New York City

Tässä New Yorkin matkan plussat ja miinukset.

Ensin tietenkin mukavat jutut:

-New York oli jotenkin ihanan kotoisa kaupunki. Ja vielä niinkin myöhään kuin marraskuun lopussa oli yllättävän sopiva sää kaupunkilomailuun. Aurinkoa ja ihanan ruskainen Central Park. Sinne pitää päästä joskus piknikille.

-Ruokakojut katujen varsilla. Etenkin hunajapaahdettujen pähkinöiden ja bretzeleiden tuoksuun olisi voinut jäädä aina pitemmäksikin aikaa. Hotdogien lisäksi saatavilla oli lampaalla täytettyä gyrospitaa, falafelia ja muunkinlaista Lähi-idän suunnan ruokaa. Ei tosin ostettu kojuista koskaan mitään, joten hodarien maku jäi arvoitukseksi.

-Korea Townin kimchistä tehty coleslaw. Loistoidea.

-Kraanavesi oli kaikesta päätellen juomakelpoista. Ravintoloissakin kysyttiin aina, käykö vedeksi "tap water". Kävihän se.

-Heartland Breweryn kurpitsaolut. Ja pulled pork sandwich, jonkatyyppistä ruokaa syntyy sivumennen sanottuna kätevästi myös kotioloissa.

-Michelin-tähdellä palkitun ruokapubin burgerit olivat täsmälleen niin kuin meillä kotona. Paitsi ettei meillä ole sinihomejuustoa omien hampurilaistemme välissä.

-Elämäni ensimmäinen hyvältä maistunut osteri. Syynä saattoi olla runsas sitruunamehun ja retikan/piparjuuren(?) määrä, mutta joka tapauksessa. Ravintola oli nimeltään Docks Oyster Bar & Seafood Grill. Saman paikan crab cakesit olivat myös makoisia.

-China Townin bubble tea eli kuplatee. Kylmä teejuoma, jonka seassa tapiokahelmiä. Hupaisa tuttavuus.

-Grand Centralilta yllättäen löytynyt mainio (kauppahallimainen) ruokakauppa. Ja minä jo ehdin kuvitella, ettei koko Manhattanilla kukaan ole kiinnostunut ruokaostoksilla käynnistä. Myös saman aseman osteribaari on kovasti kiitelty, eikä se hullumpi ollutkaan. Osterit ovat selvästi newyorkkilaisten keskuudessa kova sana; sopivaa ruokaa oluen kaveriksi.

Columbus Circlellä sijaitseva Whole Foods Market oli myös oikein kiintoisa ruokakauppa. Ruokaostoslistalla oli tosin vain mallasetikkaa, joten ihan kamalasti ei tullut ostosteltua.

-Sushidenin suussa sulavat sushit.

-The River Cafén hieno näköala. Ja jälkiruokana hillitön piimäsorbetti.

-Burritot ja margaritat.

-MoMAn moderni keittiö -näyttely. Ja Andy Warholin Campbell’s Soup.


Ja sitten ne vähän tylsemmät puolet:

-Kaikkein harmillisinta koko reissussa oli kotiin lähteminen. Olisihan tuonne voinut jäädä vielä muutamaksi kuukaudeksi.

-Harmitti, kun ei ollut keittiötä, missä kokata kiitospäivän ateriaa. Toisaalta harmitus haihtui, kun löysimme ranskalaisen ravintolan, jossa tarjoiltiin perinteinen kalkkuna-ateria kera bataattien, ruusukaalien, kastikkeen sekä kalkkunastuffingin. Alkuruokana söin kurpitsaravioleja. Aika hyviä nekin.

Tässä kännykkäkamerataidetta kiitospäivältä:

-New York Cheese Cake oli vähän turhan tunkkaista minun makuuni. Sesonkiin sopiva kurpitsa-juustokakku oli (kanssamatkustajan lautaselta maisteltuna) sen sijaan huomattavasti parempaa. Kurpitsamuffinsseita oli esillä monessa paikassa, mutta ei sitä ihan kaikkea sentään pysty syömään.

-Gepsin epätarkkuus pilvenpiirtäjien keskellä.

-Liiallinen vaalean leivän määrä. Tulee tukkoinen olo.

-Sisäinen kelloni jäi vaikka kuinka moneksi päiväksi Helsingin aikaan. Viideltä iltapäivällä tuli joka päivä ihan armoton väsy, ja aamuisin heräsin puolestani aina puoli kuudelta (riippumatta siitä, olinko mennyt nukkumaan yhdeksältä vai puoli kahdelta) ja haahuilin sen jälkeen hereillä kunnon Lost in Translation -tyyliin. Vähän epäkätevää. Tilanne ehti toki korjaantua sopivasti ennen Suomeen saapumista.



Yllä vielä pari kuvaa kiitospäivän paraatista. Ilmapallojen seassa oli aika paljon myös kaupallisia hahmoja.

Macy'sin ruokakerroksessa oli muuten näyttävästi esillä Halvan lakritsipaketteja. Muita bongattuja suomalaistuotteita olivat Lumene ja Suunto.