleksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Sen jälkeen grillimestari häipyy pihveineen, pekoneineen, cheddar-juustoviipaleineen sekä valmiiksi halkaistuine sämpylöineen pihamaalle avustavan kokin (eli minun) jäädessä viipaloimaan hampurilaisten väliin tomaattia ja sipulia sekä pesemään lehtisalaattia. Lisäksi kaivelen jossain vaiheessa jääkaapista HP:n BBQ-kastiketta sekä Heinzin ketsupin. Etikkakurkkujakin voi laittaa jos huvittaa. Pöydässä jokainen sitten kasailee itselleen mieluisen burgerin. Meillä tulee näistä aina niin mojovia, että lautasen vierelle on hyvä varata myös ruokailuvälineet.
Tässä vielä Pippurimyllyn grillausvinkit:
Grilli esilämmitetään kuumaksi (eli kaasugrilliä ajetaan tyhjänä täysillä kymmenisen minuuttia - hiiligrilli sytytetään hiilistä/briketeistä riippuen noin puoli tuntia etukäteen), pihvit sivellään (oliivi)öljyllä ja asetellaan kuumalle ritilälle tirisemään. Lämpöä tiputetaan hieman (noin puoleen kaasugrillissä) ja laitetaan kansi päälle. Pihvit kypsyvät noin kymmenessä minuutissa, paksuudesta riippuen. Ne kannattaa kääntää kertaalleen, puolivälissä eli viidehkön minuutin päästä. Sivele päällipuoli (eli tuleva alapuoli) öljyllä ennen kääntämistä. Ylipäänsäkin kannattaa ottaa tavaksi sivellä öljyllä käytännössä kaikki mitä grilliinsä asettelee. Parin viimeisen minuutin ajaksi pihvien päälle laitetaan sulamaan paksut siivut cheddaria. Jos lämpömittari löytyy, kypsyyden voi nysvätä (kuten kuvasta näkyy) jämptisti 71 asteeseen.
Sämpylät ja pekoninsiivut kypsyvät grillissä nopeasti. Ne voi valmistaa pihvien jälkeen tai yhtä aikaakin, mikäli grilliin mahtuu. Älä kuitenkaan säädä prosessia koko ajan kansi auki. Paksut pihvit kypsyvät parhaiten, kun kansi on tiukasti kiinni. Jokainen kannenaukaisu pidentää luonnollisesti kypsymisaikaa.
perjantaina, huhtikuuta 28, 2006
Pekonia ja parsaa
Pekoniviikon vietto jatkuu. Tämä parsaresepti putkahti pastanjauhajien sähköiseen postilaatikkoon viime viikonloppuna. Eräs ystävämme halusi tukea reseptin avulla pekoniponnistelujamme, mistä kiitokset hänelle. Etenkin kun sapuska osoittautui vallan makoisaksi. Rapsakka pekoni ja hennon keveä parsa täydensivät mukavasti toisiaan, minkä lisäksi keitetyn kananmunan käyttö sekä pinjansiemenet toivat ruokaan ihan uudenlaista meininkiä.
Ruokaa varten tarvitaan nippu valkoisia parsoja, jotka kuoritaan (ja poistetaan tietenkin ne kovat kannat). Parsojen keittäminen kestää noin kymmenen minuuttia. Niiden kypsymistä odotellessa paistetaan pekoniviipaleita ihanan rapeiksi sekä sekoitetaan parsojen & pekonien kanssa tarjoiltava yrtti-vinaigrette, johon tarvitaan
nippu hienonnettua persiljaa
nippu hienonnettua ruohosipulia
2 keitettyä kananmunaa (kuutioituna)
1 dl paahdettuja pinjansiemeniä
1 dl rypsiöljyä (itse laitoin oliiviöljyä, kun sitä on koko ajan kätevästi käden ulottuvilla)
2 rkl balsamicoa
suolaa & pippuria
Sitten vaan ängetään nuo kaikki systeemit samalle lautaselle ja nautitaan. Parsaa syödään kai usein alkuruokana, mutta tämä annos oli (etenkin noin monen parsapötkylän kanssa) niin ruokaisa, ettei samalle aterialle muuta kaivannutkaan. Alkuperäinen resepti on ilmeisesti peräisin Katso-lehdestä.
Ruokaa varten tarvitaan nippu valkoisia parsoja, jotka kuoritaan (ja poistetaan tietenkin ne kovat kannat). Parsojen keittäminen kestää noin kymmenen minuuttia. Niiden kypsymistä odotellessa paistetaan pekoniviipaleita ihanan rapeiksi sekä sekoitetaan parsojen & pekonien kanssa tarjoiltava yrtti-vinaigrette, johon tarvitaan
nippu hienonnettua persiljaa
nippu hienonnettua ruohosipulia
2 keitettyä kananmunaa (kuutioituna)
1 dl paahdettuja pinjansiemeniä
1 dl rypsiöljyä (itse laitoin oliiviöljyä, kun sitä on koko ajan kätevästi käden ulottuvilla)
2 rkl balsamicoa
suolaa & pippuria
Sitten vaan ängetään nuo kaikki systeemit samalle lautaselle ja nautitaan. Parsaa syödään kai usein alkuruokana, mutta tämä annos oli (etenkin noin monen parsapötkylän kanssa) niin ruokaisa, ettei samalle aterialle muuta kaivannutkaan. Alkuperäinen resepti on ilmeisesti peräisin Katso-lehdestä.
torstaina, huhtikuuta 27, 2006
Kukkakaalikeittoa ja vähän muutakin
Värkkäsin eräänä iltana itselleni syötäväksi tätä kukkakaalikeittoa, joka oli opiskeluaikana yksi vakiokokkauksistani. Hyvin maistui ruisleivän kanssa edelleen (kun nyt satun kukkakaalista kuitenkin tykkäämään), mutta erityisen kuvauksellinen keitto tämä ei selvästikään ollut. Tuossa kulhossahan voisi olla vaikka viiliä, eikä kukaan huomaisi mitään eroa. Näin se joka tapauksessa syntyy:
Opiskeluvuodet ovat pyörineet viime päivinä tavallista enemmän mielessä. Kenties tuo lähestyvä vappu on syynä moisiin muisteloihin. Sen kunniaksi pastanjauhannan kestotilaajille (ja toki muillekin lukijoille) irtoaa tänään kaupan päälle toinenkin opiskeluvuosien perusmurkina, peruna-juurespaistos. Tästä sapuskasta ei ole kuvaa sen vuoksi, että meikäläinen söi siitä oman kiintiönsä täyteen jo 1990-luvun loppupuolella eli noina kultaisina vuosina, kun elämä vielä koostui etupäässä epämääräisestä luennoilla lojumisesta (nimim. entinen isänmaan toivo). Mutta tässä juurespaistoksen resepti, olkaa hyvät:
Juusto-kukkakaalikeittoKaikeksi onneksi keiton maut olivat vielä ennallaan, vaikka hämmentelyä ja hellan vahtimista olisi voinut ilmetä tuossa kokkauksen loppuvaiheessa enemmänkin.
Mittaa kattilaan 8 desiä vettä, 250 g kukkakaalia pieninä lohkoina (tuo määrä tulee keskimääräisestä kaalista sen jälkeen, kun siitä on perkkaillut kannat sun muut osat kuikkaan) ja kasvisliemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes kaali pehmenee. Lisää 150 g notkeaa sulatejuustoa ja sekoita sauvasekoittajalla kaali soseeksi ja juusto tasaiseksi. Jos haluat sakeamman keiton, lisää 1-2 rkl vehnäjauhoja vesitilkassa ja keitä 5 minuuttia ilman kantta. (Jos haluat polttaa keittosi pohjaan, niin voit tehdä sen helposti tässä vaiheessa poistumalla epämääräiseksi ajaksi muihin hommiin.) Mausta vaikkapa suolalla ja muskotilla.
Opiskeluvuodet ovat pyörineet viime päivinä tavallista enemmän mielessä. Kenties tuo lähestyvä vappu on syynä moisiin muisteloihin. Sen kunniaksi pastanjauhannan kestotilaajille (ja toki muillekin lukijoille) irtoaa tänään kaupan päälle toinenkin opiskeluvuosien perusmurkina, peruna-juurespaistos. Tästä sapuskasta ei ole kuvaa sen vuoksi, että meikäläinen söi siitä oman kiintiönsä täyteen jo 1990-luvun loppupuolella eli noina kultaisina vuosina, kun elämä vielä koostui etupäässä epämääräisestä luennoilla lojumisesta (nimim. entinen isänmaan toivo). Mutta tässä juurespaistoksen resepti, olkaa hyvät:
Peruna-juurespaistosAjauduin taas ohjeistuksineni jossain määrin kasvislinjalle, mutta loppuviikosta on luvassa vielä pari pekonireseptiä. Kai kaikki ovat muuten huomanneet, että Sorsanpaistaja (eli pekoniviikkoidean isä) on listannut ja linkkaillut pekoniviikon antia kaikessa kattavuudessaan omaan blogiinsa? Eli kaikki joukolla hienoja pekoniblogituksia lueskelemaan, hop!
5–6 perunaa
1 porkkana
2 sipulia
pieni pala selleriä
2 dl maitoa
1 dl kermaa
2 dl juustoraastetta
1 tl basilikaa
½ tl yrttisuolaa
½ tl suolaa
1 maustemitta valkopippuria
Raasta kasvikset karkeaksi raasteeksi. Sekoita joukkoon muut aineet. Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja kypsennä 225 asteessa noin 40 minuuttia.
keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006
Pekoniviikon pastakastike
Ystäväni Tuoppi vihjaisi taannoin pastaohjeen, jonka nyt pekoniviikon kunniaksi saatoimme lihaksi. Resepti on ripeästi valmistuva ja kermaisen ruokaisa. Lyhyestä siis kaunis:
Pilkoimme yhden paketin HK:n peruspekonia, pienehkön kesäkurpitsan, normaalikokoisen sipulin ja puolitimme rasiallisen tuoreita herkkusieniä. Sitten vain seurailimme reseptiä. Kermaa käytimme ehkä hieman vajaan purkillisen ja lopun haudutusosuus kesti kymmenisen minuuttia. Pastaksi keitimme tällä kertaa laiskuuttamme valmista tuoretagliatellea. Täytyy sanoa, että maukasta tuli - kuten luvattiin!
Useisiin pekonia sisältäviin ruokiin voi soveltaa samaa perustrikkiä: pekoni paistetaan ihan alkajaisiksi - rasvaisuudestaan riippuen jopa kuivalla pannulla. Kun loput raaka-aineet sitten käristetään pekonista irronneessa rasvassa, niihin tarttuu normaalia voi- tai öljypaistoa muhevampi maku. Kannattaa kokeilla mm. pataruokiin.
Tämmöinen on muuten varsin toimiva pastakastike:
kesäkurpitsaa, sipulia, sieniä, pekonia, sekaan kermaa, mustapippuria ja parmesaania.
Pekonin paistelee ensin, nakkaa sitten kaveriksi sipulin, mustapippurin ja sienet. Pienen hetken päästä kesäkurpitsat perään, sekoittelu ja kansi päälle. Sitten kun näyttää että kesäkurpitsa on vähän jo kypsynyt, niin kerma ja parmesaani perään, sekoitus ja hiljaisella vähän aikaa kiehutellen.
Pilkoimme yhden paketin HK:n peruspekonia, pienehkön kesäkurpitsan, normaalikokoisen sipulin ja puolitimme rasiallisen tuoreita herkkusieniä. Sitten vain seurailimme reseptiä. Kermaa käytimme ehkä hieman vajaan purkillisen ja lopun haudutusosuus kesti kymmenisen minuuttia. Pastaksi keitimme tällä kertaa laiskuuttamme valmista tuoretagliatellea. Täytyy sanoa, että maukasta tuli - kuten luvattiin!
Useisiin pekonia sisältäviin ruokiin voi soveltaa samaa perustrikkiä: pekoni paistetaan ihan alkajaisiksi - rasvaisuudestaan riippuen jopa kuivalla pannulla. Kun loput raaka-aineet sitten käristetään pekonista irronneessa rasvassa, niihin tarttuu normaalia voi- tai öljypaistoa muhevampi maku. Kannattaa kokeilla mm. pataruokiin.
tiistaina, huhtikuuta 25, 2006
Halloumia grillistä
Ulkona on käytännössä katsoen jo kesä (mitä nyt lunta on joka paikassa eivätkä puutkaan vielä pahemmin viherrä), mistä syystä mekin olemme pikkuhiljaa käynnistelemässä grillauskauttamme. Ensimmäinen oma grillausvalintani tälle vuodelle oli (kenenkäs muun kuin) Ainsley Harriottin resepti nimeltään Marinated Halloumi Cheese with Tang! Tang! Dressing (löytyy kirjasta nimeltä Ainsley's Ultimate Barbecue Bible). Valinta osui sikäli nappiin, että tämä ruoka oli ylivoimaisesti kaikkein parasta mitä olen syönyt kuukausiin.
Kuvat eivät ehkä tee sapuskalle tarpeeksi oikeutta, mutta kun tuota haarukoi rapeakuorisen patongin kanssa, niin johan vain osasi olla hyvää. (Ruuan maistuvuuteen mahtoi vaikuttaa osaltaan myös ihanan keväinen ilma sekä edellisenä yönä valmiiksi nykerretty rasittava työprojekti, mistä syystä allekirjoittaneen mieli oli kaiken kaikkiaan varsin hilpeä. Lisäksi sapuska sisälsi tomaattia.) Mutta jos nyt menisin vaikka itse asiaan ja esittelisin ohjeesta tekemäni sovelletun suomennoksen:
Jotten nyt unohtaisi pekonia kokonaan tästä teemaviikkotiistain postauksesta, niin vanhoista jutuistamme pekonia sisältävät ainakin lihapata burgundilaisittain sekä ihanat pekoni-tomaattileivät. Reseptejä luulisi löytyvän rutkasti myös I Heart Bacon -nimisestä blogista.
Kuvat eivät ehkä tee sapuskalle tarpeeksi oikeutta, mutta kun tuota haarukoi rapeakuorisen patongin kanssa, niin johan vain osasi olla hyvää. (Ruuan maistuvuuteen mahtoi vaikuttaa osaltaan myös ihanan keväinen ilma sekä edellisenä yönä valmiiksi nykerretty rasittava työprojekti, mistä syystä allekirjoittaneen mieli oli kaiken kaikkiaan varsin hilpeä. Lisäksi sapuska sisälsi tomaattia.) Mutta jos nyt menisin vaikka itse asiaan ja esittelisin ohjeesta tekemäni sovelletun suomennoksen:
Marinated Halloumi Cheese with Tang! Tang! Dressing (neljälle)Halloumi meinasi muuten tarttua jossain määrin kiinni grilliritilään. En tiedä, olisiko kannattanut vetää hieman oliiviöljyä pintaan, niin olisi irronnut paremmin. Halloumin voi kaiketi paistaa myös pannulla. Lisäjuttua halloumista löytyy täältä.
750 g halloumia, leikattuna reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi
2 rkl oliiviöljyä
1 tl balsamietikkaa
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria myllystä
Tang! Tang! -dressingiin tarvitaan:
5 rkl neitsytoliiviöljyä
4 luumutomaattia (kuori, poista siemet ja viipaloi)
4 kevätsipulia, ohuina viipaleina
1/2 pieni punasipuli, kunnolla hienonnettuna
2 rkl hienonnettua persiljaa
1,5 rkl balsamietikkaa
1/2 tl murskattuja mustapippureita
50 g Calamata-oliiveja
Sekoita keskenään marinadin öljy, etikka, sitruunamehu, timjami sekä hieman suolaa ja pippuria. Kippaa laakeaan astiaan ja asettele päälle halloumin viipaleet. Kääntele palasia pari kertaa ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön tunteroiseksi.
Sekoita dressingin ainekset keskenään vasta juuri ennen juuston grillaamista. Nosta juustoviipaleet marinadista ja grillaa keskilämmöllä (molemmin puolin) niin pitkään, että paistojälki alkaa vaikuttaa hyvältä (arviolta kolmisen minuuttia). Sekoita loppumarinadi dressingin joukkoon.
Aseta kolme viipaletta juustoa kullekin lautaselle, lusikoi dressingiä päälle ja koristele oliiveilla. Tarjoile vaalean leivän kera.
Jotten nyt unohtaisi pekonia kokonaan tästä teemaviikkotiistain postauksesta, niin vanhoista jutuistamme pekonia sisältävät ainakin lihapata burgundilaisittain sekä ihanat pekoni-tomaattileivät. Reseptejä luulisi löytyvän rutkasti myös I Heart Bacon -nimisestä blogista.
maanantaina, huhtikuuta 24, 2006
Tomaatti-pekonikeitto
Pekoniviikko valkeni Oulussa hieman harmaana, mutta eiköhän tämä tästä vielä riehaksi muutu jossain vaiheessa, varsinkin kun viikko päättyy melko lailla lupaavasti vappuaattoon. Me otimme viikkoon ovelasti varaslähdön tekemällä pekoniruokaa jo ennakkoon, mistä syystä pääsemme heti näin maanantain kunniaksi esittelemään erään hyvinkin pekonin makuisen tuotoksemme.
Tämä tomaattikeitto oli todella maistuvaa. Eikä vähiten sen takia, että siinä kohtasivat toisensa kaksi mukavaa asiaa, pekoni ja tomaatti. Huhtikuussa oululaisen valintamyymälän tiskistä löytyvät tomaatit eivät tosin välttämättä ole parhaita mahdollisia tomaattikeiton aineksia, mutta yllättävän paljon keittoon tuli silti sekä väriä, makua että meininkiä. Etenkin kun kippasimme keittoon vielä loppuvaiheessa ohjeen ulkopuolelta pikkupurkillisen tomaattipyrettä. Keiton olisi voinut toki tehdä myös tölkkitomaateista; etenkin näin talvitomaattien aikana se olisi ollut hyvinkin järkevää.
Resepti on otettu kirjasta nimeltään Cooking with Tomatoes, jonka sain muutama vuosi sitten mieheltäni jonkin työreissun tuliaiseksi (tomaatti-innostukseni ei ole siis ihan uusi ilmiö). Hyvä tuliainen se olikin.
Tämä tomaattikeitto oli todella maistuvaa. Eikä vähiten sen takia, että siinä kohtasivat toisensa kaksi mukavaa asiaa, pekoni ja tomaatti. Huhtikuussa oululaisen valintamyymälän tiskistä löytyvät tomaatit eivät tosin välttämättä ole parhaita mahdollisia tomaattikeiton aineksia, mutta yllättävän paljon keittoon tuli silti sekä väriä, makua että meininkiä. Etenkin kun kippasimme keittoon vielä loppuvaiheessa ohjeen ulkopuolelta pikkupurkillisen tomaattipyrettä. Keiton olisi voinut toki tehdä myös tölkkitomaateista; etenkin näin talvitomaattien aikana se olisi ollut hyvinkin järkevää.
Resepti on otettu kirjasta nimeltään Cooking with Tomatoes, jonka sain muutama vuosi sitten mieheltäni jonkin työreissun tuliaiseksi (tomaatti-innostukseni ei ole siis ihan uusi ilmiö). Hyvä tuliainen se olikin.
Tomaatti-pekonikeittoJaahas, ja keiton pinnalle muodostuivat jälleen kerran Italian värit. Kuinkas sattuikaan.
4 pientä sipulia
1 kg tomaatteja
1-2 valkosipulinkynttä
80 g pekonia
40 g jauhoja
7,5 dl lihalientä
suolaa
mustapippuria myllystä
paprikajauhetta
hienonnettua timjamia
1 dl kermaa
muutama lehti basilikaa
Kuori ja hienonna sipulit. Kuori tomaatit (minä helpotin kuorimista tomaattien kalttaamisella), leikkaa neljään osaan ja poista siemenet. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet.
Leikkaa pekoni pieniksi viipaleiksi ja paista pannulla niin, että rasva irtoaa. Lisää hienonnettu sipuli ja kuullota jonkin aikaa. Ripottele pinnalle jauhot ja ruskista kevyesti. Lisää tomaatin palat pannuun ja paista lyhyesti. Hulauta sekaan lihaliemi.
Mausta keitto suolalla, pippurilla, paprikalla, timjamilla ja valkosipulilla. Peitä pata kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuutin ajan.
Vatkaa kerma löysänlaiseksi vaahdoksi. Siivilöi keitto ja kaada takaisin pannuun. Kuumenna ja maistele - mausteita voi lisätä halutessaan tässä vaiheessa. Kaada kulhoihin ja koristele kermalla sekä basilikalla.
sunnuntai, huhtikuuta 23, 2006
Kalaa sinappisessa kastikkeessa
Tässä vielä yksi unohtunut sapuska menneiltä viikoilta. Ahvenfileet dijon-kermakastikkeessa on herkullinen ruokalaji, jota sopii tarjota hieman juhlallisemmissakin tilanteissa. Omaan annokseemme ei löytynyt kaupan kalatiskistä ahvenfileitä, joten turvauduimme siikafileisiin. Ihan hyvin toimi niinkin. Ohjeita tähän ahvenreseptiin lienee netti pullollaan. Me otimme omamme Ruokalan reseptiarkistosta:
Ensi viikolla pastanjauhanta-keittiössämme paistetaan pekonia sekä valmistaudutaan vappuun. Suuri pekoniviikko käynnistyy nimittäin vihdoin ja viimein, joten toivon mukaan luvassa on vallan huikeita pekonielämyksiä.
Dijonkermassa haudutetut ahvenfileet (4 annosta)Tämä ruoka on mielestäni parhaimmillaan perunoiden kanssa, mutta toki sen seuraksi voi virittää muunkinlaisia lisäkkeitä.
600 g ruodotonta ahvenfilettä
4 dl kuohukermaa
1 dl smetanaa
3 rkl karkeaa Dijon-sinappia
1 rkl voita
tilliä
mustapippuria
suolaa
Paista ahvenfileet nopeasti teflonpannulla rapeaksi (ei sisältä täysin kypsiksi). Kiehauta kasarissa kerma, smetana, sinappi ja tarkista maku. Lisää ahvenfileet joukkoon. Anna kiehahtaa hetki, lisää runsaasti tilliä pinnalle.
Ensi viikolla pastanjauhanta-keittiössämme paistetaan pekonia sekä valmistaudutaan vappuun. Suuri pekoniviikko käynnistyy nimittäin vihdoin ja viimein, joten toivon mukaan luvassa on vallan huikeita pekonielämyksiä.
lauantaina, huhtikuuta 22, 2006
Kokonaisena paistettu naudan ulkofile ynnä valkosipuli-sienikastiketta
Miehet tykkäävät, jos aina välillä on tarjolla lihaa ilman mitään sen kummempia pipertelyjä tai kommervenkkejä. Kai se on jäänne jostain luolamieskaudesta, kun tuotiin saalis kotiin ja naisväki laittoi siitä sitten syötävää. Me olemme edenneet kivikaudelta jo sen verran, että meillä mieskin osallistuu ruuanlaittoon. Etenkin juuri noiden perinteisten liharuokien valmistamiseen. Tässä yksi niistä - kokonaisena paistettua naudan ulkofileetä tarjoiltuna kuorineen paistettujen uuniperunoiden kanssa:
Ohje on otettu toiseksi edellisestä ruoka&viini-lehdestä. Uusi lehti putosi postilaatikkoon tällä viikolla, ja sieltä löytyi mahdoton määrä kaikenlaista keväisempää syötävää. Tekisi mieli päästä testaamaan kaikkea saman tien - olisikin vaan loputtomasti aikaa (ja rahaa...).
Uunifileetä ja valkosipulikastikettaMinä suosittelen omasta naisellisesta näkökulmastani tämän sapuskan seuraksi myös jotain raikasta salaattia, jottei yleisvaikutelma muodostuisi liian tunkkaiseksi.
n. 1 kg naudan ulko- tai sisäfileetä
1 kokonainen valkosipuli
voita
öljyä
suolaa
mustapippuria
1 dl punaviiniä
1 dl vettä
muutama kourallinen kuivattuja tatteja tai suppilovahveroita
1 tl sokeria
rosmariinia
Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Leikkaa valkosipulin kansi siten, että se jää hiukan kiinni reunasta. Laita valkosipuli uuniin.
Ruskista filee pannulla voin ja öljyn seoksessa niin, että se saa kauniin pintavärin. Sirottele fileelle hiukan suolaa ja pippuria.
Työnnä paistilämpömittari fileeseen ja pane filee vuoassa uuniin. Valkosipuli kypsyy noin 45 minuutissa. Filee on kypsä, kun sen sisälämpötila on 60 °C.
Ota kypsä valkosipuli uunista ja puserra kynsien sisus kattilaan. Lisää myös punaviini.
Kääri kypsä liha folioon. Huuhtele paistovuoka desilitralla vettä ja kaavi paistoliemi kastikekattilaan. Soseuta kastike sauvasekoittimella, lisää murennetut sienet ja keitä kastiketta noin 10 minuuttia, kunnes sienet pehmenevät. Mausta kastike. Tarjoa röstiperunoiden kanssa.
Ohje on otettu toiseksi edellisestä ruoka&viini-lehdestä. Uusi lehti putosi postilaatikkoon tällä viikolla, ja sieltä löytyi mahdoton määrä kaikenlaista keväisempää syötävää. Tekisi mieli päästä testaamaan kaikkea saman tien - olisikin vaan loputtomasti aikaa (ja rahaa...).
perjantaina, huhtikuuta 21, 2006
Kylmäsavulohibagelit
Bagelit ovat pitkään roikkuneet näitä pitää tehdä -listallamme. Niistä on tosi moneksi ja leipominen on nopeaa. Kun sitten Anne's Foodista sattui kohdalle tämä resepti, mekin innostuimme upottamaan kätemme taikinaan. Kuten Annekin tuskaili, kunnollisia bageleita on täällä Pohjolassa vaikea löytää kaupasta. Tukholmassa vaikutti vielä onnistuvan, mutta Oulussa vähänkin eksoottisemmat leipäherkut ovat hakusassa. Vaan eipä haittaa! Itse kun tekee, saa mitä haluaa.
Perus-bagelit
2 tl kuivahiivaa (taisin laittaa koko 11g pussin)
1 rkl sokeria
3 dl lämmintä vettä
500 g jauhoa
ropaus suolaa
Sekoita kulhossa kuivahiiva, sokeri ja 1 dl lämpimästä vedestä (reilusti kädenlämpöistä, jotta kuivahiiva herää). Anna seisoa muutama minuutti, jotta hiiva liukenee kunnolla. Jos ihan tarkkoja ollaan, hiiva ei liukene - biokemiallisesti uskottava termi solujen sekoittamiselle nesteeseen on "suspensoida". Sekoita sillä välin jauhot ja suola.
Lisää jauho-suolaseos vähitellen nesteeseen ja kaada loput vedestä astiaan. Tämä vaihe kannattaa tehdä monitoimikoneen taikinakulhossa, jos sellainen löytyy. Taikinaa kannattaa vaivata 5-10 minuuttia, jotta siihen syntyy sitkoa. Valmiin taikinan tulisi olla sileää, pehmeää ja joustavaa - muttei ihan purkkamaisen tarttuvaa. Kuten Anne kirjoitti, jauhoja tarvitaan hieman enemmän kuin tuo 500 g. Olisinkohan laittanut yhteensä reilut 600g?
Kohota taikina kaksinkertaiseksi. Tähän menee yleensä puolesta tunnista tuntiin. Vaivaa ilmat pihalle ja jätä taikina vielä kymmeneksi minuutiksi lepäämään. Jaa se tämän jälkeen kahdeksaan yhtä suureen osaan ja pyöritä palaset palloiksi. Venyttele pallojen keskelle reiät ja pyörittele niistä sormiesi ympärillä suunnilleen donitsin muotoisia. Kohota jälleen 10 minuuttia.
Kiehauta laakeimmassa kattilassasi vettä, johon on lisätty ripaus sokeria. Tässä vaiheessa kannattaa laittaa myös uuni kuumenemaan, 225 asteeseen. Alenna (kiehumisveden) lämpötilaa niin, että se kiehuu juuri ja juuri. Keitä bageleita, muutama kerrallaan, minuutin verran kummaltakin puolelta. Tässä vaiheessa ne pullahtavat jännästi suuremmiksi. Paista keitetyt bagelit lopuksi uunissa. Annen ehdottama 14-16 minuuttia tuntui sopivalta ajalta.
Kylmäsavulohibagelit
Jenkeillä, jotka ainakin TV-ohjelmien ja keittokirjojen perusteella suursyövät bageleita, on muutamia klassikkotäytteitä. Eräs niistä on tämä tuorejuusto-kylmäsavulohi -yhdistelmä. Bagelit halkaistaan (Ja uskotteko! Niillä samaisilla jenkeillä on tähänkin tarkoitukseen kone!) ja pohjapuolelle levitetään tuhti kerros tuorejuustoa. Sitä saa olla ainakin puoli senttiä. Nyt ei kursailla. Jokin neutraali maku toiminee parhaiten. Itse käytimme jenkkihenkisesti Philadelphiaa. Juuston päälle ladottiin kylmäsavulohta, tomaattiviipaleita, punasipulia sekä muutama kapris - ja lopuksi tietenkin bagelin kansipuoli. Jostain syystä täytetyt bagelit leikataan aina ennen tarjoilua kahtia. Se jokin syy voi hyvinkin olla kuunsirpin muotoisen bagelin suuhun sovittamisen vaivattomuus.
Perus-bagelit
2 tl kuivahiivaa (taisin laittaa koko 11g pussin)
1 rkl sokeria
3 dl lämmintä vettä
500 g jauhoa
ropaus suolaa
Sekoita kulhossa kuivahiiva, sokeri ja 1 dl lämpimästä vedestä (reilusti kädenlämpöistä, jotta kuivahiiva herää). Anna seisoa muutama minuutti, jotta hiiva liukenee kunnolla. Jos ihan tarkkoja ollaan, hiiva ei liukene - biokemiallisesti uskottava termi solujen sekoittamiselle nesteeseen on "suspensoida". Sekoita sillä välin jauhot ja suola.
Lisää jauho-suolaseos vähitellen nesteeseen ja kaada loput vedestä astiaan. Tämä vaihe kannattaa tehdä monitoimikoneen taikinakulhossa, jos sellainen löytyy. Taikinaa kannattaa vaivata 5-10 minuuttia, jotta siihen syntyy sitkoa. Valmiin taikinan tulisi olla sileää, pehmeää ja joustavaa - muttei ihan purkkamaisen tarttuvaa. Kuten Anne kirjoitti, jauhoja tarvitaan hieman enemmän kuin tuo 500 g. Olisinkohan laittanut yhteensä reilut 600g?
Kohota taikina kaksinkertaiseksi. Tähän menee yleensä puolesta tunnista tuntiin. Vaivaa ilmat pihalle ja jätä taikina vielä kymmeneksi minuutiksi lepäämään. Jaa se tämän jälkeen kahdeksaan yhtä suureen osaan ja pyöritä palaset palloiksi. Venyttele pallojen keskelle reiät ja pyörittele niistä sormiesi ympärillä suunnilleen donitsin muotoisia. Kohota jälleen 10 minuuttia.
Kiehauta laakeimmassa kattilassasi vettä, johon on lisätty ripaus sokeria. Tässä vaiheessa kannattaa laittaa myös uuni kuumenemaan, 225 asteeseen. Alenna (kiehumisveden) lämpötilaa niin, että se kiehuu juuri ja juuri. Keitä bageleita, muutama kerrallaan, minuutin verran kummaltakin puolelta. Tässä vaiheessa ne pullahtavat jännästi suuremmiksi. Paista keitetyt bagelit lopuksi uunissa. Annen ehdottama 14-16 minuuttia tuntui sopivalta ajalta.
Kylmäsavulohibagelit
Jenkeillä, jotka ainakin TV-ohjelmien ja keittokirjojen perusteella suursyövät bageleita, on muutamia klassikkotäytteitä. Eräs niistä on tämä tuorejuusto-kylmäsavulohi -yhdistelmä. Bagelit halkaistaan (Ja uskotteko! Niillä samaisilla jenkeillä on tähänkin tarkoitukseen kone!) ja pohjapuolelle levitetään tuhti kerros tuorejuustoa. Sitä saa olla ainakin puoli senttiä. Nyt ei kursailla. Jokin neutraali maku toiminee parhaiten. Itse käytimme jenkkihenkisesti Philadelphiaa. Juuston päälle ladottiin kylmäsavulohta, tomaattiviipaleita, punasipulia sekä muutama kapris - ja lopuksi tietenkin bagelin kansipuoli. Jostain syystä täytetyt bagelit leikataan aina ennen tarjoilua kahtia. Se jokin syy voi hyvinkin olla kuunsirpin muotoisen bagelin suuhun sovittamisen vaivattomuus.
torstaina, huhtikuuta 20, 2006
Feta-täytteiset kanakääryleet
Katsastelin tuossa päivänä muutamana kuva-arkistojani ja huomasin, että meillä on jäänyt joistakin viime viikkojen sapuskoista kokonaan postaukset tekemättä. Tässä yksi unohtuneista resepteistä:
(Ohje on otettu kirjasta Hyvää ruokahalua! Parhaat kasvis-, kana- ja kalaruoat.)
Täytetyt broilerinfileetJos olet etsiskelemässä lähipäiviksi sapuskaideoita, niin tätä kannattaa ilman muuta kokeilla. Tai ainakin minä olen ihan ylipäänsä hulluna tuommoisiin kaikenlaisiin täytettyihin kääryleisiin, ja tässä murkinassa on lisäksi poikkeuksellisen maukas kastike. Nämä maistuvat hyvin paitsi riisin myös röstiperunoiden kanssa.
4 broilerinfileetä
oliiviöljyä
TÄYTE:
100 g fetajuustoa
1 pieni sipuli
1 pala paahtoleipää
n. 1 rkl valmista pestokastiketta
valkopippuria
KASTIKE:
2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 iso purkki maustamatonta tuorejuustoa
pestokastiketta
1 dl ruokakermaa
3 rkl parmesaaniraastetta
maizenasuurustetta
suolaa, valkopippuria
Valmista täyte. Valuta fetajuusto ja leikkaa se erittäin pieneksi hakkelukseksi. Kuori ja hienonna sipuli. Leikkaa paahtoleivästä reunat pois ja hienonna. Sekoita aineet keskenään. Lisää pestokastike. Täytteen tulee olla riittävän kiinteää, että se pysyy fileiden sisällä. Mikäli se tuntuu löysältä, lisää leipää. Mausta valkopippurilla.
Leikkaa broilerinfileiden sivuihin terävällä veitsellä syvät viillot. Täytä ne ja sulje joko langalla tai cocktailtikuilla. Ruskista fileet pannulla oliiviöljyssä molemmin puolin. Pane ne kevyesti voideltuun uunivuokaan. Kypsennä 200 asteessa 20-25 minuuttia.
Kiehuta kastiketta varten vesi kasarissa ja sulata siihen kasvisliemikuutio. Sulata joukkoon tuorejuusto. Sekoita kastike tasaiseksi. Lisää pesto, ruokakerma ja parmesaani. Kiehauta ja lisää suurustetta, kunnes saat sopivan paksuuden. Maista ja lisää suolaa ja valkopippuria tarvittaessa.
Ota broilerinfileet uunista ja ripota pinnalle vähän suolaa ja pippuria.
Tarjoa riisin ja salaatin kanssa.
(Ohje on otettu kirjasta Hyvää ruokahalua! Parhaat kasvis-, kana- ja kalaruoat.)
keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006
Se iti sittenkin...
Rairuoho nimittäin. Olin pääsiäislauantaina kärräämässä multalautasta harmistuneena kohti roskista, kun äkkiä huomasin siellä seassa mikroskooppisen pieniä ruohonalkuja. Kaikki siemenet eivät siis ilmeisesti hukkuneetkaan, eli odotettavissa on kenties älyttömän hienoa vappuruohoa. Yllä kuitenkin piskuinen basilika.
Lisäksi olemme päässeet tervehtämään viime päivinä herneitä, jotka kasvavat vuodenaikaan nähden vähän liiankin innostuneina - yleensä olen tainnut kylvää ne vasta kesäkuussa. No, pitää kasvattaa uusi satsi kesän koittaessa, jos näiden kanssa ei vielä tärppää.
Päivänvalon ovat nähneet myös maissi, rakuuna, salvia sekä timjami. Yllä joku edellä mainituista, itse veikkaan rakuunaa.
Lisäksi olemme päässeet tervehtämään viime päivinä herneitä, jotka kasvavat vuodenaikaan nähden vähän liiankin innostuneina - yleensä olen tainnut kylvää ne vasta kesäkuussa. No, pitää kasvattaa uusi satsi kesän koittaessa, jos näiden kanssa ei vielä tärppää.
Päivänvalon ovat nähneet myös maissi, rakuuna, salvia sekä timjami. Yllä joku edellä mainituista, itse veikkaan rakuunaa.
Vielä yksi lammasjuttu
Paistoimme maanantai-iltana pääsiäisen päätteeksi pannulla vielä lampaan sisäfilettä, jota tarjoilimme (itsellemme) uunissa paistettujen yrttiperunoiden, höyrytettyjen ruusukaalien sekä keitettyjen pikkuporkkanoiden kanssa. Ja väsäsi se Pippurimylly keittiön nurkassa jotain kastikettakin, johon tuli käsitykseni mukaan ainakin punaviiniä.
Lampaanfileet ruskistetaan voissa kuumalla pannulla (valurauta on jälleen rautaa) nopeasti molemmin puolin. Tämän jälkeen lämpöä alennetaan ja lihoja haudutellaan hetki, halutun kypsyysasteen mukaan. Lampaan sisäfile on niin ohutta, että se kypsyy hyvinkin äkkiä. Tarkkana siis, jos haluat jotain muuta kuin täysin kypsää! Pehmeä, mehukas file kannattaa jättää punertavaksi, jolloin se on oikein mehevä.
Ruusukaali on maukas lampaan lisäke. Kaalit putsataan vedessä, ja poistetaan ulommat (rönttöisimmät) lehdet. Kovaa kantaa voi hieman lyhentää, mutta ei liikaa, jotteivät kaalit hajoa kokkaajan käsiin. Lisäksi kovaan päähän tehty ristikkäisviilto auttaa kuulemma lämpöä jakautumaan tasaisesti kauttaaltaan koko kasvikseen. Kattilan pohjalle laitetaan pari sormenleveyttä vettä, ja kun vesi alkaa kiehua, kipataan kaalit sekaan ja ryhdytään höyryttelemään (taikka oikeammin sanottuna ehkä höyry-keittämään). Kansi päälle, ja suurin piirtein 15 sekunnin perästä päästetään enimpiä höyryjä ulos (ja kuulemma jotain rikkiyhdisteitä, blaa blaa, mitä lienevät:), minkä jälkeen tuikataan kansi uudelleen kiinni. Valmista tulee 6-10 minuutissa. Ruusukaalit voi myös keittää (keittoaika korkeintaan viisi minuuttia) ja valella niiden päälle sen jälkeen voita tai oliiviöljyä. Myös hunajan pitäisi toimia hyvin.
Jos me jotakin osaa lampaasta emme ymmärrä, niin ne ovat kyllä lampaanselykset (vai mitäköhän ne ihmetykset mahtavatkaan olla nimeltään). Tiedättehän ne kaupan lihatiskissä lymyilevät luutikut, joiden päässä on arviolta prinssinakillisen verran syötävää? Armas mieheni (joka tosin siinä vaiheessa oli vasta poikaystäväni) erehtyi tilaamaan niitä eräässä oululaisessa ravintolassa syötäväkseen vuonna 1999, ja voi sitä karmaisevan pettymyksen määrää! Kolmen lihanokkaisen luutikun sekä yhden uuniperunan jälkeen armeijasta lomalla olleelle herralle jäi niin kammottava nälkä, että ruokailua piti täydentää vielä jälkikäteen Carrolsin hampurilaisella (silloin niitä vielä sai). Milloinkaan muulloin emme ole joutuneet turvautumaan moiseen ratkaisuun. Ehkäpä niissä selyksissäkin on oma viehätyksensä (ilmeisesti kyseessä on vallan hintava ja arvostettu herkku), joka valkenee meillekin vielä jonain päivänä. Mene ja tiedä. Tai sitten olisi pitänyt ymmärtää (ja olla riittävän varoissaan!) ottaa alku- ja jälkiruuatkin.
Saamme kuulemma tänään yhdeltä tutultamme vielä satsin samaisia fileenpätkiä (kannattaa näköjään hankkia tuttavapiirissään ruokaharrastajan maine), joten pitänee kehitellä niistä jonkinlainen annos täksikin illaksi. Taidan jättää siitä raportoimisen kuitenkin väliin - eiköhän tässä ollut lammasjuttua jo joksikin aikaa.
Lampaanfileet ruskistetaan voissa kuumalla pannulla (valurauta on jälleen rautaa) nopeasti molemmin puolin. Tämän jälkeen lämpöä alennetaan ja lihoja haudutellaan hetki, halutun kypsyysasteen mukaan. Lampaan sisäfile on niin ohutta, että se kypsyy hyvinkin äkkiä. Tarkkana siis, jos haluat jotain muuta kuin täysin kypsää! Pehmeä, mehukas file kannattaa jättää punertavaksi, jolloin se on oikein mehevä.
Ruusukaali on maukas lampaan lisäke. Kaalit putsataan vedessä, ja poistetaan ulommat (rönttöisimmät) lehdet. Kovaa kantaa voi hieman lyhentää, mutta ei liikaa, jotteivät kaalit hajoa kokkaajan käsiin. Lisäksi kovaan päähän tehty ristikkäisviilto auttaa kuulemma lämpöä jakautumaan tasaisesti kauttaaltaan koko kasvikseen. Kattilan pohjalle laitetaan pari sormenleveyttä vettä, ja kun vesi alkaa kiehua, kipataan kaalit sekaan ja ryhdytään höyryttelemään (taikka oikeammin sanottuna ehkä höyry-keittämään). Kansi päälle, ja suurin piirtein 15 sekunnin perästä päästetään enimpiä höyryjä ulos (ja kuulemma jotain rikkiyhdisteitä, blaa blaa, mitä lienevät:), minkä jälkeen tuikataan kansi uudelleen kiinni. Valmista tulee 6-10 minuutissa. Ruusukaalit voi myös keittää (keittoaika korkeintaan viisi minuuttia) ja valella niiden päälle sen jälkeen voita tai oliiviöljyä. Myös hunajan pitäisi toimia hyvin.
Jos me jotakin osaa lampaasta emme ymmärrä, niin ne ovat kyllä lampaanselykset (vai mitäköhän ne ihmetykset mahtavatkaan olla nimeltään). Tiedättehän ne kaupan lihatiskissä lymyilevät luutikut, joiden päässä on arviolta prinssinakillisen verran syötävää? Armas mieheni (joka tosin siinä vaiheessa oli vasta poikaystäväni) erehtyi tilaamaan niitä eräässä oululaisessa ravintolassa syötäväkseen vuonna 1999, ja voi sitä karmaisevan pettymyksen määrää! Kolmen lihanokkaisen luutikun sekä yhden uuniperunan jälkeen armeijasta lomalla olleelle herralle jäi niin kammottava nälkä, että ruokailua piti täydentää vielä jälkikäteen Carrolsin hampurilaisella (silloin niitä vielä sai). Milloinkaan muulloin emme ole joutuneet turvautumaan moiseen ratkaisuun. Ehkäpä niissä selyksissäkin on oma viehätyksensä (ilmeisesti kyseessä on vallan hintava ja arvostettu herkku), joka valkenee meillekin vielä jonain päivänä. Mene ja tiedä. Tai sitten olisi pitänyt ymmärtää (ja olla riittävän varoissaan!) ottaa alku- ja jälkiruuatkin.
Saamme kuulemma tänään yhdeltä tutultamme vielä satsin samaisia fileenpätkiä (kannattaa näköjään hankkia tuttavapiirissään ruokaharrastajan maine), joten pitänee kehitellä niistä jonkinlainen annos täksikin illaksi. Taidan jättää siitä raportoimisen kuitenkin väliin - eiköhän tässä ollut lammasjuttua jo joksikin aikaa.
tiistaina, huhtikuuta 18, 2006
Jumalaisen hyvä juustokakku
Saimme tämän juustokakun ohjeen Dubaissa asuvalta Johannalta pari kuukautta sitten, kun pohdiskelimme sopivia tapoja käyttää (suklaajälkkäriä varten hommaamaamme) kermalikööriä. Resepti osoittautui pääsiäisen aikana testattaessa aivan lyömättömäksi. Jopa Pippurimylly, joka ei ole koskaan ollut mikään juustokakkuihminen (erikoinen kaveri), lusikoi tätä tohkeissaan sen jälkeen, kun oli ensin ennakkoluuloisena maistanut yhden nokareen omalta lautaseltani. Baileysin, mascarponen ja vaniljan yhdistelmä oli kerrassaan vastustamaton.
Pohjaohjeen sävelsin osittain omasta päästäni, mistä syystä se ei välttämättä ole paras mahdollinen:
Baileys-juustokakku
Pohja:
50 g voita
10 digestive-keksiä
pari lusikallista sokeria
Sulata voi ja sekoita siihen murskattujen keksien murut sekä sokeri. Painele seos voideltuun irtopohjavuokaan ja asettele vuoka jääkaappiin. (Pohjan voi halutessaan tehdä myös muunlaisista kekseistä taikka sitten vaikka ohuesta kakkupohjasta.)
Ja sitten se ihana täyte:
1 dl baileysia
400 g mascarponea
2 dl kuohukermaa, pehmeäksi vaahdotettuna
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet
3 liivatelehteä
Annoin liivatteiden liota kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen liuotin ne kuumaan baileysiin. Sitten hämmensin jäähtyneen liivateliemen muihin aineisiin, minkä jälkeen kumosin baileys-tahnan digestive-pohjan päälle. Hyydytellään jääkaapissa jokunen tunti ja nautitaan.
Kuvausvaiheessa kakku oli ehtinyt hyytyä vasta parisen tuntia. Lisäksi kakkuun tuli ohjeistettua määrää vähemmän mascarponea, kun eihän siinä kaupassa myytävässä peruspurnukassa ollut kuin ehkä joku 250 grammaa. Mutta hyvinpä tuo näytti onneksi maistuvan (hienoisista emännän aiheuttamista kommelluksista huolimatta) päiväkahvilla käyneelle vieraskynäilijällemmekin. Pöytäkeskustelumme ajautuivat taas aika lailla sapuskalinjalle, kuten arvata saattaa.
Pohjaohjeen sävelsin osittain omasta päästäni, mistä syystä se ei välttämättä ole paras mahdollinen:
Baileys-juustokakku
Pohja:
50 g voita
10 digestive-keksiä
pari lusikallista sokeria
Sulata voi ja sekoita siihen murskattujen keksien murut sekä sokeri. Painele seos voideltuun irtopohjavuokaan ja asettele vuoka jääkaappiin. (Pohjan voi halutessaan tehdä myös muunlaisista kekseistä taikka sitten vaikka ohuesta kakkupohjasta.)
Ja sitten se ihana täyte:
1 dl baileysia
400 g mascarponea
2 dl kuohukermaa, pehmeäksi vaahdotettuna
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet
3 liivatelehteä
Annoin liivatteiden liota kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen liuotin ne kuumaan baileysiin. Sitten hämmensin jäähtyneen liivateliemen muihin aineisiin, minkä jälkeen kumosin baileys-tahnan digestive-pohjan päälle. Hyydytellään jääkaapissa jokunen tunti ja nautitaan.
Kuvausvaiheessa kakku oli ehtinyt hyytyä vasta parisen tuntia. Lisäksi kakkuun tuli ohjeistettua määrää vähemmän mascarponea, kun eihän siinä kaupassa myytävässä peruspurnukassa ollut kuin ehkä joku 250 grammaa. Mutta hyvinpä tuo näytti onneksi maistuvan (hienoisista emännän aiheuttamista kommelluksista huolimatta) päiväkahvilla käyneelle vieraskynäilijällemmekin. Pöytäkeskustelumme ajautuivat taas aika lailla sapuskalinjalle, kuten arvata saattaa.
maanantaina, huhtikuuta 17, 2006
Pitaleivät
Pitkänäperjantaina paistetun lampaanpaistin loppu sommiteltiin meillä viikonloppuna pitaleipien väliin. Pitaleipätaikinaan tarvitaan 3 dl vettä, pussillinen kuivahiivaa, puoli teelusikallista suolaa sekä 7,5-8 dl vehnäjauhoja.
Teimme näin: Yleiskoneen taikinapuolella sekoitettiin kuivat aineet aluksi keskenään, minkä jälkeen kaadettiin vähitellen sekaan hieman yli kädenlämpöiseksi lämmitetty vesi. Taikinan annettiin nousta noin kaksinkertaiseksi (tähän menee tavallisesti puolesta tunnista tuntiin), minkä jälkeen siitä kaulittiin ohuita leipäsiä. Lätyt kannattaa kaulita hyvin ohuiksi. Joillakin sivustoilla puhuttiin jopa 1/32 tuumasta, mutta hieman paksumpikin toimii. Ohjeistetusta määrästä syntyi (koosta riippuen) noin 12 leipää, joiden annettiin taas nousta pienen hetken verran. Paistaminen tapahtui 250-asteisessa uunissa, jossa leivät melko pian muodostivat sisäänsä taskun eli pullahtivat pulleiksi vähän samaan tapaan, kuin jos olisi puhaltanut ilmapalloon ilmaa. Ohueksi kaulitseminen näkyy nimenomaan tässä vaiheessa. Paksun pitan yläpuoli ei jaksa nousta sisällä lämpenevän ilman paineesta tarpeeksi korkealle eikä lopputuloksesta tule niin ilmava. Mahdoimme noukkia leivät noin seitsemän minuutin paistamisen jälkeen uunista ulos, mutta viidessäkin minuutissa olisi kenties saattanut tulla valmista.
Uunissa muotoutuneeseen pitaleipätaskuun voi laittaa lampaan lisäksi halutessaan esimerkiksi tomaattia, kurkkua, salaattia, viipaloitua sipulia tai oliiveja. Jonkinlaista kastikettakin kannattaa harkita, koska soosissa on tietenkin sapuskan sielu.
Minun on pitkään tehnyt mieli kokeilla pitaleipien soosiksi hummusta, ja nyt sen sitten tein. Säilykeosastolta tarttui mukaan purkillinen tahinia ja hedelmäosastolta pari sitruunaa, minkä jälkeen päästiinkin jo värkkäämään. Tahnan ohje on otettu libanonilaisesta keittokirjasta:
Teimme näin: Yleiskoneen taikinapuolella sekoitettiin kuivat aineet aluksi keskenään, minkä jälkeen kaadettiin vähitellen sekaan hieman yli kädenlämpöiseksi lämmitetty vesi. Taikinan annettiin nousta noin kaksinkertaiseksi (tähän menee tavallisesti puolesta tunnista tuntiin), minkä jälkeen siitä kaulittiin ohuita leipäsiä. Lätyt kannattaa kaulita hyvin ohuiksi. Joillakin sivustoilla puhuttiin jopa 1/32 tuumasta, mutta hieman paksumpikin toimii. Ohjeistetusta määrästä syntyi (koosta riippuen) noin 12 leipää, joiden annettiin taas nousta pienen hetken verran. Paistaminen tapahtui 250-asteisessa uunissa, jossa leivät melko pian muodostivat sisäänsä taskun eli pullahtivat pulleiksi vähän samaan tapaan, kuin jos olisi puhaltanut ilmapalloon ilmaa. Ohueksi kaulitseminen näkyy nimenomaan tässä vaiheessa. Paksun pitan yläpuoli ei jaksa nousta sisällä lämpenevän ilman paineesta tarpeeksi korkealle eikä lopputuloksesta tule niin ilmava. Mahdoimme noukkia leivät noin seitsemän minuutin paistamisen jälkeen uunista ulos, mutta viidessäkin minuutissa olisi kenties saattanut tulla valmista.
Uunissa muotoutuneeseen pitaleipätaskuun voi laittaa lampaan lisäksi halutessaan esimerkiksi tomaattia, kurkkua, salaattia, viipaloitua sipulia tai oliiveja. Jonkinlaista kastikettakin kannattaa harkita, koska soosissa on tietenkin sapuskan sielu.
Minun on pitkään tehnyt mieli kokeilla pitaleipien soosiksi hummusta, ja nyt sen sitten tein. Säilykeosastolta tarttui mukaan purkillinen tahinia ja hedelmäosastolta pari sitruunaa, minkä jälkeen päästiinkin jo värkkäämään. Tahnan ohje on otettu libanonilaisesta keittokirjasta:
HummusKikherneitä en ryhtynyt liottelemaan, vaan käytin annokseen purkillisen säilykekikkiksiä. Varsin raikas ja piristävä kokemus. Mukavaa vaihtelua yleensä käyttämillemme tomaatti- ja majoneesipohjaisille lisäkkeille.
250 g kuivattuja kikherneitä
2-3 isoa valkosipulinkynttä
2 sitruunaa
2 rkl tahinia (seesaminsiementahnaa)
4 rkl vettä
koristeluun paahdettuja pinjansiemeniä ja persiljasilppua sekä cayennepippuria
pinnalle 2 rkl oliiviöljyä
Liota kikherneitä yön yli. Huuhtele ja keitä niitä 1-1,5 tuntia, kunnes herneet ovat aivan pehmeitä. Huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä muutama kikherne koristeeksi. Puserra valkosipulinkynnet. Purista sitruunoista mehu. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai sekoita sauvasekoittimella.
Aseta tahna lautaselle tarjolle, ripottele päälle hieman cayennepippuria ja silputtua persiljaa. Koristele muutamalla kikherneellä tai pinjansiemenillä ja valuta pinnalle oliiviöljyä. Tahna syödään libanonilaisen leivät kanssa.
sunnuntai, huhtikuuta 16, 2006
Hilloja hyytelössä
Operaatio pakastimen tyhjennys jatkuu. Tällä kertaa etsinnässä oli lakkajälkiruoka, joita löytyi netistä ja keittokirjoista yllättävän vähän. Ilmeisesti hilla on sen verran arvossa pidetty marja, että se kannattaa syödä mahdollisimman paljaaltaan ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Minulle hilla on varsin arkipäiväinen herkku, koska sitä oli kotikodissani aina pakastin pullollaan. Sen siitä saa, kun on kotoisin varsin soiselta seudulta - itsekin olen rämpinyt hillasuolla ämpärin kanssa lukemattomia tunteja. Nyt sitten päätin käyttää yhden pussillisen hilloja tällaiseen hyytelöhommeliin:
(Ohje on otettu kirjasta Rieskaa ja Rössypottuja. Maakuntaruokia Pohjois-Pohjanmaalta.)
Lakkahyytelö eli Hillahyytelö (5 annosta)Pari desiä mehua tuntuu tosi hintsulta määrältä viiteen hyytelöannokseen, ja loppujen lopuksi sain liemen riittämään ainoastaan pariin jälkkärikipolliseen. (Toki voi olla mahdollista, että annoksista olisi pitänyt tehdä hieman pienempiä.) Onneksi syömämiehiä oli ainoastaan kaksi, jottei kukaan joutunut jäämään ilman hillahyytelöään.
250 g lakkoja
2 dl omenatuoremehua
3/4 dl hyytelösokeria
1/2 dl lakkalikööriä
Annostele lakat viiteen jälkiruokamaljaan. Kiehauta kattilassa omenatuoremehu ja lisää siihen hyytelösokeri. Sekoita, kunnes sokeri liukenee ja liemi kirkastuu. Lisää lakkalikööri. Kaada kuuma liemi lakkojen päälle ja sekoita varovasti. Hyydytä kylmässä. Tarjoa sellaisenaan tai pursota hyytelön päälle hunajalla maustettua kermavaahtoa ja koristele lakoilla.
(Ohje on otettu kirjasta Rieskaa ja Rössypottuja. Maakuntaruokia Pohjois-Pohjanmaalta.)
Klassikkoparsaa
Totta se on - parsa on rantautunut viime päivinä myös oululaisiin valintamyymälöihin, mistä syystä mekin pääsimme polkaisemaan oman parsakautemme käyntiin. Vaikka varmana kevään merkkinä toimiva parsa saa mielen poikkeuksetta hilpeäksi, parsan kokkailu on ongelmallista juuri sen takia, että kyseessä on niin leimallisesti sesonkituote. Vuoden mittaan ehtii nimittäin hukata moneen kertaan reseptit sekä unohtaa parhaat kokkausniksit. Löysimme viime vuonna aivan taivaallisen Hollandaise-parsan ohjeen, mutta enää meillä ei ole harmainta hajuakaan siitä, mistä kyseinen ohje kenties oli peräisin ja mistä se mahdollisesti nyt löytyisi. Tämä (Hans Välimäen) ohje se ei ainakaan ollut, mutta tulipa testattua:
Tämänkertainen kokkaus oli meidän makuumme hieman liian rasvainen (jos kohta emme mitään maailman suurimpia terveysintoilijoita olekaan), vaikkakin sitruunaisuutensa ansiosta yllättävän raikas ja makoisa. Mutta mepä täällä jatkamme reseptien metsästämistä ja kokkailemme lisää parsaherkkuja tulevina viikkoina.
Keitettyä parsaa Hollandaise (4 annosta)Parsan keittäminen onnistui tällä kertaa ihan hyvin toisin kuin joinakin aiempina vuosina, jolloin parsapötköt ovat päätyneet lautaselle hieman ylikypsinä ja sitä myötä mahdottoman lötköinä. Kerran parsa-ateria meni mönkään sen vuoksi, että meikäläinen oli unohtanut kokonaan käsitellä niitä etukäteen kuorimaveitsellä. Eihän niihin sitten oikein hammas pystynyt. Onneksi olemme sittemmin tulleet enemmän sinuiksi kyseisen raaka-aineen kanssa.
2 punttia tuoretta parsaa
3-4 dl vettä
100 g voita
suolaa ja valkopippuria
tuoretta timjamia
valkosipulia
2 rkl oliiviöljyä
Kuori parsat nupusta tyveen päin ja leikkaa tyvestä pois sentin parin mittainen pala. Kuullota parsoja hetki oliiviöljyssä laakeassa kattilassa ja lisää sitten muut aineet. Keitä parsoja niin että niissä on vielä purutuntuma jäljellä. Parsa on sopivaa kun veitsen kärki uppoaa varteen.
Hollandaise-kastike:
5 keltuaista
1 sitruunan mehu
0,5 dl parsojen keitinlientä
suolaa ja valkopippuria
200 g voita sulatettuna
1 dl kermaa
Sekoita kaikki muut aineet paitsi voi sekaisin kulhossa. Laita kulho vesihauteeseen ja kypsennä kastike koko ajan sekoittaen. Seos on kypsää kun se on emulsiomaista. Nosta kulho vesihauteesta ja vatkaa joukkoon sulatettu tai pehmeä voi. Viimeistele kastike löysäksi vaahdoksi vatkatulla kermalla. Tarkista maku. Tarjoile keitetyn parsan kera.
Tämänkertainen kokkaus oli meidän makuumme hieman liian rasvainen (jos kohta emme mitään maailman suurimpia terveysintoilijoita olekaan), vaikkakin sitruunaisuutensa ansiosta yllättävän raikas ja makoisa. Mutta mepä täällä jatkamme reseptien metsästämistä ja kokkailemme lisää parsaherkkuja tulevina viikkoina.
lauantaina, huhtikuuta 15, 2006
Kreikkalaishenkinen pääsiäisateria
Lammaspaisti on saanut meillä jo parina vuonna kaverikseen kreikkalaishenkisiä lisäkkeitä. Mukavasti on näyttänyt aina maistuvan vieraillekin, jotka äityvät joskus jopa muistelemaan pöperöiden ääressä omia Kreikan-reissujaan.
Tsatsiki syntyy purkillisesta (tai parista) kreikkalaista jugurttia, josta valutellaan suodatinpaperin avulla liiat nesteet pois, ja sekoitetaan sitten joukkoon raastettu (ja niin ikään valuteltu) kurkku, jokunen valkosipulinkynsi sekä mausteita (kuten valkopippuria ja miksei myös ripaus suolaa) maun mukaan. Oliiviöljyäkin jotkut tapaavat tsatsikiinsa lorauttaa. Valkosipuliperunat puolestaan syntyvät 6-8 ohueksi viipaloidusta perunasta, teelusikallisesta suolaa, parista valkosipulinkynnestä sekä purkillisesta kermaa (uunin keskitasossa 225° ja aikaa vähintään kolme varttia - minä paistelin tunnin verran, ja kippo ehti hieman kuivahtaa). Kunnon aterialle kuuluu tietenkin myös hyvä salaatti. Tämä ohje on peräisin kuopiolaisilta Kreikan ystäviltä:
Ja toden totta! Cumberland Sauce toimi lampaan kanssa loistavasti! Mukavan raikas meininki. Tänään meillä syödään taas lammasta, jota jäi eiliseltä aterialta vielä jonkinnäköinen kimpale. Palaamme siis asiaan.
Tsatsiki syntyy purkillisesta (tai parista) kreikkalaista jugurttia, josta valutellaan suodatinpaperin avulla liiat nesteet pois, ja sekoitetaan sitten joukkoon raastettu (ja niin ikään valuteltu) kurkku, jokunen valkosipulinkynsi sekä mausteita (kuten valkopippuria ja miksei myös ripaus suolaa) maun mukaan. Oliiviöljyäkin jotkut tapaavat tsatsikiinsa lorauttaa. Valkosipuliperunat puolestaan syntyvät 6-8 ohueksi viipaloidusta perunasta, teelusikallisesta suolaa, parista valkosipulinkynnestä sekä purkillisesta kermaa (uunin keskitasossa 225° ja aikaa vähintään kolme varttia - minä paistelin tunnin verran, ja kippo ehti hieman kuivahtaa). Kunnon aterialle kuuluu tietenkin myös hyvä salaatti. Tämä ohje on peräisin kuopiolaisilta Kreikan ystäviltä:
HoriatikiLammasviininä joimme tänä vuonna erittäin makuisaksi osoittautunutta argentiinalaista Caballero de la Cepa (Cabernet Sauvignon) -nimistä pullotetta.
tomaatteja, kurkkuja
vihreä paprika
punasipuli, oliiveja
Feta-juustoa
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
oreganoa, mustapippuria, suolaa
Paloittele kulhoon tomaatit ja kuoritut kurkut reilun kokoisiksi. Viipaloi paprika ja sipuli. Lisää joukkoon oliivit ja mausteet sekä etikka ja oliiviöljy. Sekoita aineet salaattikulhossa. Asettele salaatin pinnalle iso pokale fetaa ja lorauta sen päälle hiukan oliiviöljyä ja oreganoa.
Ja toden totta! Cumberland Sauce toimi lampaan kanssa loistavasti! Mukavan raikas meininki. Tänään meillä syödään taas lammasta, jota jäi eiliseltä aterialta vielä jonkinnäköinen kimpale. Palaamme siis asiaan.
Muna-alkupala pääsiäispöytään
Mikäli haluaa syödä pääsiäispöydässä munaa, kannattaa kokeilla vaikka tätä hyväksi havaittua reseptiä:
Munanpuolikkaita tonnikalakastikkeessaOhje on parin vuoden takaisen ruoka&viini-lehden pääsiäisnumerosta.
5-6 kovaksi keitettyä kananmunaa
Tonnikalakastike
1 tlk öljyyn säilöttyä tonnikalaa
1 tlk sardelli- tai anjovisfileitä
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä tai ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
(suolaa)
2 tl kapriksia
Murenna tonnikala haarukalla tilkkaan tölkissä olevaa öljyä. Sekoita joukkoon majoneesi, kermaviili ja sitruunamehu. Muserra muutama sardelli- tai anjovisfilee ja puolet kapriksista. Sardellisurvosta tulisi olla noin ruokalusikallinen. Mausta tonnikalamajoneesi sardellilla ja kapriksilla. Lisää hiukan mustapippuria sekä tarvittaessa suolaa. Suikaloi loput sardellit pituussuunnassa ja asettele ne ristikkäin ruoan pinnalle. Ripottele päälle loput kaprikset. Tarjoa leivän kanssa.
perjantaina, huhtikuuta 14, 2006
Pääsiäispashaa
Pääsiäisen jälkiruokaosasto on monille kauhistus, enkä voi väittää pastanjauhajienkaan tuntevan erityisen suuria intohimoja mämmiä kohtaan. (Harrastamani stout-tyyppiset oluet ovat tosin periaatteessa melkoista mämmiä, mutta jätetään ne nyt kuitenkin tällä kertaa laskuista pois.) Pippurimylly on vielä siinäkin mielessä kyläpaikkojen ruokapöydissä hätää kärsimässä, ettei hän ole mieltynyt pashaankaan sen koommin kuin muihinkaan rahkajälkkäreihin. Uskaltauduin ukkokultani pasha-vastaisuudesta huolimatta tekemään tänä vuonna puoli annosta tätä ainailonan bravuuripashaa, jota kannattaa ilman muuta kokeilla myös kotona:
Kuiva-ainekaapistamme ei löytynyt rusinoita (tai sitten en jaksanut etsiä tarpeeksi huolellisesti), joten jätin omasta annoksestani rusinat pois ja laitoin sen sijaan tuplamäärän hedelmäpaloja (papaijaa ja ananasta). Sopivan pientä puhdasta kukkaruukkua ei ollut myöskään käsillä, mistä syystä vuorasin tavallisen siivilän suodatinpaperilla ja tumppasin tuotoksen siihen. Paperi taisi touhun tiimellyksessä vähän päästä ruttaantumaankin, mutta mitäpä siitä. Kotitekoinen ruoka saa näyttääkin itse tehdyltä.
Minulle pääsiäispasha Vaanilan tapaan maistui vähän turhankin hyvin, ja kyllähän tuo Pippurimyllykin oli syövinään sitä ainakin jonkinlaisen nokareen. Pashaa jauhaessa, auringonpaisteesta nauttiessa ja lammaspaistin kypsymistä odotellessa kuluu näppärästi tämäkin päivä. Rentouttavia pääsiäispyhiä kaikille!
Pashaa Vaanilan tapaan
500 g rahkaa
2 dl creme fraichea
100 g sulatettua voita
1 munankeltuainen
1 dl sokeria
50 g mantelirouhetta
½ tl vaniliasokeria
1 dl rusinoita
1 dl kuivattuja hedelmäpaloja
Valuta rahkaa kahvinsuodattimessa muutaman tunnin ajan. Sekoita sen jälkeen kaikki ainekset yhteen ja laita valumaan suodatinpussilla vuorattuihin sopivan kokoisiin kukkaruukkuihin. Aseta kevyt paino päälle ja anna herkistellä yön yli. Kumoa ja syö.
Kuiva-ainekaapistamme ei löytynyt rusinoita (tai sitten en jaksanut etsiä tarpeeksi huolellisesti), joten jätin omasta annoksestani rusinat pois ja laitoin sen sijaan tuplamäärän hedelmäpaloja (papaijaa ja ananasta). Sopivan pientä puhdasta kukkaruukkua ei ollut myöskään käsillä, mistä syystä vuorasin tavallisen siivilän suodatinpaperilla ja tumppasin tuotoksen siihen. Paperi taisi touhun tiimellyksessä vähän päästä ruttaantumaankin, mutta mitäpä siitä. Kotitekoinen ruoka saa näyttääkin itse tehdyltä.
Minulle pääsiäispasha Vaanilan tapaan maistui vähän turhankin hyvin, ja kyllähän tuo Pippurimyllykin oli syövinään sitä ainakin jonkinlaisen nokareen. Pashaa jauhaessa, auringonpaisteesta nauttiessa ja lammaspaistin kypsymistä odotellessa kuluu näppärästi tämäkin päivä. Rentouttavia pääsiäispyhiä kaikille!
torstaina, huhtikuuta 13, 2006
Lammaspaistia odotellessa
Se on nyt sitten viimein kiirastorstai. Vaikka pastanjauhajilta ei paastoaminen onnistunut tänäkään vuonna (emme tosin kamalasti edes yrittäneet), pääsiäisen viettoon osallistumme silti herkuttelun muodossa mielellämme.
Pääosan saa meidänkin pääsiäispöydässämme lammas (tai karitsaa se toki on), joka paistuu turkasen varhain aamulla lämmitetyssä leivinuunissamme jo pitkänäperjantaina. Pääsiäissunnuntaina ruokailemme nimittäin luultavimmin kotikolomme ulkopuolella, eikä lampaan kanssa jaksa millään odotella maanantaihin asti. Joten perjantai on lammaspaistipäivämme tänäkin vuonna.
Aamumme alkoi tänään juhlavasti viinipullon tyhjentämisellä. Paisti pantiin nimittäin vuorokaudeksi ennen uuniin laittamista marinoitumaan punaviiniin, johon silputtiin sekaan valkosipulinkynsiä sekä ripoteltiin maustepurkeista päälle kunnon tujaukset kuivattua timjamia sekä oreganoa. Aamulla lammas isketään sitten viineineen kaikkineen paistovuokaan sekä samaan syssyyn tietenkin myös uuniin. Paistaminen (melkoisen miedolla lämmöllä) kestääkin sitten koko päivän, eli valmista tulee 8-12 tunnissa. Tällä tavoin kypsytellystä lampaasta tulee mahdottoman mureaa ja maukasta.
(Yhtenä iltana natustellusta rucola-salaatista napattu kuva on tuossa ylhäällä ihan vain hämäykseksi. Seuraavien päivien sapuskat saattavat olla nimittäin sen verran raskaita, että piti vähän vastapainoksi keventää blogia jossain määrin jo näin ennakkoon.)
Pääosan saa meidänkin pääsiäispöydässämme lammas (tai karitsaa se toki on), joka paistuu turkasen varhain aamulla lämmitetyssä leivinuunissamme jo pitkänäperjantaina. Pääsiäissunnuntaina ruokailemme nimittäin luultavimmin kotikolomme ulkopuolella, eikä lampaan kanssa jaksa millään odotella maanantaihin asti. Joten perjantai on lammaspaistipäivämme tänäkin vuonna.
Aamumme alkoi tänään juhlavasti viinipullon tyhjentämisellä. Paisti pantiin nimittäin vuorokaudeksi ennen uuniin laittamista marinoitumaan punaviiniin, johon silputtiin sekaan valkosipulinkynsiä sekä ripoteltiin maustepurkeista päälle kunnon tujaukset kuivattua timjamia sekä oreganoa. Aamulla lammas isketään sitten viineineen kaikkineen paistovuokaan sekä samaan syssyyn tietenkin myös uuniin. Paistaminen (melkoisen miedolla lämmöllä) kestääkin sitten koko päivän, eli valmista tulee 8-12 tunnissa. Tällä tavoin kypsytellystä lampaasta tulee mahdottoman mureaa ja maukasta.
(Yhtenä iltana natustellusta rucola-salaatista napattu kuva on tuossa ylhäällä ihan vain hämäykseksi. Seuraavien päivien sapuskat saattavat olla nimittäin sen verran raskaita, että piti vähän vastapainoksi keventää blogia jossain määrin jo näin ennakkoon.)
Reseptihakemisto
Ruokaohjeita ja muita postauksia on kertynyt Pastanjauhantaan jo sellainen nippu, että olemme askarrelleet niistä iltapuhteinamme ihan erillisen hakemiston. Sieltäpä selailemaan!
Oli muuten aika kiintoisaa nähdä ihan listattuna, mitä sitä on tullut viimeisen puolen vuoden aikana kokkailtua. Kalan ja muiden merenelävien kanssa on touhuttu yllättävän paljon - tämän blogin myötä on oppinut kyllä laittamaan veden herkuista vaikka minkälaista sapuskaa. Toisaalta kokattujen kanaruokien määrä on yllättävän pieni. Meistä kun tuntuu, ettemme juuri muuta syökään. Leipomuksia on sangen vähän, joten kenties voisimme loihtia asuntoomme pullantuoksua hieman useamminkin.
Oli muuten aika kiintoisaa nähdä ihan listattuna, mitä sitä on tullut viimeisen puolen vuoden aikana kokkailtua. Kalan ja muiden merenelävien kanssa on touhuttu yllättävän paljon - tämän blogin myötä on oppinut kyllä laittamaan veden herkuista vaikka minkälaista sapuskaa. Toisaalta kokattujen kanaruokien määrä on yllättävän pieni. Meistä kun tuntuu, ettemme juuri muuta syökään. Leipomuksia on sangen vähän, joten kenties voisimme loihtia asuntoomme pullantuoksua hieman useamminkin.
keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006
Huisin hyvä kasvispiirakka
Tällä sulatejuustopaketista kymmenisen vuotta sitten napatulla ohjeella syntyy niin maistuvaa piirakkaa, että paatuneinkin lihansyöjä saattaa yltyä tätä kehumaan. Pohja ei ole yhtä rasvaisen oloinen kuin piirakoissa yleensä, ja lisäksi Viherpippuri-sulatejuusto antaa piirakkaan mukavaa särmää. Sopii palasiksi leikeltynä myös illanistujaisten hiukopalaksi:
Ylempi kuva on Pippurimyllyn piirakkatutkielma, kun taas tässä on puolestaan allekirjoittaneen näkemys aiheesta:
Juusto-kasvispiirakka (uunipannullinen)
Pohja:
2 dl vettä
25 g hiivaa
1/2 tl suolaa
50 g Valio Meijerivoita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja
Täyte:
1 iso sipuli
2 porkkanaa
pala selleriä
3 eriväristä paprikaa
2 rkl Valio meijerivoita
1 pkt Koskenlaskija Viherpippuri -sulatejuustoa
2 munaa
1 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl hienonnettua persiljaa
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut ainekset ja vaivaa kimmoisaksi. Kohota. Kauli taikina uunipannun kokoiseksi ja nosta leivinpaperin päälle uunipannuun. Kohota. Suikaloi kasvikset ja hauduta voissa puolipehmeiksi. Ota pannu levyltä. Lisää kuutioitu juusto ja muut aineet. Levitä pohjalle. Paista 250°C:ssa 15-20 min.
Ylempi kuva on Pippurimyllyn piirakkatutkielma, kun taas tässä on puolestaan allekirjoittaneen näkemys aiheesta:
Hyvää juuri nyt
Hae Pastanjauhannasta
Osallistujat
Äskettäin kokattua
- Syömään!
- Ruokamatka Rovaniemelle
- Juhlapäivä
- Uusi leivinuuni!
- Matkaruokahistoriaa luvassa
- Joka kesän kohokohta
- Karaagesta odeniin: Ruokakierros Osakassa
- Japanin makuja Kiotossa
- Alfredissa
- Georgialainen ravintola Marani
Ruokalinkkejä
Kokkaavia blogeja
- Aina nälkä
- Appelsiineja ja hunajaa
- Campasimpukka
- Chez Jasu
- Chocochili
- Hannan soppa
- Hella ja houkutus
- Hyvää ruokaa ja annoskateutta
- Jotain maukasta
- Kaikki äitini reseptit
- Kamera ja kauha
- Ketun keittiössä
- Kokit ja Potit
- Kokkeillaan
- Kulinaarimuruja
- Kärähtäneet
- Liemessä
- Makuja kotoa
- MonkeyFood
- Muista syödä välillä
- Peruspöperöä
- Polkkapossu
- Ripaus tryffeliä
- Ruokahommia
- Sauvajyvänen
- Sillä sipuli
- Siskot kokkaa
- Soppaa ja silmukoita
- Suolaa ja hunajaa
- Tiskivuoren emäntä
- Vaimomatskuu
- Vatsasekaisin kilinkolin
- Äijäruokaa
Ruokavuosi
- syyskuuta 2005
- lokakuuta 2005
- marraskuuta 2005
- joulukuuta 2005
- tammikuuta 2006
- helmikuuta 2006
- maaliskuuta 2006
- huhtikuuta 2006
- toukokuuta 2006
- kesäkuuta 2006
- heinäkuuta 2006
- elokuuta 2006
- syyskuuta 2006
- lokakuuta 2006
- marraskuuta 2006
- joulukuuta 2006
- tammikuuta 2007
- helmikuuta 2007
- maaliskuuta 2007
- huhtikuuta 2007
- toukokuuta 2007
- kesäkuuta 2007
- heinäkuuta 2007
- elokuuta 2007
- syyskuuta 2007
- lokakuuta 2007
- marraskuuta 2007
- joulukuuta 2007
- tammikuuta 2008
- helmikuuta 2008
- maaliskuuta 2008
- huhtikuuta 2008
- toukokuuta 2008
- kesäkuuta 2008
- heinäkuuta 2008
- elokuuta 2008
- syyskuuta 2008
- lokakuuta 2008
- marraskuuta 2008
- joulukuuta 2008
- tammikuuta 2009
- helmikuuta 2009
- maaliskuuta 2009
- huhtikuuta 2009
- toukokuuta 2009
- kesäkuuta 2009
- heinäkuuta 2009
- elokuuta 2009
- syyskuuta 2009
- lokakuuta 2009
- marraskuuta 2009
- joulukuuta 2009
- tammikuuta 2010
- helmikuuta 2010
- maaliskuuta 2010
- huhtikuuta 2010
- toukokuuta 2010
- kesäkuuta 2010
- heinäkuuta 2010
- elokuuta 2010
- syyskuuta 2010
- lokakuuta 2010
- marraskuuta 2010
- joulukuuta 2010
- tammikuuta 2011
- helmikuuta 2011
- maaliskuuta 2011
- huhtikuuta 2011
- toukokuuta 2011
- kesäkuuta 2011
- heinäkuuta 2011
- elokuuta 2011
- syyskuuta 2011
- lokakuuta 2011
- marraskuuta 2011
- joulukuuta 2011
- tammikuuta 2012
- helmikuuta 2012
- maaliskuuta 2012
- huhtikuuta 2012
- toukokuuta 2012
- kesäkuuta 2012
- heinäkuuta 2012
- elokuuta 2012
- syyskuuta 2012
- lokakuuta 2012
- marraskuuta 2012
- joulukuuta 2012
- tammikuuta 2013
- helmikuuta 2013
- maaliskuuta 2013
- huhtikuuta 2013
- toukokuuta 2013
- kesäkuuta 2013
- heinäkuuta 2013
- elokuuta 2013
- syyskuuta 2013
- lokakuuta 2013
- marraskuuta 2013
- joulukuuta 2013
- tammikuuta 2014
- helmikuuta 2014
- maaliskuuta 2014
- huhtikuuta 2014
- toukokuuta 2014
- kesäkuuta 2014
- heinäkuuta 2014
- elokuuta 2014
- syyskuuta 2014
- lokakuuta 2014
- marraskuuta 2014
- joulukuuta 2014
- tammikuuta 2015
- helmikuuta 2015
- maaliskuuta 2015
- huhtikuuta 2015
- toukokuuta 2015
- kesäkuuta 2015
- heinäkuuta 2015
- elokuuta 2015
- syyskuuta 2015
- lokakuuta 2015
- marraskuuta 2015
- joulukuuta 2015
- tammikuuta 2016
- helmikuuta 2016
- maaliskuuta 2016
- huhtikuuta 2016
- toukokuuta 2016
- kesäkuuta 2016
- heinäkuuta 2016
- elokuuta 2016
- syyskuuta 2016
- lokakuuta 2016
- marraskuuta 2016
- joulukuuta 2016
- tammikuuta 2017
- helmikuuta 2017
- maaliskuuta 2017
- huhtikuuta 2017
- toukokuuta 2017
- kesäkuuta 2017
- heinäkuuta 2017
- elokuuta 2017
- syyskuuta 2017
- lokakuuta 2017
- marraskuuta 2017
- joulukuuta 2017
- tammikuuta 2018
- helmikuuta 2018
- maaliskuuta 2018
- huhtikuuta 2018
- toukokuuta 2018
- kesäkuuta 2018
- heinäkuuta 2018
- elokuuta 2018
- syyskuuta 2018
- lokakuuta 2018
- marraskuuta 2018
- joulukuuta 2018
- tammikuuta 2019
- helmikuuta 2019
- maaliskuuta 2019
- huhtikuuta 2019
- toukokuuta 2019
- kesäkuuta 2019
- heinäkuuta 2019
- elokuuta 2019
- syyskuuta 2019
- lokakuuta 2019
- marraskuuta 2019
- joulukuuta 2019
- tammikuuta 2020
- helmikuuta 2020
- maaliskuuta 2020
- huhtikuuta 2020
- toukokuuta 2020
- kesäkuuta 2020
- heinäkuuta 2020
- elokuuta 2020
- syyskuuta 2020
- lokakuuta 2020
- marraskuuta 2020
- joulukuuta 2020
- tammikuuta 2021
- helmikuuta 2021
- maaliskuuta 2021
- huhtikuuta 2021
- toukokuuta 2021
- kesäkuuta 2021
- heinäkuuta 2021
- elokuuta 2021
- syyskuuta 2021
- lokakuuta 2021
- marraskuuta 2021
- joulukuuta 2021
- tammikuuta 2022
- helmikuuta 2022
- maaliskuuta 2022
- huhtikuuta 2022
- toukokuuta 2022
- kesäkuuta 2022
- heinäkuuta 2022
- elokuuta 2022
- syyskuuta 2022
- lokakuuta 2022
- marraskuuta 2022
- joulukuuta 2022
- tammikuuta 2023
- helmikuuta 2023
- maaliskuuta 2023
- huhtikuuta 2023
- toukokuuta 2023
- kesäkuuta 2023
- heinäkuuta 2023
- elokuuta 2023
- syyskuuta 2023
- lokakuuta 2023
- marraskuuta 2023
- joulukuuta 2023
- tammikuuta 2024
- helmikuuta 2024
- maaliskuuta 2024
- huhtikuuta 2024
- toukokuuta 2024
- kesäkuuta 2024
- heinäkuuta 2024
- elokuuta 2024
- syyskuuta 2024
- lokakuuta 2024
- marraskuuta 2024
- Current Posts