Pennepastaa ja makumuistoja Ranskasta

Viime viikot ovat olleet sen verran hoppuisaa aikaa, etten ole ehtinyt blogin ääreen juuri ollenkaan, mutta syyskuun loppuun ajoittuva blogisynttäri on aina omalta kannaltani sen verran merkittävä tapaus, että keitin viikonloppuna juhlan kunniaksi pennepastaa ja tein nopean pastakastikkeen sienistä, parmankinkusta, parmesaanista ja lehtipersiljasta.

Blogisyntymäpäivän kunniaksi voisin samalla kertoa muitakin ruokakuulumisia. Viime viikkoihin on mahtunut esimerkiksi erittäin ruokapitoinen työmatka Ranskan Toulouseen ja ennen kaikkea Toulousen lähistöllä sijaitsevaan Albiin, jossa yöhön asti venyvien illallisten ohella pidettiin päivittäin puolentoista tunnin mittaisia lounastaukoja (omituista tällaiselle suomalaiselle tehokkuusajattelijalle, joka lounasaikaan usein vain haukkaa jotain nopeaa tietokoneen ääressä).



Yhtenä iltana pääsin osallistumaan Albissa tilaisuuteen, jossa maisteltiin ranskalaisia juustoja. Suuri osa tapahtuman ranskankielisestä sisällöstä meni valitettavasti ohi, kun en osaa ranskaa juuri ollenkaan, mutta monenlaista juustoa pääsin kuitenkin maistamaan. Samalla pääsin herättelemään makuaistiani hiukan yllättävilläkin makuyhdistelmillä. Esimerkiksi suolainen sinihomejuusto oli aika kutkuttava makupari makean kastanjatahnan (chestnut spread) kanssa. Lisäksi juustoja yhdistettiin esimerkiksi wasabi-seesaminsiemensekoitukseen, paprikajauheeseen ja ranskalaistyyliseen sinappiin. Ja toki juustojen kaveriksi tarjolla oli myös monenlaisia marja- ym. hilloja.

Noita ideoita pitää ilman muuta kokeilla myös kotona.



Tarn-joen varrella sijaitseva Albi on paikkakuntana melko pieni, mutta siellä käy kohtalaisesti turisteja sen vuoksi, että sen historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintölistalla. Lisäksi kaupungissa on syntynyt taidemaalari Henri de Toulouse-Lautrec, jonka töitä pääsee ihastelemaan Albin keskustan vanhaan piispanlinnaan perustetussa museossa.





Paikallista ruokaa arvostettiin Albissa paljon. Alueella kasvatetaan kuulemma paljon ankkoja ja sikoja, ja esimerkiksi viimeksi mainittu käytetään ruoanlaitossa kokonaisvaltaisesti hyödyksi (silmiä myöten). Ruokafilosofia on siltä osin siis hyvin samanlainen kuin vaikkapa Japanissa. Myös paikallisten asukkaiden suosittelemat ruokatuliaiset olivat hyvin lihapitoisia, esimerkiksi erilaisia lihapateita.

Majoituin Albissa hotelli Mercuressa. Hotellin aamupala tuoreine croissanteineen, juustoineen ynnä muine ruokineen oli erityisen suositeltava. Ja aamupalan ääreltä oli upea näköala keskiaikaiseen kaupunkiin ja sen vanhoille silloille:



Ranska teki sen verran suuren vaikutuksen, että olisin mieluusti viettänyt eteläisen Ranskan pikkukaupungeissa enemmänkin aikaa. Esimerkiksi hiukan etelämpänä sijainneessa Carcassonessa olisi ollut hauska vierailla jo ihan näin lautapeli-intoilijanakin. Onneksi ensi kesälle on suunnitelmissa jo uusi matka Toursiin.