Kutkuttava kukkakaali ja muut juhannusherkut

 

Juhannusta juhlittiin tänä vuonna taas samoissa mökkimaisemissa kuin aiempinakin jauhantavuosina. Erityisen hyvää seuraa ja ruokaa riitti taas roppakaupalla, ja uusiakin perinteitä pistettiin alulle (juhannusaamun pyöräily peltomaisemissa oli oikein virkistävä kokemus).

 

Ruokapuolesta odotin etukäteen erityisesti siskoni tekemää takuuherkullista voileipäkakkua (olen ilmeisesti nähnyt liikaa kakkukuvia somessa viimeisten viikkojen aikana). Tarjolla oli mehevän raikas voileipäkakkurulla, jonka valmistamista en aio kokeilla kotona. Olen perinteisesti ollut kehno rullaamaan myös perinteistä kääretorttua, joten irrallisista paahtoleivistä koottu levy ei luultavasti pysyisi kovin hyvin hyppysissäni. Täytteenä oli tällä kertaa muun muassa savuporotuorejuustoa, punaista paprikaa ja palvikinkkua.

 

Muista tarjolla olleista syötävistä ihastuin erityisesti korealaisittain maustettuun kukkakaaliin. Ruoka tuoksui jo valmistusvaiheessa ihan superhyvältä. Kastiketta voisi tehdä seuraavalla kerralla hiukan enemmänkin:

Kukkakaali korealaisittain (alkuperäinen Laura Kaapron ohje julkaistu Helsingin Sanomissa)

 

2 kukkakaalia (yhteensä 1,4 kg)

3 kananmunaa

1½ dl korppujauhoja

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

 

Maustekastike:

3 valkosipulinkynttä

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

3 rkl soijakastiketta

3 rkl hunajaa

1½ rkl riisiviinietikkaa

1½ rkl korealaista gochujang-chilitahnaa

1 rkl seesamiöljyä

 

Viimeistelyyn:

vaaleita seesaminsiemeniä

 

Erottele kukkakaalit suupalan kokoisiksi kukinnoiksi.

Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki. Laita toiseen kulhoon tai lautaselle korppujauhot. Sekoita niihin suola ja mustapippuri.

Kasta kukkakaalin kukinnot ensin kananmunaan, sitten korppujauhoseokseen.

Nosta leivitetyt kukkakaalit leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Valmista kukkakaalien paahtuessa maustekastike. Kuori ja murskaa valkosipuli kattilaan. Kuori ja raasta pala inkivääriä, kunnes saat 1 rkl raastetta. Lisää kattilaan.

Mittaa kaikki loput maustekastikkeen ainekset mukaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen kuplien, välillä sekoitellen noin 8–10 minuuttia, kunnes seos on hieman paksuuntunut.

Ota kukkakaalit uunista ja kaada kastike niiden päälle. Sekoittele, jotta kukkakaalit maustuvat kauttaaltaan.

Jatka paistamista vielä noin 8–10 minuuttia, kunnes maustekastike on ottanut hyvin kiinni kukkakaaleihin. Siirrä kukkakaali tarjoilulautaselle ja ripottele pintaan runsaasti vaaleita seesaminsiemeniä. Tarjoa kuumana.

 

Myös Chocochilin hoisin-marinoidut tofu-munakoisovartaat maistuivat, samoin useamman ruoan lisukkeena tarjotut mausteiset mummonkurkut, jotka valmistuivat seuraavista aineksista:

 

200 g (½) kurkkua

1 kpl varhaissipuli varsineen

1 kpl valkosipulinkynsi

3 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl seesaminsiemeniä

1/2 tl chilihiutaleita

1/4 tl suolaa

Huuhtele ja viipaloi kurkku. Huuhtele ja hienonna sipuli. Kuori ja raasta valkosipuli. Laita kaikki kurkkujen ainekset kannelliseen rasiaan. Ravistele ja anna maustua jääkaapissa 10 minuuttia.

Mutta nyt kone kiinni taas huomiseen asti! Luvassa on vielä neljä tiukkaa työpäivää, mutta sen jälkeen pääsen toivottavasti maistelemaan jo kesäloman makuja.

Skyriä, kasvihuonetomaatteja ja kalamuhennosta - Islannin matkan ruokia

Minulle tarjoutui tilaisuus lähteä viime viikolla työmatkalle Islantiin, jonne pääsemisestä olen haaveillut vuosien ajan. Vaikka matka sattui stressaavaan ajankohtaan ja olin reissun aikana koko ajan vähän väsähtänyt, onnistuin siitä huolimatta jäämään kokonaan Islannin lumoihin.

En tiedä, olisiko osasyy lumoutumiseen voinut olla siinä, että Islanti muistutti monessa suhteessa suosikkimaatani Japania. Tuliperäinen maa (onneksi ohjelmaan sisältyi myös käynti kuumissa kylvyissä!), merellisyys, erittäin ystävälliset ihmiset sekä omaleimainen ja kiinnostava ruokakulttuuri.

 

Kun perehdyin ennen matkaa Reykjavikin ravintolatarjontaan, yllätyin, että Reykjavikia pidetään suunnilleen maailman hodaripääkaupunkina. Kuuluisin hot dogeja (islanniksi pylsur) tarjoava paikka on Baejarins Beztu Pylsur, joka on toiminut ällistyttävästi jo vuodesta 1937. Lisukkeeksi on tapana ottaa kaikki mahdollinen tarjolla oleva.

Sen sijaan varsinaisia kansainvälisiä ketjupaikkoja näytti olevan maassa vain vähän. Useamman Subwayn näin ja yhden KFC:n, mutta siinäpä se melkein olikin.

Islannin ruokavalikoimassa on erikoisuuksia kuten fermentoitua haita, lampaanpäätä ja ruisleipäjäätelöä (viimeksi mainittua maistoinkin Café Lokissa), mutta myös runsaasti Euroopan pohjoisosista tuttuja aineksia kuten lakritsia.

Merellisen ympäristön ansiosta islantilaisten lautasilla on ollut moneen muuhun alueeseen verrattuna hyvin paljon kalaa ja muita mereneläviä. Kalamuhennosta söin kahteenkin otteeseen, ja muutenkin päivät olivat varsin kalapitoisia. Lautasella päätyi lohta, turskaa, koljaa ja nieriää.

 

Vietin Reykjavikissa yöpymisen ohella pari yötä tulivuori Heklan tuntumassa sijaitsevassa Skálholtissa, joka on kuulemma Islannin parasta maanviljelysaluetta. Laitumilla (ja osin teilläkin) näkyi lampaita, lehmiä ja islanninhevosia.

Islantilaisilla on pitkä historia maitopohjaisten tuotteiden valmistamisessa. Skyriä (opin luullakseni lausumaan sanan islantilaisittain oikealla tavalla) ehdin syödä monessa muodossa, yleensä marjojen kanssa tarjottuna. Tuote oli huomattavasti notkeampaa kuin Suomessakin saatavilla oleva purkkitavara. Lisäksi opin, että skyr on teknisesti ottaen juustoa eikä jugurttia.

 

Lammas on perinteistä islantilaista syötävää, mutta sitä en tällä kertaa päässyt maistamaan. Lampaasta on tehty Islannissa muun muassa lihakeittoa, jota olisi ollut monessa paikassa tarjolla myös turistien maistettavaksi. Tyypillisiä ruokalajeja olivat myös erilaisista merenelävistä valmistetut keitot, jotka usein tarjotaan lusikoitaviksi koverretun leivän sisältä.
 
Itse maistoin islantilaista keittotarjontaa ainoastaan ylihyvän tomaattikeiton muodossa. Keitto oli luonnollisesti tehty paikallisista tomaateista. Islannissa hyödynnetään geotermistä maaperää kasvihuoneiden lämmittämiseen, ja kaupoissa on saatavilla kotimaista tomaattia ympäri vuoden. Kuumien lähteiden läheistä maaperää hyödynnetään myös ruisleivän leipomiseen. Skálholtin hotellissa leivottiin ruisleipää kuulemma maahan kaivetussa taikinalla täytetyssä maitopurkissa.

 

Islantilaiset ovat syystäkin ylpeitä ainutlaatuisesta ruokakulttuuristaan ja paikallisista laadukkaista raaka-aineista. Icelandair-lentoyhtiönkin ruokavalikoimassa oli tarjolla paikallista hjónabandssæla-kahvikakkua, jota pääsin maistamaan myös Skálholtissa päiväkahvin seuralaisena.

 

Hyvän ruoan lisäksi Islannissa on myös huippuhyvää juomavettä. Hanavedestä puheen ollen, kuumavesihanan kanssa kannattaa olla varovainen, koska vesi voi toisinaan olla jopa höyryävän kuumaa.