Anjoviksella maustettu tomaattikeitto
Vaikka Pastanjauhannan reseptiarkistosta taitaa löytyä tomaattikeittoa toistaiseksi ainakin pekonilla, juustolla, kookoksella, pavuilla sekä bataatilla höystettynä, sekaan sopii ainakin omasta mielestäni vielä useampikin tomaattikeittoresepti. Tämä anjoviksella maustetun tomaattikeiton resepti on peräisin Pistaasilta.Tärkeintä on kuulemma tehdä kyseinen keitto nimenomaan tuoreista, kypsistä tomaateista, joita tässä vaiheessa vuotta saa sentään Suomestakin. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota kasvisliemen määrään. Itse en muistanut lisäillä lientä vähitellen vaan hurautin sen sekaan varsin vauhdikkaasti. Jouduinkin keittelemään keittoa hiukkasen arvioitua pitempään, ettei siitä olisi tullut ihan mahdottoman liemevää.
Tomaatti-anjoviskeitto
1,1 kg kypsiä tomaatteja
50 g voita
1 rasia (n. 50 g) anjovisfileitä
hienonnettua sipulia
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 tl sokeria
n. 0,6 litraa kasvislientä
suolaa & mustapippuria
basilikaa
Kalttaa tomaatit ja palastele pieniksi kuutioiksi; ota tarkasti kaikki neste talteen. Sulata voi kattilassa ja lisää anjovikset liemineen. Kuumenna miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes kalat hajoavat soseeksi. Lisää sipuliviipaleet ja anna niiden kuulottua hetken aikaa. Lisää kattilaan sitten tomaatit ja valkosipuli, sokeri ja kasvisliemi. Kasvislientä kannattaa lisätä vähitellen, ettei keitosta pääse tulemaan liian laihaa (etenkin jos tomaatit ovat mehukkaita). Keitä miedolla lämmöllä ilman kantta 20-30 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Silppua päälle basilikaa.
(Vaikka tomaattikeitto-ohjeita ei olekaan vielä varastoissamme tarpeeksi, tomaaattikeitosta otettuja kuvia alkaa olla blogissamme jo riittämiin. Siitä syystä tällä kertaa kuva kokonaisista tomskuista.)
posted by Rosmariini @ 20:20
9 comments
9 Comments:
Anjovis taitaa olla muuten hip ja pop. Selailin tänään Antti vahteran ja Visa Nurmen uusinta keittokirjaa Skandimania ja siellä anjovis vilahteli todella monessa reseptissä. Oli muuten ihan "viileän" skandinaavisen oloinen kirja, jonka voisi haluta omaankin keittokirjastoon.
Minäkin kurkkasin kyseistä opusta pikapikaa viikonloppuna kirjakaupassa, mutta en ennättänyt alkaa tutkailemaan reseptejä sen tarkemmin. Pitääpä ottaa uusintakatsaus joskus paremmalla ajalla.
Miten tuon anjoviksen kanssa muuten itse asiassa onkaan - ilmeisesti sen kaupassa myytävän rasia-anjoviksen ohella on olemassa vielä jotain "oikeaakin anjovista", mutta mistä semmoista sitten mahtaa löytää? Mahtoikohan se liittyä jotenkin sardelliin? (Vaikka eipä sillä, etteikö tuo Abban anjoviskin maistuisi meikäläiselle oikein hyvin.)
Tuo soppa on takuulla hyvää! Itse hurahdin lopullisesti anjovikseen, kun tajusin miten mahtava liharuokien maustaja se on. Ja pizza ei ole kunnon pizza ellei siinä ole anjovista :-)
Raholan syötävillä sivuilla on selvitetty anjoviksen ja sardellin eroja.
Ystävämme Jamie Oliver käyttää myös kosolti anjovista sapuskan suolaajana etenkin Jamie's Dinners -kirjassa. Esimerkiksi pasta putanan valmistaminen alkaa anjoviksen sulattamisella pannulle. (Yritän näköjään lyödä tänään omaan blogiin linkittämisen ennätystä. Aika hyvin olen siinä jo onnistunutkin.)
Hei!Kiva että keitto pääsi esittelyyn :) Anjovis on vähän pekonin vertainen jokapaikan yllättäjä! Itse olen käyttänyt tuohon keittoon vaihtelevasti pirkan janssonin fileitä, pirkan anjovisfileitä, ja todennut että anjovisfileet vaan sopivat paremmin, maistuvat paremmilta ja hajoavat paremmin keitossa. Ja juu, kasvisliemen kanssa tarkkana jottei tule ihan litkua (mielestäni puoletkin riittää, tietty makuasia :) ) ja anjoviksen suolaisuus pitää maistua.
Yleisesti jos esim. tomaattikastikkeen, -keiton ohjeessa mainitaan anjovis ja ohjeen alkuperä on keski- tai etelä-euroopasta, niin kyse on suomalaisittain silloin sardellifileestä ei esim.Abban anjoviksesta, joka on itseasiassa kilohailia.
Kuten Rahola sanoissaan selittää niin Anchoa, Anchovis, Anchovy on suomeksi sardelli. Suomesta tätä oikeaa anjovista saa yleensä pienessä lasipurkissa tai peltipurkissa ja ne on muiden ns.suolakalojen vieressä kylmähyllyssä. Etiketissä sana Anchoa, Anchovis, Anchovy ja alkuperämaa etelä- tai keskieurooppa.
Ja kun anjoviksen ja pekonin heittää samaan soosiin, voi vain hymyillä. Koittakaapas tätä ragua.
Pistaasi: Jos tännepäin joku vaan vihjaiseekaan tomaattikeitosta, niin ihan takuulla se pääsee esittelyyn. :) Kiitokset vaan vielä kerran! Puolitinkin postauksen ohjeeseen liemen määrän, mutta tuossa kuudessa desissäkin oli ainakin omaan keittokattilaani tosissaan hyvinkin runsaasti nestettä.
Anonyymi: Nimenomaan ulkomaan ohjeiden kanssa aina mietinkin, että minkäköhänlaista anjovista niissä milloinkin mahdetaan tarkoittaa. Pitääpä tutkiskella kaupan kalahyllyä entistä tarkemmin seuraavalla kerralla.
Polkkis: Kiitos linkistä. Ragu oli unohtunut kokonaan, vaikka olen blogiasi alusta asti lukenutkin. Pitänee tehdä jolloinkin muistia virkistävä arkistokierros (ja sen jälkeen kokata tuota jauhelihasoosia!).
anjoviksesta tuli mieleeni eräs kastike.sopii erityisen hyvin esim.rasvaiselle paistetulle/paahdetulle lohelle.
yksinkertaisesti hienonna suunnilleen saman verran kaprista, anjovista ja valkosipulia yhteen ja lisää reilusti oliiviöljyä.mausta kastike sitruunanmehulla ja sitruunan kuorella ja vaikka yrteillä.vahvaa ja erinomaisen hyvää!
Lähetä kommentti
<< Home