Rapujuhlat
Kahdeksan vuotta kestänyt rapujuhlaperinne ei katkennut tänäkään vuonna. Tällä kertaa siirryimme syömisinemme Oulua ympäröivälle maaseudulle. Omassa keittiössämme ei näin kivoja kattauksia kyllä yleensä nähdäkään:
Koska kaikki paikalla olleet eivät ole rapujen ystäviä, pöytään oli katettu myös muunlaista syötävää. Kuten nyt vaikkapa juustoja. Tarjolla oli myös juustoista kinkkupiirakkaa, johon laitan kenties ohjeistustakin jossain vaiheessa.
Paikalla oli tietenkin myös paahtoleipää sekä vaihtelun vuoksi vähän tummempaakin leipää. Muunkinlaista syötävää oli toki saatavilla, mutta siitä lisää lähipäivinä. Myös valkosipuliset etikkakurkut kulkivat purkitettuina paikalle, ja ne saivat jälleen kerran kosolti kehuja osakseen.
Koska kaikki paikalla olleet eivät ole rapujen ystäviä, pöytään oli katettu myös muunlaista syötävää. Kuten nyt vaikkapa juustoja. Tarjolla oli myös juustoista kinkkupiirakkaa, johon laitan kenties ohjeistustakin jossain vaiheessa.
Paikalla oli tietenkin myös paahtoleipää sekä vaihtelun vuoksi vähän tummempaakin leipää. Muunkinlaista syötävää oli toki saatavilla, mutta siitä lisää lähipäivinä. Myös valkosipuliset etikkakurkut kulkivat purkitettuina paikalle, ja ne saivat jälleen kerran kosolti kehuja osakseen.
5 Comments:
Oijoi, minun pitää odottaa rapuriekkujaisia vielä pari viikkoa!
Kiva että kurkut ovat päässeet hyvään seuraan :-)
Kiitokset vaan vielä kerran, kun esittelit meidät kurkkureseptin kanssa toisillemme. Juhlista puheen ollen – teikäläisellä taitaa olla siellä tällä hetkellä hampaankolossa tavallista enemmänkin kulinaarimuruja!
Kyllä, makumuistiin kirjautui eilen jälki jos toinenkin! Ja syötyä tuli ihan älyttömästi, kun kaikkia hyvyyksiä teki mieli maistaa. Tänään ei ole sitten oikein nälkä ollutkaan :-)
Oi, jospa olisinkin saanut olla mukana! Vaikka olipa tuo blogisi välityksellä tapahtunut virtuaalikierroskin ihan viihdyttävä.
Voi elämä, koskahan sitä itse sais järjestettyä rapukekkerit!!! tai pääsis ees mukaan jonkun toisen järjestämille...
Lähetä kommentti
<< Home