Syyskesän sienipaistos
Saija-niminen lukijamme lähetti meille vähän aikaa sitten kokonaisen illanistujaismenuun, joka kuulosti kaikkinensa niin houkuttelevalta, että sitä oli viime viikonloppuna pakko testata itsekin. Kesän sateista on onneksi ollut se hyöty, että sekä sienessä että tatissa käyminen on tänä vuonna hyvinkin antoisaa. Sieniresepteille taitaakin olla taloudessamme ensi talvena tavallista enemmän käyttöä, joten jos jollakulla on jemmassaan hyviä ideoita, niin otamme niitä mielellämme vastaan.
Haperoista laatimani sienipaistos oli kerrassaan herkullista syötävää. Se tuoksui jo uunissa paistuessaan taivaalliselta, eikä makukaan pettänyt odotuksia ollenkaan. Tein omasta satsistani pikkuisen ohjeistettua pienemmän, ja smetanaa meni mukaan ainoastaan pari purkillista, mutta tokihan silläkin pääsi jo hyvinkin mehevään lopputulokseen. Ainoa hankaluus reseptin sanatarkassa toteuttamisessa oli se, että mistään ei meinaa enää nykyään löytää ranskanleipää . Olen törmännyt samaan ongelmaan ennenkin, kun olisin tarvinnut ranskista täytettyihin leipiin tai muihin vastaaviin. Nytkin jouduin käyttämään ranskanleivän tilalta kuivattua paahtoleipää.
Mutta tässä nämä illanistujaisreseptit muillekin kokeiltavaksi. Tarjoillaan hyvässä seurassa ja kynttilän valossa:
Haperoista laatimani sienipaistos oli kerrassaan herkullista syötävää. Se tuoksui jo uunissa paistuessaan taivaalliselta, eikä makukaan pettänyt odotuksia ollenkaan. Tein omasta satsistani pikkuisen ohjeistettua pienemmän, ja smetanaa meni mukaan ainoastaan pari purkillista, mutta tokihan silläkin pääsi jo hyvinkin mehevään lopputulokseen. Ainoa hankaluus reseptin sanatarkassa toteuttamisessa oli se, että mistään ei meinaa enää nykyään löytää ranskanleipää . Olen törmännyt samaan ongelmaan ennenkin, kun olisin tarvinnut ranskista täytettyihin leipiin tai muihin vastaaviin. Nytkin jouduin käyttämään ranskanleivän tilalta kuivattua paahtoleipää.
Mutta tässä nämä illanistujaisreseptit muillekin kokeiltavaksi. Tarjoillaan hyvässä seurassa ja kynttilän valossa:
Sienipaistos illanistujaisiin
sieniä pilkottuina (esim. tatteja tai haperoita) n. 2-3 desiä
sipulia 1-2
purjoa
ranskanleipää (kuivunutta, vanhaa jos mahdollista) 1-2
smetanaa 3-5 prk
Emmental-juustoraastetta
persiljaa
suolaa, musta- ja valkopippuria
voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
Ota pakkasesta sienet ajoissa sulamaan jääkaappiin (1 vrk ennen). Tai jos olet vasta poiminut sienet, pilko ne ja "kuivata" pannulla.
Voitele laakea uunivuoka, ja revi ranskiksenpalasia vuoan pohjalle niin että se juuri ja juuri peittyy. (Leipää kannattaa kuivata ottamalla se pussista pois monta tuntia ennen ruuan valmistamista; kuoret voi leikata pois jos haluaa.)
Paista sieniä voissa pannulla, lisää joukkoon pilkottu sipuli ja purjo. Anna muhia jonkin aikaa. Lisää seokseen reilusti hakattua persiljaa sekä smetanaa niin paljon että seoksesta tulee "kastikemössöä". Lisää suolaa ja pippuria. Kaada "mössö" vuokaan leipäpalojen päälle, ja lisää päälle emmentalraastetta reilusti. Mitä enemmän "mössöä" suhteessa leipään, eli mitä kosteampaa, sen parempi! (Voit myös lisätä halutessasi valkosipulia tuohon seokseen.)
Paista uunissa n. 200 asteessa (kiertoilma n. 180) n. 20-40 min. uunista riippuen, kunnes juusto saa väriä. Koristeeksi päälle persiljaa.
Nauti raikkaan salaatin ja hyvän viinin kanssa!
Salaatti
jäävuorisalaattia
kirsikkatomaatteja
kurkkua
tirskaus oliiviöljyä
mustapippuria
Pilko ainekset kulhoon, sekoita.
Lakkatorttu
valmis torttupohja
kostutukseen omenamehua (ja halutessasi lisäksi liraus lakkalikööriä)
creme vanillaa vaahdotettuna
lakkoja
sokeria/vaniljasokeria
Kasaa torttu valmiille pohjalle. Nauti kahvin ja lakkaliköörin kera!
11 Comments:
Aaaah, lakkatorttu! Apparently it wasn't a very good cloudberry year in Finland this year - hope you managed to pick enough despite of that!
Olipas aivan uudenkuuloinen sienipaistos. Tuota on pakko kokeilla. Ehkä jo huomenna, mikäli vain sieneen pääsen. Kuolaan juuri parhaimmillaan näppikselle...
Olinkin postausta laatiessani sen verran sienipaistoksen lumoissa, että unohdin tuon lakkatortun ihan kokonaan. Se olikin pitkästä aikaa ihanaa - tosin minä en näköjään kerta kaikkiaan vaan tule noiden vispattavien vaniljakastikkeiden kanssa toimeen, ja täytteestä tuli jälleen kerran sen verran valuva, ettei annoksesta tullut oikein kuvauskelpoinen. Hillatkin meinasivat vähän humpsahtaa sinne sisuksiin. (Pohja ei sentään tällä kertaa liuennut olemattomiin...) Hillavuosi oli täällä kyllä harmillisen huono, mutta puolukoiden suhteen tilanne näyttää huomattavasti paremmalta.
Lakkaa! Namnamnammm. Taalla Enklannissakin monet jutut on ihan nammnamnam muttei ehka ne tyypillisesti englantilaiset. Eilen tsuppailen itse illalla vihdoin syomaan itsekseni ja loysin taynna paikallisia olevan iloisen paikan, jossa oli erinomaista ruokaa huokeaan hintaan. Parasta kulttuurivaihtoa se ;-) ihmiset ja ruoka. Voekaa muhevasti!
Tervehdys Ylimuulille sinne ääkkösettömään maailmaan! Onneksi netti sentään pelittää siellä Euroopan reuna-alueillakin. :) Toivottavasti siellä saarivaltakunnassa on edes vähän lämpöisempää kuin täällä - Lapissa oli tullut jo luntakin, hui kauhistus.
Kuulostaapa mehevän herkulliselta tuo sienipaistos, nami! Voisi ehkä pihvin kylkeen kokata, jos ei ihan sellaisenaankin. Tuo lakkatorttukin kuulostaa raikkaalta ja hirmu helpolta valmistaa. Vinkvink, nämä soveltuisivat itse asiassa molemmat mainiosti osallistumaan syyskisaani :)!
Rosmikselle vinkkiä, että koeilepa ensi kerralla vaahdottaa vaniljakastike kylmänä sauvasekoittimella ja laita sen jälkeen vielä jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Minä olen tällä konstin ainakin saanut kaikista kiinteimmän vaahdon syntymään - jostain syystä sähkövatkaimella ei yhtä hyvää tulosta saa vaikka kuinka pyörittäisi.
Voisin kyllä mainiosti osallistua sienipaistoksella Tuulentuvan reseptikilpaan. Tosin kunnia mahdollisesta menestyksestä kuuluisi reseptin alkuperäiselle (oululaiselle!) haltijalle eikä itselleni.
Pitääpä kokeilla tuota sauvasekoitinkikkaa seuraavalla kerralla. Jostakin keskustelupalstalta lukaisin vastaavasta ongelmasta, ja rahkan lisääminen vaniljasoosin sekaan ilmeisesti auttaa myös.
Niin ja se muuten pääsi tuosta vaniljavaahtovinkistä unohtumaan, että käytä mahdollisimman kapeaa astiaa - mieluiten sellaista mittakulhotyyppistä, joka tulee usein sauvasekoittimen kanssa samassa paketissa.
Heip,
hämmensi tuo kohta "3-5 prk smetanaa", niitä purkkeja kun on erikokoisia... :/
Siis mikä määrä smetanaa on oikea? Ihan grammoissa tai deseissä kiitos! :)
Paljonkohan niissä kaikkein pienimmissä smetanapurkeissa oikein mahtaakaan olla painoa, hmmm.
Joka tapauksessa luulisi, että parilla smetanadesillä pötkisi jo aika pitkälle.
Lähetä kommentti
<< Home