perjantaina, marraskuuta 11, 2005

Bronx Chicken Dice Pasta

Tällä kertaa meillä on pastahuurujen lähteillä vieraileva tähti: ystäväni Bronx esittelee kerrassaan helmeilevän hyvän kanapastareseptinsä. Limemarinointi ja balsamico tuovat kastikkeeseen juuri sopivan raikkauden ja mielenkiinnon.

Pidemmittä puheitta, päästetään mies ääneen:
Bronx Chicken Dice Pasta

Hommataan kanaa. Ei semmosta valmiiksi pilkottua, vaan niitä isoja rintapaloja. Valmiiksi suikaloitu on usein liian pientä silppua ja seassa erilaisia "ruhon osia". Huomaa että teollisuuden eri toimijat teurastavat broilerin eri tavalla. Atrian "rintafileet" ovat melko ohuita ja ikäviä, Kariniemen taas pulleita ja paksuja. Ja samasta eläimestä sanotaan niiden tulevan.

Hanki paksuja ja pyöreitä kanan rintaleikkeitä. Suosittelen Kariniemen teurastamia. Huuhtele kaupan paprika-grillimauste-whatever-basic-marinadi pois pinnasta. Sitten lauta ja Zwilling J.A. Henckels esiin.

Renssaa leikkeet - nahka, rustot ja läski pois. Paloittele reilun noppakuution kokoisiksi. Marinoidaan hetkonen limemehun ja balsamicon avulla. Myös pieni määrä hyväksi havaitsemaasi curryä ja punaisen & vihreän pippurin 50/50-seos Jamie Oliver-tyylisellä morttelilla murskattuna toimivat. Rippunen Maldon-suolaa. Sekoitellaan, annetaan muhia.

Huomaat pian kuinka kana muuttuu chevichen suuntaan, ikään kuin "raakakypsyy" sitruunan ja balsamicon ansiosta. Pistä pannu tulelle. Tässä (kuten muissakin vaiheissa) tarvitset voita. Z-H tahi se Wusthof/Victorinox/Fiskars heilumaan, ja kanan volyymiin nähden sopiva määrä sipulia ja paprikaa. Ruokalajin ulkonäköä voi tunettaa paprikan värivalinnalla. Ei pientä silppua, hiukkasen krouvimpaa.

Freesaa sipuli ja paprika voissa. Kun mukavasti paistunut mutta vielä al dente, pirskauta sitä balsamicoa pannuun ja pyörittele kamaa eestaas. Ei paljon, sen verran että voit haistella pannusta nousevaa höyryä ja todeta että "reunaa on". Väri hiukan ruskistuu. Joskus laitan tähän rehu-vaiheeseen hieman herbes aux provencea. Valkosipulioptio lunastuu tässä vaiheessa usein. Jamie O:lta kerran kysyttiin kokkauksen parasta hetkeä - "the smell of garlic hitting the olive oil". Hereillä tässä vaiheessa, jos pannulla oleva voi-öljy-seos on kuumaa, puoli minuuttia on jo aika maksimi valkosipulille. Ota sitten sipuli-paprika pois pannusta.

Kananpalojen vuoro. Jos marinadia on nesteeksi asti, valuttele pois. Haluamme paistaa, emme keittää. 50/50 oliiviöljyä & voita. Aika nopeesti, mutta ei niin kuumalla että voi palaa. Tavoitteena nätti ruskistusaste ja riittävä kypsyys.

Kun kanamatsku näyttää sopivalta, lisää sipuli-paprika ja käännä levyä pienemmälle. Purkillinen kermaa sekaan, valinta taas omantunnon ja juhlatilanteen mukaan. Itse laitan arkipäivänä useimmiten 15% hyla-ruokakermaa ja sitten hetken päästä hieman happamampaa, naturellia creme fraichea.

Hauduttele ja tsekkaa suola. Jos ns. 'reuna' katoaa jotenkin, voit hivuttaa lisäämällä ihan vähän balsamicoa. Toinen koulukunta laittaisi jotain hyvää sinappia, Turun sinisen tyyppistä vähän makeaa. Lisää tarvittaessa ruokakermaa ja/tai fraichea siten että viskositeetti säilyy sopivan oloisena, mutta pidä soosin intensiteetti aika korkeana.

Jos sattuu löytymään tuoretta tai hillottua inkivääriä, laittaisin kyllä sekaan.

Pasta sitten ihan vapaavalintainen. Tagliatelle, penne, spirali, jopa gnocchi.

Tästä tuli aika pitkä ohje, mutta tuntui tarpeelliselta kuvata metodeja ja fiilistasoja eri vaiheissa. :-) En ole ihan varma mikä tässä on oleellista. mutta keypointit ovat ehkä

- krouvimpi rakenne, isohkot kananpalat säilyvät helpommin mehukkaina
- suhteellisen reipas raikkaus, se limemarinointi
- balsamico, creme fraiche
- curry-valkosipuli-yrtit-(inkivääri)

Jossain vaiheessa aina kysytään että 'onkohan tämä niin hienoa ruokaa että on juotava punaviiniä'. Voi hyvinkin olla. Reippaahko aussi käynee, semmonen shiraz-cabernet tms., jacobs creek/koonunga hill. Ruoassa kuitenkin aika robusti non-snobi pohjavire. Joku Wyndham Hillin Bin 555 ei liene vielä kornia, liian hieno ranskis-bordeaux olisi ehkä just sitä liian hienoa.

5 Comments:

At 11/11/05 00:59, Blogger Rosmariini said...

Loistava ohje, kiitokset vaan minunkin puolestani. Reunaa oli, ja mainiot tuoksut keittiössä, kun tuota kokkailtiin. :) Niin, ja nautinnollista lukea tekstiä, jossa aito kokkailuinto kohtaa hyvän itseilmaisun.

Enkä malta olla omalta osaltani korostamatta, että kotikokkauksen tähtihetki syntyy oikeasti siitä tuoksusta, kun oliiviöljy kohtaa kuumalla pannulla valkosipulin. Kyllä Jamie tietää nää jutut.

 
At 11/11/05 22:11, Blogger Jenni said...

Aaah... mitä verbaalinamia. Sitten vaan kokeilemaan käytännössä.

 
At 12/11/05 12:50, Blogger Rosmariini said...

Hyvä sana tuo verbaalinami. :)

Inkivääri sopi muuten tuohon sapuskaan mahdottoman hyvin. Sitä voisi selvästi käyttää kokkailussa paljon monipuolisemminkin.

 
At 30/8/07 19:52, Blogger Pirjo said...

Tää oli todella hyvää ja sai täydet pisteet perheeltä;)

 
At 4/4/10 15:13, Anonymous Tunari said...

Tää toimii myös käänneltynä pussilliseen täysjyväfusillia.
Toki keitettyä sellaista..

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails