Kukkakaalikeittoa ja vähän muutakin
Värkkäsin eräänä iltana itselleni syötäväksi tätä kukkakaalikeittoa, joka oli opiskeluaikana yksi vakiokokkauksistani. Hyvin maistui ruisleivän kanssa edelleen (kun nyt satun kukkakaalista kuitenkin tykkäämään), mutta erityisen kuvauksellinen keitto tämä ei selvästikään ollut. Tuossa kulhossahan voisi olla vaikka viiliä, eikä kukaan huomaisi mitään eroa. Näin se joka tapauksessa syntyy:
Opiskeluvuodet ovat pyörineet viime päivinä tavallista enemmän mielessä. Kenties tuo lähestyvä vappu on syynä moisiin muisteloihin. Sen kunniaksi pastanjauhannan kestotilaajille (ja toki muillekin lukijoille) irtoaa tänään kaupan päälle toinenkin opiskeluvuosien perusmurkina, peruna-juurespaistos. Tästä sapuskasta ei ole kuvaa sen vuoksi, että meikäläinen söi siitä oman kiintiönsä täyteen jo 1990-luvun loppupuolella eli noina kultaisina vuosina, kun elämä vielä koostui etupäässä epämääräisestä luennoilla lojumisesta (nimim. entinen isänmaan toivo). Mutta tässä juurespaistoksen resepti, olkaa hyvät:
Juusto-kukkakaalikeittoKaikeksi onneksi keiton maut olivat vielä ennallaan, vaikka hämmentelyä ja hellan vahtimista olisi voinut ilmetä tuossa kokkauksen loppuvaiheessa enemmänkin.
Mittaa kattilaan 8 desiä vettä, 250 g kukkakaalia pieninä lohkoina (tuo määrä tulee keskimääräisestä kaalista sen jälkeen, kun siitä on perkkaillut kannat sun muut osat kuikkaan) ja kasvisliemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes kaali pehmenee. Lisää 150 g notkeaa sulatejuustoa ja sekoita sauvasekoittajalla kaali soseeksi ja juusto tasaiseksi. Jos haluat sakeamman keiton, lisää 1-2 rkl vehnäjauhoja vesitilkassa ja keitä 5 minuuttia ilman kantta. (Jos haluat polttaa keittosi pohjaan, niin voit tehdä sen helposti tässä vaiheessa poistumalla epämääräiseksi ajaksi muihin hommiin.) Mausta vaikkapa suolalla ja muskotilla.
Opiskeluvuodet ovat pyörineet viime päivinä tavallista enemmän mielessä. Kenties tuo lähestyvä vappu on syynä moisiin muisteloihin. Sen kunniaksi pastanjauhannan kestotilaajille (ja toki muillekin lukijoille) irtoaa tänään kaupan päälle toinenkin opiskeluvuosien perusmurkina, peruna-juurespaistos. Tästä sapuskasta ei ole kuvaa sen vuoksi, että meikäläinen söi siitä oman kiintiönsä täyteen jo 1990-luvun loppupuolella eli noina kultaisina vuosina, kun elämä vielä koostui etupäässä epämääräisestä luennoilla lojumisesta (nimim. entinen isänmaan toivo). Mutta tässä juurespaistoksen resepti, olkaa hyvät:
Peruna-juurespaistosAjauduin taas ohjeistuksineni jossain määrin kasvislinjalle, mutta loppuviikosta on luvassa vielä pari pekonireseptiä. Kai kaikki ovat muuten huomanneet, että Sorsanpaistaja (eli pekoniviikkoidean isä) on listannut ja linkkaillut pekoniviikon antia kaikessa kattavuudessaan omaan blogiinsa? Eli kaikki joukolla hienoja pekoniblogituksia lueskelemaan, hop!
5–6 perunaa
1 porkkana
2 sipulia
pieni pala selleriä
2 dl maitoa
1 dl kermaa
2 dl juustoraastetta
1 tl basilikaa
½ tl yrttisuolaa
½ tl suolaa
1 maustemitta valkopippuria
Raasta kasvikset karkeaksi raasteeksi. Sekoita joukkoon muut aineet. Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja kypsennä 225 asteessa noin 40 minuuttia.
3 Comments:
"..kannat sun muut osat kuikkaan.." Siis niinku mihin?
Ainekset vähän eri mittasuhteissa toi mieleen yhden perheen (ei koko, mutta melkein)ja monien kavereiden herkkuruoan.
Laita kukka/parsakaali kattilaan, kukinnot pienesti sievinä ja kanta ohuina viipaleina. Keitä al dente. Valuta ja kippaa uunivuokaan. Jos jaksat askarrella, kannat pohjalle ja kukinnot pinnalle.
Tee kaalin keittyessä valkokastike. Mausta se suolalla, pippurilla ja etenkin muskotilla. Vähästi vain, mutta muskotti on se oleellinen juttu, joka erottaa tän muiden lähipiirin kokkien tekemästä. Sekoita soosiin sulakejuustoa tai juustoraastetta. Kaada soosi kaalien niskaan ja gratinoi 225 C kunnes pinta ruskistuu.
Lootaa on tarjottu esim. legendaarisissa muuttomiesten bileissä. Siis muutossa auttaneille kavereille pari kuukautta keväisen muuton jälkeen, kun ulkona oli sekä grillaus- että pelikeli. Ruokapöydässä vihreää oli tää, pestoperunat (keitä uusia pottuja, vesi pois ja vihreetä pestoa tilalle) ja reilusti salaattia. Kaikki muu oli monenmoista grillattavaa. Bileistä on aikaa n. 6-v, mutta vieläkin niitä ruokia mulle muistellaan..
Ihan vaan pois. :) Sitä on niin paljon omia sanoja, joista ei hoksaakaan, etteivät ne ole yleisesti tunnettuja...
Kuulostaa muuten hyvältä (muutto)bilesapuskalta. Painetaanpa mieleen.
Hmmm, pitäisiköhän kirjoitella enemmänkin oululaisittain, kun pieni paikallisväri on kieltämättä aina melkoisen piristävää. :)
Tsemppiä soppakuurille!
Lähetä kommentti
<< Home