maanantaina, kesäkuuta 28, 2010

Juhannusruokaa

Juhannusaaton mökkeilysää oli kerrankin hyvä. Lämpöä ja aurinkoa piisasi (uimassakin tarkeni käydä), seura oli parasta mahdollista ja syömistäkin riitti koko päiväksi.

Graavilohi sai tänä vuonna seurakseen sillimössön. Minusta on aina vähän tylsää, kun naisväki suunnittelee juhlapäivien kulun usein pelkästään omista lähtökohdistaan, ja siksi kävimme omassa pienperheessämme ennen juhannusta seuraavanlaisen keskustelun:

R: Onko toiveita juhannusaaton murkinoiksi?
P: Ei erityisemmin. Kaikki käy.
R: No mistä sinä olet aiemmin siellä tykännyt?
P: No uusista perunoista ja sillistä.
R: Kääk!? Eihän siellä mökillä ole ikinä ollut silliä vaan uusia perunoita ja graavilohta.

Eli tänä vuonna piti saada viimein silliäkin pöytään, (vaikka se on kaikki nämä vuodet ollut jo yhden osanottajan lempiruokaa).



Sillimössö

4 sillifilettä
4-5 keitettyä munaa
sipulia
ruohosipulia
2 dl smetanaa
rouhittua hapankorppua

Saksi silli pieniksi paloiksi. Hienonna kananmunat, silppua sipulit ja rouhi hapankorppu. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Juhannuksen suurin ruokahitti oli sillistäkin huolimatta mansikkasalsa, johon sain isäntäväeltä seuraavanlaisen ohjeen (olisikohan tämä ollut alkujaan Kodin kuvalehdessä, mene ja tiedä):
Mansikkasalsa

1 l mansikkaa
500 g melonia
kourallinen sitruunamelissan lehtiä
1-2 sipulia varsineen
1/2 tl rouhittua mustapippuria
2-3 rkl makeaa chilikastiketta
(suolaa)

Paloittele mansikat ja meloni. Silppua sitruunamelissa ja sipulit. Sekoita ainekset keskenään. Anna maustua viileässä tunnin verran.

Lisäksi tarjolle oli aseteltu lohkottua porkkanaa, parsakaalta, kesäkurpitsaa ynnä kukkakaalia: kasvikset kiehautettiin, marinoitiin ja tarjoiltiin viilentyneinä, ei hullumpaa. Ryhmätyönä askarreltiin myös satsi perinteisiä grilliherkkusieniä.

Makeammasta osastosta vastasi tänä vuonna Charlotta-kakku, jollaista en ole ennen päässyt maistamaankaan.
Charlotta

kääretorttua (& tuorekelmua)
1 prk Flora Vanillaa
1 prk sitruunarahkaa
pötkö raparperisosetta
6 liivatelehteä
1 dl mansikkamehua

Vuoraa kulho tuorekelmulla. Leikkaa kääretortusta siivuja ja asettele ne kulhon pohjalle & reunoille vieri viereen.
Laita liivatteet veteen likoamaan. Vatkaa vanilla, lisää rahka ja raparperisose.
Kuumenna mehu ja lisää siihen liotetut liivatteet (purista niistä sitä ennen vesi pois). Sekoita mehu muihin aineksiin. Kippaa seos kulhoon kääretorttuviipaleiden keskelle. Anna hyytyä yön yli jääkaapissa.

Tuommoisesta kakusta voisi meikäläinenkin melkein selvitä. Tosin en ole elämässäni saanut aikaiseksi kovin hyvää kääretorttua, joten sen joutuisin ostamaan kyllä valmiina.

Meidän vastuullamme oli huolehtia grillin lihaosastosta, ja marinoimme mukaamme muun muassa tequila-appelsiinimausteista broileria, joka oli tosin enemmänkin yrttistä kuin appelsiinimaista. Mutta olipahan kesäisen vehreää.

Lisäksi sekoittelimme mukaamme bbq-kastiketta sekä tsatsikia, johon minulla on kerrankin oikein virallista ohjeistustakin (Merja Tuominen-Gialitakin mainiosta kirjasta Viisaan syömisen lähteillä. Kreetalaisen keittiön salaisuudet):
Tsatziki, kurkku-jogurttitahna

½ kg valutettua jogurttia tai 1 l valuttamatonta + kahvinsuodatin
4 valkosipulinkynttä silputtuna
suolaa
1 rkl viinietikkaa
1-2 rkl oliiviöljyä
1 kurkku raastettuna ja valutettuna
(aivan hienoksi silputtua tilliä)
1 oliivi silmäksi

Kaada valuttamaton jogurtti kahvinsuodattimeen 30-60 minuutiksi. Anna heran valua ja kaada se pois tai käytä leivän leipomiseen. Raasta sillä välin kurkku, suolaa se kevyesti, puristele ja aseta siivilään valumaan. Silppua valkosipuli ja tilli. Sekoita jogurtti, lisää muut aineet sekoittaen hyvin. Anna levähtää mielellään ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua jääkaapissa, jotta valkosipulin maku ehtii tekeytyä! Tarjolle vietäessä levitä tahna matalalle lautaselle ja laita yksi tumma oliivi silmäksi.

Tässä yksi esimerkkiannos lautaselle kootuista ruokalajeista:



Lisäksi tein satsin punajuuripihvejä sekä Jamie Oliverin ohjeistamaa tomaattisalaattia, jossa tomaattien makuja houkutellaan esiin reilulla suolauksella. Ideana on lisäksi käyttää monenlaisia ja monenkokoisia tomaattilajikkeita, jotta lopputulos olisi mahdollisimman vaihtelevan näköinen. Yrtteinä omien ruukkujen oreganoa ja basilikaa.

Alla vielä lopuksi lautasellinen paikallista pohjoispohjalaista erikoisuutta: Juhannusjuustoa eli juustokeittoa, joka syntyy (omien lehmien puutteessa) vanhanajan maidosta ja juustonjuoksutteesta.

Tuosta samaisesta maidosta saattaisi kuulemma saada myös oikein mainiota riisipuuroa.

5 Comments:

At 29/6/10 07:46, Anonymous emma said...

Näyttääpä ihanan kesäiseltä ja herkulliselta! Tuo juhannusjuusto on minulle ihan uusi tuttavuus, miten se tehdään )keittämällä, olettaisin?) ja miltä se maistuu? Kuinkakohan paikallinen herkku se on, kun ei ole mitään muistikuvaa moisesta juustosta lapsuudesta.

 
At 29/6/10 08:20, Blogger Virpi said...

Oi, herkkuja on ollut juhannuspöydässä teillä! Paitsi tuo juhannusjuusto sai kyllä vähän kylmät väreet aikaan - mummo sitä taisi lapsuuden kesinä aina tarjoilla, mutta koskaan en oikeen ole lämmennyt sen maulle (tai sen puoleen ulkomuodollekaan). Pitäis varmaan joskus nyt aikuisena maistaa, olisiko tässä(kin) asiassa makutottumukset muuttuneet.

 
At 29/6/10 09:48, Blogger Rosmariini said...

Juhannusjuusto maistuu jollain tapaa makeahkolta, ehkä aavistuksen samalta kuin norjalainen brunost. Se jakaa mielipiteet hyvinkin tehokkaasti; toiset tykkäävät, toiset ei.

Olin yllättänyt kuullessani, että tuota vanhanajan maitoa myydään käytännössä ainoastaan täällä Oulun seudulla (tai Pohjois-Pohjanmaalla) muutaman päivän ajan juhannuksen tienoilla. Siis ihan vaan tuon juuston keittämistä varten. Eli hyvin rajoittuneesta ilmiöstä on kysymys.

Keittämällä tuo juusto tosiaan valmistetaan: ensin annetaan juoksutteen vaikuttaa (kädenlämpöistä hieman lämpimämpään) maitoon, ja sitten keitellään tuntikausia. Ikinä en ole kyllä itse keittänyt, mutta ehkä jonain vuonna pitäisi.

 
At 30/6/10 06:29, Blogger Mervi P. said...

Kyllä tuo juhannusjuusto on tuttu juttu myös eteläisemmällä pohjanmaalla. Mummuni on kotoisin Lapualta, ja siellä ainakin kyseistä herkkua tehdään. Sitä kutsutaan siellä ja Keski-Pohjanmaallakin punaiseksi heraksi.

Aika erikoinen herkku, harva sellainen, joka ei ole lapsesta asti siihen tottunut, tykästyy siihen...

 
At 30/6/10 09:39, Blogger Rosmariini said...

Innostuin etsiskelemään netistä lisätietoja tuosta juustosta & sen levinneisyysalueesta ja löysinkin Kustaa Vilkunan jutun Keski-Pohjanmaalta vuodelta 1938.

Tuon perusteella se olisi tunnettu myös Kiuruvedellä, Kainuussa sekä Ii- ja Kemijokivarsilla pohjoisessa. Eli on sitä tosiaan harrastettu hiukan laajemmallakin alueella, siellä missä on sattunut lehmiä enemmälti olemaan.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails