Lentomuonitus

Tulipa hiljan tehtyä työmatka sen verran lyhyellä varoitusajalla, että economy-luokan lippu vei perille useamman etapin kautta ja lähes joka väliä operoi eri toimija. Kun osa pätkistä oli kuitenkin sen verran pitkäkestoisia, että nämä toimijat edistivät ajankulua muonittamalla matkustavaisia, alkoi analyyttinen mieleni kuin itsestään vertailla eri yhtiöiden näkemyksiä miellyttävästä ateriakokonaisuudesta spatiaalisesti rajoittuneessa miljöössä.

Finnair tarjoili pennepastaa. Heti ihmetytti, miksi ihmeessä oli valittu raaka-aine, joka nimenomaan ei kestä kuumana odottamista! Foliokääreessä hautunut pasta oli aivan lötköä ja liisterimäistä. Pennet oikein pakenivat pitkin purkin seiniä, kun niitä koitti metsästää muovihaarukalla. Sinänsä kastike oli ihan ok ja maukas. Jotenkin vaan ei oikein mahdu ajatukseen, miksi pitää tieten tahtoen tehdä hautumaan ruokaa, joka on tapana syödä heti. Melkein sama olisi pakata täytekakku termospulloon tai ottaa jäätelöä evääksi tunkemalla sitä housuntaskuun. Luulisi, että samalla kustannustasolla olisi kokannut vaikka jotain pataa tai muhennosta, jotka yleensä vain paranevat uudelleen lämmitettäessä.

Verrokkina ollut Air France tarjoili yhtä ahtaissa oloissa aivan toisenlaisen ruokahetken: paistetussa kanassa oli aidot parilan jäljet. Jos se ei olisi joutunut odottamaan tarjoilua niin pitkään, pinta olisi voinut olla jopa mukavan rapsakka. Kuitenkin, kun ahtaaseen pöytään tuodaan tuoretta patonkia, kunnon nokare camembertia ja pikkupullo punaviiniä, on vaikea näyttää hapanta naamaa - varsinkin, kun leipää käytiin hetken päästä sen kummemmin erikseen kyselemättä tarjoamassa vielä toinen kierros. Useimmille se ei kyllä enää maittanut, mutta minä poika santsasin! Ja kun oikein muistelen, niin taisinpa ottaa toisen punaviininkin...