Kaalikääryleet
Söimme yhtenä iltana varsin hyvällä ruokahalulla kaalikääryleitä. Tunnustan – en tehnyt kuvassa esiintyviä yksilöitä itse, vaan ne on ostettu valmiina Stockmannin sapuskatiskistä. Näin jälkiflunssaisena pitkät työpäivät ovat vetäneet meikäläisen ihan kokonaan naatiksi, mistä syystä kokkailuenergia on ollut iltaisin aika lailla kadoksissa. Siirappisen puolukkasurvoksen sain sentään tehtyä itse.Jos jollakin lukijoistamme on reseptikokoelmissaan hyväksi havaittu kaalikääryleiden ohje, niin ottaisimme semmoisen mielellämme vastaan. Meiltä kunnon luottoresepti puuttuu, mikä on siinä mielessä harmillista, että kaikenlaiset kääryleet ovat kuitenkin niin mahdottoman mukavaa syötävää.
posted by Rosmariini @ 00:02
16 comments
16 Comments:
Hei,
Kaalikääryleet ovat lempiherkkuani. Minun ohjeellani niiden tekemiseen kuluu liian kauan aikaa nyt, kun en ole päivisin kotona, joten en ole ehtinyt tehdä tälle syksylle lainkaan. Toivottavasti saan ihastella syksyn aikana teidän tekemiä ihanuuksia. Ja tässä ohje, jonka olen äidiltä perinyt.Määriä en osaa tarkasti sanoa.
Keitän kattilallisen riisipuuroa, eli noin litrasta maitoa. Samaan aikaan keittelen kaalta kannen alla isossa kattilassa, joskus kahta kahdessa. Kattilan pohjalla on vähän vettä, eli kaali vaan höyrystyy. Pikkuhiljaa kaalta voi ruveta kerimään. Kaali on tosi kuumaa ja höyryttämällä on pakko keriä vähä vähältä. Vettä pitää myös välillä lisätä.
Jäähdytettyyn riisipuuroon sekoitetaan noin kilo jauhelihaa(nautaa, meillä hirveä, kun sitä on). Kaalinlehdistä ohennetaan ruotia ja ruodit ja minikerä, joka jää jäljelle, silputaan puuroon. Puuroon olen jo aiemmin lisännyt sen vaatiman suolan ja mausteita laitetaan sen mukaan mitä kilolle jauhelihaa ja kaalinytylle tarvitaan. Suolaa, mustapippuria, valkopippuria, herbamarea, muskottia.
Laita kaalinlehdelle keko puuroa ja kääri. Laita uunipannulle ripirinnan. Kääryleiden päälle voinokareita ja siirappia valuttamalla.
Paistetaan 150-175 asteessa keskitasolla n. 2-3h. Käännän kääryleet pariin kertaan paiston aikana kahdella lusikalla.
Ja on kuule ihanaa!!! Mä syön kerralla kymmenen ja parin tunnin päästä sama satsi.
Oi, kun nuo kuulostavatkin hyvältä! Tuli heti kamala nälkä. Kiitoksia!
Kuulostaa tuo riutin resepti hyvältä. Itse tykkään, että fariinisokeria pitää olla kaalikääryleen päällä. Leikkaan kaalinlehdistä kovan ruodon pois, joka maistuu kovalta...? Keittyy samaan aikaan. Joskus, jos jumala suo, käytän lammasta (jauhelihana) ja maustan sopivilla yrttimausteilla. VS ym...
Pitäisi koittaa saada noihin kääryleihin kyllä lampaan jauhelihaa. Tai sitten vaikka tuota hirveä.
Sähköiseen postilaatikkoomme oli tullut toinenkin herkulliselta kuulostava kaalikääryleohje, jonka laitan tänne muitakin ilahduttamaan. Kiitokset reseptistä Jaanalle!
"Kaalikääryleet - mamma mia
Kaalikääryleet ovat se toinen herkku, jota kukaan ei ole koskaan onnistunut valmistamaan niin kuin äiti silloin ennen. Se toinen sortti on tietysti lihapullat. Äidin kaalikääryleet, äidin lihapullat - voi kun sais vielä kerran elämässään.
Melko lähelle lapsuuden kaalikääryleitä pääsee seuraavan ohjeen avulla:
iso kaalinpää
1/2 kg tavallista jauhelihaa
2 dl kypsää riisiä
4 dl kermaa
siirappia
4 lihaliemikuutiota
valkopippuria
suolaa
2 munaa
voita
Kermaa tarvitaan neljä desilitraa eli kaksi purkillista. Kerma ei saa olla mitään kevytkerman litkua vaan paksua vispikermaa. Jos oikein hirvittää, voi toisen purkin kohdalla panna silmät kiinni. Pois sitä ei saa jättää, muuten kääryleistä tulee vaimon kaalikääryleitä.
Keitä kaalia suolattomassa vedessä sen verran, että lehdet vähän laiskistuvat. Nosta kaalinpää vedestä valumaan äläkä kaada keitinvettä pois. Lehdi kaali. Silppua sisimmät pikkulehdet jauhelihan, munien ja kypsien lihaliemessä keitettyjen riisien joukkoon ja mausta täyte valkopippurilla, suolalla, siirappi- ja kermatilkalla.
Kuumenna korkealaitainen pelti uunissa sillä aikaa, kun kiehautat pari kolme desilitraa kaalinpään keitinveteen tehtyä lihalientä.
Ota pelti uunista ja sulata siinä reilusti voita saman tien. Rullaa kääryleet pellille ja ennen kuin pistät sen uuniin käännä kääryleet nurin niskoin. Paista niitä 225-asteisessa uunissa niin kauan, että ne ovat melkein kärähtämäisillään.
Vedä pelti ulos ja valele kaalikääryleitä langanohuella siirappinorolla ja vähän paksummalla kermalurituksella. Käännä sitten kääryleet ja pane pelti taas uuniin.
Kun toinenkin puoli on valeltu ensimmäisen kerran ja kääryleet taas käännetty, pitää lämpöä vähentää alle 200 asteeseen. Sitten paistetaan, valellaan ja käännellään kermalla ja toisinaan siirapilla, välillä kaalin keitinveteen tehdyllä lihaliemellä ja pannulle valuneella tummankiiltävällä nesteellä.
Parin tunnin kumartelun ja paistamisen jälkeen käännetään lämpö uunista kokonaan pois. Kääryleet jätetään uuniin hautumaan omia aikojaan.
Nyt on keittiössä niin ihana tuoksu, että on ihan pakko maistaa. Kääryleet maistuvat hyvälle, mutta eivät vielä alkuunkaan äidin kaalikääryleille. Niitä saadaan valitettavasti vasta huomenna.
Nosta pelti kylmään paikkaan ja peittele se turvaan. Pane kupillinen kaalinkeittovettä jääkaappiin ja heitä loput menemään.
Lykkää pelti sitten huomenna hyvissä ajoin ennen päivällisaikaa uuniin, valeltuasi kääryleitä sitä ennen jääkaapissa olleella kaalivesitilkkasella ja kermalla. Kuumenna kääryleitä miedossa lämmössä. Silloin ne saavat sen oikean, äidin kaalikääryleiden maun."
(Kootut kokkaukset, Mysi Lahtinen, Otava, 1991)
vautsi. Mää rakastan nuita Mysin kokkauksia! Voi ko ehtis kokkeilla nuitaki Mysin kääryleitä. :) vesi kielelä
Minäkin tuossa just tuumin, että kaikki Mysi Lahtisen reseptit, joihin olen toistaiseksi lehtien sivuilla törmännyt, ovat olleet ihan supermaistuvan kuuloisia. Eikä meillä ole yhtä ainoaa Mysin keittokirjaa! Kääks.
Pitää koittaa korjata tilannetta lähiaikoina. Jospa noita vanhempia opuksia olisi edes kirjastossa.
(Harmi, kun itsellekin pukkaa taas remppakiireitä, ettei ehdi varmaan ainakaan pariin seuraavaan viikonloppuun kokeilemaan kumpaakaan noista kääryleresepteistä. Mutta hyvää kannattaa toisaalta odottaa.)
Juu juuri tuo Mysi Lahtisen ohje on mahtava!!
Muutenkin takuutavaraa Mysi Lahtisen ohjeet, mm. lammaskaali. Niissä ei voita ja kermaa säästellä, mutta eipähän ole maussakaan säästelty ;)
Lammaskaaltakin pitäisi joskus kokeilla. En ole koskaan maistanut - enkä totta puhuen tarkkaan edes tiedä, minkälaisesta sapuskasta mahtaa olla kysymys. :)
Mysi Lahtisesta puheenollen, suosittelen lämpimästi hänen teostaan nimeltä "Intohimot hellallani - suomalaisen keittiön ylistys". Siinä on maukkaita reseptejä kotomaamme malliin, mm. tuo edellämainittu kääryleohje löytyy sieltä. Pisteenä iin päälle on kirjan hieno kuvitus, joka koostuu vanhojen kotimaisten elokuvien otoksista.
Harmin paikka, että oma kokkausinnostukseni ei ylety juuri 2000-lukua kauemmaksi. Noita vanhempia keittokirjoja on enää niin hankala saada mistään, kun kirjakaupat myyvät vain uudempia opuksia. Pitäisi kai ahkerammin kierrellä divareita, huoh.
Mutta suurkiitokset vinkistä! Painetaan kirjan nimi mieleen, jos sattuisin siihen joskus jossakin törmäämään.
Mysi Lahtisen löytää hänen korttikaupastaan "Ellistä", joka sijaitsee Helsingissä, Vanhalla Kauppakujalla. Sillä myydään Mysin vanhojakin kirjoja ja vielä omistuskirjoituksen kanssa.
Lämpimät suositteluni kaikille Helsingissä asuville ja vieraileville.
Hienoa, kiitoksia tiedosta! Ja minä kun tosiaan jo luulin, ettei niitä vanhimpia kirjoja löydä kuin kirjastosta. Pitääpä ottaa jollain Helsingin-reissulla ohjelmaan.
Valkoviinissä haudutetut sienikaalikääryleet ovat nekin hyviä. Nyt kun lampaankääpää on tullut runsaasti, kokeilin Otavan Seitsemän tähden keittokirjan reseptiä. Resepti löytyy blogistanikin. Herkullista!
Mysin ohjeet, ne ovat ihania.
Mysin kaalikääryleet ovat ehdottomasti vaivansä väärtejä! Meillä ei muulla tehdäkään.
Löysin täältä ihanan kuuloisen Mysin ohjeen! Kääryleet on parasta aikaa uunissa.
Lähetä kommentti
<< Home