Viikonlopun palak paneer ynnä lihapullatagine
Jauhantamajamme lauantain sekä sunnuntain keitokset olivat sattuneista syistä meikäläisen harteilla, ja marssitin sitten pöytään intialaisia ja marokkolaisia makuja. Päärooliin pääsivät siis inkiväärinjuuri, juustokumina, kurkuma ja monet muut tänä keväänä tutuksi tulleet ainekset ja mausteet.
Palak paneeria eli paneerjuustolla höystettyä pinaattikastiketta innostuin viimein tekemään, kun kunniakommentaattorimme Emma siitä muutama päivä sitten meitä hoksautti. Ohjeen sain jo viikkoja sitten Satuja ja tarinoita -blogin Satujattarelta.
Paneerin voi kuulemma hyvin korvata Valion kotijuustolla, ja minähän sitä juustotiskiltä etsimään. Luurasin hyllyt läpi luultavasti neljään kertaan ennen kuin löysin tuorejuustopuolelta kotijuustolle tarkoitetun kolon. Arvatenkaan paikalla ei ollut yhtäkään juustopakettia (kuinka suosittu tuote se oikein onkaan?), joten se siitä suunnitelmasta. Mukaan lähti sitten 200 gramman paketti leipäjuustoa, joka sekin toimi pinaattikastikkeen mutkassa vallan mainiosti.
Viikonlopun toisessa muonassa pääsin yhdistämään kaksi viime aikojen suurta rakkauttani. Lihapullat ja taginen. Koetin muistaakseni saada tällaista keftataginea syödäkseni kerran Oulun marokkolaisessa ravintolassa Marrakechissa, mutta muona oli kuulemma silloin päässyt juuri loppumaan. Tyypillistä. Tällä kertaa tein taginen itse, ja sitä riitti arvatenkin runsain mitoin (eväsrasiakin sai osansa). Ohjeistusta otin keittokirjasta nimeltään Marokkolainen keittiö, joka onkin aivan mainio opus:
Alkumaistelussa lihapullatagineni vaikutti aivan liian sitruunaiselta, mutta kuskus tasoitti makuja mukavasti, ja ruokatuokiosta muodostui lopulta oikeinkin mukava. Leipää en tosin hoksannut laittaa tarjolle ollenkaan.
Palak paneeria eli paneerjuustolla höystettyä pinaattikastiketta innostuin viimein tekemään, kun kunniakommentaattorimme Emma siitä muutama päivä sitten meitä hoksautti. Ohjeen sain jo viikkoja sitten Satuja ja tarinoita -blogin Satujattarelta.
Paneerin voi kuulemma hyvin korvata Valion kotijuustolla, ja minähän sitä juustotiskiltä etsimään. Luurasin hyllyt läpi luultavasti neljään kertaan ennen kuin löysin tuorejuustopuolelta kotijuustolle tarkoitetun kolon. Arvatenkaan paikalla ei ollut yhtäkään juustopakettia (kuinka suosittu tuote se oikein onkaan?), joten se siitä suunnitelmasta. Mukaan lähti sitten 200 gramman paketti leipäjuustoa, joka sekin toimi pinaattikastikkeen mutkassa vallan mainiosti.
Viikonlopun toisessa muonassa pääsin yhdistämään kaksi viime aikojen suurta rakkauttani. Lihapullat ja taginen. Koetin muistaakseni saada tällaista keftataginea syödäkseni kerran Oulun marokkolaisessa ravintolassa Marrakechissa, mutta muona oli kuulemma silloin päässyt juuri loppumaan. Tyypillistä. Tällä kertaa tein taginen itse, ja sitä riitti arvatenkin runsain mitoin (eväsrasiakin sai osansa). Ohjeistusta otin keittokirjasta nimeltään Marokkolainen keittiö, joka onkin aivan mainio opus:
Sitruunalla höystetty lihapullatagine
400-500 g hienoksi jauhettua lampaanlihaa
3 isoa sipulia raastettuna
pieni nippu silopersiljaa
1-2 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua juustokuminaa
ripaus cayennenpippuria
3 rkl voita
25 g tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
1 hienoksi silputtu tulinen chilipaprika ilman siemeniä
hyppysellinen sahramirihmoja
pieni nippu tuoretta korianteria hienoksi silputtuna
1 sitruunan mehu
3 dl vettä
1 sitruuna neljään osaan lohkottuna
suolaa ja jauhettua mustapippuria
Aloita lihapullista. Nuiji jauhelihaa kulhossa kädelläsi nostamalla liha kulhosta ja paiskaamalla se takaisin kulhon pohjalle (itse skippasin tuon kohdan). Sekoita lihaan puolet sipuliraasteesta, persilja, kaneli, juustokumina ja cayennenpippuri. Mausta suolalla ja pippurilla ja vaivaa seosta käsin pari minuuttia. Muovaa seoksesta pieniä lihapullia.
Sulata voi kannellisessa paksupohjaisessa paistinpannussa ja lisää loput sipulista, inkivääri, chilipaprika ja sahrami. Paista seosta jatkuvasti sekoitellen, kunnes sipuli alkaa saada väriä. Lisää korianteri ja sitruunamehu ja sekoita.
Kaada vesi pannulle, mausta seos suolalla ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lihapullat nesteeseen, vähennä lämpöä ja peitä pannu kannella. Keitä lihapullia hiljalleen n. 20 minuuttia käännellen niitä välillä.
Poista kansi, asettele sitruunalohkot lihapullien ympärille ja keitä vielä ilman kantta 10 minuuttia, niin että neste kiehuu hiukan kokoon. Tarjoa kuumana suoraan pannusta. Aseta tarjolle runsaasti rapeaa leipää, jolla herkullinen neste kerätään lautaselta.
Alkumaistelussa lihapullatagineni vaikutti aivan liian sitruunaiselta, mutta kuskus tasoitti makuja mukavasti, ja ruokatuokiosta muodostui lopulta oikeinkin mukava. Leipää en tosin hoksannut laittaa tarjolle ollenkaan.
9 Comments:
ooh. ooh. ooh. pakko kokeilla molempia.
harmi kun töissä ei tule enää syötyä eväitä (yritän tutustua uusiin työkavereihini) ja kokkauksen tarve on hieman vähentynyt.
Oliskos tähän voinu tyrkätä jossain vaiheessa niitä säilöttyjä sitruunoita? Jos, niin sitten varmaan tuoreen osuutta pitäis vähentää?
Liina: Tee kerralla kattilallinen ja ala ruokkia koko työkaverikatras. :)
TiV: Mietin itsekin, että mitenköhän tuo toimisi, jos jättäisi sekä sitruunamehun että lohkotun sitruunan pois ja tuikkaisi niiden sijasta sekaan suolasitruunoita. Suolan määrä vaan pitäisi saada jotenkin säädettyä kohdalleen (lihapullistahan sitä ei oikein kannata jättää pois, ettei maku kärsi).
En ole itse vielä kokeillut, mutta vinkiksi tämä: http://fxcuisine.com/default.asp?Display=44
-Eräs S.
Hyvältä näyttää (ja helpolta) paneerin teko. Mistäköhän tuommoista harsokangasta saa hommattua?
Argh, kirjoitin eilen pitkän kommentin, jonka blogspot hukkasi jonnekin bittiavaruuteen... :(
Lyhyesti sanottuna ihmettelin, että ompas nyt tietyt ruokatarvikkeet kortilla, kun minä puolestani koitin keskiviikkona valmistaa couscousia ja lampaanjauhelihapihvejä ja kas, Stockan couscous-hylly ja lampaanjauheliha-osio ammottivat tyhjyyttään...
Ja toisena huomiona oli, että lopulta jostain hyllynnurkasta bongattu täysjyväcouscous olikin suorastaan parempaa kuin tavisversio (omien kokemusteni perusteella kun täysjyväjutut voivat joko olla tosi maukkaita tai sitten maistua pahville). Ryynien sekaan vielä rutkasti rehuja ja rasvaa, naminami =)
Minä yritin etsiskellä kaupasta vähän aikaa sitten quinoaa, mutta ehei semmoinen tuote ollut näköjään vielä tänne peräkylään ehtinyt (tai sitten en vaan osaa etsiä). No, pärjäähän tuota ilmankin, vaikka tämä quinoasalaattipostaus onkin kaivertanut mieltä jo pitemmän aikaa.
Kokeilitko etsiä quinoaa luontaistuotekaupasta? Enpä mä tosin paljon osaa Oulun tarjonnasta sanoa.
En hoksannut kokeilla. Kävin kyllä vähän aikaa sitten hiipparoimassa yhdessä luontaistuotekaupassa (mitä lienenkään etsinyt;) ja ällistyin nähdessäni, miten paljon siellä oli ruokatarvikkeita myynnissä. Pitääpä hiipparoida samaisille hyllyille joskus toistamiseenkin.
Lähetä kommentti
<< Home