Ulkoruokinta
Kuten jo ehditty raportoida, joukko ruokaa syöviä kokoontui Suomenlinnaan natustelemaan toistensa keitoksia ja nauttimaan ilta-auringosta. Alkuviikon uhkaavista sääennusteista huolimatta ilma oli mitä parhain - lienee ollut kesän kauneimpia perjantai-iltoja! Ruoka oli hyvää, ihmiset mukavia ja juomaakin tuntui olevan piisalle asti.
Liemessä-blogin Jenni ja Nirso (joka kyllä oikeasti maistoi rohkeasti joka kiposta) olivat ahkeroineet tarjottavaa oikein määrissä. Raikas mansikka-vuohenjuustosalaatti ja ruisnaksut, joista taisin oman ruokailuni aloittaa, löytyivät heidän koristaan.
Muruspiikki oli valmistanut raikkaita avomaankurkkuja, joiden usealta taholta kiitelty herkullisuus ja pirteys piilee kuulemma vissyssä.
Samainen spiikki toi syötävillemme myös maukasta hapankaalipiirakkaa.
Iltapäivän auringossa saimme todistaa myös live-kokkausnäytöstä, kun syntymähyväntuulisen oloinen ministeri Muuli valmisti mukanaan tuomista kasvimaailman antimista helmeilevän salaatin. Ylimuulin taholta tapahtui myös retkueemme ainoa uintisuorite.
Satujatar huolehti illan sieniosastosta tuomalla sienipiirakkaa ja -salaattia. Katu-uskottavuutta lisäsi se, että hän oli poiminut sienet henkilökohtaisesti. Metsä-erähenkeen näin virittäydyttyämme tiirailimme Sorsanpaistajapariskunnan kanssa vedessä lilluneita lintuja paistinpannu mielessä. Hyvä silti, ettei metsästyspuuhaan antauduttu tarmolla - osa sorsista nimittäin paljastui tarkemmassa analyysissä vedessä vilvoitelleiden uimareiden päiksi.
Liemipariskunta oli hankkinut myös edustavan sortimentin juustoja. Erikoismaininnan ansaitsee alemman kuvan hyvin kypsä yksilö, joka oli kerrassaan harvinaislaatuisen napakan makuista juustoa.
Onneksi vatsoissa oli kaiken tämän jälkeen vielä kakkupalan mentävät raot, sillä jälkiruoaksi maistui Emman tuoma porkkanakakku.
Liemessä-blogin Jenni ja Nirso (joka kyllä oikeasti maistoi rohkeasti joka kiposta) olivat ahkeroineet tarjottavaa oikein määrissä. Raikas mansikka-vuohenjuustosalaatti ja ruisnaksut, joista taisin oman ruokailuni aloittaa, löytyivät heidän koristaan.
Muruspiikki oli valmistanut raikkaita avomaankurkkuja, joiden usealta taholta kiitelty herkullisuus ja pirteys piilee kuulemma vissyssä.
Samainen spiikki toi syötävillemme myös maukasta hapankaalipiirakkaa.
Iltapäivän auringossa saimme todistaa myös live-kokkausnäytöstä, kun syntymähyväntuulisen oloinen ministeri Muuli valmisti mukanaan tuomista kasvimaailman antimista helmeilevän salaatin. Ylimuulin taholta tapahtui myös retkueemme ainoa uintisuorite.
Satujatar huolehti illan sieniosastosta tuomalla sienipiirakkaa ja -salaattia. Katu-uskottavuutta lisäsi se, että hän oli poiminut sienet henkilökohtaisesti. Metsä-erähenkeen näin virittäydyttyämme tiirailimme Sorsanpaistajapariskunnan kanssa vedessä lilluneita lintuja paistinpannu mielessä. Hyvä silti, ettei metsästyspuuhaan antauduttu tarmolla - osa sorsista nimittäin paljastui tarkemmassa analyysissä vedessä vilvoitelleiden uimareiden päiksi.
Liemipariskunta oli hankkinut myös edustavan sortimentin juustoja. Erikoismaininnan ansaitsee alemman kuvan hyvin kypsä yksilö, joka oli kerrassaan harvinaislaatuisen napakan makuista juustoa.
Onneksi vatsoissa oli kaiken tämän jälkeen vielä kakkupalan mentävät raot, sillä jälkiruoaksi maistui Emman tuoma porkkanakakku.
posted by Pippurimylly @ 16:46
20 comments
20 Comments:
Kiitoksia kaikille paikalle saapuneille kalliokiipeilijöille minunkin puolestani! Ja kiitokset myös paikalle saapumista aikoneille - jospa saisimme seuraavalla kerralla vielä enemmän väkeä kokoon.
Miksi tuosta napakasta juustosta töröttää muuten tuommoisia tikkuja? En tainnut sitä itse ihan lähietäisyydeltä tarkastellakaan.
Olisivatko tikut osa juuston pakkausta? Hyviä kuvia olette napsineet, "sorsista" ei sitten tainnut kukaan ottaa kuvaa :-)
Mukavaa oli ja hyvää. Pikkujoulut olisivat kova sana... Kiitos ja terveisiä kotiin (jonne on aina ihana palata).
Semmoista se on. Kun asuu liian pitkään kaupungissa, oppii nimeämään lokin ja pulun, mutta näköjään sorsien tunnistus menee jo melkein ylivoimaisen hankalaksi. Nyt alkuviikosta aion mennä metsästämään jostain avomaankurkkuja - noita vissykurkkuja on pakko saada ja paljon!
Nauroin ääneen tuolle sorsa/uimarit-sekaannukselle:-)
Teillä oli upea kattaus nurmella, nam.
Toivottavasti pääsen seuraavalla kerralla paikalle. Pakko päästä!
Kiitos kurkkulinkistä.Valkosipulikurkut veivät kielen muutama vuosi sitten, mutta hyviä sellaisia ei niin vain löydä kaupasta.
Tsau sinnekin ja terveisiä sieltä Suomenlinnasta, jossa vietin tämänkin täydellisen päiväni. Paremmissa polttareissa en ole ollut koskaan, blogimiitti lienee tehnyt vain terää kunnolleni ;-) Valmistava leiri kallioilla. Samassa meressä samalta laiturilta kävin uimassa jälleen. Nähdään kun tavataan ja kokataan sitte kanssa! Olette kyllä livenä vielä tsiljoonasti ihanampia kuin blogissa, vaikka blogikin on über.
Heippa!
Harmittaa ihan "kympillä" etten päässyt mukaan! Tämä viikko on, heh, jälleen ollut elämässäni aika hurja ja kerron siitä lisää blogissani ensi viikolla. Mieheni tietenkin onnistui lähtemään työmatkalle juuri loppuviikosta ja minulla ei ollut sitten saumaa lähteä Suomenlinnaan.
Unelma Ullan kanssa vielä viikolla haaveiltiin, että yhdessä tultaisiin mutta niin vaan me Pohjoisen tytöt jäimme tällä kertaa rannalle soittelemaan :)
Ensi kerralla sitten! Pikkujoulut olisi hauska juttu!
Rappiotäti: Toivonpa tosiaan minäkin, että pääsisit seuraavalla kerralla saapumaan paikalle. Sorsasekaannus selittyy onneksi osin silläkin, että meikäläinen oli jättänyt rillit kotiin ja toiseksi sillä, että alkoi olla jo hieman hämärää – ja kolmanneksi sillä, että samalla paikalla oli uinut sorsia aikaisemmin illalla. Mutta oli se silti vähän noloa. :) Suosittelen tosissaan valkosipulikurkkujen laatimista - tai sitten kannattaa ängetä Kulinaarimurujen kurkkupurkille makustelemaan. Siellä on varmasti vastassa varsin vieraanvarainen emäntä.
Ylimuuli: Kyllä onnistuneet polttarit näköjään vaativat ainakin yhden ennakoivan korkeanpaikanleirin. Harmi, etten huomannut uintisuoritettasi ollenkaan – tai ehkä huomasinkin, mutta sekoitin sinutkin sitten mahdollisesti laiturin lähistöllä polskuttelevaan vesilintuun.
Terhi: Pohjoisen tyttöjä kaipailin kovasti kyllä paikalle itsekin, kun Ullakin olisi ollut niin sopivasti saapuvilla. Pääkaupunkiseudun porukka pääsi nyt meidän toimestamme kunnon oululaiseen kielikylpyyn, joten pieni kainuulaisuus olisi voinut olla myös paikallaan.
Huomasin muuten, että piknikevästyksemme taisi olla kokonaisuudessaan hyvinkin kasvisvoittoinen. Kuka vielä väittää, etteikö kasviksista saisi muka kokattua kivoja juttuja. Harmi, etten itse päässyt nyt panostamaan eväspuoleen juuri ollenkaan, kun Oulusta käsin operointi oli niin hankalaa, mutta seuraavalla kerralla sitten. (Pssst: Emma voisi antaa ohjeistusta meille muille tuohon ihanaiseen porkkanakakkuun.)
Kiitos ja kumarrus kaikille piknikkaajille täältäkin suunnalta. Hauskaa ja herkullista oli!
Porkkanakakun ohje on kirjasta Kevyttä hyvää & Tulista hyvää ja sen nimi on - tietenkin - Paras porkkanakakkuni :)
3 dl maissiöljyä (itse käytin auringonkukkaöljyä)
3 dl sokeria
4 kananmunaa
5 dl venhnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
8 dl (noin 500 g) hienoksi raastettua porkkanaa
2,5 dl hasselpähkinöitä
2,5 dl rusinoita tai paloiteltuja taateleita
kuorrutus:
400g tuorejuustoa
2 dl ranskankermaa
3 rkl hunajaa
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota 2 l vetoinen vuoka. Vatkaa hetki öljyä ja sokeria (itse kyllä vatkasin ihan kunnolla sähkövatkaimella niin että seos alkoi kuohkeutua), lisää munat yksitellen joukkoon hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää porkkanaraaste, pähkinät ja rusinat tai taatelit. Kaada vuokaan, vuoka uuniin ja paista noin tunti (kokeile kypsyyttä tikulla, omassa uunissani kesti n. 75 min). Anna kakun jäähtyä.
Sekoita juusto, kerma ja hunaja kunnolla vatkaten ja levitä kuorrutus jähtyneen kakun pinnalle. Laita kakku jääkaappiin ainakin tunniksi.
Kakku säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän, paranee vain mehustuessaan.
Hyvältä tuo kakku näyttää noin raaka-aineiksikin riisuttuna. Melkoisen hyvin sitä saatiin kyllä tuhottuakin. :) Kiitos vielä kerran sinnekin suuntaan, ja pidetään yhteyttä!
Uuh, kyllä teillä oli hyvät eväät. Harmi ettemme päässeet mukaan!
Jospa tekin pääsisitte mukaan sitten syksymmällä tai talvemmalla. Eletään toivossa.
Ja teillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin voinut olla mukana!
Kyllä nyt harmittaa, olisi sittenkin pitänyt urheasti kestää kesän n. kymmenes viikonloppuinen edestakasajo HKIin ja tulla paikalle! (tosin työtkin jo haittaa harrastustoimintaa tässä vaiheessa kesää...)No, ensi kerralla sitten!
Lauantai olisi näin jälkiviisaasti ajateltuna ollut huomattavasti parempi piknikpäivä, kun nyt perjantainen työpäivä rajoitti monen paikkakuntalaisenkin paikalle ilmaantumista.
Mutta hauska tavata puolen voikilon porukkaakin sitten seuraavalla kerralla!
Samaa mieltä Terhin kanssa, nyt vasta alkoikin harmittaa kun näin ja luin kuinka mukavaa teillä oli...hitsin hitsi!
Nauratti tuo sorsajuttu! Mä en tajua kun luin muka ensin että syötitte niitä sorsia (siis että heittelitte niille leipäpaloja ja paljastui että olivatkin ihmisiä).
Mun oma mielikuvitus taisi mennä lukemisen edelle :)
Juu, ei sentään ruokkimaan ryhdytty (vaikka leipää olisi varmasti piisannut sorsillekin), mutta kuvan ottamista kyseisistä sorsista suunnittelin noin niin kuin alustavasti. :D
Toivottavasti Helsingin reissusi oli antoisa. Ainakin siellä tarkeni viime viikon helleaallossa ihan hyvin, etenkin kun säntäili koko ajan paikasta toiseen.
Juu, hyvin tarkeni :)
Todellakin säntäilin paikasta toiseen, oikeastaan vaan nukkumisajat olin "kämpillä".
No, pitää sitten ensi kerralla tulla, tiedä vaikka olisi täällä pohjoisessa tapaaminen :)
Tuo perjantainen miitti oli kyllä sen verran kiva kokemus, että varmasti innostumme järkkäilemään jossain vaiheessa jotain tänne Oulunkin suuntaan.
Herkulliselta kuulostaa, oi jospa oisin saanut olla mukana.
Sen sijaan siivosin kotia lauantaina käyneitä vieraita varten... se oli kyllä tarpeen, mutta ei niin hauskaa.
Mukavaa olisi ollut, jos olisit päässyt tulemaan! Tässä sähköpostiin saapunutta piknik-reseptiä niin ikään eräältä sellaiselta henkilöltä, joka ei päässyt paikalle (suluissa kirjoittajan omia kommenteja):
Marinoidut paprikat
Hanki erivärisiä paprikoita ja leikkaa ne reiluiksi lohkoiksi (itse olen jostain syystä leikannut paprikat vain kahtia, punaiset paprikat toimii mielestäni parhaimmin). Grillaa niitä nahkapuolelta grillissä tai uunissa kunnes ne hieman mustuvat. Anna jäähtyä hetki (muovipussissa tai kannellisessa kulhossa) ja poista helposti irtoava nahka (paloittele sopiviksi suikaleiksi / paloiksi). Sekoita 1 dl oliiviöljyä, 3-4 rkl balsamicoa, 1-2 rkl hunajaa ja 1-2 murskattua
valkosipulinkynttä. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna paprikoiden marinoitua liemessä, mielellään yön yli.
Lähetä kommentti
<< Home