Historiallista Pastanjauhantaa

Vuonna 2005 perustettu Pastanjauhantaa-blogi tulee tänään 21 vuoden ikään. Blogi on toiminut minulle ennen kaikkea julkisena ruokapäiväkirjana, mutta samalla olen päässyt seuraamaan myös monia muutoksia ympäröivässä yhteiskunnassa. En olisi blogia perustaessani osannut ajatella, että ruokakulttuuriin tulisi vielä vaikuttamaan koronapandemian kaltainen poikkeustila, joka sulkisi meidät koteihimme leipomaan hapanjuurileipää sekä tilaamaan ruokaostoksia kotiportaille kannettuina.

Blogin tavoitteena oli alun alkaen päästä jakamaan ihmisten kanssa parhaita kotiruokareseptejä sekä jakaa kuvia kokkauksista ja pientä palaa omasta kaurapuuron värisestä arjestani. Kun aloitimme bloggaamisen vuonna 2005, suomalainen ruokablogikenttä oli vasta aluillaan. Valokuvat olivat alkaneet aika vasta tulla blogeihin digikameroiden yleistyttyä ja verkkoyhteyksien kehityttyä.

Ennen sosiaalisen median nykyalustoja blogin kommenttikenttä oli yhteisön sydän. Kommenttilaatikossa käytiin vilkasta keskustelua raaka-aineista, resepteistä ja ruokamuistoista. Lisäksi olemme järjestäneet lukijoille useampia reseptikilpailuja, joiden antia kokkaillaan keittiössämme edelleenkin.

Kommenttilaatikossa syntyneet tuttavuudet siirtyivät nopeasti myös ruudun ulkopuolelle, ja vuosien varrella on tullut koettua lukemattomia blogimiittejä, ravintolakäyntejä ja kesäretkiä muiden ruokabloggaajien kanssa. Yllä oleva kuva on Kuopiosta muutaman vuoden takaiselta ikimuistoiselta illalliselta.

Matkustaminen on näkynyt blogissa vuosien mittaan vahvasti, ja blogiarkistossa on edelleen monia matkapostauksia eri puolilta maailmaa. Japanissa olen viettänyt eniten aikaa, mistä muistona on blogissa edelleen muun muassa kahdeksan vuoden takainen maanjäristysillallinen.

Viime vuosina olen välttänyt lentämistä ja reissannut lentäen ainoastaan työmatkoilla, jotka nekin ovat tosin usein varsin ruokapitoisia. Ensimmäisenä tuli mieleen viiden vuoden takainen Rooma ja sieltä juutalaiskorttelin upea artisokka-ateria.

Viime vuosina ilmastonmuutos, pandemia ja geopoliittiset muutokset ovat nostaneet omavaraisuuden ja kriisinkestävyyden teemat erityisen ajankohtaisiksi – asioiksi, joita tarkastelen nykyään niin tutkimuksessani kuin lautasellanikin. Tutkin tällä hetkellä ruokaturvan historiaa hankkeessa, joka työllistää minua näillä näkymin toukokuun 2027 loppuun asti.

Parinkymmenen vuoden aikana sosiaalisen median alustojen nousu on muuttanut bloggaamisen muotoa. Vuonna 2010 perustetun Instagramin tulo ja myöhemmät sosiaalisen median alustat tekivät ruokakulttuurista kiihtyvällä tahdilla visuaalista ja viraalia, kun uunifetapastan kaltaiset ilmiöt ovat ampaisseet parhaimmillaan jopa maailmanlaajuiseen suosioon. Etsin itsekin nykyään resepti-ideoita enemmän YouTubesta kuin (hyvinkin kattavasta) keittokirjakokoelmastamme. Myös ihmisten välinen ajatustenvaihto on siirtynyt blogien omasta kommenttikentästä somekanaviin.

Onneksi oma blogimme on kuitenkin arkistoineen ja kommenttikenttineen edelleen olemassa. Toivotaan siis, että arkistoon kertyy uusia reseptejä ja ruokamuistoja myös tulevien vuosien aikana.