Juhannusmuistelot (osa 2)

Perunasalaatin lisäksi laadin juhannusaaton aamuna pikavauhtia myös Skandimania-kirjan kotijuusto-mansikkasalaattia sekä tsatsikin, jota tarjottiin edellisenä iltana pyörittelemieni lammaspullien seurana. Omatekemää saaristolaisleipää lähti tietenkin myös mukaamme.

En ymmärrä, miksi aina varaan lähtövalmisteluihin liian vähän aikaa, vaikka kiireellä kokkaus ei ole ollenkaan lempipuuhaani (onneksi hommaan on jo sen verran rutiinia, että saan tarvittaessa eväät kasaan näköjään hyvinkin vauhdikkaasti). Tällä kertaa raastoin tsatsikikurkkua vasta siinä vaiheessa, kun meidän olisi oikeasti pitänyt olla jo kovastikin tien päällä. Jugurttien ja kurkkujen valuttamiset jäivätkin sattuneista syistä melkoisen vähiin.

Siikajokivarressa sijaitseva mökki numero 1 tarjosi juhannusaattojuhlien lisäksi myös synttärijuhlintaa, joten mansikkakakkuakin oli kuplajuoman kera tarjolla. Kakku olikin kerrassaan mainio. Murupohjan päälle oli laadittu jugurtista, muusatusta mansikasta, tomusokerista ja mahdollisesti muistakin aineksista hyydytelty täyteosio, jonka päälle oli aseteltu mansikoita ynnä hyytelösokerista tehtyä hyytelöä. Alkutohinoihin kuului myös rieskarullia, joiden kanssa piti ruveta saman tien toppuuttelemaan, ettei maha olisi täyttynyt heti alkumetreillä. Mukaan ottamani saaristolaisleipä sai seurakseen graavilohta, smetanaa sekä sipulia.

Pääruokaa oli paljon, mutta yllättävän hyvin sapuskat katoilivat lautasilta, kun hoksattiin pitää alkuruokien jälkeen tarpeeksi taukoa. Tarjolla oli jos vaikka mitä (liikaa innokkaita kokkeja). Viipaloidusta kesäkurpitsasta, vuohenjuustosta sekä makeasta chilikastikkeesta syntyi maukkaita grillitorneja. Samoin tykkäsin kovasti grillatuista tomaateista, joiden täytteenä oli ainakin herne-maissi-paprikaa, fetajuustoa, punasipulia sekä basilikaa.

Mökki (tai oikeammin huvila – paikan keittiökin oli omaamme huomattavasti hulppeampi) numero 2 sijaitsi (mahdollisesti) Keiteleen rannalla. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli jälleen kerran riittävästi. Paikalla oli pesunkestävä keskisuomalainen, joka jo keväisessä sahtikeskustelussamme lupaili järjestää jossain vaiheessa sahtia juotavaksemme. Sitä olikin jääkaapissa Joutsan Alkosta ostettu kanisterillinen, jota yön mittaan päästiin miehissä maistelemaan. Sahti olikin suorastaan ällistyttävän hyvää! Maistelijaraadin ensimmäiset mielikuvat taisivat nimittäin ampaista suoraan belgioluiden pariin.

Sunnuntai-iltana palailimme sitten viimein Ouluun huomataksemme, että raesade oli pyyhkäissyt äskettäin pihamme yli. Basilika oli lehdiltään vähän reikäinen, ja chilisatoa saanee tänä vuonna odottaa tavallista pitempään, kun niidenkin kukat olivat kärsineet hienoisia raevaurioita. Semmoista se on tämä pienviljelijän elämä. Jo aiemmin oli tapahtunut muutakin jännää, kun juutuimme Pohjois-Pohjanmaan lakeuksia lähestyessämme ihan oikeaan ruuhkaan! Eipä ole pohjoisessa Suomessa ennen tuommoista sattunut.