Patikointia Pallaksella

Kesäloma alkoi tänä vuonna pienellä automatkalla Pallastuntur(e)ille. Olen jo pitkään halunnut vierailla Suomen vanhimman kansallispuiston maisemissa, ja kohde osoittautuikin todella mainioksi.

Oli hienoa nähdä, että ihmisten virkistäytymiseen tarkoitettu paikka voidaan rakentaa myös ympäristöä kunnioittaen – esimerkiksi hirsirakenteisen hotellin on ollut tarkoitus sulautua maisemaan (aivan ensimmäisestä funkis-tyylisestä hotellista poiketen), ja tunturista hahmottamani laskettelurinnekin oli ällistyttävän luonnollisen näköinen.

Majapaikan (Lapland Hotels Pallas) kulmilta lähti useampia patikointipolkuja, ja kahden yön mittaisella reissulla ennätin poluille kaikkiaan kolmena päivänä.

Samalla perehdyin alueen matkailun historiaan ja kävin katsomassa muun muassa vuonna 1938 rakennetun alkuperäisen tunturihotellin jäänteitä (saksalaiset räjäyttivät hotellin Lapin sodan aikana), tosin harmillisen huonossa säässä – raunioita pääsee katsomaan Vatikurun luontopolkua seuraamalla.

Poluilta pääsi ihailemaan (seuraavana päivänä kirkkaammalla ilmalla) myös Ylläkselle asti ulottuvaa tunturijonoa.

Patikointiretkien lisäksi tarjolla oli myös hyvää ruokaa sekä mahdollisuus lukea mukaan otettua kirjaa. Ruokaa pääsimme maistelemaan muun muassa viiden ruokalajin yllätysmenun muodossa.

Oma suosikkiannokseni oli huippuherkullinen kesäkeitto, jonka lientä oli kuulemma hauduteltu kasviksista hyvin pitkän aikaa.

Mukana oli myös monia alkukesän makuja, esimerkiksi raparperia ja kuusenkerkkää. Alla näkyvässä jälkiruoassa raparperi esiintyi useammassa eri olomuodossa:

Hotelli oli huoneiltaan hyvin peruskuntoinen, mutta aamiainen oli tuttuun tapaan hyvää Lapland Hotels -tasoa. Mukana oli muun muassa Pallaksen omaa hunajaa, ja teetä pystyi hauduttamaan itse pienissä pressopannuissa.